Jesaja aramea luvut 31-33

Aramean käännös (targum) ja KR1933 rinnakkain. Erot näkyvät vahvennetulla tekstillä.

Jesaja luvut 31-33

 

Luku 31

 

1.Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua saamaan, ja turvautuvat hevosiin, jotka luottavat vaunuihin, koska niitä on paljon, ja hevosmiehiin, koska he ovat hyvin voimakkaita, mutta eivät luota Israelin Pyhän sanaan, eivätkä etsi opetusta Herralta!

Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta.

 2.Ja vielä hän viisaudessaan on tuova pahaa sen ylle, joka sitä tekee, ei hän anna sanojensa tauota, vaan vahvistaa ne pahantekijöiden huonetta vastaan, ja niitä vastaan, jotka auttavat valheen toteuttamisessa.

Mutta myös hän on viisas, ja hän tuottaa onnettomuuden; hän ei peruuta sanojansa, vaan nousee pahantekijäin sukua vastaan ja väärintekijäin apuuntuloa vastaan.

3.Egyptiläiset ovat ihmisiä, eivätkä ruhtinaita, ja heidän hevosensa ovat lihaa, eivätkä henkeä. Kun Herra kohottaa voimansa iskun, apu kompastuu ja apu kaatuu, ja yhdessä he kaikki tuhoutuvat.

Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, suistuu auttaja, ja autettava kaatuu, ja yhdessä he kumpikin hukkuvat.

4.Sillä näin sanoi Herra minulle; niin kuin leijona, tai leijonan pentu ärjyy saaliinsa yllä, ja kun ryhmä paimenia on säädetty sitä vastaan, ei se murru heidän huudostaan, tai välitä heidän metelistään, niin on Herran kuningaskunta ilmestyvä Zionin vuorelle ja sen kukkulan ylle.

Sillä näin on Herra minulle sanonut: Niinkuin leijona, nuori leijona, murisee saaliinsa ääressä, kun sitä vastaan hälytetään paimenten parvi, eikä peljästy heidän huutoansa, ei huoli heidän hälinästään, niin Herra Sebaot on astuva alas sotimaan Siionin vuorella ja sen kukkulalla.

5.Niin kuin liitelevät linnut, ilmestyy Herran voima Jerusalemin ylle, hän suojelee ja varjelee, pelastaa ja voittaa!

Niinkuin liitelevät linnut, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia - varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa.

6.Palatkaa tooraan, sillä te olette lisänneet synnin tekoanne, te Israelin lapset!

Palatkaa, te israelilaiset, hänen tykönsä, josta olette niin kauas luopuneet.

7.Siihen aikaan jokainen heittää pois rahajumalansa ja kultaiset epäjumalansa - sen synnin, jonka heidän kätensä ovat heille valmistaneet.

Sillä sinä päivänä jokainen hylkää hopeaiset ja kultaiset epäjumalansa, jotka kätenne ovat tehneet teille synniksi.

8.Ja se asssyrialainen kaatuu miekalla – ei ihmisen, ja miekka – ei ihmisen – hänet hävittää, ja hän on pakeneva niiden edestä, jotka miekalla tappavat, ja hänen voimallisensa pakenevat murtuneina.

Ja Assur kaatuu miekkaan, joka ei ole miehen, ja hänet syö miekka, joka ei ole ihmisen; hän pakenee miekkaa, ja hänen nuorukaisensa joutuvat työorjuuteen.

9.Hänen hallitsijansa katoavat kauhun edestä, ja hänen ruhtinaansa särkyvät ihmeiden edestä, sanoo Herra, jonka loisto on Zionissa niitä varten, jotka toteuttavat hänen opetustaan, ja jonka palava tulipätsi on Jerusalemissa niitä varten, jotka rikkovat hänen sanaansa.

Hänen kallionsa kukistuu kauhusta, ja hänen ruhtinaansa säikkyvät lipun luota pakoon, sanoo Herra, jonka tuli on Siionissa ja pätsi Jerusalemissa.

 

Luku 32

 

1.Katso, kuningas on hallitseva ihmisoikeuksia varten, ja vanhurskaita korotetaan kostamaan kansakunnille oikeuden mukaan.

Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat vallitsevat oikeuden mukaan.

2.Ne vanhurskaat, jotka kätkevät itsensä pahantekijöiltä, ovat oleva kuin myrskyltä piiloutuvat, he palaavat ja heidät korotetaan, ja heidän opetuksensa otetaan vastaan kiireellä, kuin vesivirrat, jotka virtaavat janoiselle maalle, kuin viileän kallion varjo uupuneelle maalle.

Silloin on jokainen heistä oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, oleva kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa.

3.Silloin niiden vanhurskaiden silmät eivät sulkeudu, ja opetusta kuulevien korvat kuulevat.

Silloin eivät näkevien silmät ole soaistut, ja kuulevien korvat kuulevat tarkkaan.

4.Uneksijoiden ajatuksissa on oikea tuomio, ja heidän kielensä, joka oli mykkä, puhuu tarkasti ja selkeästi.

Ajattelemattomien sydän käsittää taidon, ja änkyttäväin kieli puhuu sujuvasti ja selkeästi.

5.Pahantekijöitä ei enää kutsuta vanhurskaiksi, eikä niitä, jotka rikkovat hänen sanaansa, enää sanota voimallisiksi.

Ei houkkaa enää kutsuta jaloksi, eikä petollista enää sanota yleväksi.

6.Sillä pahantekijät puhuvat pahaa, ajattelevat onnettomuutta sydämissään, harjoittavat valhetta, lausuvat vääryyttä Herran edessä ahdistaakseen vanhurskaiden sieluja, jotka janoavat opetusta kuin nälkäinen leipää, ja lain sanoja haluavat kuin janoinen vettä – he ovat turhia.

Sillä houkka puhuu houkan lailla, ja hänen sydämensä hankkii turmiota, ja niin hän harjoittaa riettautta ja puhuu eksyttäväisesti Herrasta, jättää tyhjäksi nälkäisen sielun ja janoavaisen juomaa vaille.

7.Pahantekijöiden teot ovat pahoja, he ajattelevat syntisiä suunnitelmia tuhotakseen köyhän valheen sanoilla, ja puutteessa olevan pyynnöt tuomion kautta.

Ja pahat ovat petollisen aseet, hän miettii ilkitöitä, tuhotakseen kurjat valheen sanoilla, vaikka köyhä kuinka oikeata asiaa puhuisi.

8.Mutta vanhurskaat ajattelevat totuutta, ja heidän totuutensa vahvistaa heitä.

Mutta jalo jaloja miettii ja jaloudessa lujana pysyy.

9.Nouskaa, te hiljaisuudessa asustavat kaupungit, kuunnelkaa minun ääntäni, te linnoitukset, jotka lepäätte turvassa, kääntäkää korvanne minun sanani puoleen.

Nouskaa, te suruttomat naiset, kuulkaa minun ääntäni; te huolettomat tyttäret, tarkatkaa minun sanojani.

10.Päiviä, vuosien kanssa, vapisevat ne turvassa lepääjät, sillä tuotto on lakannut, ei ole satoa korjattavaksi.

Vielä vuosi, ja päiviä päälle, niin vapisette, te huolettomat; sillä silloin on viininkorjuusta tullut loppu, hedelmänkorjuuta ei tule.

11.Hiljaisuudessa asuvat hajotetaan, turvassa lepäävät vapisevat, he riisuuntuvat ja tulevat alastomiksi, ja vyöttävät lantiolleen säkkipuvun.

Kauhistukaa, te suruttomat, vaviskaa, te huolettomat, riisuutukaa, paljastukaa, vyöttäkää säkki lanteillenne.

12.He lyövät rintoihinsa ihanien peltojen tähden, kantavien viinipuiden tähden,

Silloin valitetaan ja lyödään rintoihin ihanien peltojen tähden ja hedelmällisten viiniköynnösten tähden,

13.Sen minun kansani maan tähden, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, niin, kaikkien niiden vahvan kaupungin ilohuoneiden tähden.

minun kansani maan tähden, joka kasvaa orjantappuraa ja ohdaketta, remuavan kaupungin kaikkien iloisten talojen tähden.

14.Sillä se pyhyyden huone on hävitetty, sitä palvelevien kaupunkien paljous on tuhottu. Meidän linnoituksemme ja piilopaikkamme on tutkittu, nyt sekin on autio ja hävitetty määräajaksi. Paikka, joka kerran oli ilon huone, kuninkaiden ihanuus, on nyt tullut sotajoukkojen ryöstämäksi.

Sillä palatsi on hyljätty, kaupungin kohina lakannut, Oofel ja vartiotorni ovat jääneet luoliksi iankaikkisesti, villiaasien iloksi ja laumojen laitumeksi.

15.Tämä kaikki, kunnes henki tulee hänen edestään, jonka kirkkaus on korkeudessa. Ja erämaasta tulee hedelmätarha, ja se hedelmätarha saa monet kaupungit asutetuiksi.

