14.3. -20 Historian suurin todistus uskosta
”Mutta usko on varmuutta niistä asioista,
joita toivotaan, niin kuin nämä jo olisivat toiminnassa, ja ilmestystä asioista,
jotka eivät ole näkyviä. Ja tässä on ollut vanhemmiston todistus. Sillä siinä uskossa me ymmärrämme, että maailmankaikkeus
on muodostettu Jumalan sanan kautta, ja nämä, jotka näkyvät, tulivat niistä,
jotka eivät ole näkyviä.
Uskossa Abel uhrasi Jumalalle sen
paljon paremman uhrin kuin Kain, ja sen
tähden hänestä on tullut se
todistus, että hän oli vanhurskas, ja Jumala todistaa hänen lahjastaan, ja sen tähden hän kuolleenakin puhuu.
Uskossa Eenok otettiin pois, eikä hän
maistanut kuolemaa, eikä häntä löydetty,
koska Jumala vei hänet pois täältä – hänet, joka siirrettiin hänen luokseen, sillä hänestä oli se todistus, että hän oli
Jumalalle otollinen.
Uskossa Abraham oli kuuliainen, kun häntä kutsuttiin lähtemään siihen paikkaan, jonka hän oli tuleva saamaan perintöosaksi, ja hän lähti, vaikka ei
tiennyt, minne oli menossa. Uskossa hänestä tuli sen maan asukas,
joka hänelle oli luvattu, kuin
vieraan maan, ja hän kulki teltoissa
Ishakin ja Jakobin, lasten kanssa,
hänen lupauksensa perintöosan.
Sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset, jonka perustaja ja tekijä on Jumala.
Uskossa myös Sara, joka oli hedelmätön, sai voiman ottaa vastaan se siemen, ja vaikka
ei ollut enää niiden vuosien aika, hän synnytti varmana siitä, että hän, joka
hänelle lupasi, on uskollinen.
Tämän tähden siitä
yhdestä, joka horjui vanhuudessa,
syntyivät monet, kuin tähdet,
jotka ovat taivaissa, ja kuin hiekka meren rannalla, jota ei lasketa.
Uskossa nämä kaikki kuolivat, eivätkä saaneet lupauksiaan, mutta he näkivät sen
kaukaa, ja sen kautta iloitsivat,
ja tunnustivat, että olivat vieraita ja muukalaisia siinä maassa.
Mutta nämä,
jotka näitä sanovat, osoittavat,
että he etsivät sitä heidän kaupunkiaan.
Ja jos he olivat etsimässä sitä kaupunkia, jonka he jättivät, heillä
olisi ollut aikaa että taas
palaisivat, menisivät sinne.
Mutta nyt on
tunnettua, että he ikävöivät
sitä parempaa, joka on taivaissa,
tämän tähden Jumala ei häpeä, että he
kutsuivat häntä heidän
Jumalakseen, sillä hän valmistaa heille
sitä kaupunkia.
Uskossa Abraham uhrasi
Ishakin, siinä koettelemuksessaan, ja laittoi
ainokaisensa alttarille; hänet, jonka oli sen lupauksen kautta saanut.
Sillä hänelle oli sanottu, että ”Ishak’ssa sinun siemenesi on oleva kutsuttu”.
Ja sielussaan hän ymmärsi, että tulevaisuus
on Jumalan kädessä, jos hän
herättää kuolleista, ja tämän tähden tämä
annettiin hänelle vertauksena.
Uskossa siihen, joka on tuleva, Ishak siunasi Jakobin ja
Esaun. Uskossa siunasi Jakob
kuollessaan kaikkia Josefin lapsia, yksi toisensa jälkeen, ja nojasi sauvansa päähän.
Uskossa Josef, kuollessaan, viittasi
siihen Israelin lasten lähtöön, ja antoi käskyn hänen luistaan.
