Jesaja aramea luvut 61-63

Aramean käännös (targum) ja KR1933 rinnakkain. Erot näkyvät vahvennetulla tekstillä.

Jesaja luvut 61-63

Luku 61

 

1.Profeetta sanoi, profetian henki Herran edestä on minun ylläni, koska Herra on korottanut minut julistamaan hyvää sanomaa köyhille. Hän on lähettänyt minut vahvistamaan särkyneitä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta, niille, jotka ovat sidottuja; ilmestykää valkeuteen!

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,

2.Julistamaan Herran mielihyvän vuotta, ja sitä meidän Jumalamme koston päivää, lohduttamaan kaikkia surevia.

julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia,

3. Muuttamaan Zionin surevien mieli, antamaan heille papillinen päähine tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen henki sen hengen sijaan, joka oli maahan painettu, että heitä kutsuttaisiin todellisiksi ruhtinaiksi, Herran kansaksi, että häntä ylistettäisiin.

panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan, ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.

4.He rakentavat ikivanhat rauniot, he nostavat pystyyn aikaisemmin hävitettyjä, raunioiksi tehtyjä kaupunkeja korjataan, monien sukupolvien aikaisia hävityksiä.

Ja he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat; ja he uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autiot polvesta polveen.

5.Muukalaiset seisovat ja ruokkivat teidän laumojanne, kansakuntien pojat ovat teidän kyntäjiänne ja viinin puristajianne,

Vieraat ovat teidän laumojenne paimenina, muukalaiset teidän peltomiehinänne ja viinitarhureinanne.

6.mutta teitä tullaan kutsumaan Herran papistoksi, ihmiset puhuvat teistä niin kuin niistä, jotka palvelevat meidän Jumalamme edessä, te saatte syödä kansakuntien omaisuuksia, ja omistaa heidän kunniansa.

Mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi, sanotaan meidän Jumalamme palvelijoiksi; te saatte nauttia kansain rikkaudet ja periä heidän kunniansa.

7.Sen sijaan, että joudutte häpeään ja hämmennykseen, minä annan kahdesti niitä hyvyyksiä, joita olen luvannut teille, ja ne kansakunnat joutuvat häpeään, jotka kerskailivat omasta osastaan, sen tähden, heidän maassaan, he saavat omistaa kaksin verroin. Iankaikkinen ilo on oleva heidän.

Häpeänne hyvitetään teille kaksin kerroin, ja pilkatut saavat riemuita osastansa. Niin he saavat kaksinkertaisen perinnön maassansa; heillä on oleva iankaikkinen ilo.

8.Sillä minä, Herra, rakastan oikeutta. Minun edessäni on halveksittavaa valhe ja sortaminen. Minä todellakin annan heille heidän tekojensa mukaan palkinnon, ja minä teen heidän kanssaan iankaikkisen liiton.

Sillä minä, Herra, rakastan oikeutta, vihaan vääryyttä ja ryöstöä; ja minä annan heille palkan uskollisesti ja teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton.

9.Heidän poikansa ovat oleva korotettuja kansakuntien keskuudessa, heidän lastensa lapset kuningaskuntien keskuudessa, jokainen, joka heidät näkee, tunnistaa heidät, että he ovat se siemen, jonka Herra on siunannut.

Heidän siemenensä tulee tunnetuksi kansain keskuudessa ja heidän jälkeläisensä kansakuntien keskellä; kaikki, jotka näkevät heitä, tuntevat heidät Herran siunaamaksi siemeneksi.

10.Jerusalem sanoi, minä suuresti iloitsen Herran sanan kautta, minun sieluni riemuitsee minun Jumalani pelastuksessa, sillä hän on vaatettanut minut pelastuksen vaatteilla, käärinyt minut hyvien tekojen viittaan, niin kuin sulhanen, joka menestyy kammiossaan, ja niin kuin ylipappi, joka on valmistanut vaatteensa, ja niin kuin morsian, joka on koristautunut koruillaan.

Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu.

11.Sillä niin kuin maa, joka tuottaa kasvunsa, ja niin kuin ojitettu puutarha, joka lisää sitä, mitä siihen on kylvetty, niin on Herra Jumala paljastava hyvät teot ja Jerusalemin ylistyksen kaikkien kansakuntien edessä.

Sillä niinkuin maa tuottaa kasvunsa ja niinkuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden.

 

Luku 62

 

1.Kunnes minä olen saattanut päätökseen Zionin pelastuksen, minä en anna kansakunnille lepoa, ja kunnes minä tuon lohdutuksen Jerusalemille, minä en anna rauhaa kuningaskunnille, ennen kuin sen valkeus on paljastettu aamunkoiton lailla, ja sen pelastus palaa soihtuna.

Siionin tähden minä en voi vaieta, ja Jerusalemin tähden en lepoa saa, ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu.

2.Kansakunnat tulevat näkemään sinun viattomuutesi, ja kaikki kuninkaat sinun kunniasi, ja he tulevat kutsumaan sinua sillä uudella nimellä, joka Herran sanan kautta tehdään selväksi.

Ja kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat sinun kunniasi; ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.

3.Sinä olet oleva papillinen ilon päähine Herran edessä, ja ylistyksen kruunu sinun Jumalasi edessä.

Sinä tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä ja kuninkaalliseksi päähineeksi Jumalasi kädessä.

4.Ei sinua enää kutsuta hylätyksi, eikä sinun maatasi enää kutsuta autioksi, vaan sinua kutsutaan, ”ne, jotka tekevät minun tahtoani”, ja sinun maatasi kutsutaan asutuksi. Sillä Herran mielihyvä on oleva sinussa ja sinun maasi on oleva asuttu.

Ei sinua enää sanota "hyljätyksi", eikä sinun maatasi enää sanota "autioksi"; vaan sinua kutsutaan "minun rakkaakseni" ja sinun maatasi "aviovaimoksi", sillä Herra rakastaa sinua, ja sinun maasi otetaan avioksi.

5.Sillä samoin kuin nuorukainen liittyy asumaan neitsyeen kanssa, niin sinun poikasi liittyvät asustamaan keskellesi, ja niin kuin sulhanen riemuitsee morsiamen kanssa, niin sinun Jumalasikin riemuitsee sinusta.

Sillä niinkuin nuori mies ottaa neitsyen avioksi, niin sinun lapsesi ottavat sinut omaksensa; ja niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.

6.Katso, sinun vanhurskaiden isiesi teot, Jerusalemin kaupunki, ovat valmistettu ja varjeltu minun edessäni, kaiken päivää ja kaiken yötä, jatkuvasti, eivätkä ne lakkaa. Siitä sinun siunaustesi muistosta puhutaan Herran edessä, eikä se lakkaa.

Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko.

7.Eikä heidän muistonsa lakkaa hänen edestään, ennen kuin hän vahvistaa Jerusalemin, ja tekee sen maan ylistykseksi.

Älkää antako hänelle lepoa, ennenkuin hän on asettanut ennallensa Jerusalemin, tehnyt sen ylistykseksi maassa.

8.Herra on vannonut, oman oikean kätensä kautta, ja voimallisella käsivarrellaan; minä en enää anna sinun satoasi sinun vihollistesi syötäväksi, eivätkä kansakuntien lapset juo teidän viiniänne, jonka eteen te olette raataneet.

Herra on vannonut oikean kätensä ja väkevyytensä käsivarren kautta: En totisesti minä enää anna jyviäsi sinun vihollistesi ruuaksi, eivätkä juo enää muukalaiset sinun viiniäsi, josta sinä olet vaivan nähnyt.

9.Vaan ne, jotka ovat satoa viljelleet, saavat sen syödä ja ylistää Herran edessä, ja ne, jotka viiniä puristavat, saavat juoda sitä minun pyhillä pihoillani.

Vaan jotka viljan kokoavat, ne sen syövät ja ylistävät Herraa; ja jotka viinin korjaavat, ne sen juovat minun pyhissä esikartanoissani.

