maanantai 20. huhtikuuta 2020

Opetuksia ja taivaan lintuja osa 12 (45-48)


12/45 Matteus luku 22 kertoo maan päällä olevasta Kristuksen ruumiista. Jokainen Kristuksen vertauksista sisältää Jumalan totuuden. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat jakaneet keskenään näitä totuuksia jo ennen maailman luomista: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti" (Matt. 13:35). Jeesus todistaa, että nämä kätketyt totuudet paljastetaan ainoastaan niille, jotka ajan kanssa etsivät niitä.

Matteuksen evankeliumin luvussa 22 on vertaus, jonka minä uskon paljastavan paljon Kristuksen ruumiista. Siinä Jumala hahmottelee iankaikkisia aikomuksiaan nostattaa uskovien ruumiin kuolleista. Hän tahtoo Pojalleen morsiamen. Tämä ruumis tulee yhtymään Jeesukseen, liittymään Häneen niin kuin yhdeksi lihaksi, yhdeksi ruumiiksi. Kristuksesta tulee tämän morsiamen elämä ja elämän lähde. He liittyvät erottamattomasti toisiinsa.

Jeesus aloittaa vertauksen ilmoittamalla: "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita" (Matt. 22:2-3). Tämän vertauksen kuningas on selvästi Isä Jumala. Ja Poika on Kristus.

Tässä näemme, kuinka Isä lähettää Pyhän Hengen etsimään morsianta Pojalleen. Morsian on tietysti Jeesuksen Kristuksen seurakunta. Ja tämä morsian koostuu monista jäsenistä. Itse asiassa hän koostuu jokaisesta ihmisestä, joka ottaa vastaan Kuninkaan kutsun hääaterialle.

Seuraavassa jakeessa Jeesus kuitenkin sanoo, että "nämä eivät tahtoneet tulla" (22:3). Hän puhuu tässä omasta saarnaamisestaan juutalaisille. Kristus kehotti Israelia ottamaan Hänet vastaan, mutta he kieltäytyivät. Raamattu sanoo: "Hän tuli omiensa tykö, ja Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan" (Joh. 1:11).

Niinpä Kuningas yritti vielä kerran: "Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin. Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen; ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat" (Matt. 22:4-6).

Juutalaiset eivät tappaneet ainoastaan Jeesusta, vaan myös Hänen seuraajansa. Niin, Kristus kertoo meille: "Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa" (22:7). Jeesus puhui tässä profeetallisesti. Vain 40 vuotta Hänen kuolemansa jälkeen Rooman sotajoukot marssivat Jerusalemiin ja tuhosivat pyhän kaupungin. Aikaisemmin Israelin historiassa Jumala oli käyttänyt Assyriaa kansansa rankaisemiseen. Nyt Hän lähetti roomalaiset kenraalit Vespasianuksen ja Tiituksen polttamaan Jerusalemin maan tasalle. Näin Jeesuksen profetia tuli kirjaimellisesti täytetyksi: "Teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi" (Matt. 23:38).

Seuraava kohta tässä vertauksessa pitää sisällään sanomani ytimen liittyen Kristuksen ruumiiseen. Jeesus kertoo meille: "Sitten hän sanoi palvelijoillensa: Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte. Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita" (Matt. 22:8-10).

Golgatalta lähtien evankeliumia on levitetty kaikille ihmisille: Juutalaisille ja pakanoille, rikkaille ja köyhille, orjille ja vapaille, hyville ja pahoille yhtäläisesti. Näin "häähuone tuli täyteen pöytävieraita" (22:10). Ymmärtäkää, että tässä kohtauksessa ei puhuta Karitsan hääateriasta. Tuo juhla tapahtuu vasta tuomion jälkeen, nämä ovat kihlajaisjuhlat ja vieraina ovat ne, jotka ottavat Kristuksen Herrana vastaan.

Ajattele: Jeesuksen mukaan tämä morsian pitää sisällään "sekä pahat että hyvät" (22:10). Sellaiseen ryhmään kuuluu ihmisiä, jotka olivat ennen pahoja: narkomaaneja, alkoholisteja, huoria, murhaajia ja huumekauppiaita. Mutta siihen kuuluu myös ihmisiä, jotka olivat ennen hyviä - niitä, jotka joskus luottivat lihan vanhurskauteen.

Nyt he kaikki ovat muuttuneet. He ovat tunnustaneet syntinsä ja heidät on pesty puhtaiksi Kristuksen verellä. Aivan kuten valtavat joukot laulavat joka viikko, myös he todistavat: "Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni" (Laulujen laulu 2:4).

(David Wilkerson: Ote kirjoituksesta Kristuksen ruumis 2002)



Katsokaa taivaan lintuja (teeri): eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?  - Matt.16:26


12/46 Jatkoa 12/45 jälkeen. Jumalan viinimajaan on kokoontunut suuri joukko. Kun Jeesus sanoo, että häähuone "tuli täyteen" vieraita, se kreikan kielen sana, jota Hän käyttää, on pletho. Se tarkoittaa "innoittaa, täyttää, vaikuttaa". Toisin sanoen, nämä vieraat edustavat Kristuksen puhdistettua ja lunastettua ruumista. Jumalan Henki on vaikuttanut heissä ja täyttänyt heidät. Ja Hän on vaatettanut heistä jokaisen valkeisiin häävaatteisiin.

Normaalisti me ajattelemme, että hääjuhlat kestävät muutamia tunteja. Jeesuksen ajan kulttuurissa sellaiset juhlat saattoivat kestää viikon. Mutta Jumalan silmissä yksi päivä vastaa tuhatta vuotta. Tässä vertauksessa ne juhlat, jotka näemme, ovat kestäneet Golgatalta saakka. Ne ovat jatkuneet vuosisatojen ajan. Eivätkä ne pääty, ennen kuin sulhanen palaa.

Rakas pyhä, ymmärrätkö mitä tämä tarkoittaa? Joka päivä on hääpäivä. Kun olet osa Kristuksen ruumiista, olet osa Hänen morsiantaan. Tämä tarkoittaa sitä, että joka aamu, kun nouset, sinun tulee pukeutua valkeisiin häävaatteisiisi. Jos se likaantuu tai tahrautuu, sinun on vietävä se Hänen sanansa puhdistettavaksi. Ja sinun on pidettävä kihlasormusta koko ajan. Se ilmaisee tilanteesi avioliiton suhteen, Pyhän Hengen sinetöimänä. Lopuksi, sinun tulee juhlia taivaan leivällä: Kristuksella, taivaan mannalla.

Näitä juhlia vietetään Kristuksen ruumiissa joka päivä. Mutta eteisessä on havaittu kuokkavieras. Jeesus jatkaa vertausta: "Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita? Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys" (Matt. 22:11-13).

Kuka on tämä vertauksen mies? Hänen henkilöllisyytensä on vakavasti otettava asia, sen kauhean kohtalon tähden, jonka hän saa kärsiä. Jotkut selittävät, että tuo mies edustaa niitä, jotka tulevat Kristuksen luokse pukeutuneena oman vanhurskautensa vaatteisiin. Kuvaillaan kurjaa, petettyä ja vajaata sielua, jonka tuomitsee se, että hän turvautuu omaan itseensä.

Minä en hyväksy tällaista tulkintaa. Voi olla, että yllätyt, kun kerron, kenen uskon tämän miehen olevan. Vihjeen antaa tuo kohta, jossa Kuningas puhuu hänestä "ystävänä". Jeesus käytti samaa sanaa puhuessaan Juudakselle, ennen kuin Hänet petettiin. Minä uskon, että Kuningas käyttää tässä vertauksessa tuota sanaa ikään kuin ivaten. Hänellähän oli tarkoituksena lähettää tuo mies helvettiin.

Jos minulta kysytään, tämä vieras on itse synti: saatana. Voin melkein nähdä hänen marssivan juhlaan, pukeutuneena itse tehtyyn, loisteliaaseen purppuraviittaan, eikä siihen pukuun, joka oli säädetty. Hän on ylpeyden ruumiillistuma.

(David Wilkerson: Ote kirjoituksesta Kristuksen ruumis 2002)

 
Kurki

12/47 Israelin erämaavaelluksen aikaan ainoastaan papit saattoivat mennä pyhäkköön Ilmestysmajassa. Mutta onko samoin nyt uudessakin liitossa, jolloin on tullut todellisuus Messiaassa? Pääsevätkö nytkin ainoastaan muutamat henkilöt muiden edustajina osallisiksi Jumalan lahjoista, ja tulevatko vain he mahdollisiksi palvelemaan Häntä, vai voiko jokainen Jumalan lapsi päästä siihen oikeuteen? Totisesti, nyt ovat varjot hävinneet, ja valkeus Messiaassa koittaa kaikille.

Nyt ei ole mitään erotusta, kuten Pyhä Henki puhuu apostolin kautta: "Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Messias" (Kol. 3:11). Ja Raamattu todistaa myös, että Messias on omansa tehnyt "kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen" (Ilm. 1:6). Ja Pietari niin ikään sanoo kaikista Jumalan lapsista: "Mutta te olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja', joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa" (1 Piet. 2:9).

Jumalan kiitos! Messiaassa ei ole mitään erotusta, ei mitään etuoikeuksia eikä säätyluokkia. Ei ainoastaan joku pappi tai saarnaaja, evankelista tai opettaja, - ei, vaan jokainen Jumalan lapsi, vaikka olisi tänään uudestisyntynyt, on oikeutettu seisomaan Hänen edessään ja palvelemaan Häntä totuudessa. Miten murheellista onkaan ajatella, että hyvin moni armon saanut syntinen pysähtyy esipihalle eikä koskaan pyri pyhäkköön, jossa tietoisesti ja omintakeisesti palvelisi Herraa!

Minä pelkään, että eräs väärinymmärrys estää monia pääsemästä papilliseen asemaan ja saavuttamasta oikeaa pyhitystä. Moni luulee nimittäin, että se olisi heidän itsensä tehtävä. He ajattelevat näin: koska Messias on meidät verensä kautta lunastanut, niin meidän tulee nyt osoittaa rakkauttamme ja kiitollisuuttamme Häntä kohtaan siten, että kaikin voimin varjelemme itseämme. Ettemme lankeaisi syntiin, vaan eläisimme kristillisesti ja tekisimme hyvää. Näin minäkin ajattelin ennen. Mutta voi, jospa me oikein tulisimme huomaamaan, kuinka surkeaa ja viheliäistä on meidän oma rakkautemme ja kiitollisuutemme, ja kuinka vähän se voi viedä meitä eteenpäin pyhityksessä!

(Ivan Beniaminovitsh Kargel 1896)



Lapinpöllö

12/48 ”Onko Jumala todellakin sanonut: `Älkää syökö kaikista paratiisin puista`” (1.Moos.3:1). Näin viekkaasti saatana kysyi. Jos Jumalan sana olisi runsaasti asunut Eevan sydämessä, hän olisi vastannut lyhyesti ja yksinkertaisesti. Ainoa oikea keino, millä voimme vastata saatanan kysymyksiin on se, että pidämme niiden tosiaan lähteneen hänestä ja torjumme ne Jumalan sanalla. Laskemalla ne hetkeksikin sydämeemme kadotamme ainoan voiman, millä ne karkotamme.

Saatana ei tullut julkisesti Eevan eteen ja sanonut: ”Minä olen saatana, Jumalan vihollinen, olen tullut Häntä panettelemaan ja saattamaan teidät turmioon.” Ja kuitenkin hän teki tämän kaiken heittäessään epäilyksen siemenen luomakuntaan. Eevan oli turha kuunnella kysymystä ”Onko Jumala todellakin sanonut”, kun hän tiesi, mitä Jumala oli puhunut.

Eevan vastaus jo sellaisenaan todistaa, että hän oli laskenut käärmeen kavalan kysymyksen sydämeensä. Sen sijaan, että hän olisi tarkoin pysynyt Jumalan sanassa, hän vastatessaan käärmeelle lisäsi Jumalan sanoihin omiaan.

Jos lisäämme Jumalan sanaan jotakin tahi vähennämme siitä jotakin, niin silloin Jumalan sana ei asu sydämessämme eikä hallitse omaatuntoamme. Se joka on ilolla kuuliainen ja elää siitä, elää jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Se joka oppii tuntemaan tämän sanan ja kuulee sitä, sille Jumalan sana ei ole yhdentekevä.

Jeesus pysyi tarkasti Jumalan sanassa, sillä Hän eli sanasta ja kunnioitti sitä ainoana ravintonaan. Hän ei väärentänyt eikä väärinkäyttänyt sanaa. Mutta Eeva lisäsi Jumalan sanaan. Jumala oli yksinkertaisesti sanonut: ”Älkää syökö siitä.” Näihin sanoihin Eeva lisäsi: ”Älkää koskeko siihen.” Nämä olivat Eevan sanoja, sillä Jumala ei puhunut mitään puuhun koskemisesta.

On selvää, että Eeva ei pysynyt kuuliaisena eikä luottanut Jumalan sanaan. Hän ei tuntenut tarkoin Jumalan sanaa tai ei välittänyt siitä. Tai ehkä hän ajatteli Jumalan voivan muuttaa sanojaan. Vai vaikuttivatko kaikki nämä syyt Eevaan? Muistakaamme jokainen: ”Sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä” (Ps.17:4).

(C.H.MacIntosh 1820-1896)



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti