Jesaja aramea luvut 16-18

Aramean käännös (targum) ja KR1933 rinnakkain. Erot näkyvät vahvennetulla tekstillä.

Jesaja luvut 16-18

Luku 16

 

1. On tapahtuva, että Israelin Messiaalle tuodaan veroja, jotka ovat raskaita, erämaan vuoren, Zionin synagogan kautta.

"Lähettäkää maanhallitsijalle tulevat lampaat Selasta erämaan kautta tytär Siionin vuorelle."

2. Ja on tapahtuva, että niin kuin lintu, joka ajetaan pesästään ja heitetään ulos, niin Moabin tyttäret lähetetään ulos, Arnon’in risteykseen.

Ja niinkuin pakenevat linnut, säikytetty pesue, ovat Mooabin tyttäret Arnonin kahlauspaikoilla.

3. Luvatkaa neuvo, tapahtukoon ohjaus! Aseta varjosi kuin yö, kuin päivä keskipäivällä! Kätke kodittomat, älä tuo hajotettuja lähelle.

"Anna neuvo, käy välittämään, tee varjosi yön kaltaiseksi keskellä päivää, kätke karkoitetut, älä ilmaise pakenevia.

4. Asustakoon sinussa kodittomat, Moabin kuningaskunta, ole heille suoja ryöstäjän edestä. Sillä loppuu sortajan sortaminen, hävittäjä hävitetään, kaikki on oleva maahan tallattuja.

Salli minun karkoitettujeni asua tykönäsi, ole Mooabille suojana hävittäjää vastaan. Sillä sortajalle tulee loppu, hävitys lakkaa, ja polkija on maasta poissa;

5. Silloin Israelin Messiaan valtaistuimen asema vahvistetaan hyvyydessä, ja hän on istuva siinä totuudessa, Davidin kaupungissa, tuomari ja oikeuden toteuttaja, ja totuuden tekijä.

(Totuus on tässä קְ שוֹט , rehellinen, totuus, oikea, ihmisoikeudet. 37x Tg. mm. TgGen.24:48.)

ja valtaistuin vahvistetaan laupeudella, ja sillä istuu vakaasti Daavidin majassa tuomari, joka harrastaa oikeutta ja vanhurskautta ahkeroitsee."

6. Me olemme kuulleet Moabin johtajien suuren ylpeilyn, heidän ylhäisten ja onnellisten, eikä heidän ylimielisyytensä vastannut heidän kostoaan.

"Me olemme kuulleet Mooabin ylpeilyn, tuon ylen korskean, hänen kopeilunsa, ylpeilynsä ja vihansa, hänen väärät puheensa."

 7. Silloin moabilaiset valittavat, kaikki moabilaiset huutavat, voimallisten kaupunkien miesten tähden. Vielä sanotaan, heidät on voitettu.

Sentähden Mooab Mooabille valittaa, kaikki he valittavat; Kiir-Haresetin rypälekakkuja te huokailette, ratki murtuneina.

8. Sillä Heshbonin leirit on ryöstetty, Sibmah’n sotajoukot tapettu. Kansakuntien kuninkaat tappavat heidän hallitusmiehensä Jazeriin saakka. Heitä johdetaan harhaan, erämaahan, viedään pakkosiirtolaisuuteen, meren poikki.

Sillä kuihtuneet ovat Hesbonin viinitarhat, Sibman viiniköynnökset; niiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen valtiaita, ne ulottuivat Jaeseriin asti, harhailivat halki erämaan, niiden vesat levisivät, menivät yli meren.

9. Silloin, niin kuin minä toin sotajoukon Jazeria vastaan, niin tuon tappajat Sibmah’ia vastaan, minä juotan kyyneliä Heshbonille ja Alealeh’lle. Sillä ryöstäjät ovat kaatuneet satonne ja istutustenne ylle.

Sentähden minä itken Jaeserin kanssa, itken Sibman viiniköynnöksiä, kastelen kyyneleilläni sinua, Hesbon, ja sinua, Elale, sillä hedelmän- ja viininkorjuun keskeen on kajahtanut sotahuuto.

10. Ja ilo ja riemu korjataan hedelmätarhasta, eikä viinitarhoissa enää juhlita eikä naureta, viiniä ei enää puristeta puristamoista, minä olen laittanut lopun viinin valmistamiselle.

Ilo ja riemu on tauonnut puutarhasta, viinitarhoissa ei riemuita, ei remahdella; ei poljeta viiniä viinikuurnissa. "Minä olen vaientanut ilohuudon."

11. Sen tähden moabilaisten lantiot ääntelevät harppujen lailla, ja heidän sydämensä murehtii heidän voimallisten kaupunkiensa miehiä.

Siksi väräjää minun sisimpäni Mooabin tähden niinkuin kannel, minun sydämeni Kiir-Hereksen tähden.

12. Ja on tapahtuva, että väsyy, että uupuu Moab alttarinsa yllä, ja hän tulee epäjumalansa huoneeseen rukoilemaan, ei hän menesty.

Ja vaikka Mooab kuinka astuisi uhrikukkulalle ja sillä itsensä uuvuttaisi ja vaikka kuinka menisi pyhäkköönsä rukoilemaan, ei se häntä auta.

13. Tämä on se sana, jonka Herra puhui Moabin ylle, siitä ajasta.

Tämä on sana, jonka Herra ennen puhui Mooabille.

14. Mutta nyt on Herra puhunut säädöksen, sanoen, kolmessa vuodessa, kuin palkkalaisen vuodet, ja moabilaisten kunnialle tulee loppu, huolimatta kaikesta kansan metelistä, ja vähäinen jäännös jää, kaikki heidän kunniansa on mennyttä.

Mutta nyt Herra puhuu sanoen: Ennenkuin kolme vuotta on kulunut - kolme palkkalaisen vuotta - painuu halvaksi Mooabin kunnia, sen suuret laumat, ja jäännös on oleva pieni, vähäpätöinen, mitätön.

 

Luku 17

 

1. Taakka kirouksen maljasta, joka annetaan Dameshekille juotavaksi. Katso, Dameshek poistetaan kuninkuudesta, ja kaupunki tuhoutuu.

(Viimeisessä sanassa on pieniä eroja mss välillä, mutta מחסרא merkitsee myös saastumista ja vahingon kärsimistä.)

Ennustus Damaskosta. Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta ja luhistuu raunioiksi.

2. Sen kaupungit tulevat autioiksi ja hävitetyiksi, niistä tulee lammaslaumojen lepopaikkoja, siellä ne makaavat, eikä kukaan pelota niitä pois.

Autioiksi jäävät Aroerin kaupungit, karjalaumojen haltuun; ne lepäävät siellä, kenenkään peloittelematta.

3. Ja valta lakkaa Efraimista, ja kuninkuus Dameshekista, ja Aramin jäännös on oleva yksinäinen, ja sen kunnia on oleva Israelin lapset, sanoo Herra.

Efraimilta menee suojavarustus ja Damaskolta kuninkuus ja Aramista jäännöskin: niiden käy niinkuin israelilaisten kunnian, sanoo Herra Sebaot.

4. Ja on tapahtuva siihen aikaan, että Jakobin kunnia alennetaan, ja hänen kunniansa rikkaus viedään pakkosiirtolaisuuteen.

Ja sinä päivänä Jaakobin kunnia köyhtyy, ja hänen ruumiinsa lihavuus laihtuu.

5. Ja on oleva niin kuin maanviljelijä kokoaa satoa, ja käsivarrellaan niittää tähkiä, niin poimitaan tähkät voimallisten tasangolta.

Ja käy niinkuin leikkaajan kouraistessa viljaa ja hänen käsivartensa leikatessa tähkäpäitä, käy niinkuin tähkäpäitä poimittaessa Refaimin tasangolla.

6. Ja siihen jää jälkikorjuuta, niin kuin oliivipuusta korjattaessa, kaksi kolme tähkää ylimmillä oksilla, neljä, viisi, vastustelevalla oksalla, mutta yksittäisiä vanhurskaita jätetään jäljelle maailmaan, kuningaskuntien keskelle, sanoo Herra, Israelin Jumala.

Se siinä jää jälkikorjuuta, mikä öljypuuta karistettaessa: pari, kolme marjaa korkealle latvaan, neljä, viisi hedelmäpuun oksiin, sanoo Herra, Israelin Jumala.

7. Siihen aikaan mies luottaa palvelustyöhön, ja hänen silmiensä toivo on Israelin Pyhän sanoissa.

Sinä päivänä ihminen luo katseen Luojaansa, ja hänen silmänsä katsovat Israelin Pyhään,

8. Eivätkä luota alttariin, omien käsiensä työhön, ja mitä hänen sormensa ovat valmistaneet, sitä ei vahvisteta, eikä asheroja eikä auringonpatsaita.

(Loppu asherat ja auringonpatsaat, אְ שֵ ירַׁ יָא וַׁ חְ נִ סנְ סַׁ יָא  ashera liittyy puihin ym. En ole tutkinut tarkemmin. Raamattu kertonee kaiken, mitä niistä tarvitsee tietää.)

eikä hän luo katsettaan alttareihin, omain kättensä tekoon, eikä katso niihin, mitä hänen sormensa ovat tehneet, ei asera-karsikkoihin, ei auringonpatsaisiin.

9. Siihen aikaan heidän voimallinen kaupunkinsa tulee olemaan kuin tuhottu rauniokylä, ja hylätty Israelin lasten edessä, ja se tulee autioksi.

Sinä päivänä ovat hänen linnakaupunkinsa niinkuin autiopaikat metsissä ja kukkuloilla, jotka jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa, ja maa muuttuu erämaaksi.

10. Sillä te olette jättäneet teidän pelastuksenne Jumalan, ettekä ole muistaneet sen voimallisen pelkoa, jonka sana on teidän auttajanne, sillä teidät istutettiin kuin valituksi istutukseksi, ja te turmelitte tekonne, moninkertaisesti

(Jättänyt שְ בַׁ קַׁ ת sanaa käytetään myös avioerosta.)

Sillä sinä unhotit pelastuksesi Jumalan etkä muistanut suojakalliotasi. Sentähden sinä istutat ihania istutuksia ja kylvät vieraita viiniköynnöksiä;

11. Paikassa, jossa teidät piti pyhittää olemaan kansa, siellä te turmelitte tekonne, ja silloinkin, kun te menitte minun kirkkauteni huoneen maahan, missä teille oli sopivaa palvella minua, te hylkäsitte minun palvelemiseni ja palvelitte epäjumalia, te poistitte parannuksen teon päivän kunnes teidän murtamisenne päivä tuli, silloin tuli murhe, epätoivo sielulle.

istuttamispäivänä sinä saat ne isonemaan, ja aamulla saat kylvösi kukoistamaan - mutta poissa on sato sairauden päivänä, ja parantumaton on kipu.

12. Voi kansakuntien meteliä, kun he heiluvat aaltoilevan meren lailla, ja kuningasten meteliä, kun he heiluvat voimallisten vesien lailla!

Voi paljojen kansojen pauhua - ne pauhaavat, niinkuin meri pauhaa, ja kansakuntien kohinaa - ne kohisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat!

13. Kuninkaat, jotka metelöivät, liikkuvat monien vesien lailla, ja hän nuhtelee! Hän pakenee kauas, ja häntä ajetaan takaa vuorilla, kuin akanoita tuulessa ja kuin tomu myrskyn edessä.

Kansakunnat kohisevat, niinkuin suuret vedet kohisevat, mutta hän nuhtelee niitä, ja ne pakenevat kauas; ne karkoitetaan niinkuin akanat tuulessa vuorilla, niinkuin lentävät lehdet rajuilmassa.

14. Illan aikaan, ja katso, ei häntä enää ole! Aamu, ei häntä ole! Tämä on sortajamme ja ryöstäjämme osa

Katso, ehtoolla on oleva kauhu, aamun tullen ei heitä enää ole. Tämä on riistäjäimme osa, ryöstäjäimme arpa.

 

Luku 18

 

1. Voi maata, jonne saapuvat kaukaisen maan laivat, jotka levittävät purjeensa kuin kotka, joka levittää siipensä, joka on Hodu’n virran äärellä.

(Hodu הוֹדֻ ו on Intia. Tg kääntää katseen aivan toiseen suuntaan, kuin MT. )

Voi siipien surinan maata, joka on tuolla puolen Etiopian jokien,

2. Joka lähettää sanansaattajia meren kautta, ja kalastusveneitä vesien ylle! Menkää, nopeat viestinviejät, sorretun ja ryöstetyn kansan luokse, kansan, joka oli vahva silloin – ja myöhemminkin, se sorrettu ja ryöstetty kansa, jonka maan kansakunnat ryöstivät.

joka lähettää sanansaattajat virralle, ruokovenheissä vesiä myöten! Lähtekää, te nopeat sanansaattajat, vartevan ja kiiltävä-ihoisen kansan luo, lähellä ja kaukana peljätyn kansan luo, väkevän sortajakansan luo, jonka maata joet halkovat.

3. Te kaikki, jotka asutatte maailmaa, jotka vaellatte maassa, kun merkki pystytetään vuorille, te näette sen merkin, ja kun sofariin puhalletaan, te kuulette pelastuksen.

Te kaikki maanpiirin asukkaat, te maata asuvaiset, katsokaa, milloin viiri nostetaan vuorille, ja kuunnelkaa, kun pasunaan puhalletaan.

4. Sillä näin sanoi minulle Herra, minä annan levon minun kansalleni, Israelille, ja annan heille rauhan, ja minä mielistyn pyhästä asumuksestani tekemään heille hyvää. Siunauksia ja lohdutuksia minä tuon nopeasti heille, kuin kirkas kuumuus auringossa, kuin kastepilvi sadonkorjuun lämmössä.

Sillä näin on Herra minulle sanonut: "Minä pysyn hiljaa ja katselen asunnostani, niinkuin hehkuva helle päivän paistaessa, niinkuin kastepilvi elonajan helteessä."

5. Sillä ennen kuin sadonkorjuun aika tulee, puu kukoistaa ja raaka hedelmä kukkii, hän tappaa kansakuntien hallitsijat miekalla, ja heidän voimallisensa hän siirtää ja kuljettaa pois.

Sillä ennen viininkorjuuta, kun kukinta on lopussa ja kukasta on tullut kypsyvä marja, hän hakkaa vesurilla köynnökset ja hävittää, katkoo varret.

6. Heidät kaikki jätetään linnuille, jotka ovat vuorilla, ja maan eläimille. Kaikki taivaiden linnut kulkevat kesän hänen yllään, ja jokainen maan eläin viettää talvensa hänen yllään.

Ne jätetään kaikki vuorten petolintujen ja maan eläinten haltuun. Petolinnut siellä kesää pitävät, ja kaikkinaiset maan eläimet siellä talvehtivat.

7. Siihen aikaan tuodaan Herran eteen uhriksi sorrettu ja ryöstetty kansa, joka oli voimallinen ennen, ja sen jälkeenkin. Sorrettu ja ryöstetty kansa, jonka maan kansakunnat ryöstivät, tulee maahan, jossa kutsutaan Herran nimeä, jonka kirkkaus on Zionin vuorella.

Siihen aikaan varteva ja kiiltäväihoinen kansa, lähellä ja kaukana peljätty kansa, väkevä sortajakansa, jonka maata joet halkovat, tuodaan lahjaksi Herralle Sebaotille siihen paikkaan, missä asuu Herran Sebaotin nimi: Siionin vuorelle.

 

 

Jesaja aramea luvut 19-21 https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2019/12/jesaja-aramea-luvut-19-21.html