Jesaja aramea luvut 22-24

Aramean käännös (targum) ja KR1933 rinnakkain. Erot näkyvät vahvennetulla tekstillä.

Jesaja luvut 22-24

 

Luku 22

 

1. Taakka profetiasta, sitä kaupunkia vastaan, joka lepää laaksossa, jota vastaan profeetat ovat profetoineet. Mitä sinä sillä tarkoitat, että olette nousseet, te kaikki, ylös katoille?

Ennustus Näkylaaksosta. Mikä sinun on, kun sinä kaikkinesi katoille nouset,

2. Loistelias kaupunki, iloinen kaupunki, täyttyy metelillä! Sinun tapettusi eivät ole miekalla tapettuja, eivätkä he kuolleet sodassa.

(22:1-2 Talmud kertoo tästä kohdasta, että papit ja leeviläiset kiipesivät Jerusalemin valloituksen aikaan temppelin katolle, ja hyppäsivät alas kuolemaan.)

sinä humuavainen, pauhaava kaupunki, sinä remuava kylä? Surmattusi eivät ole miekan surmaamia, eivät sotaan kuolleita.

3. Kaikki sinun hallitsijasi vietiin yhdessä pakkosiirtolaisuuteen, jousen iskun edestä heidät vietiin pois. Kaikki sinussa löydetyt tapettiin yhdessä, vaikka he pakenivat kauas.

Kaikki sinun päämiehesi yhdessä pakenivat, joutuivat vangiksi, jousta vailla; keitä ikinä sinun omiasi tavattiin, ne vangittiin kaikki tyynni, kuinka kauas pakenivatkin.

4. Sen tähden minä sanoin, jätä minut, anna minun itkeä katkeruudessa, älä lohduta minua kansani seurakunnan onnettomuuden tähden.

Sentähden minä sanon: "Kääntäkää katseenne minusta pois: minä itken katkerasti; älkää tunkeilko minua lohduttamaan, kun tytär, minun kansani, tuhoutuu."

5. Sillä se on levottomuuden ja musertamisen ja tappamisen päivä, Herran Jumalan edessä, siinä kylässä, joka lepää siinä laaksossa, jota vastaan profeetat ovat profetoineet. Etsitään taloista, ympäröidään torneja vuorten huipuilla!

Sillä hämmingin, hävityksen ja häiriön päivän on Herra, Herra Sebaot, pitävä Näkylaaksossa. Muurit murrettiin, vuorille kohosi huuto.

6. Ja elamilainen kohottaa aseensa, ihmisen vaunuissa, ja siinä pari hevosmiehiä, ja muuriin kokoonnutaan suojaan.

Eelam nosti viinen, tullen vaunuineen, väkineen ja ratsumiehineen, ja Kiir paljasti kilven.

7. Ja on tapahtuva, että kauneimmat tasankosi täyttyvät vaunuista, ja hevosmiehet asettuvat porteillesi.

Ihanimmat laaksosi täyttyivät vaunuista, ratsumiehet asettuivat asemiin portin eteen.

8. Hän on paljastanut Jehudan huoneen piilopaikan, ja odotetaan sitä yhtä määräaikaa – aseet Herran huoneen aarrevaraston yllä!

Hän riisui Juudalta verhon, ja sinä päivänä sinä loit katseesi Metsätalon asevarastoon.

9. Ja puolet Davidin kaupungista näyttää silloin laajentuvan, ja minun kansaani kerätään alalammikon vesille.

Te huomasitte monta repeämää Daavidin kaupungin muurissa ja kokositte vedet Alalammikkoon;

10. Ja Jerusalemin talot lasketaan, osa taloista särjetään muurin vahvistamiseksi.

te luitte Jerusalemin talot ja hajotitte taloja vahvistaaksenne muurin,

11. Muurien välille rakennetaan kanavia sen vanhan lammikon vesiä varten. Mutta häntä, joka tämän on tehnyt, ei ajatella, eikä hänestä välitetä, joka ne on luonut jo kauan sitten.

ja te teitte molempien muurien välille paikan, johon Vanhan lammikon vedet koottiin. Mutta hänen puoleensa te ette katsoneet, joka tämän tuotti, häntä te ette nähneet, joka tämän kauan sitten valmisti.

