Jesaja aramea luvut 49-51

Aramean käännös (targum) ja KR1933 rinnakkain. Erot näkyvät vahvennetulla tekstillä.

Jesaja luvut 49-51

Luku 49

 

1.Ottakaa vastaan minun sanani, merensaaret, ja kuulkaa, te kaukaiset kuningaskunnat; Herra osoitti minut, ennen kuin minua olikaan, äitini kohdusta saakka hän teki minun nimeäni tunnetuksi.

Kuulkaa minua, te merensaaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat. Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut.

2.Hän asetti sanojaan minun suuhuni terävän miekan lailla, voimansa varjossa hän minua suojeli, hän teki minut kuin valituksi nuoleksi, joka on viineen kätketty.

Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi, talletti minut viineensä.

3.Ja hän sanoi minulle, ”sinä olet minun palvelijani, Israel, jonka kautta minä olen kirkastuva”.

Ja hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni."

4.Mutta minä sanoin, ”turhaan minä olen nähnyt vaivaa, olen tuhlannut voimiani turhaan ja tyhjän tähden, mutta minun tuomioni on paljastettuna Herran edessä, ja minun työni palkka Jumalan edessä”.

Mutta minä sanoin: "Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä."

5.Ja nyt puhuu Herra, joka valmisti minut kohdusta, olemaan palvelija, palvelemaan hänen edessään, tuomaan ne, jotka ovat Jakobin huoneesta, takaisin hänen palvelemiseensa, ja että Israel lähestyisi hänen kunnioittamistaan, sillä minua pidetään kunniassa Herran edessä, ja minun Jumalani sanasta on tullut minun auttajani.

Ja nyt sanoo Herra, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa - ja minä olen kallis Herran silmissä, minun Jumalani on tullut minun voimakseni -

6.Hän sanoo, ”onko teille vähäistä, että teitä kutsutaan minun palvelijoikseni, nostattamaan Jakobin heimot, ja palauttamaan Israelin karkotetut? Minä annan sinut kansoille valkeudeksi, että minun pelastukseni olisi maan ääriin saakka.

hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.

7.Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, ja se hänen pyhänsä; niille, joita halveksitaan kansojen keskuudessa, jotka ovat karkotettuja kuningaskunnasta, niille, jotka ovat palvelijoita hallitsijoille; ”kuninkaat ovat katsova heihin, ja ruhtinaat nousevat ja kumartavat, Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin pyhä, joka on teihin mielistynyt”.

Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.

8.Näin sanoo Herra; ”siihen aikaan, kun sinä teet minun tahtoani, minä otan vastaan sinun rukouksesi. Ahdistuksen päivänä minä kohotan pelastuksen ja autan sinua. Minä valmistan sinut ja annan sinut liitoksi kansakunnille, nostattamaan ne vanhurskaat, jotka makaavat tomussa, omistamaan autiot perintöosat”.

Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat,

9.Sanomaan niille vangituille, jotka ovat kansojen keskuudessa, ”tulkaa”, ja niille, jotka ovat kahleissa kuningaskunnissa, kuin pimeydessä, ”ilmestykää valkeuteen”. He saavat makailla teiden varsilla, kaikissa avoimissa korkeuksissa on oleva heidän asuinsijojaan.

sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.

10.Ei heillä ole nälkä, eivätkä he janoa, eikä kuumuus tai aurinko lyö heitä, sillä hän, joka on heitä säälivä, on heitä johdattava, ja hän saa heidät lepäilemään vesilähteiden äärille.

Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.

11.Ja minä teen vuoret tasaisiksi heidän edessään, kuin tie, ja valtateitä on nouseva.

Minä teen kaikki vuoreni teiksi, ja minun valtatieni kulkevat korkealla.

12.Katso, nämä tulevat kaukaa, ja katso, nämä pohjoisesta ja lännestä, ja nämä etelän maasta.

Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!

13.Laulakaa ilosta, taivaat, ja riemuitse, maa, ylistäkää laulaen, vuoret! Sillä Herra on pian lohduttava kansansa, ja on armahtava hänen köyhiään!

Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.

14.Koska Zion sanoi, ”Herra on ottanut pois kirkkautensa läsnäolon minusta, Herra on minut hylännyt”.

Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut."

15.Onko mahdollista, että nainen unohtaa oman poikansa, ettei hän armahtaisi

oman kohtunsa poikaa? Vaikka nämä unohtaisivatkin, minun sanani ei sinua hylkää!

Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.

16.Katso, kuin kämmenellä, te olette minun edessäni, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

17.He kiiruhtavat, rakentavat rauniosi, nuo, jotka sinua vainosivat, ja jotka sinua hävittivät, menevät itse pois, vankeuteen.

Sinun lapsesi tulevat rientäen; sinun hävittäjäsi ja raunioiksi-raastajasi menevät sinun luotasi pois.

18.Kohota silmäsi ympärillesi, Jerusalem, ja näe kaikki sinun kansasi karkotettujen lapset; he kokoontuvat, he tulevat sinun keskellesi. Niin kuin minä elän, sanoo Herra, he kaikki ovat oleva sinulle kuin kirkkauden vaate, heidän tekonsa sinun keskelläsi ovat oleva kuin morsiamen kaulakoru.

(Kaulakoru voi olla joku muukin koru.)

Nosta silmäsi ja katso ympärillesi: he kokoontuvat, he tulevat sinun tykösi kaikki. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinä puet heidät kaikki yllesi niinkuin koristeen ja sidot heidät vyöllesi niinkuin morsian vyönsä.

19.Varmaa on, että sinun autiot ja hävitetyt asuinsijasi, ja sinun tuhottu maasi, ne tulevat olemaan tungokseen asti asukkaista, ja ne, jotka sinua vainosivat, tulevat hylätyiksi.

Sillä sinä - sinun rauniosi ja autiot paikkasi, sinun hävitetty maasi - sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille, ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät.

20.Tästä alkaen sinun kansasi karkotettujen lapset ovat sanova, jokainen keskuudessasi, ”tämä paikka on minulle liian ahdas, tee minulle tilaa, että voisin asustaa”.

Vielä saavat sinun lapsettomuutesi lapset sanoa korviesi kuullen: "Paikka on minulle ahdas, tee tilaa, että voin asua."

21.Silloin sinä sanot sydämessäsi, ”kuka on minulle nämä nostattanut? Minä olin vieroitettu ja yksinäinen, karkotettu ja pois ajettu, mutta kuka on nämä tuonut? Katso, minut oli jätetty yksin, mistä nämä ovat?”

Silloin sinä sanot sydämessäsi: "Kuka on nämä minulle synnyttänyt? Minä olin lapseton ja hedelmätön, karkoitettu ja hyljätty. Kuka on heidät kasvattanut? Katso, minä olin jätetty yksin. Missä nämä silloin olivat?

22.Näin sanoo Herra Jumala; katso, minä paljastan minun voimani kansakuntien keskuudessa, ja nostan minun ihmeeni yli kuningaskuntien, ja sinun poikasi tulevat vaunuilla ja tyttäriäsi kannetaan olkapäillä.

Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti, niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään.

23.Kuninkaat ovat sinun kasvattajiasi ja heidän kuningattarensa palvelevat sinua. Ylle kasvojensa, päälle maan he levittäytyvät sinulta pyytämään ja nuolevat sinun jaloistasi tomua. Silloin sinä tunnet, että minä olen Herra. Ne vanhurskaat, jotka odottavat minun pelastustani, eivät joudu häpeään!

Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat, heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjät. Sinun edessäsi he kumartuvat maahan kasvoillensa ja nuolevat tomun sinun jaloistasi. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra ja että ne, jotka minua odottavat, eivät häpeään joudu.

24.Onko mahdollista, että saalis viedään voimalliselta, tai voidaanko pelastaa sitä, minkä väkevät miehet ovat vanginneet?

(Codex Reuchlinianus mukaan; Jerusalem sanoi, onko mahdollista, että Israelin huoneen saalis viedään voimallisen Esaun lapsilta, tai että ne omaisuudet pelastettaisiin, jotka väkevän Ishmaelin lapset vangitsivat vanhurskailta? Näin sanoo Herra, se, minkä ne Esaun huoneen voimalliset ovat vanginneet minun kansaltani Israelilta, palautetaan heille, ja se, minkä Ishmaelin huoneen väkevät ovat ryöstäneet Jakobin huoneelta, pelastetaan. Minä kostan Jerusalemin puolesta ja minä lunastan sinun lapsesi kansakuntien keskuudesta.)

 Otetaanko sankarilta saalis, tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta?

25.Varmasti, näin sanoo Herra, senkin, minkä väkevät miehet ovat vanginneet, minä palautan takaisin, ja sen, minkä voimalliset ovat vieneet, minä pelastan, sillä minä kostan teidän puolestanne ja pelastan teidän lapsenne.

Sillä näin sanoo Herra: Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä, niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan sinun lapsesi.

26.Ja minä annan teidän sortajienne lihan syötäväksi kaikille taivasten linnuille, ja niin kuin juovutaan makeasta viinistä, niin ovat metsän eläimet juovuksissa heidän verestään. Silloin kaikki lihan lapset tulevat tietämään, että minä olen Herra, sinun pelastajasi ja sinun lunastajasi, se Jakobin voimallinen.

Minä panen sinun sortajasi syömään omaa lihaansa, ja he juopuvat omasta verestään niinkuin rypälemehusta; ja kaikki liha on tietävä, että minä, Herra, olen sinun pelastajasi, että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.

 

Luku 50

 

1.Näin sanoo Herra, missä on se erokirja, jonka minä annoin sinun seurakunnallesi, että se olisi hylätty? Tai kuka oli velkaa minulle, kenelle olisin sinut myynyt? Katso, syntiesi tähden sinut myytiin, ja luopumustesi tähden sinun seurakuntasi hylättiin!

Näin sanoo Herra: Missä on teidän äitinne erokirja, jolla olisin lähettänyt hänet pois? Tai kuka on minun velkojani, jolle minä olisin teidät myynyt? Katso, pahojen tekojenne tähden te olette myydyt, teidän rikkomustenne tähden on äitinne lähetetty pois.

2.Kun minä lähetin minun profeettani, miksi he eivät tehneet parannusta? Kun he profetoivat, eivätkö he kuunnelleet? Onko minun voimani vähentynyt, ettei se voisi lunastaa? Eikö minun edessäni ole valtaa vapauttaa? Katso, minun nuhteluni kautta minä kuivatan meren, minä teen virrat erämaaksi, niiden kalat haisevat veden puutteesta ja kuolevat janoon.

Miksi ei ollut ketään, kun minä tulin, miksi ei kukaan vastannut, kun minä huusin? Onko minun käteni liian lyhyt vapahtamaan, olenko minä voimaton auttamaan? Katso, nuhtelullani minä kuivaan meren, minä teen virrat erämaaksi, niin että niitten kalat mätänevät, kun ei ole vettä; ne kuolevat janoon.

3.Minä peitän taivaat kuin pimeydellä ja teen kuin säkkipuvun niiden verhoksi.

Minä puetan taivaat mustiin ja panen murhepuvun niitten verhoksi.

4.Herra Jumala on antanut minulle opettajan kielen, tehdäkseen minulle tiettäväksi, kuinka opettaa niitä vanhurskaita, joilla on nälkä hänen opetuksensa sanojen puoleen. Sen tähden, aamu aamulta hän nousee aikaisin lähettämään hänen profeettojaan, että ehkäpä syntisten korvat avautuisivat ja he kuuntelisivat sitä opetusta.

Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla.

5.Herra Jumala on lähettänyt minut profetoimaan, enkä minä kapinoinut, minä en kääntynyt pois.

Herra, Herra on avannut minun korvani; minä en ole niskoitellut, en vetäytynyt pois.

6.Minä annoin selkäni lyöjille ja poskeni niille, jotka repivät partaani, en kätkenyt kasvojani häpeältä ja sylkemiseltä.

Selkäni minä annoin lyötäväksi, poskieni parran revittäväksi, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä.

7.Sillä Herra Jumala auttaa minua, sen tähden en ole joutunut hämmennyksiin, sen tähden olen asettanut kasvoni koviksi kuin kallio, ja minä tiedän, että minä en ole joutuva häpeään.

Herra, Herra auttaa minua; sentähden ei minuun pilkka koskenut, sentähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi, sillä minä tiedän, etten häpeään joudu.

8.Minun viattomuuteni lähestyy! Kuka menee tuomiolle minun kanssani? Seisokaamme yhdessä, kuka onkaan minun vastustajani? Tulkoon lähelleni!

Lähellä on hän, joka minut vanhurskaaksi tuomitsee. Kuka voi minun kanssani riidellä? Astukaamme yhdessä esiin! Kuka on minun vastapuoleni? Tulkoon tänne lähelleni!

9.Katso, Herra Jumala auttaa minua, kuka julistaa minut syntiseksi? Katso, he kaikki ovat kuin vaate, joka kuluu pois, sellainen, jonka koi syö.

Katso, Herra, Herra auttaa minua; kuka minut syylliseksi tuomitsee? Katso, kaikki he hajoavat kuin vaate; koi heidät syö.

10.Kuka teidän, Herraa pelkäävien keskuudessa tottelee hänen palvelijoidensa, profeettojen ääntä? Kuka toteuttaa sitä opetusta kärsimyksessä, kuin mies, joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, silti luottaa Herran nimeen ja turvaa Jumalansa pelastukseen?

Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa.

11.Katso, te kaikki, jotka sytytätte tulta, kuka tarttuu miekkaan? Menkää ja langetkaa siihen sytyttämäänne tuleen ja siihen miekkaan, johon olette tarttuneet! Tämä on teille minun sanastani: te saatte palata omaan kompastukseenne!

Mutta katso, te kaikki, jotka palon sytytätte, te palavilla nuolilla varustetut, suistukaa oman tulenne liekkeihin, niihin palaviin nuoliin, jotka olette sytyttäneet. Minun kädestäni tämä teille tulee; vaivassa täytyy teidän asua.

 

Luku 51

 

1.Kääntykää minun sanani puoleen, te, jotka tavoittelette totuutta, te, jotka etsitte opetusta Herralta. Ajatelkaa, niin kuin hakattu kivi kalliosta, teidätkin on hakattu ja niin kuin lohkare tyhjästä kuopasta teidät on irrotettu.

Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut, ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut

2.Ajatelkaa Abrahamia, teidän isäänne, ja Sarah, joka oli teistä raskaana. Sillä kun Abraham oli vain yksi, maailmassa yksinäinen, minä toin hänet palvelemaan minua ja minä siunasin hänet ja tein hänet moneksi.

Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Sillä hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin; mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet.

3.Sillä Herra on pian lohduttava Zionin, ja lohduttava kaikkia sen autioita paikkoja, ja hän on tekevä sen erämaan kuin Eden, sen autiomaan kuin Herran puutarha. Hänestä löydetään ilo ja riemu, kiitosta uhraavat ja laulajien ääni!

Niin Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.

4.Kääntykää minun sanani puoleen, minun kansani, ja kallistakaa korvanne minun palvelemiseeni, minun seurakuntani, sillä opetus lähtee minun edestäni, ja minun tuomioni kuin valkeus, siihen kansat liittyvät!

Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee laki, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille.

5.Minun armoni lähestyy, minun pelastukseni on jo lähtenyt, ja minun väkevän käsivarteni voimalla kansat tulevat tuomituiksi. Meren saaret odottavat minun sanaani, ja minun väkevän käsivarteni voimaa he odottavat.

Lähellä on minun vanhurskauteni, minun autuuteni ilmestyy, minun käsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.

6.Kohottakaa silmänne taivaisiin, ja ajatelkaa maata alapuolella, sillä taivaat tulevat katoamaan, niin kuin savu katoaa, ja maa kuluu pois, niin kuin peite, joka kuluu, ja ne, jotka siinä kulkevat, hekin kuolevat samalla tavalla, mutta minun pelastukseni on oleva iankaikkinen, eikä minun armoni horju milloinkaan.

Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka alhaalla on, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu.

7.Kääntykää minun sanani puoleen, te, jotka tunnette totuuden, kansa, jonka sydämessä on minun kirjoitetun sanani opetus, älkää pelätkö ihmislasten pilkkaa, älkääkä horjuko heidän itsensä korottamisistaan!

Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.

8.Sillä he ovat kuin vaate, jonka koi syö, ja niin kuin villa, johon home hyökkää, mutta minun armoni pysyy iankaikkisesti ja minun pelastukseni kaikille sukupolville.

Sillä koi syö heidät niinkuin vaatteen, koiperhonen syö heidät niinkuin villan, mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti, minun autuuteni polvesta polveen.

9.Ilmesty, ilmesty, pukeudu voimaan, väkevyys Herran edestä! Ilmesty, niin kuin muinaisina päivinä, sukupolvien aikaan kauan sitten. Eikö ollut juuri sinun tähtesi, Israelin seurakunta, että minä hajotin ne voimalliset miehet, tuhosin faaraon ja hänen sotajoukkonsa, jotka olivat voimakkaat kuin lohikäärme?

Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?

10.Eikö ollut juuri sinun tähtesi, Israelin seurakunta, että minä kuivatin meren, suuren syvyyden vedet? Minä tein meren syvyydet tieksi, lunastettujen kuljettavaksi.

Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea?

11.Ja Herran vapauttamat kootaan heidän karkotettujensa keskuudesta, ja he tulevat Zioniin laulaen, iankaikkinen ilo on oleva heidän, se ei lakkaa, ja kirkkauden pilvi on peittävä heidän päänsä, he tulevat löytämään ilon ja riemun, ja murhe ja huokaus lakkaavat heistä – Israelin huoneesta.

Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

12.Minä, minä olen hän, joka sinua lohdutan. Ketä sinä pelkäät? Ihmistä, joka kuolee? Ihmislasta, jota pidetään kuin ruohona?

Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,

13.Ja sinä olet unohtanut Herran, sinun luojasi palvelemisen, joka levitti taivaat ja perusti maan. Ja pelkäätkö sinä kaiken päivää sortajan raivoa, kun hän asettuu tuhoamaan? Ja missä nyt on se sortajan raivo?

ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha?

14.Äkisti ilmestyy kostaja, vanhurskaat eivät kuole kadotuksessa, eikä heillä ole puutetta ravinnostaan.

Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan: ei hän kuole, ei kuoppaan jää, eikä häneltä leipä puutu.

15.Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka nuhtelen merta, niin että sen aallot ärjyvät – Herra on hänen nimensä

Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat, jonka nimi on Herra Sebaot.

16.Ja minä olen laittanut minun profetiani sanoja sinun suuhusi, ja varjellut sinua minun voimani varjossa, vahvistaakseni sitä kansaa, josta on sanottu, että he lisääntyisivät niin kuin taivasten tähdet ja perustamaan sen seurakunnan, josta on sanottu, että he lisääntyisivät niin kuin maan tomu, ja sanomaan Zionin asukkaille, ”te olette se minun kansani”.

Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon, pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan ja sanoakseni Siionille: "Sinä olet minun kansani."

17.Korota itsesi, korota itsesi, nouse, Jerusalem, joka olet ottanut Herran edestä sen hänen vihansa maljan, joka olet juonut pohjaan saakka kirouksen maljan!

Heräjä, heräjä, nouse, Jerusalem, sinä joka olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan, joka olet päihdyttävän pikarin juonut, tyhjäksi särpinyt.

18.Ei ole ketään lohduttajaa, hänen synnyttämiensä lasten keskuudessa, ei ole ketään, joka ottaisi kädestä, kaikkien hänen kasvattamiensa lasten keskuudesta.

Ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli synnyttänyt, ollut häntä taluttamassa; ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli kasvattanut, hänen käteensä tarttunut.

19.Kaksi ahdistusta on tullut yllesi, Jerusalem, et sinä voi pysyä. Kun niitä tulee yllesi neljä, ryöstö ja murtaminen ja nälänhätä ja miekka, sinulla ei ole ketään muuta lohduttajaa kuin minä!

Nämä kohtasivat sinua kaksittain - kuka sinua surkuttelee - tuho ja turmio, nälkä ja miekka; millä voin sinua lohduttaa?

20.Sinun poikiasi hakataan kappaleiksi, heitellään kaikkien katujen varsille niin kuin verkkoon joutuneet. He ovat täynnä Herran vihaa, nuhtelua sinun Jumalaltasi.

Tajuttomina makasivat sinun poikasi joka kadun kulmassa, niinkuin antiloopit pyydyshaudassa, täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.

21.Sen tähden, kuule tämä, sinä, joka olet pois heitetty, joka olet juopunut kärsimyksestä, etkä viinistä.

Sentähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä:

22.Näin sanoo Herra, Herra, sinun Jumalasi, joka kostaa oikeudella kansansa puolesta, ”katso, minä olen ottanut vastaan sinun kädestäsi sen kirouksen maljan, minun vihani maljaa sinun ei tarvitse enää juoda!”

Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin; ei tarvitse sinun siitä enää juoda.

23.Ja minä ojennan sen niiden käsiin, jotka olivat sinun sortajiasi, jotka ovat sanoneet sinulle, ”nöyrry, että kuljemme ylitsesi!” – Ja sinä nöyryytit kunniasi maahan, ja olit kuin katu, yli kulkeville.

Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen, jotka sinulle sanoivat: "Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi"; ja sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille

Jesaja aramea luvut 52-54 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2019/12/jesaja-aramea-luvut-52-54.html