lauantai 18. huhtikuuta 2020

Opetuksia ja taivaan lintuja osa 5 (17-20)


5/17 ”Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka oli tehnyt.” (1.Moos.2:1-3)

Tässä ei annettu ihmiselle minkäänlaista käskyä. Meille vain sanotaan, että Jumala lepäsi, koska Hän oli kaiken luomistyönsä päättänyt. Ei mitään enää puuttunut, ja siksi Hän tehtyään töitä kuusi päivää, päätti työnsä ja lepäsi.

On huomattava, että tämä on sapatin oikea luonne. Tämä on ainoa sapatti, jolloin Jumala on levännyt. Myöhemmin luemme kyllä, että Jumala käski ihmisen pyhittää sapatin, jota käskyä ihminen ei pitänyt. Mutta missään emme enää tapaa sanoja ”Jumala lepäsi.” Päinvastoin sanotaan ”Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä” (Joh.5:17)

Sapattia, lepopäivää sanan varsinaisessa merkityksessä, ei ole voitu viettää muualla kuin siellä, missä kaikki oli täydellistä. Sitä voitiin viettää puhtaan ja saastattoman luomakunnan keskuudessa siellä, missä synnin tahraa ei ollut. Jumala ei voi levätä siellä, missä on syntiä. Meidän tarvitsee luoda vain silmäys ympäristöön huomataksemme, että Jumalan on mahdoton levätä luomakunnan ollessa tällaisena.

Ei Kristuksellakaan ollut sapattia, kun Hän vaelsi maan päällä ja täytti työnsä; ihanasti Hän sen täytti. Mutta missä Hän vietti sapattia? Haudassa! Niin, rakas lukijani, Herra Kristus, lihaan tullut Jumala, sapatin Herra, taivaan ja maan luoja ja ylläpitäjä, lepäsi seitsemännen päivän kolkossa ja pimeässä haudassa.

Voimmeko mitään tästä oppia? Olisiko Jumalan Poika maannut haudassa seitsemäntenä päivänä, jos tätä päivää olisi voitu viettää levossa ja rauhassa, jos ei mitään enää ollut tekemättä? Sehän olisi ollut mahdotonta. Jeesuksen hauta todistaa meille selvästi, että sapattia oli mahdoton viettää.

Hämmästymme seistessämme tämän haudan ääressä ja nähdessämme, kuka siellä lepää seitsemäntenä päivänä, mutta järki on esteenä. Ihminen on langennut, turmeltunut ja kelvoton. Ihminen on täydentänyt tekonsa naulitsemalla ristille kunnian Herran. Kaiken lisäksi ihminen asetti vielä Hänen haudalleen suuren kiven estääkseen Häntä nousemasta kuolleista.

Ja mitä teki ihminen silloin, kun Hän oli haudassa? Hän vietti sapattia! Merkillistä! Kristus lepäsi haudassaan palauttaakseen ennalleen keskeytyneen sapatin, ja sillä aikaa ihminen koettaa viettää sapattia ikään kuin kaikki olisi kohdallaan. Mutta se oli ihmisen sapatti eikä Jumalan. Sitä sapattia vietettiin ilman Kristusta, ja sellainen on tyhjää, voimatonta ja arvotonta jumalatonta muotomenoa.

(C.H. Macintosh 1820-1896)



Katsokaa taivaan lintuja (talitiainen): eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?  - Matt.16:26

5/18 Palaamme vielä hetkeksi ilmestysmajalle. Me voimme oppia jotakin myös siitä paikasta, johon Herra käski pystyttää majan. Katsokaa, Herra ei käskenyt pystyttää sitä Egyptissä, jossa kansa niin kauan oli asunut, ei, vaan erämaassa oli se ihana rakennus rakennettava. Aina siihen saakka, kunnes Israelin kansa oli jättänyt Egyptin selkänsä taakse, kuului Herran käsky: "Päästä Minun kansani palvelemaan Minua erämaassa." Jumala ei voinut asua heidän keskellään, niin kauan kuin he vielä olivat ihmisten ja mammonan orjia; mutta sitten, kun Hän oli heidät vienyt ulos "väkevällä käsivarrella", kun he olivat ainiaaksi jättäneet orjuuden pesän, pimeyden ja kuoleman maan, ja lähteneet vaeltamaan matkamiehinä ja muukalaisina etsimään 'luvattua maata", vasta sitten Herra pystytti majansa heidän keskuuteensa, vaelsi heidän kanssaan ja oli heidän Jumalansa.

Niin on nytkin. Niillä, jotka asuvat Egyptissä, se on: jotka "ovat maailmasta" ja ehdoin tahdoin vaeltavat synneissä, ei tänäänkään ole mitään läsnä olevaa Jumalaa eikä Vapahtajaa. Ja vaikka joku vakuuttaisikin, että hänellä on Jumala sydämessään, mutta kuitenkin elää "vanhan ihmisen elämää" synnin Egyptissä, hän pettää itseään; Jumala on hänellä vain mielikuvituksessa.

Missä Jumala on läsnä, siellä syntyy vapautus, ero, ulos lähteminen, uudistus; ja missä näitä ei ole, siellä on vielä vallalla orjuus ja synnin valta - ei ole Vapahtajaa eikä Jumalaa. Älköön kuitenkaan kukaan meistä ajatelko näin: No hyvä, nyt tahdon jättää maailman, tahdon tarkasti varjella itseni synnistä ja viettää niin hyvää elämää kuin vain voin, jotta Jumala sitten varmasti asuisi luonani. Sillä ei se käy niin!

Hyvä ystävä! Jumalan täytyy saada viedä sinut ulos; oikean Pääsiäislampaan veren kautta ja "voimallisella käsivarrella" sinut johdatetaan ulos orjuuden maasta! Ja, Jumalan olkoon kiitos, sinulla on molemmat tarjolla. Oi, rohkaise mielesi, antaudu Pelastajan johtoon, jätä itsesi Karitsan veren suojaan, niin kuin israelilaiset Egyptistä lähdön yönä, ja sinä olet kokeva, kuinka pian saat eron maailmasta ja sen orjuuttavasta menosta. Ja jos sinusta sitten tuntuu, että maailmasta erottuasi joudut israelilaisten tavoin kuivaan ja ikävään erämaahan, niin - mitäpä siitä! Sinun sydämesi tulee Herran pyhäköksi; Hän asuu sinun luonasi ja vaeltaa sinun kanssasi. Sinulla on rauha ja ilo; sinä olet edelleen maailmassa, vaikka et ole "maailmasta".

(Ivan Beniaminovitsh Kargel 1896)


Sepelkyyhky


5/19 Aistillinen pahuuden henki pitää maata otteessaan, ja monet kristityt elävät kasvavan pelon kanssa, että he saattavat hitaasti antaa sille periksi. Meitä pommitetaan taukoamatta sellaisella, mikä on säädytöntä ja moraalitonta. Lehdet, elokuvat ja televisio tuovat katsojien eteen kohtauksia alastomuudesta, himoista ja väkivallasta. Aviorikoksia ylistetään, ja annetaan vaikutelma, että lähes jokaisella on salainen suhde uuden kumppanin kanssa. Huumeita, alkoholia ja vapaita sukupuolisuhteita tehdään hohdokkaiksi. Suositut televisiotähdet kehuvat kännitoilailuillaan, lukuisilla avioeroillaan, kaikkien moraalisten sääntöjen rikkomisella ja yleisö rakastaa sellaista! Mitä häpeällisempiä heidän tekonsa ovat, sitä suurempi on heidän suosionsa.


Niitä pappeja ja evankelistoja, jotka puhuvat kaikkea tätä moraalittomuutta ja saastaa vastaan, pilkataan ja tehdään naurunalaisiksi. …. Tuomion päivänä herjaajien ja pilkkaajien valtavat joukot katsovat äänettöminä, kauhuissaan, kun kaikki nuo jumalattomat koomikot ja pilapiirtäjät kutsutaan pyhän Jumalamme eteen tekemään tiliä. Kaikkivaltias Jumalamme järisyttää taivaita, kun Hän nauraa päin heidän kasvojaan. He kaikki vapisevat ja huutavat armoa, kun ovat kasvot vastakkain Hänen kanssaan, jota he ovat pilkanneet ja tehneet naurunalaiseksi. Hän jyrisee heille pyhässä suuttumuksessa, Sen, mitä te teitte yhdelle näistä, minun palvelijoistani vähäisimmälle, sen te teitte minulle.

 (David Wilkerson: Ote kirjoituksesta Puhtaana pysyminen pahassa ajassa)


Urpiainen
5/20 Me voimme muuttua, me voimme puhdistua. Jumala on haastanut minua palaamaan salaiseen rukouskammioon uudistetulla päättäväisyydellä ravistella pois tämän ajan maailmalliset vaikutukset.

Maailma voi muuttaa minua ainoastaan silloin, kun sisäinen ihmiseni on kylmä tai penseä. Kaikkialla ympärilläni oleva synti ja saasta voivat vaikuttaa minuun ainoastaan silloin, kun minun sieluni on kuiva ja tyhjä. Kun sielu palaa rakkaudesta Jeesusta kohtaan, kun mieli on kohotettu rukouksessa ja ylistyksessä, kun Jumalan Sana on tuoreena ja elävänä sydämessä ei mikään riivaaja tai paholainen helvetistä voi koskettaa tai vaikuttaa minuun. Eikä mikään maailmallinen mielihyvä voi vietellä minua. Ei mikään jumalaton väkijoukko voi vetää minua pois. Ei mikään, mitä saatana tuo silmieni eteen, voi lumota minua koska minä elän Jumalan pyhän läsnäolon voimasta.

Kristityt, hävetkäämme! Hävetkäämme sitä, että olemme antaneet kallisarvoiselle Herrallemme niin vähän ajastamme. Hävetkäämme sitä, että olemme istuneet paholaisen pöydässä juhlimassa maailmallisia asioita. Hävetkäämme myönnytysten tekemistä ja sen kutsumista kypsyydeksi. Hävetkäämme sitä, että olemme antaneet Raamatun olla pöydällä, avaamattomana, käyttämättömänä siitä välittämättä!

Totta kai rukous on joskus vaikeaa. Jumala ymmärtää täysin ne paineet, joita tunnemme. Ei Hän ole ankara orjapiiskuri, Hänen ikeensä on sovelias ja Hänen kuormansa on kevyt. Mutta Jumala ei salli enää tämän kristittyjen sukupolven laiskotella rukouksen ja uskon suhteen. Saatana tekee meistä, älykkäästi, liian kiireisiä viettämään aikaa Jumalan kanssa. Ja kuinka helppoa nykyisin onkaan yksinkertaisesti omaksua asiat uskolla. Ei rukousta eikä Jumalan Sanan tutkimista avuksi ja opastukseksi. Me tunnemme, että Jumala on meille velkaa jokaisen lupauksen että ei ole enää tärkeää etsiä kalenteristamme aikaa ja paikkaa rukoilemiseen. Me huutelemme Jumalalle sellaisia, mitä me kutsumme ajatuksissamme rukoilemisiksi. Me lohdutamme itseämme uskomaan, että Jumalan tulisi olla tyytyväinen siihen, että me ajattelemme Häntä satunnaisesti läpi kiireisten päiviemme.

(David Wilkerson: Ote kirjoituksesta Puhtaana pysyminen pahassa ajassa)


Opetuksia ja taivaan lintuja osa 6 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/04/opetuksia-ja-taivaan-lintuja-osa-6-21-24.html


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti