Opetuksia ja taivaan lintuja osa 2 (5-8)

2/5 Gideon on esimerkki kutsutusta miehestä, joka yritti tehdä liikaa omalla kyvyllään. Hänet oli kutsuttu vapauttamaan Israelin lapsia orjuudesta. Mitä hän tekee? Hän puhaltaa pasunaan ja kutsuu mahtavan sotajoukon kokoon. Tuhannet urheat taistelijat kiiruhtivat hänen lippunsa alle. Mutta Jumala sanoi Gideonille, Sotajoukkosi on liian suuri liian monta miestä liikaa voimaa. Lähetä heidät takaisin! Jos saatte voiton kaikella tällä voimalla, sinä ja kansasi saatatte ajatella, että voititte omilla kyvyillänne. Toimitte liikaa omillanne ja minä en halua teidän varastavan kunniaa. Riisukaa sotajoukkoanne!

Yksi kerrallaan nuo miehet jättävät Gideonin sotajoukon. Hänen on täytynyt seisoa ajatellen, Kuinka naurettavaa! Voittaa heikentämällä itsemme? Jumala kutsuu minua taisteluun, sitten pyytää riisumaan aseista! Hullua! Tämä on omituisinta, mitä Jumala on pyytänyt minua tekemään. Se siitä suunnitelmasta, tulla legendaksi jo eläessäni.

Noiden sotureiden on täytynyt jättää taistelutanner hämmästyneenä. Onko kukaan milloinkaan kuullut, että taistelu voitetaan laittamalla aseet ja ihmisvoima syrjään?

Inhimillisestä näkökulmasta se on omituista. Suuria voittoja pienen pienellä jäännöksellä. Muurit sortuvat ilman yhtäkään laukausta. Kurja, vähäinen torvisoittokunta saa sotajoukot pakenemaan. Ainoastaan uskon voimalla, heikot miehet hämmentävät maailmaa.

(David Wilkerson)

Katsokaa taivaan lintuja (punatulkku): eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?  - Matt.16:26

2/6 Oli merkillistä, että ne jumalalliset ilmestykset, joita vuorella annettiin Moosekselle, loppuivat heti, kun ilmestysmaja oli pystytetty, vaikka vielä annettiin monta tätä majaa koskevaa määräystä. Kolmas Mooseksen kirja alkaakin näin: "Ja Herra kutsui Mooseksen ja puhui hänelle sisältä ilmestysmajasta" (vanh. käänn. "seurakunnan majasta"; 3 Moos. 1:1). Jumala ilmoitti kyllä tahtonsa Mooseksen ja kaikkien Israelin profeettain kautta, niin että heidän välityksellään kansa voi saada tietoja Hänestä, mutta kukaan ei voinut tavata Häntä itseään, seurustella Hänen kanssaan missään muualla kuin ilmestysmajassa. Sen tähden tätä majaa kutsuttiinkin "seurakunnan majaksi" eli oikeammin "seurustelemisen" majaksi. Täällä ihminen seurusteli Jumalan kanssa; se oli niin sanoaksemme Jumalan ja Hänen kansansa välinen yhdysside. Jos joku Israelista tahtoi lähestyä Jumalaa, hän meni ilmestysmajalle; muuta tietä ei ollut.

Ja jos joku nyt tahtoo lähestyä Jumalaa, hänen täytyy mennä Jeshuan luo, jonka esikuvaksi ilmestysmaja olikin annettu. Jeshua itse todistaa meille: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani" (Joh. 14:6). Hänessä, Hänen persoonassaan, Jumala ja ihminen yhtyivät. "Jumala tuli lihaksi"; ja ainoastaan Hänen kauttaan voi syntinen päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Sen tähden, oi ihminen, kuka lienetkin, jos olet ilman Messiasta, jos et ole uskon kautta päässyt osalliseksi Hänestä, niin sinulla ei ole "Israelin kansalaisoikeutta" eikä osuutta "lupauksen liittoihin", vaan olet "ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa" (Ef. 2:12).

Tämä sana kuulostaa usein katkeralta, mutta se pysyy ehdottomasti totena, sillä se on Jumalan todistus. Mutta kuulkaamme myös, mitä Jumala sanoo siitä, joka Hänen Poikansa kautta tulee Jumalan luokse: "Mutta nyt, kun olette Messiaassa Jeshuassa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Messiaan veressä. - - - Sillä Hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö' (Ef. 2:13,18). 

Olkaamme siis aivan varmat siitä, että joka ei ole tullut Pojan luo, se ei ole tullut taivaallisen Isänkään luo, vaikka hän olisi kuinka siveellinen, hyvä, hurskas ja kristillismielinen tahansa, vaan hän on "ilman Jumalaa maailmassa". Apostoli Johannes sanoo: "Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään" (1 Joh. 2:23). Poika, Herramme Jeshua, on ne tikapuut, ne portaat, jotka Jaakob näki unessaan, - ne yhdistävät taivaan ja maan, Jumalan ja ihmisen - ainoastaan niitä myöten voi syntinen nousta taivaaseen.

(Ivan Beniaminovitsh  Kargel 1896)

Töyhtöhyyppä

2/7 Raamatussa puhutaan kahdenlaisesta naurusta. Ensin siitä naurusta, jolla Herra on täyttävä kansansa suun, kun Hän suurien ahdistusten jälkeen on rientävä heidän avukseen ja pelastava heidät. ”Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: `Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan.` Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan, siitä me iloitsemme.” (Ps.126:1-3)

Vielä puhutaan Raamatussa siitä naurusta, millä epäusko täyttää suumme., kun Jumalan lupaukset ovat liian suuria oman ahtaan sydämen mielestä, tahi Jumalan käyttämät näkyväiset välineet ovat mielestämme liian pieniä ja halpoja, jotta niiden kautta voisi mitään syntyä. Tuota ensiksi mainittu autuasta naurua emme häpeä. Siionin lapset eivät lainkaan häpeä sanoessaan: ”Silloin meidän suumme on naurua täynnä.” Saatamme hyvällä omallatunnolla iloita, kun Jumala antaa meille iloa. ”Ja Saara kielsi sanoen: `En minä nauranut`, sillä hän pelkäsi.” Epäusko saattaa meidät aina valehtelemaan ja pelkäämään, usko tuo meille rohkeutta ja saattaa meidät pysymään totuudessa. Usko saattaa meidät käymään esiin ”totisin sydämin ja täydessä uskon varmuudessa”.

(C.H.MacIntosh)

Kurki

2/8 Kun opetuslapset nyt pyysivät uskon lisäämistä, Jeesuksella oli heille valmis vastaus: "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä" (Luuk. 17:6). Jälleen kerran Herran ensisijainen huomion kohde oli pienemmät uskon asiat, joita verrattiin yhteen ainoaan sinapin siemeneen.

Tämä jae silkkiäispuun siirtämisestä on aina kiehtonut minua. Kun luemme sen, me kuvittelemme ihmisen, jolla on suuri usko, seisovan puun vieressä ja komentavan, "Mene, irtoa, istuta itsesi mereen ja kasva siellä." Sitten me kuvittelemme sen puun nousevan juuriltaan, kohoavan maasta ja leijailevan, kunnes se uppoaa aaltoihin.

Mitä Jeesus voisi muistuttaa tällä mielikuvalla? Silkkiäispuuta ei voida istuttaa mereen niin, että se selviytyisi - se kuolisi välittömästi. Lisäksi, meidän Jumalamme ei ole showmies. Hän ei tee tai esitä asioita näytösten tähden. Silti me tiedämme, että jokainen Jeesuksen puhuma sana on tarkoitettu opastukseksemme. Mikä siis on merkitys tässä?

Saatat sanoa, "Meidän Herramme on mahdottomuuksien Jumala." Olen eri mieltä. Jopa Jeesuksen päivänä oli muutamalle miehelle mahdollista vetää puu ylös juurineen, kantaa se mereen ja istuttaa sinne. Tänä päivänä sellainen teko on vielä vähemmän vaikea, kun on voimakkaita koneita, jotka kykenevät vetämään ylös isojakin puita pelkästään sekunneissa. Missä on se usko, jota siinä tarvitaan?

Minä uskon, että tämä ilmaisu kertoo sydämissämme olevien juurien vetämisestä. Jeesus puhuu pahuuden juurista, niistä kätketyistä asioista, jotka meidän on selvitettävä, kun olemme Hänen seuraajiaan. Hän tarkoittaa sanoa, "Ennen kuin voitte uskoa Jumalan siirtävän vuoria, teidän on poistettava juuret. Ja te ette tarvitse jotain suurta, apostolista uskoa sen tekemiseen. Kaikki, mitä tarvitsette, on pienin määrä uskoa. Minä pyydän teitä tekemään jotain hyvin alkeellista: vetämään pois synnin juurenne. Minä haluan teidän tutkivan sydäntänne ja poistamaan kaiken, mikä ei ole minun kaltaistani."

(D.W: Aina kasvava usko elokuu 2001)

 

Opetuksia ja taivaan lintuja osa 1 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/04/opetuksia-ja-taivaan-lintuja-osa-1.html

 

Opetuksia ja taivaan lintuja osa 3 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/04/opetuksia-ja-taivaan-lintuja-osa-3.html