Jesaja aramea luvut 43-45

Aramean käännös (targum) ja KR1933 rinnakkain. Erot näkyvät vahvennetulla tekstillä.

Jesaja luvut 43-45

 

Luku 43

 

1. Mutta nyt, näin sanoo Herra, hän, joka sinut loi, Jakob; hän, joka sinut vahvisti, Israel: älä pelkää, sillä minä olen sinut lunastanut, minä olen sinut korottanut, minun nimeni kautta – sinä olet minun.

Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.

2. Aikaisemmin, kun kuljit Suufin meren kautta, minun sanani oli sinun auttajasi. Faarao ja egyptiläiset, jotka olivat lukuisat kuin virran vedet, eivät vallinneet sinua. Toisella kerralla, kun sinä tulet kulkemaan kansakuntien keskuudessa, jotka ovat voimalliset kuin tuli, eivät hekään sinua vallitse, ja kuningaskunnat, jotka ovat väkevät kuin liekki, eivät hekään sinua hävitä.

(Suf, kaisla. Kaislameri. Mutta sana merkitsee myös loppua, hävitystä ja pois leikkaamista.)

Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta.

3. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun pelastajasi. Minä annan Egyptin lunnaiksesi, Kuus ja Saba sinun sijastasi.

Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Etiopian ja Seban.

4. Sillä sinä olet minun edessäni rakas, arvostettu, ja minä säälin sinua, ja annan kansakuntia sinun sijastasi, kuningaskuntia sielusi puolesta.

Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi.

5. Älä pelkää, sillä minun sanani on sinun auttajasi. Minä tuon sinun poikasi idästä, ja lännestä minä lähetän karkotettusi.

Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivänkoiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan.

6. Minä sanon pohjoiselle ,”tuo”, ja etelälle, ”älä estä!”, tuokaa minun poikani kaukaa, ja minun kansani karkotetut maan ääristä.

(”Kaukaa”, רָ ח֔ וֹק merkitsee kaikilla muillakin tavoilla kaukaa, kuin vain maantieteellisesti.)

Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä -

7. Kaikki tämä teidän isienne tähden, joiden tähden minun nimeäni kutsutaan, jotka luotiin minun kunniaani varten. Minä vahvistin heidän karkotettunsa ja tein ihmeitäkin heidän puolestaan.

kaikki, jotka ovat otetut minun nimiini ja jotka minä olen kunniakseni luonut, jotka minä olen valmistanut ja tehnyt.

8. Hän toi Egyptistä kansan, joka on kuin sokea, vaikka heillä on silmät, joka on kuin kuuro, vaikka heillä on korvat.

Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat.

9. Kokoontukoon kaikki kansat yhteen ja lähestyköön kuningaskunnat! Kuka heistä voi tämän julistaa? Kertokoot he meille menneistä, tuokoon todistajiaan niitä oikeuttamaan, ja he kuulkoot ja sanokoon, ”totta se on”.

Kaikki kansat ovat kokoontuneet yhteen ja kansakunnat tulleet kokoon. Kuka heistä voi ilmoittaa tämänkaltaista? Tai antakoot meidän kuulla entisiä; asettakoot todistajansa ja näyttäkööt, että ovat oikeassa: sittenpä kuullaan ja sanotaan: "Se on totta."

10. Te olette todistajia minun edessäni, sanoo Herra, ja minun palvelijani, Messias, johon minä olen mielistynyt, että te tietäisitte ja uskoisitte minun edessäni, ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Minä olen ollut alusta asti, jopa iankaikkisuuksien ikuisuudet ovat minun, eikä minun rinnallani ole toista Jumalaa.

Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule.

11. Minä, minä olen Herra, eikä minun rinnallani ole toista lunastajaa.

(Lunastaja voi kääntää myös pelastaja tai vapahtaja. Parak. Sanaa käytetään UT:n puolella mm. parak’lita, Joh. 14:16 ym., ”kirottujen lunastaja”, joka on kreikkaan transliteroitu paraklhtos”parakletos”.)

Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä.

12. Minä ilmoitin teidän isällenne Abrahamille, mitä oli tuleva, minä pelastin teidät Egyptistä, aivan niin kuin minä hänelle vannoin, niiden palojen välissä, ja minä julistin teille minun lakini opetuksen Sinain vuorelta, kun te olitte paikalla, eikä muukalaista ollut teidän keskuudessanne, ja te olette todistajana minun edessäni, sanoo Herra – ja minä olen Jumala.

Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.

13. Myös iankaikkisuudesta, minä olen hän, eikä ole minun kädestäni pelastajaa, minä teen, enkä peräänny!

Tästedeskin minä olen sama. Ei kukaan voi vapauttaa minun kädestäni; minkä minä teen, kuka sen peruuttaa?

14. Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä; syntiesi tähden sinut karkotettiin Babeliin, peräsimillä heitä johdatettiin, kaldealaisten ylistysten laivoilla.

Näin sanoo Herra, teidän lunastajanne, Israelin Pyhä: Teidän tähtenne minä lähetän sanan Baabeliin, minä syöksen heidät kaikki pakoon, syöksen kaldealaiset laivoihin, jotka olivat heidän ilonsa.

15. Minä olen Herra, teidän Pyhänne, joka luon – Israelin kuningas!

Minä, Herra, olen teidän Pyhänne, minä, Israelin Luoja, olen teidän kuninkaanne.

16. Näin sanoo Herra, joka valmisti tien mereen, polun vahvoihin vesiin;

Näin sanoo Herra, joka teki tien mereen ja polun valtaviin vesiin,

17. joka toi vaunut ja hevoset, sotajoukot ja lukuisan kansan, heidät nielaistiin yhdessä, eivätkä he nousseet, heidät tukahdutettiin, sammutettiin kuin heikosti hehkuva kekäle.

joka vei sotaan vaunut ja hevoset, sotaväen ja sankarit kaikki; he vaipuivat eivätkä nousseet, he raukenivat, sammuivat niinkuin lampunsydän:

18. Älkää muistelko menneitä, älkääkä ajatelko sellaista, mikä aikaisemmin oli.

Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.

19. Katso, minä teen uutta, ja nyt se ilmestyy, ettekö sitä huomaa? Minä tasoitan tien erämaahan, virrat autiomaahan.

Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.

20. Minun edessäni kunnioitetaan, kun autiot kaupungit asutetaan, sellainenkin, jossa sakaalit ja strutsit asustavat. Sillä minä annan vedet erämaahan, virrat autioille paikoille, juotavaksi niille kansani karkotetuille, joihin minä olen mielistynyt.

Minua kunnioittavat metsän eläimet, aavikkosudet ja kamelikurjet, koska minä johdan vedet korpeen, virrat erämaahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda.

21. Minä valmistin tämän kansan palvelemaan minua. He tulevat julistamaan minun ylistyksiäni!

Kansa, jonka minä olen itselleni valmistanut, on julistava minun kiitostani.

22. Siitä on puhuttu profeettojen käsien kautta, eivätkä minun tekoni kohtaa Jakobin huonetta, sillä te olette väsyneet minun opetusteni opettamiseen, Israel.

Mutta et ole sinä, Jaakob, minua kutsunut, et ole sinä, Israel, itseäsi minun tähteni vaivannut.

23. Ette te ole tuoneet minun eteeni lampaita polttouhriksi, tai kunnioittaneet edessäni pyhillä uhreillani. En minä ole laajentunut teidän lahjojenne takia, enkä minä ole voimistunut teidän suitsukkeidenne tähden.

Et ole tuonut minulle lampaitasi polttouhriksi, et teurasuhreillasi minua kunnioittanut; en ole minä vaivannut sinua ruokauhrilla enkä suitsutusuhrilla sinua rasittanut.

24. Ette te ole ostaneet rahalla minun edessäni tuoksuvaa ruokoa, tai saattaneet pyhien uhrienne rasvasta minun alttariani rasvaiseksi, vaan te olette lisänneet eteeni omia syntejänne, olette kuormittaneet minua pahuuksillanne!

Et ole minulle kalmoruokoa hopealla ostanut etkä minua teurasuhriesi rasvalla ravinnut - et, vaan sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla töilläsi.

25. Minä, minä olen hän, joka annan teidän velkanne anteeksi, minun nimeni tähden, eikä teidän syntejänne enää muisteta.

(Jae alkaa aramean sanonnalla ena’na אְ נָ א אְ נָ א , jota Jeesus käyttää usein itsestään.)

Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.

26. Puhu nyt, tuomitkaamme yhdessä, keskustellaan syytöksistä, oletko viaton?

Muistuta sinä minua, käykäämme oikeutta keskenämme; puhu sinä ja näytä, että olet oikeassa.

27. Ensimmäinen isäsi teki syntiä, ja sinun opettajasi kapinoivat minun sanaani vastaan.

Jo sinun esi-isäsi teki syntiä, sinun puolusmiehesi luopuivat minusta.

28. Sen tähden, minä tuomitsen pyhäkön rabbit. Minä luovutan Jakobin tapettavaksi ja Israelin pilkattavaksi!

(Sanatarkasti ”suuret rabbit”.)

Niin minä annoin häväistä pyhät ruhtinaat, jätin Jaakobin tuhon omaksi, Israelin alttiiksi pilkalle.

 

Luku 44

 

1. Mutta kuule nyt, minun palvelijani Jakob, Israel, johon minä olen mielistynyt;

Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani, ja Israel, jonka minä olen valinnut.

2. Näin sanoo Herra, joka sinut teki, ja valmisti sinut kohdusta, ja joka auttaa sinua; älä pelkää, minun palvelijani Jakob, Jeshurun, johon minä olen mielistynyt.

(Kuusi tunnettua käsikirjoitusta sanoo Israel, eikä Jeshurun. Esim. Codex Reuchilianus, British Museum Codex 1470.)

Näin sanoo Herra, sinun Luojasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta, joka sinua auttaa: Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut.

3. Sillä niin kuin vettä annetaan maalle, janoiselle huoneelle, ja virta kuivaan maahan, niin minä vuodatan pyhyyden hengen teidän poikienne ylle, ja minun siunaukseni teidän lastenlastenne ylle.

Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,

4. Vanhurskaat lisääntyvät, hauraat ja ihanat, kuin minun kedon kukkaseni, niin kuin puu, joka lähettää juuriaan vesivirtojen äärelle.

niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla.

5. Tämä sanoo, ”minä olen niistä, jotka pelkäävät Herraa”, toinen on rukoileva Jakobin nimen kautta, ja toinen tuo lahjansa Herran eteen, ja lähestyy Israelin nimen kautta.

Mikä sanoo: "Minä olen Herran oma", mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä:

"Herran oma", ja ottaa Israelin kunnianimeksensä.

6. Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja hänen lunastajansa, Herra, ”minä olen hän, minä olen hän, joka oli muinaisuudesta; myös iankaikkisuuksien ikuisuudet ovat minun. Minun rinnallani ei ole muuta jumalaa!”

Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.

7. Kuka on minun kaltaiseni, että sen julistaisi? Ilmoittakoon, ja astukoon eteeni, kertokoon he tulevat ja tulevaisuuden, ja kuinka minä valmistan kansan, joka on iankaikkisuudesta!

(Sanajärjestys vaihdettu luettavuuden takia, kaksi eri ”tulevaa” jakeen lopussa.)

Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on.

8. Älkää pelätkö, älkääkä särkykö, enkö minä ole teille ilmoittanut ja julistanut muinaisuudesta asti? Ja te olette todistajia minun edessäni. Onko minun rinnallani muuta jumalaa? Toista voimallista ei ole, mutta teille on voimaa annettu minun edessäni.

Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne.

9. Kaikki patsaiden tekijät ovat turhia, ja ne, jotka niitä palvelevat, eivät niistä hyödy, he todistavat sieluissaan, etteivät he näe eivätkä tiedä, että heidät saatettaisiin häpeään.

Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa mitään auta; niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään.

10. Kuka tekee jumalankuvan, tai valaa patsaan, josta ei ole hyötyä mihinkään?

(Dachla דַׁ חלָ א merkitsee ”jumalankuva”, ”lahko” tai ”uskonto”. Kaikki sanat siis sopivat tähän.)

Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta.

11. Katso, kaikki, jotka niitä palvelevat, laitetaan häpeään, ihmislasten käsityöläiset ovat niitä tehneet, kokoontukoot he kaikki, seisokoon, heidät muserretaan ja saatetaan häpeään yhdessä.

Katso, kaikki sen seuraajat joutuvat häpeään, ja sen sepittäjät ovat vain ihmisiä. Tulkoot kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt!

12. Seppä valmistaa raudasta kirveen, ja puhaltaa tulta hiiliin. Hän vahvistaa sitä vasaroiden, ja vahvistaa sitä omalla voimallaan, ja jos sen valmistajalle tulee nälkä, eikä hän syö, ei hänessä ole voimaa, ja jos tulee jano, eikä hän juo vettä, hän nääntyy.

Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy.

13. Rakennusmies murtaa puuta mittanauhalla, sahaa sitä käsisahalla, kaivertaa veitsellä, liittää siihen tukirautoja, valmistaa siihen ihmisen muodon, siinä talossa asustavan naisen kauneuden.

(Ympärileikkausveitsi, sanalla ei mitään muuta merkitystä. Jesajalla, ja/tai Jonathanilla oli selkeä tieto siitä, ketä tuo patsas esitti. Dr. Margaret Barker on ainakin tehnyt aiheesta hyödyllisen tutkielman, otsikolla ”The Lady known to Isaiah”.)

Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimilla, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan.

14. Hän kaataa setrin, tai valitsee sypressin tai tammen, ja vahvistaa sitä metsän puiden keskuudessa; hän istuttaa taimiston ja sade sitä ravitsee.

Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi.

15. Sitten siitä tuleekin ihmiselle polttoainetta. Hän ottaa siitä osan ja lämmittelee, sytyttää tulen ja leipoo leipää, ja hän myös tekee jumalankuvan ja palvoo, heittäytyy patsaalle ja rukoilee sitä!

Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen.

16. Osan siitä hän polttaa siinä tulessa, osan yllä syö lihaa, hän paahtaa paistia ja tulee ravituksi, ja hän myös lämmittelee itseään ja sanoo, ”onpa minulla lämmintä. Minä olen nähnyt tulen!”

Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean."

17. Ja lopusta hän tekee jumalankuvan, patsaan. sitä hän palvoo, alistaa sille itsensä ja siltä rukoilee ja sanoo, ”pelasta minut, sillä sinä olet minun jumalani”.

Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani."

18. Eivät he ymmärrä, eivätkä tajua, sillä heidän silmänsä ovat suljetut, etteivät he näe, etteivät sydämellään ymmärtäisi.

Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä.

19. Ei kukaan kadu sydämessään, ei ole tietoa eikä ymmärrystä, että sanoisi, ”osan siitä minä poltin siinä tulessa, myös leivoin leipää sen hiilien päällä, paahdoin paistia ja olen syönyt, tekisinkö sen jäännöksestä kauhistuksen? Pitäisikö palvoa hyödytöntä puuta?”

Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!"

20. Katso, hänen jumalansa! Osa siitä on tuhkaa! Hänen tyhmä sydämensä on johtanut hänet harhaan, eikä hän voi itseään vapauttaa tai sanoa, ”onko minun oikea käteni tehnytkin valheen?”

Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, ei hän pelasta sieluansa eikä sano: "Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?"

21. Muistakaa nämä, Jakob, ja Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä valmistin sinut palvelijaksi, palvelemaan minun edessäni. Älä unohda minun kunnioitustani, Israel!

Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut valmistanut, sinä olet minun palvelijani: en unhota minä sinua, Israel.

22. Minä olen pyyhkinyt sinun velkasi pois myrskypilven lailla, ja kaikki syntisi pilven tavalla. Palaa minun palvelemiseeni, sillä minä olen sinut lunastanut!

Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut.

23. Ylistäkää, taivaat, sillä Herra on valmistanut lunastuksen omaa kansaansa varten! Riemuitkaa, maan perustukset, riemuitkaa, vuoret, ylistäkää, metsä ja kaikki puut, jotka siinä ovat! Sillä Herra on lunastanut Jakobin, ja on tekevä Israelin ylistetyksi!

Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee; riemuitkaa, te maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, ynnä metsä ja kaikki sen puut; sillä Herra lunastaa Jaakobin, kirkastaa itsensä Israelissa.

24. Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut kohdusta saakka; minä olen Herra, joka tein kaiken. Minä levitin taivaat minun sanani kautta, minä perustin maan minun voimallani,

Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan - kuka oli minun kanssani? -

25. joka lopetan ihmeidentekijöiden merkit ja saatan ennustelijat hämmennyksiin, joka käännän viisaat takaisin ja turmelen heidän tietonsa.

joka teen tyhjäksi valhettelijain merkit, teen taikurit tyhmiksi, joka panen tietäjät peräytymään ja muutan heidän tietonsa typeryydeksi.

26. vahvistan hänen vanhurskaiden palvelijoidensa puheet ja toteutan hänen sanansaattajiensa neuvon; joka sanon Jerusalemista, ”se asutettakoon”, ja Jehudan huoneen kaupungeista, ”ne rakennettakoon, ja minä kohotan niiden rauniot”,

Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja saatan täyttymään sanansaattajaini neuvon. Minä olen se, joka Jerusalemille sanon: "Sinussa asuttakoon!" ja Juudan kaupungeille: "Teidät rakennettakoon!" Sen rauniot minä kohotan.