(Hedelmätarha on Karmel. Kirkkaus on shekina tässä, niin kuin muuallakin targumissa.)

Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi,

16.Silloin ne, jotka jakavat oikeutta, kulkevat erämaassa, ja ne, jotka tekevät vanhurskautta, asustavat hedelmätarhassa.

ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus.

17.Ja ne, jotka vanhurskautta tekevät, ovat rauhassa ja asustavat turvassa, iankaikkisesti.

Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.

18.Minun kansani asustaa majoissaan rauhassa, turvassa oman maansa päällä, ja levossa kaupungeissaan.

Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.

19.Ja halla laskeutuu ja tappaa kansakuntien sotajoukot, tekee ne tyhjiksi ja tekee lopun sen asukkaista.

Mutta raesade tulee, metsä kaatuu, ja kaupunki alennetaan alhaiseksi.

20.Autuaita olette te, vanhurskaat – te olette tehneet hyviä tekoja itsellenne, te, jotka olette kuin kylväjiä, jotka lähettävät härkiä puimaan ja aaseja kokoamaan.

Onnelliset te, jotka kylvätte kaikkien vetten vierille ja laskette härän ja aasin jalat valtoimina kulkemaan!

 

Luku 33

 

1.Voi sinua, joka tulet ryöstämään! Eikö sinua ryöstetä? Joka tulet varastamaan, eikö sinulta varasteta? Kun sinä tulet ryöstämään, sinut ryöstetään, ja kun kyllästyt varastamaan, varastetaan sinulta.

Voi sinua hävittäjää, joka itse olet hävittämättä, sinua ryöstäjää, jota ei kenkään ole ryöstänyt! Kun olet loppuun asti hävittänyt, hävitetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut.

2.Ole armollinen, oi Herra, meitä kohtaan. Sinun sanaasi me odotamme! Ole meille turvapaikka joka päivä, meidän pelastajamme murheen aikana!

Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näitten käsivarsi joka aamu, ole meidän apumme hädän aikana.

3.Metelin ääni murskaa kansakunnat, voimatekojen kautta kuningaskunnat hajotetaan.

Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä; kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat.

4.Ja Israelin huone on kokoava vihamielisten kansakuntien omaisuudet, kuin heinäsirkkoja kootaan. Heidän aseensa poltetaan niin kuin nuotio poltetaan.

Teidän saaliinne viedään, niinkuin tuhosirkat vievät; niinkuin hyppysirkat hyökkäävät, niin sen kimppuun hyökätään.

5.Herra on voimallinen, joka laittaa kirkkautensa taivasten korkeuksiin – joka lupaa täyttää Zionin niillä, jotka toteuttavat todellista oikeutta ja hyviä tekoja.

Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.

6.Ja se sinun lupaamasi, että teet hyvää pelkäävillesi, on tapahtuva, sinä tuot ja vahvistat ajallaan voiman ja pelastuksen, tiedon ja viisauden niille, jotka Herraa pelkäävät. Hänen hyvyytensä aarre on tulossa!

Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre.

7.Katso, kun se paljastetaan heille, kansakuntien sanansaattajat ulvovat katkerasti, ne, jotka lähtivät julistamaan rauhaa, palaavat itkien, sielun katkeruudessa.

Katso, sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.

8.Tiet ovat tyhjinä, matkaajat kadonneet. Koska he ovat muuttaneet sen liiton, heidät heitetään pois omista kaupungeistaan. Ihmislapset eivät välittäneet siitä, että pahuus oli tulossa heidän ylleen.

Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa: hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei ole ihmistä minäkään pitänyt.

9.Maa murehtii ja on autio, kuivunut Libanon, sortuva Sharon’n tasanko, ja hylättynä Mathnan ja Karmel.

(Libanon on ”Libnan”, Mathnan on jossain käännöksissä MT mukaan Bashan.)

Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on aromaaksi tullut, Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.

10.”Nyt minä ilmestyn”, sanoo Herra, ”nyt minä nousen, nyt minä kohoan”.

Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle.

11.Te suunnittelette itsellenne pahoja ajatuksia, te kansakunnat, te teette itsellenne pahoja tekoja. Pahojen tekojenne tähden minun sanani tuhoaa teidät, niin kuin pyörretuuli heittelee olkia.

Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte; teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.

12.Ja kansakunnat poltetaan tulessa, orjantappurat kaadetaan ja poltetaan tulessa!

Ja kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka tulessa palavat.

13.Kuulkaa, mitä minä olen tehnyt, te vanhurskaat, jotka olette alusta saakka pitäneet minun opetukseni, ja tuntekaa minun voimani, te uskolliset, jotka olette palanneet siihen opetukseeni!

Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähelläolevat, tuntekaa minun voimani.

14.Zionin syntiset hajotetaan, kauhu on vallannut heidät. Sellaiselle pahantekijälle, joka tiellään varastaa, sanotaan, ”kuka voi asustaa meidän puolestamme Zionissa, jossa se kirkkauden loisto on kuin kuluttava tuli? Kuka voi asustaa meidän puolestamme Jerusalemissa, jossa pahantekijät tullaan tuomitsemaan ja heittämään Gehennaan, iankaikkiseen tuleen?”

(33:14,17,24 Kirkkaus on shekina. Loisto zohar. Kuluttava tuli on esh akelah, jota käytetään Jumalasta. Joel 2:3 jakeessa sanat ovat toisin päin, ilmeisesti tarkoituksena, ettei tätä Jumalan nimeä sekoiteta siihen kohtaan.)

Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"

15.Profeetta sanoi: vanhurskaat saavat siinä asustaa, jokainen, joka vaeltaa viattomuudessa ja puhuu sitä, mikä on oikein, joka halveksii petoksen mammonaa, joka erottaa sielunsa sortajista, joka pidättää kätensä ottamasta lahjusta, joka tukkii korvansa kuulemasta niitä, jotka vuodattavat viatonta verta ja kääntää silmänsä pois niistä, jotka tekevät pahaa.

Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,

16.Hän on korkeassa paikassaan, lepopaikassaan, ja on sieltä tuleva punnitsemaan pyhäkön, hänen sielunsa häntä ravitsee, hänen vetensä on varma kuin ne vesilähteet, joista vesi ei lopu.

hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.

17.Sinun silmäsi saavat katsella iankaikkisen kuninkaan kirkkauden kunniaa, hänen suuruudessaan. Sitä sinä saat ajatella, ja katsella niitä, jotka menevät alas Gehennan maahan.

Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan.

18.Sinun mielesi muistelee suuria, ”missä ovat ne kirjanoppineet, missä laskutaitoiset?” Tulkoot he nyt, ja laskekoon voimallisten sotajoukkojen tapettujen päiden lukumäärän!

Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija?

19.Et sinä enää näe sen voimallisen kansan valtaa, kansan, jonka omituista puhetta sinä et kykene käsittämään, jotka pilkkaavat kielellään, koska heidän keskuudessaan ei ole ymmärrystä.

Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.

20.Sinä saat katsella heidän sortumistaan, Zion, meidän kokoustemme kaupunki! Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin lohdutuksen menestyksessään, pysyvyydessään, kuin telttamaja, jonka köydet eivät löysty, jonka vaarnoja ei kiskota ylös, eikä yksikään sen tukipuista katkea.

Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista.

21.Mutta juuri sieltä Herran voima ilmestyy tekemään hyvää meille, tulvivien virtojen paikasta, niin leveiden, etteivät kalastusaluksetkaan kulje siellä, ei yksikään laiva voi sen kautta seilata.

Sillä voimallinen on meillä siellä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva.

22.Sillä meidän tuomarimme on Herra, joka toi meidät Egyptistä voimansa kautta. Meidän opettajamme on Herra, joka antoi Sinailla meille tooransa opetuksen. Meidän kuninkaamme on Herra, hän pelastaa meidät ja kostaa Googin sotajoukoille.

Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät.

23.Siihen aikaan kansakuntien voima murretaan, se on muistuttava laivaa, jonka köydet on katkottu, jonka mastossa ei ole voimaa, joka on kaadettu eikä siihen voi purjetta levittää. Silloin Israelin huone on jakava kansakuntien omaisuudet, runsaasti saalista ja ryöstösaalista.

Nyt ovat köytesi höltyneet, eivät pidä mastoa kannassaan kiinni, eivät vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti, rammatkin ryöstävät ja raastavat.

24.Enää ei sanota sille kansakunnalle, joka asustaa turvassa kirkkauden ympärillä, ”sinusta sairauden isku on meille tullut”. Se kansa, Israelin huone, kootaan ja he saavat palata paikalleen, synnit anteeksi annettuina.

Eikä yksikään asukas sano: "Minä olen vaivanalainen." Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi

 

 

Jesaja aramea luvut 34-36 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2019/12/jesaja-aramea-luvut-34-36.html