Opetuksia ja taivaan lintuja osa 6 (21-24)

6/21 Jumalan lapseus ja kärsimykset. Jokainen oikea, aito kristitty on jonain päivänä uskonut Jeesuksen ristin sovituskuolemaan. Synnit on saatu anteeksi ja samalla hänestä on tullut Jeesukseen uskova Jumalan lapsi. Tästä kerrotaan mm. seuraavien jaejaksojen alkuosissa

"Ja se henki antaa todistuksen meidän hengellemme, että me olemme ne Jumalan lapset. Ja jos me olemme ne lapset, me olemme myös perillisiä, Jumalan perilliset, ja Jeshuan, Messiaan perintöosan lapset; että jos me saamme kärsiä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan kirkastua." –Room.8:16-18

 

"Luotettava on se sana; sillä jos me hänen kanssaan kuolemme, saamme myös hänen kanssaan elää. Ja jos minä kestän, saan myös hallita hänen kanssaan, mutta jos hylkäämme hänet, myös hän hylkää meidät. Ja jos me emme uskoisi häneen, hän pysyy uskollisuudessaan, sillä omaa sieluaan hän ei pysty hylkäämään." -2.Tim.2:11-13

 

Jossain vaiheessa Jumalan lapselta kysytään, voiko hän kieltäytyä kärsimästä ihmisten hylkäämänä Hänen kanssaan, hänen, joka otti kaiken rangaistuksen päälleen meidän tähtemme. Yllä olevien jaejaksojen loppuosassa on jos-sanoja. Olemmeko valmiita samaistumaan hänen kärsimyksiinsä?

 

Jumalan lapseksi ja Messiaan seurakunnan jäseniksi emme tule kärsimysten kautta, ainoastaan uskon kautta. Paavali ei sano, jotta ”olette arvolliset seurakuntaan, kärsiessänne hänen kasvojensa tähden.”  Sen sijaan hän sanoo, että ”olette arvolliset siihen kuningaskuntaan, kärsiessänne hänen kasvojensa tähden.”  (2.Tess.1:5). Tessalonikalaiset olivat jo seurakunnassa, mutta samalla he olivat matkalla Messiaan kuningaskuntaan.

 

Kärsimyksiemme määrä riippuu siitä, mikä on suhteemme tämän kuningaskunnan Messiaaseen. Mitä enemmän tulemme Hänen kaltaisekseen, sitä enemmän saamme kärsiä Hänen kanssaan. Se ei kuitenkaan ole orjuutta vaan rakkauden kautta vaikuttavaa palvelua Messiaan ruumiin rakentumiseksi.

Katsokaa taivaan lintuja (hömötiainen): eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?  - Matt.16:26

6/22 Me kristityt emme selviä läpi tulevan riivaajien turmeluksen tulvan ellemme palaa jatkuvaan, ahkeraan rukoukseen ja Raamatun opiskeluun. Jumala ikävöi löytääkseen miehiä ja naisia, jotka astuvat pois tuosta aistillisuuden juhlakulkueesta ja lankeavat polvilleen katumuksessa, ja jotka huutavat voimaa voittaa maailma.

Meidän täytyy rukoilla, Oi Jumala, laita minut näkemään, kuinka kylmäksi olen tullut. Laita minut tietämään, kuinka heikko minä nyt olen. Laita minuun uusi hengellisten asioiden nälkä. Laita minut kaipaamaan pyhyyttä ja vanhurskautta.

Jumala on valmis kohtaamaan tämän sukupolven salaisessa rukouskammiossa. Hän on valmis vuodattamaan armoa enemmän, kuin koko ihmiskunnan historiassa on tunnettu. Hän tahtoo kirjata luetteloon miesten ja naisten sotajoukon, nuorten ja vanhusten, jotka haluavat palata vanhoille pyhyyden ja puhtauden poluille.

Minä uskon, että on mahdollista pysyä puhtaana, eikä sillä ole merkitystä, kuinka pahaksi ja kurjaksi tämä maailma menee. Minä uskon, että on mahdollista, että tämä paha ja kurja sukupolvi voi todistaa muutamien kaikista suurimpien kristittyjen kasvua, mitä maailma on ikinä tuntenut myönnytyksiä tekemättömien, pelottomien syntiä vastaan saarnaavien, taipumattomien ja särkymättömien! Minä tahdon olla yksi noista Jumalan miehistä. Minä tahdon eroon tästä pahasta ja kierosta sukupolvesta, kokemaan Hänen pyhyytensä lahjaa.

Tässä on Jumalan tahto kaikille niille, jotka elävät turmeltuneisuuden keskellä: Että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa (Fil. 2:15).

(David Wilkerson: Ote kirjoituksesta Puhtaana pysyminen pahassa ajassa)



Harmaapäätikka ja talitiainen

6/23 Jos me tietoisesti annamme pahan juuren viipyä meissä, me menetämme kaikki hengelliset aseet paholaista vastaan. Ensin me menetämme otteemme miekastamme. Sitten meidät riisutaan kaikesta aseistuksesta. Lopulta me menetämme tahdon taistella. Kerro, kuinka voimme kaataa linnoituksia jos meillä ei ole aseita jäljellä? "Sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia" (2Kor. 10:4).

Me näemme traagisen esimerkin tästä ensimmäisen Samuelin kirjan luvussa 13. Edellisessä luvussa Saul ja hänen 300 000 israelilaisen armeijansa olivat selvästi voittaneet ammonilaiset Gileadin Jaabeksessa. Israelin luottamus leijaili korkealla heidän suuren voittonsa ansiosta. Kuitenkin Jumala varoitti heitä, "Jollette kuule Herran ääntä, vaan niskoittelette hänen käskyjänsä vastaan, niin Herran käsi on oleva teitä vastaan, niinkuin oli myös teidän isiänne vastaan" (1Sam. 12:15).

Nyt, luvusta 13 me löydämme Saulin ja kansan kulkevan tottelemattomuudessa. Tämä alkoi, kun Saul uhrasi kiellettyä uhria. Kansa asettui hänen puolelleen, sanoen, "Kuka ikinä sanoo, että Saulin ei tule olla kuninkaamme, hänet tapettakoon."

Kuitenkin, kun jumalallinen profeetta Samuel saapui näyttämölle, hän puhui Saulille nämä kamalat sanat: "Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle; muutoin olisi Herra vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi" (13:13).

Välittömästi me näemme Israelin tottelemattomuuden tuloksen. Vain neljä jaetta myöhemmin me luemme, "Filistealaisten leiristä lähti ryöstöosasto kolmena joukkona" (13:17). Kolme yksikköä irtaantui palestiinalaisten pääjoukoista, levittäytyen ympäri Israelia ja ryöstellen kyliä. Nämä tunkeutujat ottivat saalista vapaasti, myös Israelin aseet.

Miksi Jumalan kansa ei noussut ryöstäjiä vastaan? Kuitenkin heillä oli runsaasti aseita (mukaan luettuna ammonilaisten aseet, jotka he olivat ottaneet taistelussa). Surullinen totuus on, että israelilaisilla ei ollut taisteluhenkeä jäljellä heidän syntinsä tähden. Kun he näkivät vihollisen tulevan, he pakenivat peloissaan.

Israelille ei jäänyt muuta kuin hiilihankoja, lapioita ja muita maatilojen hoitovälineitä. Mutta he eivät voineet muotoilla näitä aseiksi, koska ei ollut yhtään seppää jäljellä. "Ei yhtään seppää ollut löydettävissä koko Israelin maasta, sillä filistealaiset ajattelivat, että hebrealaiset muutoin teettäisivät miekkoja tai keihäitä" (13:19).

Jumalan viesti tässä kappaleessa on selvä: "Jos jatkatte tottelemattomuutta minua kohtaan, minä en enää kulje kanssanne. Voi näyttää siltä, että teette minun työtäni. Mutta teillä ei ole minun läsnäoloa, siunausta tai voimaa."

(David Wilkerson: Ote kirjoituksesta Aina kasvava usko 2001)

Mustarastas

6/24 Todellista elävää uskoa luonnollinen ihminen ei halua, koska se saattaisi hänet kosketuksiin Jumalan kanssa ja veisi hänet Jumalan tielle. Ja sitä luonnollinen ihminen ei halua, koska hän ei halua luopua siitä, mitä maailmallisuus tarjoaa hänelle kaikkien halujen täyttämiseksi. Maailman tarjoamaa leveää tietä on helppo kulkea, mutta se ei johda todelliseen, ikuiseen elämään.

Vastaavasti Jeesukseen uskovan tie, joka on usein vain kapea polku, on erilainen. Jokainen askel sillä kuuliaisuuden tiellä tuo mukanaan todellisia siunauksia. Ja usko saattaa meidät elävään elämän yhteyteen Jumalan itsensä kanssa.

 

Opetuksia ja taivaan lintuja osa 5 http://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/04/opetuksia-ja-taivaan-lintuja-osa-5.html

Opetuksia ja taivaan lintuja osa 7 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/04/opetuksia-ja-taivaan-lintuja-osa-7.html