Opetuksia ja taivaan lintuja osa 15 (57-60)

15/57 Jos Aadam olisi tuntenut Jumalan täydellisen rakkauden, ei hän olisi pelännyt. ”Pelkoa rakkaudessa ei ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa” (1.Joh.4:18)

Mutta Aadam ei tiennyt tätä, sillä hän oli uskonut käärmeen valheen. Hän uskoi, että Jumala oli kaikkea muuta, mutta ei rakkaus, ja sen tähden hän kaikkein vähiten ajatteli tulla Jumalan kasvojen eteen.  Hänen oli mahdoton sitä tehdä, koska hän oli syntinen. Jumala ja synti eivät milloinkaan voi kohdata toisiaan.

Niin kauan kuin ihmisellä on syntiä tunnolla, on hänellä myös se tunto, että hän on kaukana Jumalasta. ”Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin että et voi katsoa pahaa” (Hab.1:13). Synti ja pyhyys eivät viihdy yhdessä. Syntiä kohtaa aina Jumalan viha, oli sitä missä tahansa.

Mutta on olemassa muutakin kuin vain tietoisuus siitä, mikä minä olen. On olemassa myös Jumalan todistus siitä, millainen Hän on; ja tämä on syntiin lankeamisen tähden ilmestynyt. Luomisessa Jumala ei vielä täydellisesti ilmaissut itseään. Iankaikkisen voimansa ja jumaluutensa Hän oli osoittanut, mutta olemustaan ja luonteensa kaikkia syviä salaisuuksia Hän ei siinä paljastanut.

Saatana erehtyi täydellisesti tunkeutuessaan Jumalan luomakuntaan. Hän tuli vain oman perikatonsa aiheuttajaksi ja välikappaleeksi; ”Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen” (Ps.7:17). Saatanan valhe saattoi Jumalan totuuden loistamaan kirkkaampana ja täydellisempänä.

Luomistyö ei olisi voinut milloinkaan täysin osoittaa, millainen Jumala on. Hänessä oli paljon muutakin kuin vain voimaa ja viisautta. Hänessä oli rakkaus, laupeus, pyhyys, vanhurskaus, hyvyys, lempeys ja kärsivällisyys. Nämä ominaisuudet saattavat tulla ilmi vain maailmassa, joka on täynnä syntisiä.

(C.H.MacIntoshia 1820-1896 mukaillen)

Katsokaa taivaan lintuja (sinirinta): eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?  - Matt.16:26

15/58 Messias on pyhitykseen johtava ovi; Messias on se pyhäkkö, jossa meidän tulee edelleen olla ja vaeltaa. Niin, Hän on se ihmeellinen valkeus, jonka kautta ja jossa meidän tulee katsella kaikkia asioita meissä, ympärillämme ja yläpuolellamme, jos tahdomme ne oikein ymmärtää! Näin sanoo Hänen, pyhän totuuden, Sanansa: "Joka Minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh. 8:12). Hänessä oleminen on valkeudessa vaeltamista.

Pyhäkön ovi johtaa sisään tulijan myös hyvän ravinnon ääreen. Sisään astuessaan pappi näki edessään katetun pöydän. Siellä olivat kultaisella pöydällä näkyleivät, jotka oli asetettu Jumalan eteen tunnustukseksi. Joka sapatti nauttivat papit pyhäkössä ne leivät, ja uudet leivät asetettiin entisten tilalle. Tällaista ruokaa saatiin nauttia ainoastaan pyhäkössä.

 

Mekin kaipaamme ravintoa, oikeaa ravintoa, jotta me heikot vahvistuisimme ja saisimme elää. Mutta kuinka usein etsimmekään tarpeellista ravintoa muualta kuin Messiaasta, joka yksin voi meitä ravita! Välistä turvaudumme kauniiseen lauluun, jolla on ennen opittu, kaunis sävel, välistä kuuntelemme innostuneina kaunopuheisesti esitettyä saarnaa, välistä etsimme yhden tai toisen Jumalan lapsen seuraa, välistä istumme hengellisessä kokouksessa. Kaikesta tästä me toivomme itsellemme hengellistä ravintoa, voimaa ja elämää.

 

Mutta, mutta - emmekö usein ole saaneet huomata, että näissä ollessamme olemme kuitenkin laihtuneet ja voimamme puolesta tulleet heikommiksi? Mainitut asiat saattavat olla hyviä ja yleviä paikallaan, varsinkin, jos ne voivat johtaa meidät Messiaan luo; mutta meidän ei kuitenkaan pidä asettaa niitä Herramme Messiaan edelle, jos tahdomme saada voimaa ja elämää. Hän yksin voi antaa meille voimaa ja elämää, sillä Hän on "elämän leipä". Meidän täytyy tulla osallisiksi Hänestä itsestään, tulla ravituiksi Hänestä, jotta voisimme saada uutta voimaa ja vaeltaa niin, ettemme väsy (Jes. 40:31). Mutta jos tahdomme saada ravintoa Hänestä, niin meidän täytyy itse astua pyhäkköön ja olla siellä Jumalan kasvojen edessä. Sillä ainoastaan siellä syödään pyhiä leipiä, ei koskaan esipihalla.

”mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy” (Jes. 40:31).

(Ivan Beniaminovitsh Kargelia 1896 mukaillen)

Satakieli

15/59 Jatkoa osaan 14/56 Tuomion päivä on tulossa niille väärille paimenille

Profeetat ovat ennustaneet äkillistä tuomion päivää niille paimenille ja papeille, jotka ovat pettäneet Jumalan kansaa. Tulee aika, jolloin Jumala ei voi enää sietää ahneutta, itsekeskeisyyttä, väärän rauhan saarnaamista ja noiden pappien ylimielisyyttä, jotka rohkaisevat uppiniskaisia, lihallisia kristittyjä heidän tavoissaan. Jumala tulee äkkiä ja nostattaa suuren myrskyn. Jeremia sanoi, ...Suuri myrsky nousee maan perimmäisistä ääristä (Jeremia 25:32).

Profeettojen mukaan papeille ja heidän teoilleen langetetaan nopeat ja ankarat tuomiot ja kuullaan valitusta ja huutoa, kun se kaikki alkaa tapahtua. Parkukaa, te paimenet, ja huutakaa, vieriskelkää tuhassa, te lauman valtiaat; sillä aika on tullut teidän joutua teurastettaviksi. Te hajoatte pirstoiksi, te kaadutte niinkuin kallisarvoinen astia. Mennyt on paimenilta pakopaikka ja pelastus lauman valtiailta. Kuule paimenten huutoa, lauman valtiaitten valitusta! Sillä Herra hävittää heidän laumansa... (Jeremia 25:34-36).

Olemme tulleet tähän samaan taivaallisen tuomion leimahduspisteeseen jälleen kerran, paimentemme ja pappiemme kanssa. Paholainen ei vaienna pinnallisia ja petollisia pappeja, sen tekee Jumala! Jumala katkaisee heidän rahantulonsa, velat kasaantuvat ja murheet painavat joka puolelta. Kaikkialla tulee olemaan onnettomuutta, vainoa, pelkoa ja kauhua ja kaikki on Jumalan sallimaa, tuodakseen lopun noille papeille ja paimenille, jotka ruokkivat lihaa. Jumala on saanut tarpeekseen teatterikristillisyydestä, bisnes- ja näytösevankeliumista, ja halventavasta, alentavasta rahan keräämisestä kaikki Jeesuksen nimessä. Jumala sanoi, Te kaadutte niinkuin kallisarvoinen astia... Tämä kertoo kalliista, arvokkaista ja arvostetuista papistoista, joita pidettiin kallisarvoisina astioina mutta he tulevat kaatumaan.

Myös Sakarja profetoi Jumalan vihasta noita kauppaa käyviä paimenia vastaan. Jumala varoitti hänen kauttaan, Paimenia kohtaan syttyy minun vihani, ja johtomiehiä minä rankaisen... (Sakarja 10:3).

Jumala on tehnyt aivan selväksi sen, että Hän vie saarnatuolit pois paimenilta ja papeilta, jotka ruokkivat itseään, samalla kun he pettävät lampaita. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinä (Hesekiel 34:10).

Pyhien profeettojensa kautta Jumala julisti rangaistuksen vuotta noille pahoille paimenille. Jeremia puhui tästä osoitetusta tuomion ajasta. He ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin; omasta huoneestanikin minä olen tavannut heidän pahuutensa, sanoo Herra. Sentähden heidän tiensä on oleva heille kuin liukas polku pimeässä, he suistuvat sillä ja kaatuvat; sillä min tuotan heille onnettomuuden heidän rangaistusvuotenansa, sanoo Herra (Jeremia 23:11,12).

Valmistaudu! Kristittyjä pommitetaan pian, enemmän kuin koskaan ennen, todella epätoivoisilla ja surullisilla rahankeräysvetoomuksilla kaatumaisillaan olevien yhteisöjen taholta. Mitä pelottavia vetoomuksia, millaista syyllisyyttä ja painetta onkaan tulossa joka puolelta! Se on taivaallisen tuomion alle lankeavien papistojen kuolinkamppailua.

(David Wilkerson: Ote kirjoituksesta Itkekää paimentenne puolesta 1987)

Sarvipöllö

15/60 Jatkoa osaan 15/59 Jumalan oman sydämen mukaisten paimenten tarve

Pyhien, Jumalaa pelkäävien paimenten tarve on epätoivoinen, koska Herran kansa on kallistunut luopumukseen. Jos ei löydy voideltuja paimenia herättämään ja nostamaan heitä, he kääntyvät jatkuvasti maailman ja pahuuden puoleen.

Tämä saattaa sattua meihin syvälle, mutta totuus on, ett Jumalan kansa on nojautunut kohti maailmaa ja sen epäjumalanpalvontaa alusta saakka. Kristuksen Israel on aivan yhtä uppiniskainen kuin Mooseksen Israel. Jumala kutsui Israelin pois Egyptistä, olemaan Hänen omaa omaisuuttaan. Hän halusi sellaisen erottautuneen kansan, joka rakastaisi ja palvelisi Häntä antautuneella sydämellä. Hän sanoi, ...Minä olen kantanut teit kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni... Olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja... Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa (2Moos. 19:4-6).

Mooses tiesi heidän sydäntensä taipumuksen. Hän sanoi heille, Sinä olet niskurikansa... Siitä päivästä alkaen, jona sinä lähdit Egyptin maasta, aina siihen saakka, kun te tulitte tähän paikkaan, te olette niskoitelleet Herraa vastaan. Te olette niskoitelleet Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan aina siitä päivästä alkaen, jona minä opin teidät tuntemaan (5Moos. 9:6,7,24).

Mooses lisäsi, Min tunnen sinun tottelemattomuutesi ja uppiniskaisuutesi. Katso, minun vielä eläessäni teidän kanssanne te olette niskoitelleet Herraa vastaan; saati sitten minun kuoltuani! (5Moos. 31:27). Lisäksi, Minä tiedän, ett te minun kuoltuani vaellatte kelvottomasti ja poikkeatte siltä tieltä, jota minä käskin teidän vaeltaa. Sentähden on onnettomuus kohtaava teitä aikojen lopulla, kun te teette sitä, mikä on pahaa Herran silmissä... (5Moos. 31:29).

Kansalla oli paimenenaan kaikista nöyrin ja Herralle omistautunein mies, jota maan päältä tuohon aikaan löytyi. Hän puhui Jumalan puheita ja vaelsi Hänen kirkkaudessaan. Mutta silti Mooseksen oli varoitettava heitä, anottava, tuomittava ja tosissaan käskettävä heitä jatkamaan Jumalan kanssa. Kuitenkin, jopa sellaisen pyhän, jumalallisen opetuksen alla, he pitivät kiinni salaisesta himostaan ja epäjumalanpalveluksestaan. Ja Mooses tiesi jotain Jumalan kansan luonteesta. Hän tiesi, että kun Jumalan pelko oli menetetty, kun saarnat heidän syntiensä vastaan ovat tauonneet, he luopuisivat kokonaan ja palaisivat vanhoille, uppiniskaisille teilleen. Ja tapahtui aivan niin kuin Mooses profetoi.

Kuuntele, mitä Jumala sanoo lastensa luonteesta. Miksi kääntyy tämä kansa... pois ainaisessa luopumuksessa? Miksi he pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata? (Jeremia 8:5). Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois... (Hoosea 11:7). Minä puhuin sinulle onnesi päivinä. Sinä vastasit: 'En tahdo kuulla.' Tämä on ollut sinun tapasi nuoruudestasi asti: et ole kuullut minun ääntäni (Jeremia 22:21).

Onko tämä ainainen luopumus ainoastaan Vanhan testamentin ilmi? Tuskin! Tämän seurakunta-ajan lopulla te tulette näkemään Kristuksen julistavan tuomiota tuolle Laodikean seurakunnalle luopuneelle, sokealle ja turmeltuneelle, joka ei sitä itse tiedä. Kerskaileva, uppiniskainen kansa, joka ylpeilee siitä, ett heillä on paljon mutta joka todellisuudessa tekee Herran pahoinvoivaksi!

Paavali varoitti Uuden testamentin seurakuntaa, että kaupustelijat tulisivat heidän keskuuteensa, opettajat, joiden jumala olisi heidän vatsansa, jotka opettaisivat ja saarnaisivat jumalattomassa tarkoituksessa.

(David Wilkerson: Ote kirjoituksesta Itkekää paimentenne puolesta 1987)

Opetuksia ja taivaan lintuja osa 14 http://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/04/opetuksia-ja-taivaan-lintuja-osa-14.html