Jesaja aramea luvut 46-48

Aramean käännös (targum) ja KR1933 rinnakkain. Erot näkyvät vahvennetulla tekstillä.

Jesaja luvut 46-48

 

Luku 46

1.Bel polvistuu, Nebo poistetaan, heidän kuvansa ovat eläinten ja karjan kaltaisia, heidän epäjumaliensa kuormat ovat raskaina kantajiensa yllä, ja he ovat uupuneita.

Beel vaipuu, Nebo taipuu; heidän kuvansa joutuvat elukkain ja juhtain selkään; mitä te kulkueessa kannoitte, se sälytetään kuormaksi uupuville.

2.Yhdessä ne leikataan ja korjataan pois, eivät ne voi kantajiaan pelastaa, vaan ne, jotka niitä palvelevat, saavat mennä vankeuteen.

He taipuvat, he vaipuvat molemmat; he eivät voi pelastaa kuormaa, ja itse he vaeltavat vankeuteen.

3.Ottakaa vastaan minun sanani, Jakobin huone ja koko Israelin huoneen jäännös, joita on armahdettu enemmän kuin kaikkia muita kansoja, joita on rakastettu enemmän kuin kaikkia kuningaskuntia.

Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta.

4.Iankaikkisuuteen saakka minä se olen, ja iankaikkisesta iankaikkiseen pysyy minun sanani. Minä olen luonut jokaisen ihmisen, minä hajotin heitä kansojen keskuuteen, minä myös päästän heidät heidän synneistään ja annan anteeksi.

Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.

5.Kuka on minun kaltaiseni minun edessäni, yhtäläinen ja minuun todella verrattavissa?

Keneenkä te vertaatte minut, kenenkä rinnalle minut asetatte, kenenkä kaltaiseksi te minut katsotte, että olisimme toistemme vertaiset?

6.Katso, kansat keräävät kultaa kassista ja punnitsevat rahaa vaaoissa, palkkaavat sepän ja hän valmistaa siitä jumalankuvan, sitten sitä kumarretaan ja alistutaan sen orjaksi.

He kaatavat kultaa kukkarosta ja punnitsevat hopeata vaa'alla; he palkkaavat kultasepän, ja hän tekee siitä jumalan, jonka eteen he lankeavat maahan ja jota he kumartavat.

7.Sitä kohotetaan olkapäille, sitä kannetaan, se asetetaan paikalleen ja siihen se jää seisomaan; ei se pysty siirtymään siltä paikalta. Sitä jopa rukoillaan, eikä se vastaa tai pelasta ahdistuksesta.

He nostavat sen olallensa, kantavat ja asettavat sen paikoilleen, ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa. Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa, hädästä se ei pelasta.

8.Muistakaa tämä ja olkaa lujat, palatkaa takaisin, sydämessä kapinoivat!

Muistakaa tämä ja olkaa vahvat. Menkää itseenne, te luopiot.

9.Muistakaa entisiä, jotka olivat muinaisuudesta, sillä minä olen Jumala, eikä minun rinnallani ole toista jumalaa.

Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.

10.Joka julistan menneisyydestä loppuun, ja alusta siihen, mikä ei ole vielä tapahtunut, sanoen, ”minun neuvoni pysyy, ja minä täytän kaiken minun tahtoni”.

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.

11.Joka lupasin koota karkoitetut idästä, tuoda avoimesti, nopean linnun lailla kaukaisesta maasta Abrahamin lapset, minun valittuni. Minä olen puhunut ja minä saan sen tapahtumaan; niin minä olen aikonut ja minä sen teen.

Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta, kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen. Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.

12.Ottakaa vastaan minun sanani, te sydämestä paatuneet, jotka olette kaukana viattomuudesta!

Kuulkaa minua, te kovasydämiset, jotka olette kaukana vanhurskaudesta.

13.Minun viattomuuteni on lähellä, ei se ole kaukana, eikä minun lunastukseni viivy. Minä olen antava Zionille lunastuksen, Israelille minun ylistykseni.

Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä, se ei ole kaukana; ei viivy pelastus, jonka minä tuon. Minä annan Siionissa pelastuksen, annan kirkkauteni Israelille.

(Koko luku 46 käyttää aramealle vähän epätavallista sanastoa ja paljon hebrean prepositioita.)

 

Luku 47

1.Alas, ja istu tomuun, kuningaskunta, Babelin kirkko! Istu maassa, ilman kunnian kruunua, kaldealaisten kuningaskunta! Sillä sinä et enää lisäänny, eikä sinua enää kutsuta lempeäksi ja herkäksi.

(Kirkko, כְ נִ שתָ א , kenishta on siis sama sana kuin synagoga tai ihmisten kokouspaikka, asiayhteydestä riippuen. Yleinen sana UT:n puolellakin.)

Astu alas ja istu tomuun, sinä neitsyt, tytär Baabel, istu maahan, valtaistuinta vailla, sinä Kaldean tytär; sillä ei sinua enää kutsuta hempeäksi ja hekumalliseksi.

2.Ota vastaan se sairaus ja astu orjuuteen, paljasta kuningaskuntasi kunnia! Käskijäsi murretaan, sotajoukkojesi kansa hajotetaan, viedään vankeuteen kuin vesivirta!

(Käskijä on שִ לטוֹנַׁ ”sulttaani”, käskyvallan omistava taho.)

Tartu käsikiviin ja jauha jauhoja, riisu huntusi, nosta helmuksesi, paljasta sääresi, kahlaa jokien poikki.

3.Sukuelimesi paljastetaan, häpeäsikin tulee näkyväksi. Minä kostan sinulle täydellä kostolla ja teen sinun tuomiosi erilaiseksi kuin ihmislasten!

Häpysi paljastuu, häpeäsi näkyy; minä kostan enkä ainoatakaan armahda.

4.Herra on lunastaja, hänen nimensä on se Israelin Pyhä.

Meidän lunastajamme nimi on Herra Sebaot, Israelin Pyhä.

5.Istu hiljaa, ja astu pimeyteen, kaldealaisten kirkon kunnia! Sillä et sinä enää enene, eikä sinua kutsuta voimalliseksi kuningaskunnaksi.

Istu äänetönnä ja väisty pimeään, sinä Kaldean tytär; sillä ei sinua enää kutsuta valtakuntien valtiattareksi.

6.Minä vihastuin kansaani, saastutin perintöosani, luovutin heidät sinun käsiisi. Et sinä täyttynyt armosta heitä kohtaan, vanhukselle sinä teit herrautesi voimalliseksi.

Minä vihastuin kansaani, annoin häväistä perintöni, minä annoin heidät sinun käsiisi; et osoittanut sinä heille sääliä, vanhuksellekin sinä teit ikeesi ylen raskaaksi.

7.Sinä sanoit, ”minä olen oleva kuningaskuntien keskuudessa iankaikkisesti voimallinen”, niin ettet laittanut näitä sydämeesi, etkä muistanut loppua.

Ja sinä sanoit: "Iäti minä olen valtiatar", niin ettet näitä mieleesi pannut, et loppua ajatellut.

8.Sen tähden kuule nyt tämä, sinä ylimielinen, joka istut turvassa, joka sanot sydämessäsi, ”minä olen, eikä minun rinnallani ole toista, minä en ole istuva leskenä enkä tietävä lasten menettämisestä”.

Mutta nyt kuule tämä, sinä hekumassa-eläjä, joka istut turvallisena, joka sanot sydämessäsi: "Minä, eikä ketään muuta! Minä en ole leskenä istuva enkä lapsettomuudesta tietävä."

9.Nämä kaksi tulevat yllesi hetkessä, yhtenä päivänä; lasten menetys ja leskeys tulevat yllesi täydessä mitassaan, huolimatta monista velhouksistasi ja loitsujesi suuresta voimasta.

Mutta nämä molemmat tulevat sinun osaksesi äkisti, yhtenä päivänä: lapsettomuus ja leskeys; ne kohtaavat sinua täydeltänsä, huolimatta velhouksiesi paljoudesta, loitsujesi suuresta voimasta.

10.Sinä luotit omaan pahuuteesi, sinä sanoit, ”ei minua kukaan näe”, sinun viisautesi ja tietosi turmelivat sinut ja sinä sanoit sydämessäsi, ”minä olen, eikä minun rinnallani ole toista”.

Sinä luotit pahuuteesi, sinä sanoit: "Ei kukaan minua näe." Sinun viisautesi ja tietosi, ne sinut eksyttivät, ja niin sinä sanoit sydämessäsi: "Minä, eikä ketään muuta!"

11.Mutta sinun yllesi tulee sellainen paha, josta sinä et tiedä, kuinka rukoilla. Yllesi lankeaa sellainen ahdistus, jota sinä et pysty poistamaan, äkisti tulee yllesi levottomuus, jota sinä et tunne.

Sentähden kohtaa sinua onnettomuus, jota et osaa manata pois; sinut yllättää tuho, josta et lunnailla pääse, äkkiä kohtaa sinua perikato, aavistamattasi.

12.Pidä kiinni loitsuistasi ja monista velhouksistasi, joilla sinä olet työtä tehnyt nuoruudestasi saakka, ehkä saat niistä hyötyä, ehkä pystytkin voimistumaan!

(Velhous viittaa sanana astrologiaan.)

Astu esiin loitsuinesi ja paljoine velhouksinesi, joilla olet vaivannut itseäsi nuoruudestasi asti: ehkä hyvinkin saat avun, ehkä herätät pelkoa.

13.Olet uupunut monista neuvonantajistasi, nouskoon ne ja pelastakoon sinut, nuo, jotka katselevat taivasten planeettoja, jotka tarkkailevat tähtiä, jotka ennustelevat määräaikoja, eksyttävät sinua sanoen, ”niin on tapahtuva sinulle uudenkuun aikaan, uudenkuun aikana”.

Sinä olet väsyttänyt itsesi paljolla neuvottelullasi. Astukoot esiin ja auttakoot sinua taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat, mitä sinulle tapahtuva on.

14.Katso, he ovat kevyitä kuin akanat, kansakunnat, jotka ovat vahvoja kuin tuli, hävittävät heidät. Eivät he voi itseään vapauttaa tappajien vallasta. Heillä ei ole jäännöstä eikä selviytyjää, ei edes pakopaikkaa!

Katso, he ovat kuin kuivat korret: tuli polttaa heidät; he eivät pelasta henkeään liekin vallasta. Se ei ole hiillos heidän lämmitelläkseen eikä valkea, jonka ääressä istutaan.

15.Sellaisia ovat sinulle sinun petoksesi työt, joilla olet työtä tehnyt nuoruudestasi saakka. Väkevyytesi ruhtinaat kulkevat vankeuteen, jokainen kasvoillaan, eikä kukaan sinua pelasta.

Tämän saat sinä niistä, joista olet vaivaa nähnyt: ne, joiden kanssa olet kauppaa käynyt hamasta nuoruudestasi asti, harhailevat kukin haarallensa, ei kukaan sinua pelasta.

 

Luku 48

 

1.Kuule tämä, Jakobin huone, jotka kutsutaan Israelin nimen kautta, ja joka tuli Jehudan perheistä, jonka kanssa säädettiin liitto Herran, Israelin Jumalan nimessä. Sinun muistosi ei katoa. Eikö hänen sanansa kestäkin, totuuden ja hyvien tekojen kautta?

Kuulkaa tämä, Jaakobin heimo, te, joita kutsutaan Israelin nimellä ja jotka olette lähteneet Juudan lähteestä, jotka vannotte Herran nimeen ja tunnustatte Israelin Jumalan, mutta ette totuudessa ettekä vanhurskaudessa -

2.Sillä heidän osansa on siinä pyhässä kaupungissa, ja heidän luottamuksensa on Israelin Jumalassa, Herra on hänen nimensä.

sillä heitä kutsutaan pyhän kaupungin mukaan ja he pitävät tukenansa Israelin Jumalaa, jonka nimi on Herra Sebaot:

3.Entisiä minä julistin muinaisuudesta, ne lähtivät minun sanani kautta ja minä ne ilmoitin, minä tein ne äkisti ja ne tapahtuivat.