10.Profeetat, kulkekaa ja palatkaa porteista, kääntäkää kansan sydän oikealle tielle, julistakaa hyvää sanomaa, ja lohdutuksia niille vanhurskaille, jotka ovat poistaneet ne häiritsevät unelmat, jotka ovat kuin kompastuskiviä. Kohottakaa se merkki yli kansakuntien!

Käykää, käykää ulos porteista, tasoittakaa kansalle tie, tehkää, tehkää valtatie, raivatkaa kivet pois, kohottakaa lippu kansoille.

11.Katso, Herra on julistanut maan äärille, sanokaa Zionin seurakunnalle, katso, sinun pelastajasi on ilmestynyt, katso, hänen sanansa täyttäjien palkka on hänen kanssaan, ja kaikki heidän tekonsa ovat paljastettuja hänen edessään.

Katso, Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastuksesi tulee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.

12.Ja heitä tullaan kutsumaan pyhäksi kansaksi, Herran lunastetuiksi, ja teitä tullaan kutsumaan ”se etsitty”, kaupungiksi, joka ei ole hylätty.

Ja heitä kutsutaan "pyhäksi kansaksi", "Herran lunastetuiksi"; ja sinua kutsutaan "halutuksi", "kaupungiksi, joka ei ole hyljätty."

 

Luku 63

 

1.Hän on pian tuova iskun Edomin ylle, voimallisen kostajan Bozrah’lle, kostaakseen oikeudella hänen kansansa puolesta, niin kuin hän on vannonut oman sanansa kautta. Hän sanoi, katso, minä ilmestyn niin kuin olen sanonutkin, hyvissä teoissa. Minulla on suuri, pelastava voima!

Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? "Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan."

2.Miksi vuoret tulevat punaisiksi tapettujen verestä, ja tasangot virtaavat niin kuin viini puristamossa?

Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?

3.Katso, niin kuin rypäleet tallataan puristamossa, niin on lisääntyvä tappaminen kansakuntien sotajoukkojen keskuudessa, eikä heillä tule olemaan mitään voimaa minun edessäni. Minä tapan heidät minun vihassani ja tallaan heidät suuttumuksessani, minä murran heidän voimallistensa väkevyyden edessäni, ja minä hävitän heidän viisaansa.

"Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni.

4.Sillä se koston päivä on minun edessäni, ja se minun kansani pelastuksen vuosi on tullut!

Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.

5.Se oli paljastettua minun edessäni, mutta ei ollut ketään, jonka teot olisivat olleet hyviä. Se oli tunnettua minun edessäni, mutta ei ollut ketään ihmistä, joka nousisi ja rukoilisi heidän puolestaan. Niin minä pelastin heidät minun voimallisella käsivarrellani, ja minun tahtoni sanan kautta minä autoin heitä.

Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi, ja minun vihani minua tuki.

6.Minä tapan ne kansakunnat minun vihassani, minä tallaan heidät suuttumuksessani, ja minä heitän maan alimpiin paikkoihin heidän tapettuja voimallisiaan.

Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä."

7.Profeetta sanoi; sen Herran hyvyyden minä muistan, sen Herran ylistyksen, kaiken sen mukaan, mitä Herra on meille suonut, ja hänen suuren hyvyytensä Israelin huoneelle, jonka hän on suonut heille armonsa mukaan, hänen siunaustensa runsauden mukaan.

Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa.

8.Sillä hän on sanonut; he todellakin ovat minun kansani, lapsia, jotka eivät tee valhetta, ja hänen sanastaan tuli heidän lunastajansa.

Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä"; ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.

9.Joka kerta, kun he tekivät syntiä hänen edessään, tuodakseen ahdistusta itselleen, ei hän heitä saattanut murheelliseksi. Hänen luotaan lähetetty enkeli pelasti heidät. Rakkaudessaan ja armossaan hän heidät vapautti, hän kohotti heidät ylös ja kantoi heitä ne kaikki muinaiset päivät.

Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.

10.Mutta he kapinoivat, ja kiihottivat vihastumaan hänen pyhien profeettojensa sanaa vastaan, sen tähden hänen sanansa kääntyi heidän vastustajakseen, ja hän itse soti heitä vastaan.

Mutta he niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä; ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa, hän itse soti heitä vastaan.

11.Sitten hän armahti, hänen nimensä kunnian tähden, niiden muinaisten siunauksien muiston tähden, niiden ihmetekojen tähden, joita Moshen käsien kautta tehtiin hänen kansaansa varten, etteivät he sanoisi, ”missä on hän, joka toi heidät meren kautta, missä on hän, joka johdatti heitä erämaassa niin kuin paimen laumaansa? Missä on hän, joka sai pyhien profeettojensa sanan asustamaan heidän keskuudessaan?”

Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ynnä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä;

12.Joka johti heitä, loisteliaalla käsivarrellaan, Moshen oikealla puolella, joka jakoi kaislameren vedet heidän edessään, tehdäkseen itselleen iankaikkisen nimen,

hän, joka antoi kunniansa käsivarren kulkea Mooseksen oikealla puolella, joka halkaisi vedet heidän edestänsä tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;

13.joka johdatti heitä syvyyksissä? Niin kuin hevonen ei kompastu erämaassa, niin eivät hekään kompastuneet.

hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin hevosia erämaassa, eivätkä he kompastelleet?

14.Kuin karja, jota johdatetaan tasangolla, Herran sana johdatti heitä. Niin sinä johdatit kansaasi, tehdäksesi itsellesi ylistettävän nimen.

Niinkuin karja astuu alas laaksoon, niin vei Herran Henki heidät lepoon. Niin sinä olet kansaasi johdattanut, tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.

15.Katso alas taivaista ja ilmesty pyhästä ja ylistettävästä asumuksestasi! Missä on sinun kostosi ja se sinun voimasi? Sinun hyvyyksiesi paljous ja sinun armojesi runsaus meitä kohtaan on vahvistunut.

Katsele taivaasta, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet.

16.Sillä sinä olet se, jonka armot meidän yllemme ovat enemmän kuin lapsiaan armahtavan isän, sillä ei Abraham vienyt meitä pois Egyptistä, eikä Israel tehnyt erämaassa ihmeitä meidän puolestamme. Sinä, Herra, olet se, jonka armot meitä kohtaan ovat enemmän kuin lapsiaan armahtavan isän. Meidän lunastajamme, muinaisuudesta on sinun nimesi.

Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; "meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.

17.Herra, miksi sinä halveksit meitä, annat meidän eksyä siltä tieltä, joka on oikea sinun edessäsi, niin kuin ne kansakunnat, joilla ei ole osaa sinun lakisi opetuksesta? Älköön meidän sydämemme kääntykö pois sinua pelkäämästä, palauta sinun kirkkautesi läsnäolo omalle kansallesi, sinun palvelijoidesi, vanhurskaiden tähden, joille sinä olet sanasi kautta vannonut, että tekisit heidän keskuuteensa sinun perintöosasi sukukunnat.

Miksi sallit meidän eksyä pois sinun teiltäsi, Herra, ja annoit meidän sydämemme paatua, niin ettemme sinua pelkää? Palaja takaisin palvelijaisi tähden, perintöosasi sukukuntain tähden.

18.Sillä vain vähän aikaa sinun pyhä kansasi sai omistaa sinun pyhäkkösi. Meidän vihollisemme ovat tallanneet sen maahan!

Vähän aikaa vain sinun pyhä kansasi sai pitää perintönsä; meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.

19.Katso, me olemme sinun kansasi, muinaisuudesta. Et sinä antanut sinun lakiasi muille kansakunnille, ei sinun nimeäsi kutsuta niiden ylle!

Me olemme niinkuin ne, joita sinä et ole ikinä hallinnut, olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.

 

 

Jesaja aramea luvut 64-66 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2019/12/jesaja-aramea-luvut-64-66.html