Jesaja aramea luvut 64-66

Aramean käännös (targum) ja KR1933 rinnakkain. Erot näkyvät vahvennetulla tekstillä.

Jesaja luvut 64-66

Luku 64

 

1.Et sinä heitä varten taivutellut taivaita ja paljastanut itseäsi. Sinun edessäsi vuoret järisivät.

Oi, jospa sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi, niinkuin risut leimahtavat tuleen, niinkuin vesi tulella kiehuu,

2.Kun sinä lähetit vihasi tulen kautta, meri kuivui ja tuli nuoli ne vedet, että sinun nimesi tulisi tunnetuksi sinun kansasi vastustajille. Sinun edessäsi kansakunnat vapisivat.

että tekisit nimesi tunnetuksi vastustajillesi ja kansat vapisisivat sinun kasvojesi edessä,

3.Kun sinä teit ihmeitä, joita me emme odottaneet, sinä ilmestyit. Vuoret horjuivat sinun edessäsi.

kun sinä teet peljättäviä tekoja, joita emme odottaa voineet! Oi, jospa astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi!

4.Maailman alusta ei ole korvin kuultu sellaista voimallista ääntä, tai kuunneltu sellaista järisyttävää puhetta, ei ole silmä nähnyt, mitä sinun kansasi on nähnyt; sinun kunniasi, kirkkautesi läsnäolo, Herra. Sillä ei ole sinun rinnallasi toista, joka teet tekoja sinun kansasi, vanhurskaiden puolesta, jotka odottavat sinun vapautustasi.

(Maailman alusta, sanatarkasti ”maailmasta”.)

Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle.

5.Meidän vanhurskaiden isiemme teot ovat sinun edessäsi, niiden, jotka riemuitsivat sinun tahdostasi totuudessa ja viattomuudessa, he muistivat sinun pelkosi, sinun hyvyytesi ja armosi teillä. Katso, joka kerta, kun sinulta tuli vihastus meidän yllemme, koska me olimme tehneet syntiä; heidän kauttaan, meidän vanhurskaiden isiemme tekojen tähden, niiden, jotka olivat muinaisuudesta, meidät pelastettiin.

Sinä käyt niitä kohden, jotka ilolla vanhurskautta tekevät ja jotka sinun teilläsi sinua muistavat. Katso, sinä vihastuit, ja me jouduimme synnin alaisiksi; niin on ollut ikiajoista asti - saammeko avun?

6.Me olemme kaikki tulleet sellaiseksi, kuin saastainen, ja kaikki meidän hyvät tekomme ovat kuin halveksittu vaatekappale. Me kaikki haihdumme pois, niiin kuin lehti kuihtuu, ja meidän syntiemme edestä, tuulen lailla, meitä viedään pois.

Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.

7.Ei ole ketään, joka rukoilee sinun nimessäsi, joka olisi mielistynyt pitämään kiinni sinun elostasi, sillä sinä olet ottanut ylös sinun kirkkautesi läsnäolon kasvot meistä, ja luovuttanut meidät meidän syntiemme käsiin.

Ei ole ketään, joka avukseen huutaa sinun nimeäsi, joka herää pitämään sinusta kiinni; sillä sinä olet peittänyt kasvosi meiltä, jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan.

8.Ja nyt, Herra, joka olet armollinen meille, enemmän kuin isä lapsilleen; me olemme savea, ja sinä olet meidän luojamme, me kaikki olemme sinun voimallisuutesi tekoa.

Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.

9.Älköön sinun edessäsi olko vihastusta, Herra, kovin meitä vastaan, äläkä muista meidän syntejämme iankaikkisesti. Katso, sinun edessäsi on paljastettua, että me kaikki olemme sinun kansaasi.

Älä, Herra, vihastu ylenmäärin, äläkä ainiaan muistele pahoja tekoja. Katso ja huomaa, että me kaikki olemme sinun kansasi.

10.Sinun pyhät kaupunkisi ovat tulleet erämaaksi, Zion on tullut erämaaksi, Jerusalem on autio.

Sinun pyhät kaupunkisi ovat tulleet erämaaksi, Siion on erämaaksi tullut, Jerusalem autioksi.

11.Se meidän pyhä ja kaunis huoneemme, se paikka, jossa meidän isämme palvelivat sinun edessäsi, on tulella poltettu, ja kaikki, millä on meille ollut arvoa, on raunioina.

Meidän pyhä ja ihana temppelimme, jossa isämme sinua ylistivät, on tulella poltettu, ja rauniona on kaikki meille kallisarvoinen.

12.Oletko sinä niin ankara näitä vastaan, Herra? Sinähän olet antanut tilaa pahantekijöille, jopa niille, jotka alistavat meitä tuskaisesti.

Vaikka nämä näin ovat, voitko, Herra, pidättää itsesi, voitko olla vaiti ja vaivata meitä ylenmäärin?

 

Luku 65

 

1.Minun sanani kautta minua kysyivät ne, jotka eivät minua etsineet. Minä etsin minun toorani opetusta niiltä, jotka eivät etsineet minun pelkoani. Minä sanoin, ”tässä minä olen”. Minä pyysin jatkuvasti, kaiken päivää, kansaa, joka ei rukoillut minun nimessäni.

Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen!

2.Minä lähetin minun profeettojani kaiken päivää kapinallisen kansan luokse, joka vaeltaa tietä, joka ei ole oikea, joka seuraa omia suunnitelmiaan.

Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan;

3.Kansa, joka kiihottaa vihaan minun sanaani vastaan, minun edessäni, jatkuvasti! Te uhraatte epäjumalienne puutarhoissa ja poltatte suitsukeuhreja tiilien päällä,

kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa, vasten kasvojani, uhraa puutarhoissa ja suitsuttaa tiilikivialttareilla.

4.istutte hautojen tomusta rakennetuissa huoneissa ja lepäilette ihmislasten ruumiiden kanssa, syötte sianlihaa, matelevia kauhistuksia astioissa!

He asustavat haudoissa ja yöpyvät salaisiin paikkoihin; he syövät sianlihaa, ja saastaiset liemet on heillä astioissansa.

5.Jotka sanovat, ”mene taakse, älä tule lähelleni, sillä minä olen puhtaampi kuin sinä”. Nämä, heidän vihansa on kuin savu minun edessäni, heidän kostonsa on Gehennassa, jossa se tuli polttaa kaiken päivää.

He sanovat: "Pysy erilläsi, älä tule minua lähelle, sillä minä olen sinulle pyhä." Nämä ovat savu minun sieramissani, tuli, joka palaa kaiken päivää.

6.Katso, minun edessäni on kirjoitettuna; minä en anna heille lepoa heidän eläessään, vaan he saavat koston synneistään. Minä annan heidän ruumiinsa sille toiselle kuolemalle!

(”Se toinen kuolema”, tarkalleen sama termi kuin ilmestyskirjassa, מוֹתָ א תִ ניָנָ א.)

Katso, se on kirjoitettuna minun edessäni. En ole minä vaiti, vaan minä maksan, maksan heille helmaan

7.Teidän syntinne, ja teidän isienne synnit ovat yhdessä paljastettuja minun edessäni, sanoo Herra, koska he uhrasivat suitsukkeita vuorilla, ja pilkkasivat minua kukkuloilla, minä annan heille heidän tekojensa palkan, ensiksi heidän sukupuolielimiinsä!

(KR33 ”Helma” sijasta tg todellakin käyttää sanaa, joka tarkoittaa sukupuolielimiä yleisesti, ei muuta.)

heidän pahat tekonsa ynnä teidän isienne pahat teot, sanoo Herra, niiden, jotka ovat vuorilla suitsuttaneet ja kukkuloilla minua häväisseet; ja ensiksi minä mittaan heille palkan heidän helmaansa.

8.Näin sanoo Herra; niin kuin Noah, joka havaittiin viattomaksi siinä vedenpaisumuksen sukupolvessa, ja minä lupasin, etten tuhoaisi häntä, vahvistaakseni maailmaa hänen kauttaan, niin minä teen minun vanhurskaiden palvelijoideni tähden, ettei kaikki tuhoutuisi.

Näin sanoo Herra: Niinkuin sanotaan rypäleestä, jos siinä on mehua: "Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus", niin teen minä palvelijaini tähden, etten kaikkea hävittäisi.

9.Minä toin Jakobista siemenen, ja Jehudasta minun vuorteni perillisen, minun valittuni saavat sen omistaa, ja minun vanhurskaat palvelijani saavat siellä asustaa.

Minä tuotan Jaakobista siemenen ja Juudasta vuorteni perillisen; ja minun valittuni saavat periä maan, ja minun palvelijani saavat siinä asua.

10.Sharon on oleva asuinsija lammaslaumoille, ja Akorin tasangolla karja lepäilee, sillä minun kansani on etsinyt minun pelkoani.

Ja Saaron on oleva lammasten laitumena ja Aakorin laakso karjan lepopaikkana minun kansallani, joka minua etsii.

11.Mutta te, Israelin huone, olette hylänneet Herran palvelemisen, te olette unohtaneet minun pyhien vuorieni palvelustyön, te asetatte pöytiä epäjumalille ja sekoitatte maljoja heidän jumalilleen.

Mutta te, jotka hylkäätte Herran ja unhotatte minun pyhän vuoreni, jotka valmistatte Gadille pöydän ja vuodatatte uhrijuomaa Menille -

12.Minä luovutan teidät miekalle, ja teidät kaikki annetaan teurastukselle, sillä kun minä lähetin minun profeettojani, te ette tehneet parannusta, kun he profetoivat, te ette välittäneet, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun edessäni, ja mielistyitte sellaiseen, mitä minä en tahtonut.

teidät minä määrään miekan omiksi ja kaikki te kumarrutte teurastettaviksi, sentähden ettette vastanneet, kun minä kutsuin, ettekä kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista.

13.Sen tähden näin sanoo Herra Jumala; katso, minun vanhurskaat palvelijani saavat syödä, mutta te, pahantekijät, pysytte nälässä. Katso, minun vanhurskaat palvelijani saavat juoda, mutta te, pahantekijät, pysytte janossa. Katso, minun vanhurskaat palvelijani saavat riemuita, mutta te, pahantekijät, joudutte häpeään.

Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää; katso, minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa; katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään.

14.Katso, minun vanhurskaat palvelijani laulavat sydämen hyvyydestä, mutta te saatte huutaa sydämen tuskasta, ja saatte valittaa hengen särkymisestä!

Katso, minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte mielimurteissanne.

15.Te saatte jättää teidän nimenne minun valitulleni, valaa varten, ja Herra Jumala tappaa teidät siinä toisessa kuolemassa, mutta hänen vanhurskaita palvelijoitaan hän on kutsuva toisella nimellä.

Ja te jätätte nimenne kirouslauseeksi minun valituilleni: "Niin sinut surmatkoon Herra, Herra!" Mutta palvelijoilleen hän on antava toisen nimen.

16.Joka siunaa maassa, siunaa elävän Jumalan kautta, ja joka vannoo maassa, vannoo elävän Jumalan kautta, sillä entiset murheet unohdetaan ja kätketään minun edestäni.

Joka maassa itsensä siunaa, siunaa itsensä totisen Jumalan nimeen, ja joka maassa vannoo, vannoo totisen Jumalan nimeen; sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut ja peitossa minun silmiltäni.

17.Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan, eikä entisiä muisteta tai tuoda ajatuksiin.

Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;

18.Vaan he saavat iloita siinä iankaikkisuuksien iankaikkisuudessa, jonka minä luon, sillä katso, minä luon Jerusalemiin ilon ja sen kansaan riemun.

vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.

19.Ja minä olen iloitseva Jerusalemissa, ja minun kansani on siellä riemuitseva, niiden ääntä, jotka itkevät, ja niiden ääntä, jotka valittavat, ei siellä kuulla.

Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.

20.Ei siellä ole enää imeväistä, joka elää vain pari päivää, tai vanhusta, joka ei täytä päiviään, sillä nuorukainen, joka tekee syntiä, kuolee satavuotiaana, ja satavuotias syntinen karkotetaan pois.

Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.

21.He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmää.

He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät;

22. Eivät he rakenna, ja toiset asuisivat, eivät istuta ja toiset syövät, sillä niin kuin sen elämän puun päivät, ovat minun kansani päivät oleva, ja minun valittuni saavat itse kuluttaa omien kättensä teot.

he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.

23.Eivät he enää väsy turhaan, tai kasvata lapsia kuolemalle, sillä he ovat se siemen, jonka Herra on siunannut, he, ja heidän lastensa lapset heidän kanssaan.

He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.

24.Ennen kuin he rukoilevat minun edessäni, minä otan vastaan heidän rukouksensa, ja ennen kuin he minulta pyytävät, minä toteutan heidän pyyntönsä.

Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.

25.Susi ja lammas syövät yhdessä, se leijona syö heinää kuin härkä, ja tomu on oleva käärmeen ruokana. Missään minun pyhällä vuorellani ei vahingoiteta eikä tuhota, sanoo Herra.

Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.

Luku 66

 

1.Näin sanoo Herra; taivaat ovat minun kunniani valtaistuin, ja maa on valtatie minun edessäni, mikä on se huone, jonka te rakentaisitte minun eteeni, ja mikä olisi minun kirkkauteni läsnäolon asuinsija?

Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani?

2.Kaikki nämä minun voimani on tehnyt, eivätkö nämä kaikki tulleet olemaan, sanoo Herra. Mutta tällaista miestä kohtaan minä mielistyn edessäni; joka on köyhä ja nöyrä hengessä, ja vapisee minun sanani äärellä.

Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.

3.Joka teurastaa härän, on kuin hän, joka tappaa ihmisen, joka uhraa lampaan, on kuin hän, joka lyö koiraa, joka tuo uhria, kuin sian verta – heidän lahjauhrinsa ovat lahjoja sortamisesta! He ovat mielistyneet omiin teihinsä, ja heidän sielunsa mielistyy heidän kauhistuksiinsa.

Joka teurastaa härän, mutta myös tappaa miehen, joka uhraa lampaan, mutta myös taittaa koiralta niskan, joka uhraa ruokauhrin, mutta myös sian verta, joka polttaa suitsuketta, mutta myös ylistää epäjumalaa: nämä ovat valinneet omat tiensä. Ja niinkuin heidän sielunsa on mielistynyt heidän iljetyksiinsä,

4.Minäkin toivon, että he hajoavat, ja etteivät he vapaudu siitä, mitä he kauhistuvat, sillä kun minä lähetin minun profeettojani, he eivät tehneet parannusta, kun he profetoivat, he eivät välittäneet, vaan he tekivät sitä, mikä on pahaa minun edessäni, ja mielistyivät sellaiseen, mitä minä en tahtonut.

niin minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista.

5.Kuulkaa Herran sanaa, te vanhurskaat, jotka vapisette hänen tahtonsa sanojen äärellä; teidän veljenne, teidän vastustajanne, jotka halveksivat teitä minun nimeni tähden, sanovat; lisääntyköön se Herran kunnia, että me näkisimme teidän ilonne – mutta he itse ovat joutuva häpeään!

Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: "Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne!" Mutta he joutuvat häpeään.

6.Metelin ääni siitä Jerusalemin kaupungista, ääni siitä temppelistä! Herran sanan ääni, maksaessaan takaisin vihollisilleen!

Metelin ääni kaupungista! Ääni temppelistä! Herran ääni: hän maksaa palkan vihollisillensa!

7.Ennen kuin murhe tulee, se vapautetaan, ja ennen kuin järistys tulee sen ylle, niin kuin naisen synnytystuskat, sen kuningas paljastetaan.

Ennenkuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää; ennenkuin hänelle tuskat tulevat, hän saa poikalapsen.

8.Kuka on sellaista kuullut? Kuka on sellaista nähnyt? Onko mahdollista, että maa tehdään yhdessä päivässä? Luodaanko sen kansa yhdessä hetkessä?

Sillä Zion tulee lohdutetuksi ja on täyttyvä karkotettujensa kansasta.

(Hetki on zeman, ensisijaisesti määräaika.)

Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.

9.Minä, Jumala, loin maailman luomisesta, sanoo Herra, minä loin jokaisen ihmisen, minä hajotin heitä kansojen keskuuteen, minä myös kokoan sinun karkotettusi, sanoo sinun Jumalasi.

Minäkö avaisin kohdun sallimatta synnyttää, sanoo Herra, tahi minäkö, joka saatan synnyttämään, sulkisin kohdun?

10.Riemuitkaa Jerusalemissa ja olkaa iloiset hänen puolestaan, kaikki, jotka häntä rakastatte, riemuitkaa siellä ilolla, te kaikki, jotka sitä suritte.

Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte; iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette hänen tähtensä surreet,

11.Niin että olisitte onnelliset, ja tulisitte ravituiksi sen lohdutusten ryöstösaaliista, että voisitte juoda, ja juopua hänen kunniansa viinistä.

että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta.

12.Sillä näin sanoo Herra; katso, minä tuon rauhan, kuin tulviva Eufrat -virta, ja kansakuntien kunnia on oleva kuin aaltoileva joki, ja te olette onnellisia, teitä kannetaan olkapäillä, polvillanne te saatte kasvaa.

Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään.

13.Niin kuin sellainen, jota hänen äitinsä lohduttaa, niin minun sanani lohduttaa teitä, te tulette lohdutetuiksi Jerusalemissa.

Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.

14.Te saatte nähdä, ja teidän sydämenne saa riemuita, teidän ruumiinne on kukoistava kuin ruohikko, ja Herran voima on ilmestyvä tekemään hyvää vanhurskaille palvelijoilleen, ja hän tuo kirouksen vihollisilleen.

Te näette sen, ja teidän sydämenne iloitsee, ja teidän luunne virkistyvät kuin vihanta ruoho; ja Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoissansa, mutta vihollistensa hän antaa tuntea vihansa.

15.Sillä katso, Herra ilmestyy tulessa ja hänen vaununsa kuin myrskytuuli,

vastaamaan vihansa voimassa ja nuhtelemaan tulen liekissä.

(Arameassa tuli on määräisessä muodossa sama sana kuin kuume.)

Sillä katso, Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli; ja hän antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekeissä.

16.Koska tulen kautta, ja hänen miekallaan, Herra on tuleva tuomitsemaan kaiken lihan, ja Herran edessä on oleva paljon tapettuja!

Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan; ja Herran surmaamia on oleva paljon.

17.Ne, jotka liittyvät, ja puhdistautuvat teidän epäjumalienne häpeällisyyksiä varten, ryhmä ryhmän jälkeen, syövät sian lihaa ja hiirien kauhistuksia, heistä tulee loppu, yhdessä, sanoo Herra.

Jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarha-menoja varten, seuraten miestä, joka on heidän keskellänsä, jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra.

18.Sillä minun edessäni heidän tekonsa ja heidän suunnitelmansa ovat paljastettuja, ja kaikki kansat ja kansakunnat ja kielet kootaan, ja he tulevat ja näkevät minun kunniani.

Minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa. Aika tulee, että minä kokoan kaikki kansat ja kielet, ja he tulevat ja näkevät minun kunniani.

19.Ja minä teen heille sen merkin, ja heistä minä lähetän selviytyjiä kansakuntien keskuuteen, meren maakuntaan, Pul’iin ja Lydiaan, jotka vetävät ja ampuvat nuolella, Tubalin maakuntaan ja Javaniin, kaukaisille merensaarille, jotka eivät ole kuulleet minun voimani maineesta tai nähneet minun kunniaani, ja he tulevat julistamaan minun kunniaani kansakuntien keskuudessa.

(”Teen”, voi olla ”sävellän”, tai ”näytän heidän arvoisensa”, ei tavallista abd-tekemistä.)

Ja minä teen tunnusteon heidän keskellänsä ja lähetän pakoonpäässeitä heidän joukostansa pakanain tykö Tarsiiseen, Puuliin ja Luudiin, jousenjännittäjäin tykö, Tuubaliin ja Jaavaniin, kaukaisiin merensaariin, jotka eivät ole kuulleet minusta kerrottavan eivätkä nähneet minun kunniaani, ja he ilmoittavat minun kunniani pakanain keskuudessa.

20.Ja he tuovat kaikki teidän veljenne kaikista kansakunnista uhriksi Herran eteen, hevosilla ja vaunuilla, ja mukanaan lampaita ja aaseja, ja lauluja, minun pyhälle vuorelleni Jerusalemiin, sanoo Herra. Samoin Israelin lapset tuovat uhria puhtaassa astiassa Herran pyhäkköön.

Ja he tuovat kaikki teidän veljenne kaikista kansoista uhrilahjana Herralle hevosilla, vaunuilla,

kantotuoleilla, muuleilla ja ratsukameleilla minun pyhälle vuorelleni Jerusalemiin, sanoo Herra, niinkuin israelilaiset tuovat ruokauhrin puhtaassa astiassa Herran temppeliin.

21.Ja osan heistä minä tuon lähelleni, tullakseen papeiksi ja leeviläisiksi, sanoo Herra.

Ja heitäkin minä otan leeviläisiksi papeiksi, sanoo Herra.

22.Sillä niin kuin ne uudet taivaat, ja se uusi maa, joita minä olen tekemässä, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin on vahvistuva teidän siemenenne ja teidän nimenne.

Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne.

23.Uudesta kuusta uuteen kuuhun, ja sapatista sapattiin, kaikki lihan lapset ovat tuleva kumartamaan minun eteeni, sanoo Herra.

Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.

24.Ja he lähtevät, ja katselevat niiden syntisten ruumiita, jotka ovat kapinoineet minun sanaani vastaan, sillä heidän henkäyksensä ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja pahantekijöitä tuomitaan Gehennassa, kunnes ne vanhurskaat sanovat heistä, ”me olemme nähneet tarpeeksi”.

Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle.

 

 

Jesaja aramea luvut 1-3 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2019/12/jesaja-aramea-luvut-1-3.html