Entiset minä olen aikoja ennen ilmoittanut, minun suustani ne ovat lähteneet, ja minä olen ne kuuluttanut. Äkkiä minä panin ne täytäntöön, ja ne tapahtuivat.

4.Sillä minun edessäni on paljastettua, että te olette tottelemattomia, ja niskanne on taipumatonta kuin rauta, ja otsanne kova kuin kupari.

Koska minä tiesin, että sinä olet paatunut, että sinun niskajänteesi on rautaa ja otsasi vaskea,

5.Minä julistin niitä teille muinaisuudesta, ennen kuin ne tapahtuivat, minä ilmoitin niitä teille, että te ette sanoisi, ”minun jumalani ne teki, minun kuvani ja minun valettu patsaani niitä ohjasi”.

niin minä ilmoitin ne sinulle aikoja ennen, kuulutin ne sinulle, ennenkuin ne tapahtuivat, ettet sanoisi: "Epäjumalankuvani on ne tehnyt, veistetty kuvani ja valettu kuvani on niin säätänyt."

6.Olet kuullut, ”onko sellaista, mikä teille on paljastettu, näytetty millekään muulle kansalle?” ja ettekö te sitä julista? Minä ilmoitan teille uusia tästä lähtien, salattuja, josta te ette mitään tiedä.

Sinä olet ne kuullut, katso nyt kaikkea: ettekö sitä tunnusta? Tästä lähtien minä kuulutan sinulle uusia, salatuita, joita et ole tietänyt.

7.Ne ovat luotu nyt, eikä ”silloin”, ennen niiden tulemuksen päivää minä en niistä mitään ilmoittanut, ettet sinä sanoisi, ”minä tiesin nämä asiat”.

Ne ovat luodut nyt, eikä aikoja sitten, ennen tätä päivää et ole niistä kuullut, ettet saattaisi sanoa: "Katso, jo minä ne tiesin!"

8.Te ette ole koskaan kuulleet profeettojen puhetta, ette ole milloinkaan kuunnelleet kirjoitetun sanan opetusta, ette edes kallistaneet korvaanne kuulemaan siunausten ja kirousten sanoja, sitä minun liittoani, jonka tein kanssanne erämaassa. Sillä minun edessäni oli paljastettua, että te toimisitte petollisesti, ja että syntymästä saakka te olisitte kapinallisia.

(Kirjoitettu sana on toora, erämaa on Hooreb. Toora tarkoitti juutalaisilla, saddukeuksia lukuun ottamatta, koko sitä kirjaa, joka meillä on ”vanha testamentti”, esim. Midrash Kohelet kertoo, kuinka toorankirjat eivät ole aikajärjestyksessä, jos ne olisivat, Psalmien kirja alkaisi luvusta 92, Hesekiel luvusta 17, Jesaja luvusta kuusi, jne.)

Et ole sinä niistä kuullut etkä tietänyt, ei ole sinun korvasi niille aikaisemmin auennut; sillä minä tiesin, että sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta.

9.Minun nimeni tähden minä hillitsen vihani, ja minä vahvistan minun ylistykseni sinulle, etten sinua hävittäisi.

Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen, ylistykseni tähden minä hillitsen vihani, etten sinua tuhoaisi.

10.Katso, minä olen sinua uudistanut, mutta en rahalla, minä olen koetellut sinua köyhyyden, sortamisen kautta.

Katso, minä olen sinua sulattanut, hopeata saamatta, minä olen sinua koetellut kärsimyksen pätsissä.

11.Minun nimeni tähden, minun sanani tähden minä sen teen, ettei mitään saastutettaisi. Se minun kunniani, jolla minut on sinulle paljastettu, sitä minä en toiselle kansalle anna.

Itseni, itseni tähden minä sen teen; sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty! Kunniaani en minä toiselle anna.

12.Ottakaa vastaan minun sanani, Jakobin huone, ja Israel, jonka minä olen valmistanut. Minä olen hän, minä olen hän, joka on alusta, myös iankaikkisuuksien iankaikkisuudet ovat minun, eikä minun rinnallani ole muuta jumalaa.

Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen.

13.Sanani kautta minä myös tein täydellisen maan, ja levitin taivaat voimallani, minä niitä kutsuin, ja ne astuivat yhdessä esiin.

Minun käteni on perustanut maan, minun oikea käteni on levittänyt taivaan; minä kutsun ne, ja siinä ne ovat.

14.Kokoontukaa te kaikki ja kuulkaa! Kuka heistä on näitä ilmoittanut? Koska Herra armahtaa Israelia, hän on tekevä hänen tahtonsa Babelissa, ja hänen voimallisen käsivartensa väkevyyden hän on paljastava kaldealaisille.

Kokoontukaa kaikki ja kuulkaa - kuka niistä muista on ilmoittanut tämän: että hän, jota Herra rakastaa, tekee hänen tahtonsa Baabelia vastaan, on hänen käsivartenaan kaldealaisia vastaan.

15.Minä, minä, sanani kautta säädin liiton teidän isänne Abrahamin kanssa ja korotin hänet, minä toin hänet minun kirkkauteni läsnäolon huoneen maahan ja annoin menestyksen hänen teilleen.

Minä, minä olen puhunut, minä olen hänet kutsunut, olen hänet tuonut, ja hän on menestynyt teillänsä.

16.Lähestykää minun sanaani, kuulkaa tämä; alusta asti minä en ole puhunut salassa - siitä saakka, kun muut kansakunnat erottautuivat minun kunnioittamisestani. Sieltä minä toin Abrahamin minun lähelleni, minun työtäni tekemään. Profeetta sanoi, ”ja nyt Herra Jumala on lähettänyt minut ja hänen sanansa”.

Lähestykää minua, kuulkaa tämä: Alkujaankaan minä en ole puhunut salassa; kun nämä tapahtuivat, olin minä jo siellä. Ja nyt Herra, Herra on lähettänyt minut ynnä oman Henkensä.

17.Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin pyhä, ”minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mistä on hyötyä, joka ilmoitan sinulle sen tien, jota sinun on kuljettava”.

Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.

18.Jos vain olisit kuunnellut minun käskyjäni, silloin sinun rauhasi olisi kuin tulviva Eufrat-virta, ja sinun puhtautesi kuin meren aallot.

Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot;

19.Silloin sinun poikasi olisivat lukuisat kuin meren hiekka, ja sinun lastesi lapset kuin hiekanjyvät, eikä Israelin nimi katoa tai tuhoudu minun edestäni, iankaikkisesti.

sinun lastesi paljous olisi niinkuin hiekka, sinun kohtusi hedelmä niinkuin hiekkajyväset, sen nimi ei häviäisi, ei katoaisi minun kasvojeni edestä.

20.Lähtekää Babelista, paetkaa kaldealaisten maasta, julistakaa tätä ilohuudoin, ilmoittakaa sitä, lähettäkää sitä maan ääriin, sanokaa, ”Herra on lunastanut omat palvelijansa, Jakobin huoneen!”

Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta; riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä, viekää tieto siitä maan ääriin asti, sanokaa: "Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin."

21.Ei hän sallinut heidän janota, kun hän johdatti heitä erämaissa, hän toi vettä kalliosta; hän halkaisi kallion ja vesi virtasi!

Eivät he janoa kärsineet, kun hän heitä kuljetti erämaitten halki; hän vuodatti heille vettä kalliosta, hän halkaisi kallion, ja vettä virtasi.

22.Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.

Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.

 

 

Jesaja aramea luvut 49-51 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2019/12/aramean-kaannos-targumja-kr1933.html