27. joka sanoo Babelista, ”tulkoon se autioksi, kuivukoon sen virrat!”

Minä olen se, joka sanon syvyydelle: "Kuivu; minä kuivutan sinun virtasi!"

28. joka sanoo Koresh’sta, antaakseen hänelle sen kuningaskunnan, että hän on toteuttava kaiken minun tahtoni, ja Jerusalemista sanotaan, ”se rakennettakoon, ja temppeli perustettakoon”.

joka sanon Koorekselle: "Minun paimeneni!" Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: "Sinut rakennettakoon!" ja temppelille: "Sinut perustettakoon!"

 

Luku 45

 

1.Näin sanoo Herra voidellulleen, Koresh’lle, jonka oikean käden minä olen vahvistanut, että kansoja luovutettaisiin hänen eteensä, ja vapauttamaan kuningaskuntien kupeet, avaamaan edestään ovia ja sulkemaan portteja.

(Jossain on kuningaskuntien sijasta kuninkaat.)

Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään ja riisuakseni kuninkaitten kupeilta vyöt, että ovet hänen edessään avautuisivat eivätkä portit sulkeutuisi:

2.Minun sanani kulkee sinun edelläsi, ja minä tasoitan muurit. Minä murskaan pronssiovet ja hajotan rautasalvat.

Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat.

3.Minä anna sinulle pimeyden aarteet ja kätköpaikkojen salaisuudet, että tietäisit, että minä olen Herra, sinun nimesi korottaja, Israelin Jumala.

Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala.

4.Minun palvelijani Jakobin tähden, ja minun valittuni Israelin tähden, minä kutsun sinut oman nimesi kautta, minä valmistin sinut, vaikka sinä et tiennyt, kuinka palvella minun edessäni.

Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut.

5.Minä olen Herra, eikä toista ole. Minun rinnallani ei ole muuta Jumalaa. Minä autan sinua, vaikka sinä et tiedä, kuinka palvella minun edessäni,

Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne,

6.että he tietäisivät, auringon noususta ja lännestä, ettei minun rinnallani ole toista. Minä olen Herra, eikä toista ole!

jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole,

7.Joka valmistaa valkeuden ja luo pimeyden, tekee rauhaa ja luo pahaa; minä olen Herra, joka teen kaikki nämä.

minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.

8.Palvelkoon taivaat ylhäältä, virratkoon pilvet hyvää, avautukoon maa, että kuolleet saisivat elää, tulkoon hyvät teot näkyviksi; minä, Herra, olen ne luonut.

Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut.

9.Voi sitä, joka ajattelee nousevansa Luojansa sanoja vastaan, ja luottaa siihen, että savenvalajan patsaat, jotka on muotoiltu maan tomusta, tekisivät hänelle hyvää. Pystyykö savi sanomaan sille, joka sitä muotoilee, ”et sinä minua tehnyt” tai ”eihän tekeleelläsi ole edes käsiä”?

Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa - maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!"

10.Voi sitä, joka sanoo isälleen, ”mikä sinä olet siittämään” tai vaimolle, ”kuinka sinä voisit tulla raskaaksi?”.

Voi sitä, joka sanoo isälleen: "Mitä sinä kelpaat siittämään?" ja äidilleen: "Mitä sinä kelpaat synnyttämään?"

11.Näin sanoo Herra, Israelin pyhä, ja joka sen valmisti, ”sinäkö kysyt minun edessäni tulevista, ja sinäkö käsket minua minun kansastani ja minun voimani teoista?”

Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot.

12.Minä tein maan, minun sanani kautta, ja loin ihmisen sen päälle. Minä levitin voimallani taivaat ja perustin kaikki niiden joukot.

Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.

13.Minä tuon hänet avoimesti, totuudessa, ja minä valmistan kaikki hänen tiensä. Hän on rakentava minun kaupunkini ja vapauttava minun kansani karkotettuja, mutta ei hinnasta tai mammonasta”, sanoo Herra.

Minä herätin hänet vanhurskaudessa, ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni ilman maksua ja ilman lahjusta, sanoo Herra Sebaot.

14.Näin sanoo Herra, ”niiden egyptiläisten palkat, ja Kushin ja Seban kauppiaiden, liikemiesten palkkiot, tulevat teille ja ovat teitä varten. He tulevat seuraamaan sinun sanaasi, he tulevat kahleissa kumartamaan sinua. He pyytävät sinulta ja kiittävät sanoen, ”Jumala on todellakin teidän kanssanne, eikä hänen rinnallaan ole toista Jumalaa.”

(Osassa Egyptin palkka.)

Näin sanoo Herra: Egyptin työansio ja Etiopian kauppavoitto ja sebalaiset, suurikasvuiset miehet, tulevat sinun tykösi, tulevat sinun omiksesi. Sinun perässäsi he käyvät, kulkevat kahleissa, sinua kumartavat, sinua rukoilevat: "Ainoastaan sinun tykönäsi on Jumala, ei ole toista, ei yhtään muuta jumalaa."

15.Sinä todella olet Jumala, joka laitoit kirkkautesi läsnäolon asustamaan korkeuden voimassa; Israelin Jumala, pelastaja!

Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja.

16.Heidät kaikki laitetaan häpeään ja hämmennykseen – kuvien palvojat yhdessä sekasortoon!

Häpeän ja pilkan he saavat kaikki, pilkan alaisina he kulkevat kaikki, nuo kuvien tekijät.

17.Mutta Israel pelastuu Herran sanan kautta, iankaikkisella pelastuksella. Sinä et joudu häpeään tai hämmennyksiin, iankaikkisesti.

Mutta Israelin pelastaa Herra iankaikkisella pelastuksella, te ette joudu häpeään ettekä pilkan alaisiksi, ette ikinä, hamaan iankaikkisuuteen saakka.

18.Sillä näin sanoo Herra, joka loi taivaat; hän on Jumala, joka perusti maan ja teki sen, hän sen vahvisti, ei hän sitä turhaan luonut, vaan hän vahvisti sen lisätäkseen ihmislapsia sen yllä. Minä olen Herra, eikä toista ole.

Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan - hän on Jumala - joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole.

19.En minä puhunut salaisessa paikassa, pimeyden maassa. En minä sanonut Jakobin huoneen siemenelle, ”etsikää minun pelkoani turhaan”, minä, Herra, puhun totuutta, julistan sitä, mikä on oikeaa.

En ole minä puhunut salassa, en pimeässä maan paikassa; en ole sanonut Jaakobin jälkeläisille: etsikää minua tyhjyydestä. Minä Herra puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä oikein on.

20.Kokoontukaa ja tulkaa, lähestykää yhdessä, te kansakunnista johdatetut! Ei heillä ole ymmärrystä, jotka kantavat puisia patsaita ja rukoilevat sellaista ”jumalaa”, joka ei voi pelastaa.

Kokoontukaa ja tulkaa, lähestykää kaikki, te henkiin jääneet kansakunnista. Eivät ne mitään ymmärrä, jotka kantavat puukuviansa ja rukoilevat jumalaa, joka ei voi auttaa.

21.Julistakaa, ja lähestykää, neuvotelkaa yhdessä! Kuka ilmoitti tämän kauan sitten, ja julisti sitä jo muinaisuudesta? Enkö minä, Herra? Eikä minun rinnallani ole toista jumalaa, Jumalaa, joka on oikeamielinen ja pelastaja, sellaista kuin minä, ei ole.

Ilmoittakaa ja esiin tuokaa - neuvotelkoot keskenänsä - kuka on tämän julistanut hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä, Herra! Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä.

 22.Kääntykää minun sanani puoleen ja pelastukaa, kaikki maan äärissä olevat! Sillä minä olen Jumala, eikä toista ole!

Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole.

23.Minun sanani kautta minä olen vannonut, minun edestäni on lähtenyt oikeamielinen sana, jota ei voi tehdä tyhjäksi; ”Minun edessäni on jokainen polvi kumartuva, jokainen kieli vannova”.

Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman.

24.Mutta Herran sanan kautta hän on puhunut minulle tulevista hyvistä teoistaan, ja hän on sanansa kautta voimallinen. Kaikki ne kansat, jotka nostatettiin hänen kansaansa vastaan, tulevat vielä kiittämään, ja häpeämään omia epäjumaliaan.

Ainoastaan Herrassa - niin pitää minusta sanottaman - on vanhurskaus ja voima. Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan.

25.Herran sanan kautta puhdistetaan ja tehdään ylistettäväksi koko Israelin siemen.

Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa.

 

 

Jesaja aramea luvut 46-48 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2019/12/jesaja-aramea-luvut-46-48.html