12. Ja Herran Jumalan profeetta kutsui tuon päivän itkua ja murhetta varten, ja pään ajelua ja sitomista varten.

(Osa käsikirjoituksista sanoo päivän sijasta aika.)

Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkuun ja valitukseen, pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään.

13. Ja katso, ilo ja riemu! Sanotaan, ”tappakaamme härkiä ja teurastakaamme lampaita! Syökäämme lihaa ja juokaamme viiniä, sillä me kuolemme, emmekä saa elää”.

Mutta katso: on ilo ja riemu, raavaitten tappaminen ja lammasten teurastus, lihan syönti ja viinin juonti! "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme."

14. Profeetta sanoi, ”omilla korvillani minä kuulin, kun tämä säädettiin Herran, Jumalan, edessä; varmasti, tätä syntiä ei anneta teille anteeksi, ennen kuin kuolette toisen kuoleman, sanoo Herra Jumala”.

(”toinen kuolema” on tässä sanatarkasti vaihtoehtoisesti myös ”lohikäärmekuolema”, תִ ניָנָ א, sama asia, joka mainitaan ilmestyskirjan arameassa kaksi kertaa.)

Niin kuului minun korviini Herran Sebaotin ilmoitus: "Totisesti, ei tämä teidän syntinne tule sovitetuksi, ei kuolemaanne saakka, sanoo Herra, Herra Sebaot."

15. Näin sanoo Herra Jumala, ”tulkaa, menkää tämän vartijan luokse, Shebnan, joka on osoitettu huoneen yli, ja sano hänelle,”

Näin sanoo Herra, Herra Sebaot: Mene tuon huoneenhaltijan tykö, Sebnan tykö, joka on linnan päällikkönä.

16. ”Mitä tekemistä sinulla täällä on, ja miksi toimit näin, että olet valmistanut tänne paikan itseäsi varten?” – Paikka on valmistettu korkeuteen, ja asuinsija asetettu kalliolle!

"Mitä sinulla täällä on asiaa, ja keitä sinulla täällä on, kun tänne itsellesi haudan hakkautat, hakkautat hautasi korkeuteen, kallioon itsellesi asunnon koverrat?"

17. Katso, Herra heittää sinut pois, voimallinen mies heitetään pois, ja häpeä on sinut peittävä.

Katso, Herra heittää sinua, mies, rajusti: hän kouraisee sinut kokoon,

18. Hän ottaa pois sinulta päähineen ja ympäröi sinut vastustajilla, niin kuin muuri ympäröi, ja karkottaa sinut avaraan maahan. Siellä sinä kuolet, ja sieltä sinun loisteliaat vaunusi palaavat häpeässä, koska sinä et vartioinut herrasi huoneen kunniaa.

(Matsnafta, מַׁ צנַׁ פתָ א päähine, voi olla turbaani, tai jonkinlainen pieni kruunu. Sanaa käytetään Tg ylipapin päähineestä.)

kääräisee sinut keräksi ja paiskaa pallona menemään maahan, jossa on laajuutta joka suuntaan. Sinne sinä kuolet, ja sinne jäävät sinun kunniavaunusi, sinä herrasi huoneen häpeä.

19. Ja minä heitän sinut pois sinun paikaltasi, ja kaadan alas sinun palvelutehtäväsi.

Minä syöksen sinut pois paikastasi; hän kukistaa sinut asemastasi.

20. Ja on tapahtuva siihen aikaan, että minä korotan minun palvelijani Eljakimin, Hilkiah’n pojan,

Mutta sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

21. Ja minä vaatetan hänet sinun viitallasi, ja vyötän hänet sinun vyölläsi, ja laitan sinun valtasi hänen käteensä, ja hän on oleva isä Jerusalemin asukkaille ja Jehudan huoneelle.

ja puetan hänen yllensä sinun ihokkaasi, vyötän hänet sinun vyölläsi ja panen sinun valtasi hänen käteensä, niin että hän on oleva isänä Jerusalemin asukkaille ja Juudan suvulle.

22. Ja minä asetan pyhäkön avaimen, ja Davidin huoneen vallan hänen käteensä, ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa.

Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa.

23. Ja minä osoitan hänet uskolliseksi virantoimittajaksi, joka palvelee pysyvässä paikassa, ja hänestä tulee kirkkauden valtaistuin hänen isänsä huoneelle.

Minä lyön hänet vaarnaksi vahvaan paikkaan, ja hän tulee kunniaistuimeksi isänsä suvulle.

24. Ja kaikki hänen isänsä huoneen kunnianarvoiset luottavat häneen; pojat ja poikien pojat, ruhtinaista nuorukaisiin, efodiin pukeutuneista papeista niihin leeviläisiin, joilla on harput.

Hänen varaansa ripustautuu hänen isänsä suvun kaikki paljous, vesat ja versot, kaikki pienet astiat, maljat ja ruukut kaikki.

25. Siihen aikaan, sanoo Herra, uskollinen viranhaltija, joka palvelee pysyvässä paikassa, katoaa, ja hänet leikataan pois ja hän kaatuu, ja se profetian sana hänestä tulee tyhjäksi, sillä Herran sanan kautta niin on säädetty.

Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, pettää vahvaan paikkaan lyöty vaarna, se katkeaa ja putoaa, ja kuorma, joka oli sen varassa, särkyy. Sillä Herra on puhunut.

 

Luku 23

 

1. Taakka kirouksen maljasta, joka annetaan Tsur’lle juotavaksi. Valittakaa, te, jotka menette alas meren laivoilla, sillä satamat ryöstetään, niin ettei sinne pääse. Kittiläisten maasta niitä vastaan tullaan.

(Tsur on aramean muoto Tyyrolle. Sama sanamuoto on myös egyptiläisten savitauluissa British Museum – kokoelmissa. Itse asiassa, osa egyptiläisten teksteistä on arameaa, kirjoitettuna heidän hieroglyfeillään. Tg Neofiti 1 mainitsee Gen.10:4 kohdassa, että kittiläisillä tarkoitetaan Italiaa.)

Ennustus Tyyrosta. Valittakaa, te Tarsiin-laivat, sillä se on hävitetty talottomaksi, käymättömäksi; kittiläisten maasta he saivat tämän tiedon.

2. Hajaantukaa, oi rannikon asukkaat, oi Tsidon’n kauppiaat, meren ylittäneet ovat teidät vallanneet,

(Tsidon on Siidon, josta em. egyptiläiset kirjoitukset puhuvat paljon, eräässä tekstissä kerrotaan kaupungin olevan hajoamassa sisäisiin valtataisteluihin. Näistä voi lukea ainakin teoksesta ”Egyptian literature comprising Egyptian tales, hymns, litanies etc” (Wilson, Colonial Press 1901).

Mykistykää, te rantamaan asukkaat! Siidonin kauppamiehet, merenkulkijat, täyttivät sinut.

3. ne, jotka hankkivat arvokasta kauppatavaraa monille kansakunnille, sadonkorjuun seurakunnassa, ja tekivät kauppaa kansojen kanssa.

(seurakunta on sanatarkasti kokouspaikka, kokoontuminen.)

Ja suuria vesiä kulki Siihorin siemen, Niilivirran vilja; se oli Tyyron sato, ja siitä tuli kansojen kauppatavara.

4. Hävetkää, Tsur’laiset, sillä lännestä se, joka kulkee meren linnakkeiden kautta, on puhunut, sanoen, ”kunpa vain en olisi sairas, enkä tulisi voitetuksi, enkä kasvattaisi nuorukaisia iloitsemaan neitsyistä!”

Häpeä, Siidon, sillä näin sanoo meri, meren linnoitus: "En ole kivuissa ollut, en ole synnyttänyt, en nuorukaisia kasvattanut, en neitoja vartuttanut."

5. Kun he kuulivat siitä iskusta, jolla egyptiläisiä lyötiin, Tsur’laiset vapisivat kuullessaan.

Kun tämä kuullaan Egyptissä, niin vavistaan Tyyron kuulumisia.

6. Menkää pakkosiirtolaisuuteen, meren maakuntaan, valittakaa, oi rannikon asukkaat!

Menkää Tarsiiseen; valittakaa, te rantamaan asukkaat.

 7. Tämäkö on se sinun voimallisesi, Tsur, muinaisista ajoista, ikivanhoista päivistäkö annettiin lahjoja kaukaisesta maasta? Katso, nyt hänet on karkotettu vaeltamaan!

Onko tämä teidän remuava kaupunkinne, jonka alku on hamasta muinaisajasta, jonka jalat kuljettivat sen kauas muukalaisena asumaan?

8. Kuka on tämän suunnitellut Tsuria vastaan, kuka laittoi kuninkaat hallitsemaan, joiden kauppiaat olivat ruhtinaita, hallitsijat maan valtiaita?

Kuka on tämän päättänyt Tyyron osalle, kruunujen jakelijan, jonka kauppamiehet olivat ruhtinaita, kauppiaat maanmainioita?

9. Herra on sen suunnitellut, häväistäkseen kaiken mielihyvän kunnian, alentaakseen maan ylhäiset.

Herra Sebaot on sen päättänyt, häväistäkseen kaiken koreuden korskan, saattaakseen kaikki maanmainiot halveksituiksi.

10. Menkää maastanne pakkosiirtolaisuuteen, kuin virran vedet, paetkaa meren maakuntaan, elinvoimaa ei enää ole!

(elinvoima voi olla myös kukkula tai jonkinlainen kaupunki.)

Tulvi yli maasi, tytär Tarsis, niinkuin Niilivirta; ei ole patoa enää.

11. Hänen voimansa on kohotettu meren yli, horjuttamaan kuningaskuntia, Herra on antanut käskyn Kanaanista, että sen elinvoima on tuhottava!

(elinvoima voi olla myös kukkula tai jonkinlainen kaupunki.)

Hän on ojentanut kätensä meren yli, järkyttänyt valtakunnat. Herra on antanut käskyn Kanaania vastaan, että sen linnoitukset hävitettäköön.

12. Ja hän sanoi, ”et sinä enää ole voimallinen, sinä, joka ryöstit Zionin kansaa. Nouse, mene pakkosiirtolaisuuteen kittiläisten luokse, eikä sinulla ole sielläkään lepoa!”

Hän sanoo: "Älä enää ilakoitse, sinä häväisty neitsyt, tytär Siidon. Nouse, mene kittiläisten maahan; et sinä sielläkään saa levätä.

13. Katso, kaldealaisten maa! Tämä on se kansa, jota ei ollut – assyrialainen perusti sen merensaaria varten. He pystyttivät sen näkyväksi, haavoittaakseen linnakkeita, jotka katsoivat sopiviksi tuhota.

Katso, kaldealaisten maa, kansa, jota ei ollut enää olemassa, jonka Assur oli valmistanut erämaan eläimille, - ne pystyttävät vartiotorninsa, ne kukistavat sen palatsit, tekevät sen raunioiksi.

14. Valittakaa, te, jotka menette alas, meren laivoilla, sillä teidän linnakkeidenne satamat on ryöstetty.

Valittakaa, te Tarsiin-laivat, sillä hävitetty on teidän linnoituksenne."

15. Ja on tapahtuva siihen aikaan, että Tsur hylätään seitsemäksi kymmeneksi vuodeksi, niin kuin yhden kuninkaan päiviksi. Niiden seitsemän kymmenen vuoden päätyttyä, on Tsur’lle tapahtuva kuin porton laulussa;

Ja siihen aikaan Tyyro unhotetaan seitsemäksikymmeneksi vuodeksi, jotka ovat kuin saman kuninkaan aikaa. Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua käy Tyyron, niinkuin porton laulussa sanotaan:

16. Sinun kunniasi on kaadettu, heitetty pois maakuntaan, se kaupunki, joka oli portto, on hylätty! Käännä harppusi valitusvirteen ja laulusi valitukseen, että sinut muistettaisiin!

"Ota kantele, kierrä kaupunkia, sinä unhotettu portto; soita kauniisti, laula vireästi, että sinut muistettaisiin!"

17. Ja on tapahtuva niiden seitsemän kymmenen vuoden päätyttyä, että Tsur’n muisto tulee Herran eteen, ja se palaa paikalleen, ja hankkii kauppatavaraa kaikille niille kansojen kuningaskunnille, jotka ovat maan pinnalla.

Ja seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Herra katsoo Tyyron puoleen, ja se pääsee jälleen portonpalkoilleen ja tekee huorin kaikkien maan valtakuntain kanssa, mitä maan päällä on.

18. Ja sen kauppatavara ja sen voitto on oleva pyhä, Herran edessä. Ei siellä varastoida eikä kätketä, vaan sen voitto on oleva niitä varten, jotka palvelevat Herran edessä, ravitsevaa ruokaa ja kirkkauden vaatetusta.

Mutta sen voitto ja palkka on oleva Herralle pyhitetty; ei sitä koota eikä talleteta, vaan sen voitto on tuleva niille, jotka Herran edessä asuvat, runsaaksi ravinnoksi ja jaloksi vaatetukseksi

 

Luku 24

 

1. Katso, Herra antaa maan ryöstettäväksi, ja ojentaa sen viholliselle, ja häpeä on peittävä sen ruhtinaiden kasvot, koska he rikkoivat lain, ja hän hajottaa sen asukkaat.

Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, mullistaa sen muodon ja hajottaa sen asukkaat.

2. Ja epäpyhä on oleva pappina, ja palvelija herrana, ja palvelijatar emäntänä, ostaja myyjänä, lainaaja lainan antajana, velallinen niin kuin se, jolle ollaan velassa.

Ja niinkuin kansan käy, niin papinkin, niinkuin orjan, niin hänen herransa, niinkuin orjattaren, niin hänen emäntänsä, niinkuin ostajan, niin myyjän, niinkuin lainanottajan, niin lainanantajan, niinkuin velallisen, niin velkojankin.

3. Maa tyhjentämällä tyhjennetään, ja murskaamalla murskataan, sillä Herra on tämän sanan puhunut.

Maa tyhjentämällä tyhjennetään ja ryöstämällä ryöstetään. Sillä Herra on tämän sanan puhunut.

4. Maa murehtii, on autio, maailma hävitetty, autio – maan kansojen voimasta tulee loppu!

Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät.

5. Ja maa on tehnyt syntiä asukkaidensa alla, sillä he ovat rikkoneet lain, tehneet juhlat tyhjiksi, vetäytyneet pois siitä liitosta, joka oli iankaikkisuudesta.

(Laki on toora, ja juhlilla tarkoitetaan raamatussa säädettyjä Herran juhlia,

 מוֹעְ דַׁ יָא. Sana on 4x 3Moos.23 ja muutaman kerran muualla.)

Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton.

6. Sen tähden, valheen valan tähden, maa on autio, ja nuo, jotka sitä asuttavat, hävitetään. Sen tähden maan asukkaista tulee loppu, ja vähän ihmisiä jää jäljelle.

Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle.

7. Kaikki viinin juojat murehtivat, sillä viinipuut kuihtuvat, kaikki ilosydämiset huokaavat.

Viini murehtii, viiniköynnös kuihtuu, kaikki ilomieliset huokaavat.

8. Hääjuhlan rummut ovat lakanneet, tauonnut voimallisten meteli, loppunut harpun ilosävel.

Loppunut on vaskirumpujen riemu, lakannut remuavaisten melu, loppunut kanteleitten riemu.

9. Ei enää laulun tahdissa viiniä juoda, vanha viini on oleva katkeraa sen juojille.

Ei laulaen viiniä juoda, väkijuoma käy karvaaksi juojillensa.

10. Heidän kaupunkinsa on hajotettu, hävitetty, kaikki talot suljettuja, ettei kukaan pääse sisälle.

Kukistettu on autio kaupunki, joka talo teljetty, sisään pääsemätön.

11. He huutavat viinin puoleen kaduilla, kaikesta ilosta on tullut loppu, riemu on mennyt maan päältä pakkosiirtolaisuuteen.

Viinistä on kaduilla valitus, kaikki ilo on mennyt mailleen, riemu maasta paennut.

12. Hävitys on jäljellä kaupungissa, ja meteli porttien sortuessa!

Jäljellä on kaupungissa hävitys, portti on pirstaleiksi lyöty.

13. Sillä näin yksittäisiä vanhurskaita jätetään maailman keskelle, kuningaskuntien sekaan, niin kuin öljypuun sadonkorjuussa, kuin jälkikorjuu sadosta.

Sillä niin on käyvä maan päällä, kansojen keskuudessa, kuin öljypuuta karistettaessa, kuin jälkikorjuussa, viininkorjuun päätyttyä.

14. He kohottavat äänensä, he laulavat Herran nimessä. He riemuitsevat läpimurron tähden, niin kuin silloin, kun heidän puolestaan tehtiin voimallinen teko siellä merellä.

Ne korottavat äänensä ja riemuitsevat, ne huutavat mereltä päin Herran valtasuuruutta:

15. Sen tähden, kun valkeus tulee vanhurskaille, he antavat kunniaa Herran edessä. Meren rannikoilla ylistetään ja siunataan Herran, Israelin Jumalan nimeä.

"Sentähden kunnioittakaa Herraa valon mailla, ja meren saarilla Herran, Israelin Jumalan, nimeä."

16. Pyhäköstä, josta ilo on lähtevä kaikille maan asukkaille, me kuulemme vanhurskaiden laulun. Profeetta sanoi, ”vanhurskaiden palkan salaisuus on paljastettu minulle, pahantekijöiden koston salaisuus on paljastettu minulle! Voi niitä ryöstäjiä, joita ryöstetään, ja niiden saalistajien saalista, jota nyt saalistetaan!”

Maan äärestä kuulemme ylistysvirret: "Ihana on vanhurskaan osa!" Mutta minä sanon: "Riutumus, riutumus on minun osani, voi minua: ryöstäjät ryöstävät, raastaen ryöstäjät ryöstävät!"

17. Kauhu, kuoppa ja ansa ovat yllänne, oi maan asukkaat!

Kauhu ja kuoppa ja paula on edessäsi, sinä maan asukas.

18. Ja on tapahtuva, että se, joka pakenee kauhun edestä, lankeaa keskelle kuoppaa, ja joka nousee kuopan keskeltä, jää kiinni verkkoon. Sillä taivaissa tehdään voimatekoja, ja maan perustukset vapisevat.

(osa teksteistä sanoo verkko, mitsara, osa taas ansa, mitsada. Resh ja dalet ero on niin pieni, että luen itsekin välillä väärin.)

Joka pakenee kauhun ääntä, se putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se puuttuu paulaan. Sillä korkeuden akkunat aukenevat ja maan perustukset järkkyvät.

19. Vapisee, vapisee maa, maa horjumalla horjuu, maa särkymällä särkyy!

Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu.

20. Kaatumalla kaatuu maa, kuin juopunut, se on oleva kuin lehtimaja; velkansa vahvistuu sitä vastaan, se lankeaa, eikä pysy enää pystyssä.

Maa hoippuu ja hoipertelee niinkuin juopunut, huojuu niinkuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse.

21. Ja on tapahtuva siihen aikaan, että Herra kostaa linnakkeen joukoille, niille, jotka vaeltavat voimassaan, ja ihmislasten kuninkaille, jotka oleskelevat maan päällä.

Sinä päivänä Herra kostaa korkeuden sotajoukolle korkeudessa ja maan kuninkaille maan päällä.

22. Ja heidät kootaan yhteen, vankilaan, ja suljetaan selliin, ja monien päivien jälkeen heitä muistetaan.

Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan ja suljetaan vankeuteen; pitkän ajan kuluttua heitä etsiskellään.

23. Silloin nuo, jotka palvelevat kuuta, joutuvat häpeään, ja auringon palvojat nöyryytetään – sillä Herran kuningaskunta paljastetaan Zionin vuorella, ja Jerusalemissa, ja hänen kansansa vanhinten edessä, kunniassa.

Ja kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus.


Jesaja aramea luvut 25-27 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2019/12/jesaja-aramea-luvut-25-27.html