Opetuksia ja taivaan lintuja osa 14 (53-56)

14/53 On hyvä tietää, mitä omatunto vaikuttaa ihmiseen. Se saa meidät vain vapisemaan ja pelkäämään, koska se osoittaa meille, millaisia me olemme. Monet ovat tämän suhteen erehtyneet, kun luulevat, että omatunto johtaa meidät Jumalan luo.  Mutta tekikö se sen Aadamille ja Eevalle? Eipä suinkaan! Eikä se vie ketään muutakaan syntistä Jumalan luo. Ja mitenkä se voisikaan olla mahdollista?

Mitenkä voisikaan tietoisuus siitä, mikä minä olen, viedä minut Jumalan luo ellei tuohon tietoisuuteen yhdisty usko siihen, millainen Jumala on? Sehän on mahdotonta. Sellainen itsensä tunteminen tuo vain häpeää, itsensä syyttelemistä, tuskaa ja ahdistusta. Se voi korkeintaan saada aikaan sen, että minä teen puolestani yrityksiä parantaakseni sitä surkeaa tilaa, jonka omatunto on paljastanut. Mutta nämä yritykset eivät vie minua lähemmäksi Jumalaa, vaan pikemmin saattavat Hänet kätkemään kasvonsa minulta.

Huomattuaan alastomuutensa Aadam ja Eeva koittivat peittää sen kaikin keinoin: "Silloin aukenivat heidän molempien silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot” (1.Moos.3:7). Tässä näemme nyt ensimmäisen yrityksen, minkä ihminen teki koettaessaan omin neuvoin parantaa tilaansa. Tämä tapa on kuulunut kaikkien aikakausien ihmisjumalisuuteen.

Yritykset parantaa itseään ja omaa tilaansa johtuvat aina alastomuuden tunnosta. Mutta niistä ei tule apua. Minun täytyy tietää, että olen puettu ennen kuin voin tehdä mitään, mikä on Jumalan silmissä otollista. Tässä on oikean kristillisyyden ja kaiken ihmisjumalisuuden välinen ero.

Oikea kristillisyys perustuu siihen, että ihminen on puettu. Kaikki muu jumalisuus siihen, että ihminen on alasti.

Kristillisyyden lähtökohta on se, mikä on kaiken luonnollisen uskonnon, ihmisjumalisuuden tavoitteena. Oikea kristitty tekee kaiken sen tähden, että hän on puettu, täysin puettu. Luonnostaan hurskas ja jumalinen ihminen tekee sen siinä mielessä, että hän tulisi puetuksi. Ero on siis ääretön.

(C.H.MacIntoshia 1820-1896 mukaillen)



Katsokaa taivaan lintuja (kapustarinta): eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?  - Matt.16:26

14/54 Israelin kansan erämaavaelluksen aikana kansa kuljetti mukanaan Ilmestysmajaa, jossa oli monta eri aluetta. Pyhäkön ovi johdatti sisään tulijan ihmeelliseen valoon. Heti, kun pappi oli astunut oven kautta pyhäkköön, häntä ympäröi aivan toisenlainen valo kuin mikä valaisi esipihalla.

Esipihalla valaisi luonnollisen päivän valo, mutta pyhässä paikassa oli ihana kirkkaus, lempeä loisto ja pyhä valo, joka tuli seitsenhaaraisesta lampunjalasta, jonka valoa kullatut seinät ja kullatut esineet heijastivat joka puolelta. Mikä ihana ja kaunis loisto! Joka ei ollut sitä nähnyt, sillä ei voinut olla aavistustakaan siitä kirkkaudesta ja ihanuudesta, mikä vallitsi pyhässä paikassa.

 

Niin, valoa tarvitaan, jotta askeleemme ja vaelluksemme voisivat tulla otollisiksi Jumalalle; ja missä muualla sitä voisikaan olla kuin Messiaassa? Ja kuitenkin, kuinka paljon omatekoista valoa, kuinka paljon oman järjen lampunvaloa käyttävätkään monet Jumalan lapset pyhissä ja jumalallisissa asioissa! Ja kuinka paljon hämäryyttä Jumalan Sanan, Hänen tahtonsa ja teittensä suhteen, vieläpä Jumalan ja Messiaan Jeshuan tuntemisen suhteen vallitseekaan heidän keskuudessaan!

Monet heistä, joiden jo pitäisi olla opettajan arvossa, tavailevat yhä vielä Jumalan Sanan ensimmäisiä aakkosia, ja heille täytyy syöttää maitoa, kun he eivät siedä vahvempaa ruokaa; monien vuosien kuluttua he ovat yhä vielä "ymmärrykseltään lapsia":

12 Sillä teidän pitäisi olla opettajia, koska teillä on ollut aikaa oppia, mutta nyt teidän täytyy taas oppia näitä aikaisempia kirjoituksia, Jumalan sanojen alusta. Te olette maidon tarpeessa, ettekä vahvan aterian!

13 Mutta jokainen, jonka ruokana on maitoa, ei ole tottunut vanhurskauden sanaan, koska on pikkulapsi

14 Mutta ne totuuden ateriat ovat täydellisille, koska nämä ovat harjaantuneet aistiensa ulkopuolelta erottamaan hyvän ja pahan (Hebr.5:12-13 aramean käännös)

(Ivan Beniaminovitsh Kargelia 1896 mukaillen)

Taivaanvuohi

14/55 On aika itkeä ja valittaa niiden paimenten puolesta, jotka hoitavat Herran lampaita. Itkekää pappien, evankelistojen, profeettojen ja opettajien puolesta, sillä Jumalalta on tulossa pelottavat tuomiot niille, joista on tullut pahoja, aistillisia ja sokeita. Jumalalliset paimenet itkevät itsekin eteisen ja alttarin välillä seurakunnan tilaa, mutta ne turmeltuneet, itsekeskeiset Herra hoitaa heidät itse.

Kuuntele Jeremian pelkoa herättävää profetia: Voi paimenia, jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat, sanoo Herra. Sentähden näin sanoo Herra, Israelin Jumala, paimenista, jotka kaitsevat minun kansaani: Te olette hajottaneet minun lampaani ja karkoittaneet ne pois ettekä ole pitäneet niistä huolta. Katso, min pidän huolen teidän pahain tekojenne rankaisemisesta, sanoo Herra (Jeremia 23:1,2).

Jeremian sydän särkyi sen turmeluksen tähden, jota hän näki niissä, jotka oli kutsuttu johtamaan Jumalan kansaa. Törkeät synnit ja itsekeskeisyys hänen aikansa pappien keskuudessa murskasi hänet niin, ett hän vapisi kuin viinistä juopunut mies. Hän huusi profeettoja vastaan. Minun sydämeni on murtunut rinnassani, kaikki luuni raukeavat. Min olen kuin juopunut mies, kuin sankari, jonka viini on voittanut... Sillä he ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin; omasta huoneestanikin minä olen tavannut heidän pahuutensa, sanoo Herra (Jeremia 23:9,11).

Sitten profeetta lisäsi nämä pelottavat sanat: Jerusalemin profeetoista on jumalattomuus levinnyt koko maahan (Jeremia 23:15).

Pelottava kirous oli langennut maan ylle. Aviorikoksia tehtiin joka puolella. Jumalan kansa oli lähtenyt todella pahaan suuntaan, ja he olivat hengellisesti kuivia ja masentuneita. Mutta heidän omat paimenensa eivät säälineet heitä. Heidän paimenensa olivat sokeita sille Kaikkivaltiaan Jumalan tuomiolle, joka häämötti aivan edessä. Kun vihollisen sotajoukot lähestyivät heidän porttejaan, nuo sokeat paimenet saarnasivat tyynnyttelevää rauhan ja menestyksen sanomaa. He vakuuttivat kansalle, ett hyvät ajat eivät milloinkaan loppuisi.

Jeremia tiesi, miksi nämä itsekeskeiset paimenet, papit ja profeetat eivät saarnanneet synti vastaan tai varoittaneet kansaa. Hän tiesi, miksi he tarjosivat ainoastaan pinnallista parannusta Jumalan kansalle. Se johtui siitä, ett heitä itseään sitoivat ne samat synnit: he elivät valheessa.

Kuuntele, millä tavalla Jeremia heitä syyttää: Jerusalemin profeetoissa minä olen nähnyt kauhistuksia: aviorikosta ja valheessa vaeltamista; he vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa. He ovat minun edessäni kaikki kuin Sodoma, ja kaupungin asukkaat kuin Gomorra (Jeremia 23:14).

Herran myrsky oli jo valmiiksi lähtenyt liikkeelle, ja Jumala varoitti kansaansa pyhien profeettojen kautta, ett Hänen vihansa ei kääntyisi pois, ja että tuomio oli väistämätön. Jeremia ei voinut uskoa sitä, mitä pahat paimenet saarnasivat. He seisoivat kansan edessä, joka vaelsi uppiniskaisuudessa, sekaantuen haureuteen ja aviorikoksiin, eläen kirouksen alaisina ja pian langeten tuhon tuomioon ja he valehtelivat Jumalan kansalle ja saarnaten väärän turvallisuuden sanomaa. He hokevat minun halveksijoilleni: 'Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!' Ja kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: 'Ei teit kohtaa onnettomuus.' (Jeremia 23:17).

Jos he olisivat olleet rukouksen miehiä, pyhiä ja Jumalalle erottautuneita etsittyään Häntä kaikella sydämellään he olisivat kuulleet tuon kaukaisen ukkosen, he olisivat havainneet, ett tuomio oli jo valmiiksi päätetty, he olisivat heränneet ja palaneet halusta herättää Jumalan kansaa. Jumala sanoi, Min en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Min en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat. Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa (Jeremia 23:21,22).

Jeremia saarnasi Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta (Jeremia 23:16). Hän lisäsi, He lainaavat toistensa sanomia. Ja vielä, Profeetat ovat pelkkää tuulta; Herra, joka puhuu, ei ole heissä (Jeremia 5:13).

Nämä luopuneet paimenet olivat niin kääriytyneitä omiin unelmiinsa, ett he korvasivat todellisen Sanan tulen ja voitelun omien sydäntensä petoksella. Samanlaisia unelmoijia ja suunnittelijoita on monia meidänkin saarnatuoleissamme tänä päivänä pappeja, jotka kiertelevät sanomassa, Minulla on uni. Jumala sanoi, Minä olen kuullut, mitä sanovat nuo profeetat, jotka ennustavat minun nimessäni valhetta sanoen: 'Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta.'... Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra. Eikä minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa? (Jeremia 23:25-29).

(David Wilkerson: Itkekää paimentenne puolesta 1987)

Tylli

14/56 Jatkoa osaan 14/55  Itsekeskeiset paimenet aiheuttavat luopumusta

Jeremian mielessä ei ollut epäilystäkään siitä, miksi Jumalan kansa oli langennut sellaiseen luopuneeseen tilaan. Herran Sana tuli hänelle, sanoen, Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille... (Jeremia 50:6).

Jumalan kansa oli horroksessa, eksyneenä, vaeltaen ympäriinsä ilman suuntaa. He eivät edes tienneet, kuinka kauas he olivat eksyneet vanhoilta poluiltaan. He ...unhottivat lepopaikkansa (Jeremia 50:6). Jeremia sanoi, Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä... (Jeremia 50:7). Tämä viittaa saatanan riivajavoimiin. Mikä kuvaus nykyajan Jumalan huoneen olosuhteista! Valtavat joukot lampaita ovat luopumassa he ovat eksyksissä, eivätkä edes itse tiedä sit. Helvetin voimat ahdistavat heitä, ryöstävät heidän elämänsä, sekoittavat heidän lapsensa, tuovat sekaannusta ja riitaa heidän koteihinsa ja avioliittoonsa. He eivät edes tunne niitä vanhanaikaisia alttareita, joissa ihmiset katuen itkivät. He eivät ole kuulleet tulista sanomaa paimenilta, joiden sydämet ovat särkyneet. Heillä ei ole mitään tietoa muinaisista poluista.

Jumala syyttää niitä itsekeskeisiä paimenia luopumuksesta kristittyjen keskuudessa. Heidän paimenensa ovat johtaneet heidät harhaan... he ovat laittaneet heidät kääntymään... On ehdottomasti mahdotonta sivuuttaa tämä pistävä syytös, koska itse Jumala puhuu.

Jesaja näki kauhistuttavan näyn Jumalan kansan keskuudessa riivaajien voimat ryöstivät laumaa, aiheuttaen hävitystä. Ei ollut muureja, ei huolestuneita paimenia, ei ketään sanomassa, Nyt riittää! Saatana oli saamassa tilaa. Kaikki kedon eläimet, tulkaa syömään, te metsän eläimet kaikki (Jesaja 56:9). Profeetta yksinkertaisesti kuvaili kauheaa tilannetta Jumalan kansan keskuudessa. Läpi koko Raamatun, pedot viittaavat saatanan voimiin. Tuhoajalla ei ollut vastusta, joten se pääsi kulkemaan ympäriinsä tuhotakseen. Miksi? Koska paimenista oli tullut sokeita! Vartijat unelmoivat ja ajoivat takaa omia ahneita suunnitelmiaan. Jesaja sanoi, Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivät he mitään käsitä; he ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He näkevät unta, makailevat ja nukkuvat mielellään. Ja näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään täytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät pysty mitään huomaamaan, ovat kaikki kääntyneet omille teilleen, etsivät kukin omaa voittoansa, kaikki tyynni (Jesaja 56:10,11).

Jesaja oli surullinen, koska Herran kansaa ryöstettiin ja vihollisen voimat ottivat heitä vangeiksi. ...tämä on raastettu ja ryöstetty kansa, kaikki nuoret miehet ovat sidotut ja vankihuoneisiin kätketyt; he ovat joutuneet saaliiksi, eikä ole auttajaa, ryöstetyiksi, eikä ole, kuka sanoisi: Anna takaisin! (Jesaja 42:22).

Missä kaikki paimenet olivat? Missä olivat Jumalan palvelijat, kun kaikki tämä hävitys tapahtui? Ei heistä ollut minkäänlaista apua, he kompuroivat sokeina, kuuroina ja järjettöminä ympäriinsä. Kuka on sokea, ellei minun palvelijani, ja kuka niin kuuro kuin minun sanansaattajani, jonka min lähetän? Kuka on niin sokea kuin minun palkkalaiseni, niin sokea kuin Herran palvelija? (Jesaja 42:19).

Jeremia lisäsi, Min käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka min en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra (Jeremia 23:32).

Hesekiel vahvisti sen kauhean totuuden siitä, ett ahneet, itsen palvelevat paimenet aiheuttivat sekaannuksen ja avuttomuuden Jumalan kansan keskuuteen. Hän sanoi, ...Ne ovat hajaantuneet, paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi - hajaantuneet ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi. Sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani... (Hesekiel 34:5-8).

Niin on myös tänä päivänä! On puute sellaisista todellisista ja pyhistä paimenista, jotka johtavat Jumalan kansaa pyhyyteen. Nälkäiset huutavat, Mistä löytyy jumalallinen paimen ruokkimaan sieluani? Niiden, joilla on jumalallinen paimen, tulisi olla erittäin kiitollisia.

Jumala käski Hesekieliä profetoimaan Israelin paimenia vastaan. Minkä pistävän sanoman hän välittikään Jumalan palvelijoille: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itsensä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa (Hesekiel 34:2,3).

Sakarja sanoi samaa. Sen lisäksi, ett paimenet olivat sokeita ja omissa unelmissaan, he eivät edes olleet siellä, miss heitä tarvittiin. Hän julisti, Kotijumalat puhuvat tyhjiä, ja tietäjät näkevät petosnäkyjä, puhuvat valheunia, lohduttelevat turhilla. Sentähden he saavat lähteä matkaan kuin lammaslauma ja kärsivät vaivaa, kun ei ole paimenta (Sakarja 10:2).

Tämä sama profeetta valitti myös sitä tapaa, jolla paimenet kävivät kauppaa Jumalan kansasta tullen lihavaksi ja menestyväksi lampaita nylkemällä. Näin sanoi Herra, minun Jumalani: Kaitse teuraslampaita, joita niiden ostajat teurastavat tuntematta syynalaisuutta, ja joista niiden myyjät sanovat: 'Kiitetty olkoon Herra, min olen rikastunut', ja joita niiden paimenet eivät sääli (Sakarja 11:4,5).

(David Wilkerson: Itkekää paimentenne puolesta 1987)

Opetuksia ja taivaan lintuja osa 13 http://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/04/opetuksia-ja-taivaan-lintuja-osa-13.html