12/45 Matteus luku 22 kertoo maan päällä olevasta Kristuksen ruumiista. Jokainen
Kristuksen vertauksista sisältää Jumalan totuuden. Isä, Poika ja Pyhä Henki
ovat jakaneet keskenään näitä totuuksia jo ennen maailman luomista: "Minä
avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman
perustamisesta asti" (Matt. 13:35). Jeesus todistaa, että nämä kätketyt
totuudet paljastetaan ainoastaan niille, jotka ajan kanssa etsivät niitä.
Matteuksen evankeliumin luvussa 22 on vertaus, jonka minä uskon paljastavan
paljon Kristuksen ruumiista. Siinä Jumala hahmottelee iankaikkisia aikomuksiaan
nostattaa uskovien ruumiin kuolleista. Hän tahtoo Pojalleen morsiamen. Tämä
ruumis tulee yhtymään Jeesukseen, liittymään Häneen niin kuin yhdeksi lihaksi,
yhdeksi ruumiiksi. Kristuksesta tulee tämän morsiamen elämä ja elämän lähde. He
liittyvät erottamattomasti toisiinsa.
Jeesus aloittaa vertauksen ilmoittamalla: "Taivasten valtakunta on
verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. Ja hän lähetti
palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita" (Matt. 22:2-3). Tämän
vertauksen kuningas on selvästi Isä Jumala. Ja Poika on Kristus.
Tässä näemme, kuinka Isä lähettää Pyhän Hengen etsimään morsianta Pojalleen.
Morsian on tietysti Jeesuksen Kristuksen seurakunta. Ja tämä morsian koostuu
monista jäsenistä. Itse asiassa hän koostuu jokaisesta ihmisestä, joka ottaa
vastaan Kuninkaan kutsun hääaterialle.
Seuraavassa jakeessa Jeesus kuitenkin sanoo, että "nämä eivät
tahtoneet tulla" (22:3). Hän puhuu tässä omasta saarnaamisestaan
juutalaisille. Kristus kehotti Israelia ottamaan Hänet vastaan, mutta he
kieltäytyivät. Raamattu sanoo: "Hän tuli omiensa tykö, ja Hänen omansa
eivät ottaneet Häntä vastaan" (Joh. 1:11).
Niinpä Kuningas yritti vielä kerran: "Vielä hän lähetti toisia
palvelijoita lausuen: Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut
ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina;
tulkaa häihin. Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä
pellolleen, mikä kaupoilleen; ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa,
pitelivät pahoin ja tappoivat" (Matt. 22:4-6).
Juutalaiset eivät tappaneet ainoastaan Jeesusta, vaan myös Hänen
seuraajansa. Niin, Kristus kertoo meille: "Mutta kuningas vihastui ja
lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän
kaupunkinsa" (22:7). Jeesus puhui tässä profeetallisesti. Vain 40 vuotta
Hänen kuolemansa jälkeen Rooman sotajoukot marssivat Jerusalemiin ja tuhosivat
pyhän kaupungin. Aikaisemmin Israelin historiassa Jumala oli käyttänyt Assyriaa
kansansa rankaisemiseen. Nyt Hän lähetti roomalaiset kenraalit Vespasianuksen
ja Tiituksen polttamaan Jerusalemin maan tasalle. Näin Jeesuksen profetia tuli
kirjaimellisesti täytetyksi: "Teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi"
(Matt. 23:38).
Seuraava kohta tässä vertauksessa pitää sisällään sanomani ytimen liittyen
Kristuksen ruumiiseen. Jeesus kertoo meille: "Sitten hän sanoi
palvelijoillensa: Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet
arvollisia. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.
Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat,
sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita" (Matt.
22:8-10).
Golgatalta lähtien evankeliumia on levitetty kaikille ihmisille:
Juutalaisille ja pakanoille, rikkaille ja köyhille, orjille ja vapaille,
hyville ja pahoille yhtäläisesti. Näin "häähuone tuli täyteen
pöytävieraita" (22:10). Ymmärtäkää, että tässä kohtauksessa ei puhuta
Karitsan hääateriasta. Tuo juhla tapahtuu vasta tuomion jälkeen, nämä ovat
kihlajaisjuhlat ja vieraina ovat ne, jotka ottavat Kristuksen Herrana vastaan.
Ajattele: Jeesuksen mukaan tämä morsian pitää sisällään "sekä pahat
että hyvät" (22:10). Sellaiseen ryhmään kuuluu ihmisiä, jotka olivat ennen
pahoja: narkomaaneja, alkoholisteja, huoria, murhaajia ja huumekauppiaita.
Mutta siihen kuuluu myös ihmisiä, jotka olivat ennen hyviä - niitä, jotka
joskus luottivat lihan vanhurskauteen.
Nyt he kaikki ovat muuttuneet. He ovat tunnustaneet syntinsä ja heidät on
pesty puhtaiksi Kristuksen verellä. Aivan kuten valtavat joukot laulavat joka
viikko, myös he todistavat: "Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on
hänen lippunsa minun ylläni" (Laulujen laulu 2:4).
(David
Wilkerson: Ote kirjoituksesta Kristuksen ruumis 2002)
 |
|
Katsokaa
taivaan lintuja (teeri): eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa
aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa
suurempiarvoiset kuin ne? - Matt.16:26
|
12/46 Jatkoa 12/45 jälkeen. Jumalan viinimajaan on kokoontunut suuri joukko.
Kun Jeesus sanoo, että häähuone "tuli täyteen" vieraita, se kreikan
kielen sana, jota Hän käyttää, on pletho. Se tarkoittaa "innoittaa,
täyttää, vaikuttaa". Toisin sanoen, nämä vieraat edustavat Kristuksen
puhdistettua ja lunastettua ruumista. Jumalan Henki on vaikuttanut heissä ja
täyttänyt heidät. Ja Hän on vaatettanut heistä jokaisen valkeisiin
häävaatteisiin.
Normaalisti me ajattelemme, että hääjuhlat kestävät muutamia tunteja.
Jeesuksen ajan kulttuurissa sellaiset juhlat saattoivat kestää viikon. Mutta
Jumalan silmissä yksi päivä vastaa tuhatta vuotta. Tässä vertauksessa ne
juhlat, jotka näemme, ovat kestäneet Golgatalta saakka. Ne ovat jatkuneet
vuosisatojen ajan. Eivätkä ne pääty, ennen kuin sulhanen palaa.
Rakas pyhä, ymmärrätkö mitä tämä tarkoittaa? Joka päivä on hääpäivä. Kun
olet osa Kristuksen ruumiista, olet osa Hänen morsiantaan. Tämä tarkoittaa
sitä, että joka aamu, kun nouset, sinun tulee pukeutua valkeisiin
häävaatteisiisi. Jos se likaantuu tai tahrautuu, sinun on vietävä se Hänen
sanansa puhdistettavaksi. Ja sinun on pidettävä kihlasormusta koko ajan. Se
ilmaisee tilanteesi avioliiton suhteen, Pyhän Hengen sinetöimänä. Lopuksi,
sinun tulee juhlia taivaan leivällä: Kristuksella, taivaan mannalla.
Näitä juhlia vietetään Kristuksen ruumiissa joka päivä. Mutta eteisessä on
havaittu kuokkavieras. Jeesus jatkaa vertausta: "Mutta kun kuningas meni
katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu
häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne
sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita? Mutta hän jäi sanattomaksi.
Silloin kuningas sanoi palvelijoille: Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja
heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten
kiristys" (Matt. 22:11-13).
Kuka on tämä vertauksen mies? Hänen henkilöllisyytensä on vakavasti
otettava asia, sen kauhean kohtalon tähden, jonka hän saa kärsiä. Jotkut
selittävät, että tuo mies edustaa niitä, jotka tulevat Kristuksen luokse
pukeutuneena oman vanhurskautensa vaatteisiin. Kuvaillaan kurjaa, petettyä ja
vajaata sielua, jonka tuomitsee se, että hän turvautuu omaan itseensä.
Minä en hyväksy tällaista tulkintaa. Voi olla, että yllätyt, kun kerron, kenen
uskon tämän miehen olevan. Vihjeen antaa tuo kohta, jossa Kuningas puhuu
hänestä "ystävänä". Jeesus käytti samaa sanaa puhuessaan Juudakselle,
ennen kuin Hänet petettiin. Minä uskon, että Kuningas käyttää tässä
vertauksessa tuota sanaa ikään kuin ivaten. Hänellähän oli tarkoituksena
lähettää tuo mies helvettiin.
Jos minulta kysytään, tämä vieras on itse synti: saatana. Voin melkein
nähdä hänen marssivan juhlaan, pukeutuneena itse tehtyyn, loisteliaaseen
purppuraviittaan, eikä siihen pukuun, joka oli säädetty. Hän on ylpeyden
ruumiillistuma.
(David
Wilkerson: Ote kirjoituksesta Kristuksen ruumis 2002)
 |
| Kurki |
12/47 Israelin erämaavaelluksen aikaan ainoastaan papit saattoivat mennä
pyhäkköön Ilmestysmajassa. Mutta onko samoin nyt uudessakin liitossa, jolloin
on tullut todellisuus Messiaassa? Pääsevätkö nytkin ainoastaan muutamat
henkilöt muiden edustajina osallisiksi Jumalan lahjoista, ja tulevatko vain he
mahdollisiksi palvelemaan Häntä, vai voiko jokainen Jumalan lapsi päästä siihen
oikeuteen? Totisesti, nyt ovat varjot hävinneet, ja valkeus Messiaassa koittaa
kaikille.
Nyt ei ole mitään erotusta, kuten Pyhä Henki puhuu apostolin kautta:
"Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä
ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata,
vaan kaikki ja kaikissa on Messias" (Kol. 3:11). Ja Raamattu todistaa
myös, että Messias on omansa tehnyt "kuningaskunnaksi, papeiksi
Jumalalleen ja Isälleen" (Ilm. 1:6). Ja Pietari niin ikään sanoo kaikista
Jumalan lapsista: "Mutta te olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto,
pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja', joka on pimeydestä
kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa" (1 Piet. 2:9).
Jumalan kiitos! Messiaassa ei ole mitään erotusta, ei mitään etuoikeuksia
eikä säätyluokkia. Ei ainoastaan joku pappi tai saarnaaja, evankelista tai
opettaja, - ei, vaan jokainen Jumalan lapsi, vaikka olisi tänään
uudestisyntynyt, on oikeutettu seisomaan Hänen edessään ja palvelemaan Häntä
totuudessa. Miten murheellista onkaan ajatella, että hyvin moni armon saanut
syntinen pysähtyy esipihalle eikä koskaan pyri pyhäkköön, jossa tietoisesti ja
omintakeisesti palvelisi Herraa!
Minä pelkään,
että eräs väärinymmärrys estää monia pääsemästä papilliseen asemaan ja
saavuttamasta oikeaa pyhitystä. Moni luulee nimittäin, että se olisi heidän
itsensä tehtävä. He ajattelevat näin: koska Messias on meidät verensä kautta
lunastanut, niin meidän tulee nyt osoittaa rakkauttamme ja kiitollisuuttamme
Häntä kohtaan siten, että kaikin voimin varjelemme itseämme. Ettemme lankeaisi
syntiin, vaan eläisimme kristillisesti ja tekisimme hyvää. Näin minäkin
ajattelin ennen. Mutta voi, jospa me oikein tulisimme huomaamaan, kuinka
surkeaa ja viheliäistä on meidän oma rakkautemme ja kiitollisuutemme, ja kuinka
vähän se voi viedä meitä eteenpäin pyhityksessä!
(Ivan Beniaminovitsh Kargel 1896)
 |
|
Lapinpöllö
|
12/48 ”Onko
Jumala todellakin sanonut: `Älkää syökö kaikista paratiisin puista`”
(1.Moos.3:1). Näin viekkaasti saatana kysyi. Jos Jumalan sana olisi runsaasti
asunut Eevan sydämessä, hän olisi vastannut lyhyesti ja yksinkertaisesti. Ainoa
oikea keino, millä voimme vastata saatanan kysymyksiin on se, että pidämme
niiden tosiaan lähteneen hänestä ja torjumme ne Jumalan sanalla. Laskemalla ne
hetkeksikin sydämeemme kadotamme ainoan voiman, millä ne karkotamme.
Saatana ei
tullut julkisesti Eevan eteen ja sanonut: ”Minä olen saatana, Jumalan
vihollinen, olen tullut Häntä panettelemaan ja saattamaan teidät turmioon.” Ja
kuitenkin hän teki tämän kaiken heittäessään epäilyksen siemenen luomakuntaan.
Eevan oli turha kuunnella kysymystä ”Onko Jumala todellakin sanonut”, kun hän
tiesi, mitä Jumala oli puhunut.
Eevan
vastaus jo sellaisenaan todistaa, että hän oli laskenut käärmeen kavalan
kysymyksen sydämeensä. Sen sijaan, että hän olisi tarkoin pysynyt Jumalan
sanassa, hän vastatessaan käärmeelle lisäsi Jumalan sanoihin omiaan.
Jos lisäämme
Jumalan sanaan jotakin tahi vähennämme siitä jotakin, niin silloin Jumalan sana
ei asu sydämessämme eikä hallitse omaatuntoamme. Se joka on ilolla kuuliainen
ja elää siitä, elää jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Se joka
oppii tuntemaan tämän sanan ja kuulee sitä, sille Jumalan sana ei ole
yhdentekevä.
Jeesus pysyi
tarkasti Jumalan sanassa, sillä Hän eli sanasta ja kunnioitti sitä ainoana
ravintonaan. Hän ei väärentänyt eikä väärinkäyttänyt sanaa. Mutta Eeva lisäsi
Jumalan sanaan. Jumala oli yksinkertaisesti sanonut: ”Älkää syökö siitä.”
Näihin sanoihin Eeva lisäsi: ”Älkää koskeko siihen.” Nämä olivat Eevan sanoja,
sillä Jumala ei puhunut mitään puuhun koskemisesta.
On selvää,
että Eeva ei pysynyt kuuliaisena eikä luottanut Jumalan sanaan. Hän ei tuntenut
tarkoin Jumalan sanaa tai ei välittänyt siitä. Tai ehkä hän ajatteli Jumalan
voivan muuttaa sanojaan. Vai vaikuttivatko kaikki nämä syyt Eevaan?
Muistakaamme jokainen: ”Sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan
väkivaltaisen teitä” (Ps.17:4).
(C.H.MacIntosh 1820-1896)
Opetuksia
ja taivaan lintuja osa 11 http://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/04/opetuksia-ja-taivaan-lintuja-osa-11.html
Opetuksia
ja taivaan lintuja osa 13 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/04/opetuksia-ja-taivaan-lintuja-osa-13.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti