sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Opetuksia ja taivaan lintuja osa 9 (33-36)


9/33 Jeesuksen Kristuksen tehtävä ei ollut ainoastaan lunastaa ja kastaa uskovia Pyhällä Hengellä, vaan myös erottaa, puhdistaa ja seuloa jyvät akanoista. Mikä kauhea osa Hänen tehtävästään erotella ja tuhota turmeltuneet siemenet ja valmistaa ne poltettavaksi.

Seurakunta on kokenut voimallista Pyhän Hengen vuodatusta. Kaikista uskonnoista ja jokaiselta elämän polulta on kokoonnuttu laajalti yhteen. Jumalan pyhä puimalattia on ylitsevuotavan täynnä laajasta sadosta. Itse asiassa nuo vaalenneet pellot ovat tuottaneet ennätyksellistä satoa.

Nyt Jeesuksen Kristuksen seurakunta on kokemaisillaan toisen puolen helluntain lupauksesta. Jeesus Kristus on puhdistamaisillaan Hänen kansansa. Jos uskot Pyhän Hengen ylitsevuodatuksen lupaukseen, sinun täytyy uskoa myös loput tästä lupauksesta. Heti luvatun vuodatuksen jälkeen tulee kaiken Hänen puimalattiansa saastaisuuksien puhdistus. Jeesus aikoo erotella jyvät akanoista.

Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa (Matt.3:12).

Meidän Herramme aikoo riisua Hänen todellisen seurakuntansa kaikesta sellaisesta, mikä on väärää ja aistillista. Ylpeät, turmeltuneet, penseät, mielihyvän rakastajat kaikki seulotaan pois Hänen paikastaan.

(David Wilkerson: Ote kirjoituksesta Tuleva puhdistus)

 

Katsokaa taivaan lintuja (töyhtötiainen): eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?  - Matt.16:26

9/34 Johannes ennusti puhdistusta seurakuntaan. Yhdessä suuressa profeetallisessa jakeessa Johannes ennustaa, mitä Kristus tekee sadonkorjuulleen sen jälkeen, kun Pyhä Henki on vuodatettu, viimeisinä päivinä juuri ennen Hänen paluutaan. Kasteen jälkeen seulonnan aika. Lajittelun aika. Pyhän Hengen tuuli aikoo henkäistä aivan uudella tavalla ei ainoastaan kastaakseen, vaan myös puhaltaakseen kaikki akanat pois Hänen huoneestaan. Ja myös pois meidän elämästämme.

Taustaa tälle voimalliselle lupaukselle löytyy pyhän maan kukkuloilta. Sadon korjaajat lähestyivät noita kasoja, joissa oli sekaisin syviä ja akanoita, mukanaan kolmihaarainen puinen haarukka. Toiset käyttivät puista lapiota, jossa oli noin metrin mittainen varsi. Sekoittunut sato heitettiin ilmaan, suoraan tuuleen. Kevyimmät akanat kantautuivat kauemmas tuosta raskaammasta viljasta, mikä putosi suoraan lattialle. Akanat poltettiin ja tuhottiin, niin ettei jäljelle jäänyt muuta kuin kasa hiiltynyttä tuhkaa. Vilja taas kerättiin säkkeihin ja varastoitiin aittoihin.

Raamatun aikoihin, jos ei tuullut tämän seulonnan aikaan, viskintä käytettiin luomaan puhallusta. Tavallisesti tämä tehtiin myöhään illalla, ja ellei sitä saatu valmiiksi puoleen yöhön mennessä, oli tapana nukkua puimalattialla ja viimeistellä työ aamulla.

Jumalan Sana julistaa, Hänellä on viskimensä kädessään. Se viskin, jota Jeesus pitelee naulan arpeuttamassa kädessään, on Pyhä Henki. Hän lähetti Pyhän Hengen lohduttajaksi ja kastajaksi. Hän käyttää Henkeä myös erottelevana tuulena. Minä uskon, että Jeesus ajaa jo nyt Pyhää Henkeä puhaltamaan voimallisesti korjattuun satoon. Kristuksen seurakunta alkaa tuntea ensimmäisiä henkäyksiä tästä lopullisesta, puhdistavasta taivaan tuulesta. Ja Hän saa työnsä päätökseen ennen puoltayötä.

(David Wilkerson: Ote kirjoituksesta Tuleva puhdistus)

 

Pähkinänakkeli

9/35 Asetammeko Jumalan sanan aina etusijalle? Se on äärettömän tärkeä kysymys. Ja äärettömän tärkeää on myös se, että olemme tälle sanalle kuuliaisia. Ja meidän tulee olla kuuliaisia sanalle yksinomaan siksi, että se on Jumalan Sana. Selvää Jumalan pilkkaa on epäillä vielä ”onko Jumala puhunut.” Me olemme vain luotuja.

Jumala on luojamme ja siksi Hän voi vaatia meiltä kuuliaisuutta. Kutsukoot vain epäuskoiset tätä ”sokeaksi kuuliaisuudeksi”, mutta kristitty kutsuu sitä järkeväksi kuuliaisuudeksi, sillä se perustuu siihen tietoisuuteen, että hän on kuuliainen Jumalan sanalle.

Jos kenellä ei ole Jumalan Sanaa, hänen voimme täydellä syyllä sanoa olevan sokeudessa ja pimeydessä. Meissä ei ole ja eikä ympärillämme ole ainoataan jumalallista valon sädettä, mikä ei olisi lähtöisin Jumalan puhtaasta ja iankaikkisesta Sanasta.

Meidän tulee vain tietää, että Jumala on puhunut, ja silloin on kuuliaisuus oleva kaiken järkevän toiminnan korkein aste. Kun sielu on löytänyt Jumalan, on se tullut kaiken vallan ja voiman korkeimman lähteen yhteyteen.

(C.H.MacIntosh 1820-1896)

 

Urpiainen
9/36 Jos joku vieras kansalainen, joka ei koskaan ollut käynyt israelilaisten leirissä, olisi äkkiä tullut ilmestysmajan eteen, niin hän ei olisi tiennyt mitään sen sisällä olevista esineistä eikä sen koko tarkoituksesta; kaikkein vähimmän hän olisi tiennyt mitään siitä ihanuudesta ja loistosta, mikä kätkeytyi pyhäkön sisimpään, kun hän ei ollut sitä nähnyt. Se kaikki olisi ollut hänelle tuntematonta salaisuutta, josta hänellä ei olisi ollut mitään käsitystä, ellei hän mahdollisesti olisi siitä jotakin kuullut.

Hänen katseensa olisi kiintynyt vain sata kyynärää pitkään ja viisikymmentä kyynärää leveään pihamaahan, jota ympäröi kiiltävän puhtaasta, valkoisesta kankaasta valmistettu ja kuudenkymmenen pylvään kannattama kangasaita. Sen hän voi nähdä. Mutta tämän aitauksen sisällä olivat kaikki Herran pyhäkön ihanat kalleudet.

Niin, rakkaat ystävät, jokainen Jumalan lapsi on nyt Jumalan asuinsija, Hänen pyhä temppelinsä, niin kuin meille on kirjoitettu: "Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: 'Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat Minun kansani'" (2 Kor. 6:16). Ja toisessa kohdassa: "Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on?" (1 Kor. 6:19)

Ei kukaan ihminen tiedä, mitä toisen sydämessä on; me näemme ja kuulemme ainoastaan sen, minkä tajuamme silmiemme edessä. Olkoon sen tähden vanhurskauden valkoinen kangas ja vaelluksen puhtaus siellä teidän sydämessänne; ja astukoot ne sitten esiin semmoisena, että ne näkyisivät myös ulospäin! Sydämessä oleva puhdas ja vilpitön mieli, liittyneenä uskon vanhurskauteen - se on meille tärkein asia, jotta meillä olisi osa Herran valtakunnassa.

Tätä ensimmäistä ja tärkeintä asiaa seuraavat sitten muut siunaukset. Sen tähden apostoli Paavali sanoo pyhässä vakavuudessa, että "ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä" (Room. 14:17). Ensin vanhurskaus, sitten rauha ja ilo Pyhässä Hengessä. Olkoot nämä todellakin aina meidän pukunamme, ja loistakoon tämä pukumme päällämme niin kuin valkoinen pellavakangas ilmestysmajan esipihalla!

(Ivan Beniaminovitsh  Kargel 1896)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti