Jesaja aramea luvut 34-36

Aramean käännös (targum) ja KR1933 rinnakkain. Erot näkyvät vahvennetulla tekstillä.

Jesaja luvut 34-36

 

Luku 34

 

1. Lähestykää, oi kansakunnat, kuulkaa ja kuunnelkaa, oi kuningaskunnat! Kuunnelkoon maa, ja kaikki, mikä sitä täyttää, maailma, ja kaikki, jotka siinä ovat!

Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa; te kansakunnat, tarkatkaa. Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa.

2. Sillä Herran edessä on viha kaikkia kansakuntia kohtaan, ja teurastus kaikkia heidän sotajoukkojaan kohtaan, hän on julistanut heidät synnin tekijöiksi, ojentanut heidät teurastettavaksi.

Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa; hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi, jättänyt heidät teurastettaviksi.

3. Heidän tapettunsa heitetään pois, ja heidän ruumiidensa savu kohoaa, vuoret virtaavat heidän verestään.

Heidän surmattunsa viskataan pois, ja niitten raadoista nousee löyhkä, ja vuoret valuvat heidän vertansa.

4. Kaikki taivasten voimat sulavat kokonaan, ja ne pyyhitään pois taivasten alta, niin kuin niistä on kirjakääröön kirjoitettu. Ja niiden sotajoukoista tulee loppu, niin kuin lehdet putoavat viinipuusta, niin kuin viikunapuun kuihtuessa.

Kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon niinkuin kirja, ja kaikki sen joukot varisevat alas, niinkuin lehdet varisevat viinipuusta, niinkuin viikunapuusta raakaleet.

5. Sillä minun miekkani on oleva paljastettu taivaissa, katso, se paljastuu Edomin tuomiota varten, yli sen kansan, jonka minä olen julistanut syntiseksi.

Sillä minun miekkani taivaassa on juopunut vimmaan; katso, se iskee alas Edomiin, tuomioksi kansalle, jonka minä olen vihkinyt tuhoon.

6. Herran miekka on ravittu verellä, kylläinen rasvasta, kuninkaiden ja hallitusmiesten verestä, ruhtinaiden munuaisten rasvoista. Sillä Herralta on teurastus Bozrah’ssa, suuri uhraaminen Edomin maassa.

(Bozra on oikeastaan Ba’tsrah, ”hänen murheessaan”?)

Herran miekka on verta täynnä, rasvaa tiukkuva, karitsain ja kauristen verta, oinasten munuaisrasvaa. Sillä Herralla on uhri Bosrassa, suuri teurastus Edomin maassa.

7. Voimalliset tapetaan ruhtinaiden ja hallitsijoiden kanssa. Heidän maansa virtaa heidän verestään, ja maaperä rikastuu heidän rasvoistaan.

Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon, mullikoita härkien mukana. Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän multansa tiukkuu rasvaa.

8. Sillä Herran edestä on tuleva koston päivä, takaisin maksamisen vuosi, kostaakseen oikeuden mukaisesti Zionin nöyryytyksen.

Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta.

9. Ja Rooman virrat ovat oleva pikeä, ja maaperä tulikiveä, sen maa on oleva palavaa pikeä.

Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tulee palavaksi pieksi.

10. Ei se sammu yöllä eikä päivällä, sen savu on nouseva iankaikkisesti. Sukupolvesta sukupolveen se on oleva autio, ei kukaan kulje sen kautta milloinkaan.

Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen.

11. Mutta pelikaanit ja kamelikurjet sen omistavat, pöllöt ja korppikotkat siellä asustavat. Hävityksen mitta ja tuhon luotilanka ojennetaan sen yli.

Sen perivät pelikaanit ja tuonenkurjet, kissapöllöt ja kaarneet asuvat siellä; ja hän vetää sen ylitse autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan.

12. He sanovat, ”me olemme vapaita!”, eivätkä halunneet ylleen kuningaskuntaa. Kaikki sen ruhtinaat tehdään tyhjiksi!

Ei ole siellä enää ylimyksiä huutamassa ketään kuninkaaksi, kaikki sen ruhtinaat ovat poissa.

13. Orjantappurat kasvavat yli sen palatsien, ja nokkoset ja ohdakkeet sen linnakkeissa. Siellä on oleva sakaalien ulvontaa, strutsien olinpaikka.

(Strutsi on sama kuin 13:21 ja muutaman kerran muuallakin targumissa, merkitys epäselvä.)

Ja sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen linnat polttiaisia ja ohdakkeita; siitä tulee aavikkosutten asunto, kamelikurkien tyyssija.

14. Siellä villieläimet tapailevat kissapetoja, riivajat siellä nauravat toinen toistensa kanssa. Siellä lepakot lepäävät ja löytävät itselleen hiljaisuuden.

(Lepakot, on sanatarkasti ”yölliset”, ja voi tarkoittaa jotain muutakin. Sanakirja ehdottaa demonia, mutta sana ei varsinaisesti sitä kuitenkaan ole.)

Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa tapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan ja löytää lepopaikan.

15. Siellä piikkisikakin pesii, ja sen varjossa sen poikaset makailevat, siellä haarahaukat kerääntyvät toinen toisensa kanssa.

Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa, kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa. Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen.

16. Etsikää, ja tutkikaa Herran kirjasta – ei yksikään näistä ole puuttuva, ei yksikään naaras ole ilman kumppaniaan, sillä hänen sanansa kautta ne kootaan, ja hänen tahtonsa mukaan ne lähestyvät toisiaan.

Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa: ei yhtäkään näistä ole puuttuva, ei yksikään toistansa kaipaava. - "Sillä minun suuni on niin käskenyt." - Hänen henkensä on ne yhteen koonnut.

17. Sanansa kautta hän heittää heistä arpaa, hänen tahtonsa mukaan hän on vetänyt sille mittanuoran heitä varten, ne saavat omistaa sen iankaikkisesti, sukupolvesta sukupolveen he saavat siinä asustaa.

Hän on heittänyt arpaa niitten kesken, ja hänen kätensä on sen niille mittanuoralla jakanut; ne perivät sen ikiajoiksi, asuvat siellä polvesta polveen.

 

Luku 35

 

1. Jotka asustavat erämaassa, janoisessa maassa, saavat iloita, aavikolle asettuneet saavat riemuita, ja kukoistaa kuin liljat.

Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.

2. He saavat riemulla riemuita, ja ilon kautta iloita. Heille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Sharonin loisto. Israelin huone – näin on heistä sanottu – saa nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ylistettävän loiston!

Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.

3. Profeetta sanoi; vahvistakaa heikkoja käsiä ja tehkää lujiksi horjuvat polvet.

Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet.

4. Sanokaa niille, jotka sydämessään tavoittelevat opetuksen toteuttamista, ”olkaa lujat, älkää pelätkö! Katso, teidän Jumalanne ilmestyy kostamaan, Herramme on maksava, hän ilmestyy ja pelastaa teidät!”

Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät."

5. Silloin ne Israelin huoneen silmät, jotka olivat opetukselle sokeutuneet, avataan, ja heidän korvansa, jotka olivat kuurot kuulemaan profeettojen sanoja, kuulevat.

Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat.

6. Silloin, kun he näkevät Israelin karkotetut, jotka on koottu yhteen, ja he menevät maahansa, kuin nopea hirvilauma, joka ei peräänny, heidän ennen mykkä kielensä laulaa ilosta. Sillä vedet ovat puhjenneet erämaihin, ja vesivirrat aavikoille.

Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.

7. Ja kuivuneesta maasta tulee vesialtaita, janoisesta maasta vesilähteitä. Sakaalien asuinpaikka on kasvava kaislaa ja ruokoa.

Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.

8. Ja siellä on oleva polku, valtatie, ja sitä kutsutaan pyhyyden valtatieksi. Saastainen ei sitä kulje, eivätkä matkalaiset väsy, eivätkä oppineet enää eksy.

Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan.

9. Siellä ei ole enää kuningasta, joka tekee pahaa, eikä siellä kulje sortava hallitsija, sellaisia sieltä ei löydy, mutta siellä kulkevat lunastetut.

Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.

10. Ja Herran lunastamat kootaan heidän karkotettujensa keskuudesta, ja he tulevat Zioniin laulaen, heidän on oleva iankaikkinen ilo, joka ei taukoa, ja kunnian pilvi on peittävä teidän päänne. He saavat ilon ja riemun, ja murhe ja huokaus lakkaavat Israelin huoneelta.

Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

 

Luku 36

 

1. Kuningas Hezkiah’n neljäntenätoista vuotena Sancherib, Assyrian kuningas, tuli Jehudan huoneen linnoitettuja kaupunkeja vastaan ja otti ne.

Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena hyökkäsi Sanherib, Assurin kuningas, kaikkien Juudan varustettujen kaupunkien kimppuun ja valloitti ne.

2. Ja Assyrian kuningas lähetti Rabsakeh’n Jerusalemiin kuningas Hezkiah’n luokse, monien sotajoukkojen kanssa. Ja hän seisoi ylälammikon risteyksellä, joka on sen tien varrella, joka johtaa sille kedolle, jossa pellavavaatteita valmistetaan.

(Rab-Shakeh, רַׁ ב־שָ קֵ ה , ”suuri juomanlaskija”. Osa teksteistä lisää maininnan, että Rabsake lähti Lachis’n kaupungista. Pellavavaatteiden valmistus on jotain levittämistä tms.)

Ja Assurin kuningas lähetti Laakiista Rabsaken suuren sotajoukon kanssa kuningas Hiskiaa vastaan Jerusalemiin, ja hän pysähtyi Ylälammikon vesijohdolle, joka on Vanuttajankedon tien varrella.

3. Ja hänen luokseen tuli Eliakim, Hilkiah’n poika, joka oli osoitettu yli sen huonekunnan, ja kirjanoppinut Shabna, ja Joach, Asafin poika, joka oli osoitettu varaston hoitajaksi.

Ja Eljakim, Hilkian poika, joka oli palatsin päällikkönä, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, menivät hänen luoksensa.

4. Ja Rabsakeh sanoi heille, sanokaa Hezkiah’lle, näin sanoo se suuri kuningas, Assyrian kuningas, mihin te asetatte tämän teidän luottamuksenne?

Ja Rabsake sanoi heille: "Sanokaa Hiskialle: Näin sanoo suurkuningas, Assurin kuningas: 'Mitä on tuo luottamus, mikä sinulla on?

5. Minä sanon, huulteni puheella ja suunnittelemalla ja voimalla minä sodin. Keneen te nyt turvaatte, että olette minua vastaan kapinoineet?

Minä sanon: pelkkää huulten puhetta on moinen neuvo ja voima sodankäyntiin. Keneen sinä oikein luotat, kun kapinoit minua vastaan?

6. Katso, te turvaatte faaraoon, Egyptin kuninkaaseen, tuohon särkyneeseen ruokosauvaan, joka lävistää sen käden, joka siihen tukeutuu. Sellainen on faarao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka luottavat häneen!

Katso, sinä luotat Egyptiin, tuohon särkyneeseen ruokosauvaan, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen luottavat.

7. Mutta jos te sanotte minulle, ”me turvaamme Herran, meidän Jumalamme sanaan”, eikö hän ole juuri se, jonka korkeat paikat ja alttarit Hezkiah on poistanut, sanoen Jehudan miehille ja Jerusalemin asukkaille, ”tämän alttarin edessä teidän tulee palvoa”?

Vai sanotko ehkä minulle: Me luotamme Herraan, meidän Jumalaamme? Mutta eikö hän ole se, jonka uhrikukkulat ja alttarit Hiskia poisti, kun hän sanoi Juudalle ja Jerusalemille: Tämän alttarin edessä on teidän kumartaen rukoiltava?'

8. Tulkaa nyt neuvottelemaan isäntäni, Assyrian kuninkaan kanssa. Minä annan teille kaksituhatta hevosta, jos pystytte hankkimaan niille kunnolliset ratsastajat.

Mutta lyö nyt vetoa minun herrani, Assurin kuninkaan, kanssa: minä annan sinulle kaksi tuhatta hevosta, jos sinä voit hankkia niille ratsastajat.

9. Kuinka sitten luulette vastaavanne yhdellekään vähimmistä isäntäni palvelijoista, kun te turvaatte egyptiläisiin sotavaunuissa ja hevosmiehissä?

Kuinka sinä sitten voisit torjua ainoankaan käskynhaltijan, ainoankaan minun herrani vähimmän palvelijan, hyökkäyksen? Ja sinä vain luotat Egyptiin, sen vaunuihin ja ratsumiehiin.

10. Lisäksi, olenko minä tullut ilman Herran sanaa tätä maata vastaan, sitä hävittämään? Herra sanoi minulle, ”mene tätä maata vastaan ja hävitä se!”

Olenko minä siis Herran sallimatta hyökännyt tähän maahan hävittämään sitä? Herra itse on sanonut minulle: 'Hyökkää tähän maahan ja hävitä se.'"

11. Sitten Eliakim, Shabna ja Joach sanoivat Rabsakeh’lle, ”pyydän, puhu palvelijoidesi kanssa aramean kielellä, sillä me ymmärrämme sitä. Älä puhu kanssamme Jehudan kielellä sen kansan edessä, joka on tässä muurilla.”

Niin Eljakim, Sebna ja Jooah sanoivat Rabsakelle: "Puhu palvelijoillesi araminkieltä, sillä me ymmärrämme sitä; älä puhu meille juudankieltä kansan kuullen, jota on muurilla."

12. Mutta Rabsakeh sanoi; onko minun isäntäni lähettänyt minut puhumaan näitä sanoja sinun isäntääsi vastaan, tai sinua vastaan, eikä noita muurilla istuvia miehiä vastaan, jotka on tuomittu syömään omaa ulostettaan ja juomaan omaa virtsaansa piirityksen aikana?

Mutta Rabsake vastasi: "Onko minun herrani lähettänyt minut puhumaan näitä sanoja sinun herrallesi ja sinulle? Eikö juuri niille miehille, jotka istuvat muurilla ja joutuvat teidän kanssanne syömään omaa likaansa ja juomaan omaa vettänsä?"

13. Sitten Rabsakeh nousi ja huusi kovalla äänellä Jehudan kielellä; kuulkaa sen suuren kuninkaan, Assyrian kuninkaan, sanoja!

Sitten Rabsake astui esiin, huusi kovalla äänellä juudankielellä ja sanoi: "Kuulkaa suurkuninkaan, Assurin kuninkaan, sanoja.

14. Näin sanoo se kuningas: älkää antako Hezkiah’n pettää teitä, sillä hän ei kykene teitä pelastamaan!

Näin sanoo kuningas: 'Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi teitä pelastaa.

15. Älkää antako Hezkiah’n saada teitä luottamaan Herran sanaan, kun hän sanoo, ”Herra varmasti pelastaa meidät, tätä kaupunkia ei anneta Assyrian kuninkaan käteen”.

Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan, kun hän sanoo: Herra on varmasti pelastava meidät; ei tätä kaupunkia anneta Assurin kuninkaan käsiin.

16. Älkää kuunnelko Hezkiah’a, sillä näin sanoo Assyrian kuningas: tehkää rauha minun kanssani, ja tulkaa ulos, minun luokseni, sitten syökää, jokainen oman viinitarhanne hedelmää, ja jokainen oman viikunapuun hedelmää, ja juokaa jokainen omasta kaivostanne.

Älkää kuulko Hiskiaa.' Sillä Assurin kuningas sanoo näin: 'Tehkää sovinto minun kanssani ja antautukaa minulle, niin saatte syödä kukin viinipuustanne ja viikunapuustanne ja juoda kukin kaivostanne,

17. Kunnes minä tulen, ja johdatan teidät hyvään maahan, joka on kuin teidän oma maanne, viljan ja viinin maa, peltojen ja viinitarhojen maa.

kunnes minä tulen ja vien teidät maahan, joka on teidän maanne kaltainen, vilja- ja viinimaahan, leivän ja viinitarhojen maahan.

18. Varokaa, ettei Hezkiah johda teitä harhaan sanomalla, ”kyllä Herra meidät pelastaa”. Onko mikään muiden kansakuntien jumalista pelastanut Assyrian kuninkaan kädestä?

Älköön vain Hiskia saako vietellä teitä, sanoessaan: Herra pelastaa meidät. Onko muidenkaan kansojen jumalista kukaan pelastanut maatansa Assurin kuninkaan käsistä?

19. Missä on Hamath’n ja Arpad’n jumala? Missä ovat Sefarvaim’n jumalat? Ovatko ne pelastaneet Samarian minun kädestäni?

Missä ovat Hamatin ja Arpadin jumalat? Missä ovat Sefarvaimin jumalat? Ovatko ne pelastaneet Samariaa minun käsistäni?

20. Kuka kaikkien näiden maakuntien jumalista on vapauttanut maansa minun kädestäni, että Herrako pelastaisi Jerusalemin minun kädestäni?

Kuka näiden maiden kaikista jumalista on pelastanut maansa minun käsistäni? Kuinka sitten Herra pelastaisi Jerusalemin minun käsistäni?'"

21. Mutta he olivat vaiti, eivätkä vastanneet hänelle sanaakaan, sillä kuningas oli käskenyt, ”älkää vastatko hänelle”.

Mutta he olivat vaiti eivätkä vastanneet hänelle mitään, sillä kuningas oli käskenyt niin ja sanonut: "Älkää vastatko hänelle."

22. Sitten Eliakim, Hilkiah’n poika, joka oli osoitettu yli sen huonekunnan, ja kirjanoppinut Shabna, ja Joach, Asafin poika, joka oli osoitettu varaston hoitajaksi, tulivat Hezkiah’n luokse, vaatteet reväistyinä, ja kertoivat hänelle Rabsakeh’n sanat.

Sitten palatsin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, tulivat Hiskian luo vaatteet reväistyinä ja kertoivat hänelle, mitä Rabsake oli sanonut.

Jesaja aramea luvut 37-39 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2019/12/jesaja-aramea-luvut-37-39.html