Uskossa Moshen vanhemmat salasivat häntä, kun hän oli syntynyt,
kolme kuukautta, kun he näkivät, että tuo
poikalapsi oli kaunis, eivätkä pelänneet kuninkaan määräystä.
Uskossa Moshe, mieheksi tultuaan, kielsi, ettei häntä kutsuttaisi faraon tyttären pojaksi. Ja valitsi olemaan siinä ahdistuksessa Jumalan kansan kanssa,
eikä lyhyttä aikaa nauttimaan synnissä.
Sillä hän piti Messiaan armon runsautta paljon suurempana kuin Egyptin aarteita, sillä
hän oli saanut katsoa sitä palkinnon
maksamista.
Uskossa hän jätti Egyptin taakseen, eikä pelännyt kuninkaan
vihaa, ja hän kesti, sillä hän oli ikään kuin nähnyt Jumalan, joka ei ole näkyvä. Uskossa
hän valmisti sen pääsiäisen ja pirskotti verta, ettei esikoisten tuhoaja heitä koskettaisi.
Uskossa he kulkivat Kaislameren läpi, kuin kuivan maan
päältä, ja siihen egyptiläiset
nielaistiin, kun he uskalsivat siihen astua.
Uskossa Jerichon muurit
kaatuivat, kun sitä ympäröitiin ne seitsemän päivää.
Uskossa huora Rahab ei menehtynyt näiden kanssa, jotka eivät olleet kuuliaisia, ottaen
rauhassa vastaan ne vakoojat.
Ja mitä vielä
sanoisin? Sillä minulla on vähän aikaa,
että muistelisin Gideon ja Barak, ja Samson ja Jefta, ja David ja Samuel
ja muita profeettoja. Nämä, jotka uskossa
voittivat kuningaskuntia, ja palvelivat oikeutta ja saivat lupauksia, ja sulkivat leijonien suut.
Ja sammuttivat
tulen voiman, ja vapautettiin miekan
suusta, ja vahvistuivat sairaudesta, ja olivat taisteluissa voimallisia, ja tyhjensivät vihollisten leirit.
Ja naiset antoivat lapsensa kuoleman ylösnousemukseen, ja toiset kuolivat kidutuksissa, eivätkä odottaneet vapauttamista, että heille
olisi parempaa – ylösnousemus!
Mutta toiset joutuivat pilkattaviksi ja
ruoskittaviksi, toiset luovutettiin
kahleisiin ja vankilaan. Toiset
kivitettiin, toiset sahattiin kahtia, toiset kuolivat miekan suussa, toiset kiertelivät pukeutuneena lampaiden ja vuohien nahkoihin,
ja olivat puutteessa ja ahdistettuja ja pahoinpideltyjä.
Ihmisiä, joille tämä maailma ei ollut arvollinen,
ja he olivat kuin eksyneet,
erämaissa ja vuorilla, ja luolissa ja maan kuopissa. Näistä, heistä kaikista,
on todistus, että siinä heidän uskossaan he eivät sitä lupausta saaneet.
Koska Jumala näki edeltä, että heistä olisi meille apua,
etteivät he tulleet täydellisiksi ilman meitä.”
** **
Suurempaa
todistusta uskosta ei ole olemassa kuin tämä yllä oleva kirjoitus. Ja tämä yllä
oleva teksti ei tietenkään ole minun omaa ”tuotetta”. Mutta etsivä löytää
tämänkin kirjoituksen lähteen!
Yllä
kerrotuista suurista uskonasioista löytyy todisteita kaikille tämän nykyisen
aikakauden ihmisille, jotka voivat omin silmin katsella niitä. Ja katselemiseen
ei tarvita edes uskoa! Mutta katseleminen voi olla kuin pieni kipinä, joka
lopulta ”sytyttää” ihmisen uskoon.
Yllä mainittuja uskon todisteita liittyen Nooaan ja
Moosekseen voi katsella videon ja kuvien kautta täältä https://jouninkootut.blogspot.com/2020/01/video-epaileville-tuomaille.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti