Esikuvat puhuvat osa 4 Vaskinen alttari

ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA

ILMESTYSMAJA JA SEN ESINEET

"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat puhuttiin, niin silloin ei ollut vielä Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5:46,47)

 

VASKINEN ALTTARI

 Lue 2 Moos. 27:1-8 (kirjoituksen lopussa)

Palaamme vielä hetkiseksi esipihalle. Tärkein siellä oleva esine oli epäilemättä alttari, joka oli portista mentäessä vaskista pesuallasta kohti. Se oli viisi kyynärää pitkä ja yhtä leveä, täysin neliskulmainen, ja kolme kyynärää korkea. Sitä kutsuttiin lyhyesti alttariksi; toisinaan puhutaan vaskialttarista tai polttouhrialttarista. Jonkin kerran sitä nimitetään "Herran pöydäksi", ja sen päälle asetettua uhria sanotaan "alttarin ruuaksi". Itse asiassa tämä alttari olikin katetun pöydän tapainen, sillä sen päällä oli aina jotakin uhria. Polttouhrit paloivat päivät ja yöt, ja sen tuli ei koskaan sammunut. Pihan portin kautta esipihalle astuvan israelilaisen katse osui ensin polttouhrialttariin; siltä nouseva savukin näkyi kauas leiriin. Hän tiesi, että tällä paikalla tuli syntisen tuoda uhrinsa Jumalalle, tällä paikalla hän voi saada anteeksiantamuksen ja rauhan. Tämä oli siis sangen ihmeellinen ja tärkeä paikka! Tällä kertaa on tutkistelumme aiheena tämä

polttouhrialttari

Se oli tehty akasiapuusta, niin kuin Jumala oli käskenyt. Se oli samaa puulajia, josta suitsutusalttari, näkyleipäpöytä, jopa koko ilmestysmaja kaikkine esineineen, vieläpä liiton arkkikin, oli tehty. Jo tämä seikka johtaa siihen ajatukseen, että tällä rakennusaineella on jokin tärkeä merkitys Vanhan Testamentin kalliiden esikuvien joukossa. Asiaa on tutkittu, ja on tultu siihen johtopäätökseen, että tarkoitetaan erästä akasiapuulajia, joka kasvaa Egyptissä, ja joka on niin kovaa, ettei se vedessäkään mätäne, ja vanhempana se yhä kovettuu. Kestävyyteensä nähden se siis voi kuvata sitä elämää, joka pysyy kuolemassakin.

Mutta toisaalta on muistettava, että Raamattu mädäntymistilalla kuvaa saastaisuutta ja pahuutta, ja tämän mukaan akasiapuu, joka ei mädäntynyt, antaisi meille täydellisen puhtauden ja eheyden kuvan.

Emme suinkaan erehdy, jos pidämme tätä puuta Jumalan Pojan inhimillisen luonnon kuvana. Hän nousi "niin kuin juuri kuivasta maasta" (Jes. 53:2), mutta siitä tuli kuitenkin ihmeellinen elämän puu. Hänessä ei ollut lainkaan pahuutta eikä saastaisuutta. Ei kukaan voinut soimata Häntä synnistä, eikä Hänessä siis ollut mitään kuoleman syytä. Mutta kun Hän kuitenkin antautui kuolemaan, niin Hän voitti sen ja toi esiin elämän ja katoamattomuuden. Niin, Messias tuli osalliseksi "lihasta ja verestä" (Hebr. 2:14). Hän oli vaimon siemen, vaimosta syntynyt (1 Moos. 3:15; Gal. 4:4), Daavidin poika. Mutta Hän oli myös uuden suvun kantaisä, toinen Aadam (Room. 5:14), "Herra taivaasta" (1 Kor. 15:45,47).

Hän ilmestyi täällä "syntisen lihan kaltaisuudessa" (Room. 8:3), syntyi neitsyt Mariasta; ja Hän oli kuitenkin "Jumala, joka on ilmestynyt lihassa" (1 Tim. 3: 16). Hän oli ihminen, käyttäytyi kaikissa menoissaan niin kuin ihminen; ja kuitenkin - kuinka toisenlainen kuin me, sillä Hän oli Jumala. Ja sen tähden, koska Hän itsessään yhdisti inhimillisen ja jumalallisen luonnon, Hän myös voi olla sinä välittävänä alttarina, jossa Jumala ja ihminen voivat yhtyä. Apostoli nimittää Häntä tämän johdosta "ihmiseksi" sanoen näin: "Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Messias Jeshua, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä" (1 Tim. 2:5,6).

Raamattu puhuu kauttaaltaan meidän Herramme kahdesta luonnosta. Mutta missä on puhe siitä, että Hän uhraa itsensä meidän edestämme, siellä Hänen inhimillinen luontonsa astuu etualalle. Sen tähden oli polttouhrialttari valmistettu akasiapuusta.

Mutta tämä alttari oli vielä päällystetty vaskella. Jumalan käsky kuului: "Ja päällystä se vaskella." Se oli kokonaan peitetty vaskella, niin ettei ulkopuolelta näkynyt muuta kuin vaskea. Vaski on voiman, mutta varsinkin säälimättömän kovuuden ja rankaisevan vanhurskauden kuva. Sen me ymmärrämme monesta raamatunkohdasta. Profeetta Jeremian kirjassa sanotaan: "Minä teen sinusta tänä päivänä varustetun kaupungin, rautapatsaan ja vaskimuurin koko maata vastaan, Juudan kuninkaita, sen ruhtinaita, sen pappeja vastaan ja maan kansaa vastaan" (Jer. 1:18). Tässä tarkoitetaan, että Jumala tekee hänet vahvaksi, voittamattomaksi ja lahjomattomaksi seisomaan kaikkia vastaan. Mutta jumalattomasta sanotaan, että "hänet lävistää vaskijousi" (Job 20:24), millä kuvataan, että häntä kohtaa Jumalan säälimättömän vanhurskauden tuomio. Ja kun Herra uhkaa luopunutta kansaansa vanhurskaalla tuomiollaan, Hän sanoo: "Ja taivaasi, joka on sinun pääsi päällä, on niin kuin vaski, ja maa, joka on allasi, on niin kuin rauta" (5 Moos. 28:23).

Ja vihdoin muistakaamme, kuinka meidän Herramme Jeshua ilmestyy Johannekselle siinä muodossa, että "Hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset" (Ilm. 1:15); "hehkuva" sen tähden, että Hän vielä täällä alhaalla kärsii omissa jäsenissään, ja "vaski" sen tähden, että Hän ei kärsi pahuutta eikä jumalattomuutta, vaan sitä kohtaa säälimätön tuomio. Ilmestyskirja puhuu paljon siitä Jumalan vanhurskaasta ja säälimättömästä tuomiosta, joka kohtaa jumalattomuutta.

Kun nyt akasiapuinen alttari kuvaa meidän Vapahtajamme inhimillistä luontoa, ja se vaski, jolla se on kokonaan peitetty, antaa meille kuvan Jumalan vakavasta, lahjomattomasta vanhurskaudesta, niin ei liene vaikeaa käsittää, kuinka tämä esikuva on täysin toteutunut Herramme Jeshuan elämässä. Eikö ole niin, että Jumalan lahjomaton vanhurskaus kohdistui Häneen meidän tähtemme? Hän oli puhdas ja viaton, mutta Häneltä vaadittiin meidän tähtemme jotakin, mihin Hän itse ei ollut syypää. Eikö Jumalan vanhurskauden tuomio näy selvästi ristin katkerassa kuolemassa? Vaikka Hän täytti kaikki lain vaatimukset, oli puhdas ja viaton, Hän kuitenkin sai täällä kärsiä koko vaelluksensa ajan ja lopuksi vielä kuolla meidän syyllisyytemme tähden. Jumala itse on tämän meille selvästi ilmoittanut, kun Hän sanoo profeetta Jesajan kautta: "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut" (Jes. 53:5).

Ei siinä kyllin, että Hän sai kärsiä; Hänen täytyi antautua synnin tuottaman perikadon omaksi ja kärsiä kuolema - senhän me olemme ansainneet -; Jumalan vanhurskaus vaati sen. Jeshua oli Jumalan vanhurskauden tuomionvirtojen peittämänä, aivan niin kuin vaski peitti kokonaan akasiapuisen alttarin. - Ja näin siis kärsivää ja ristiinnaulittua Messiasta kuvataan meille täydellisesti näissä "tulevan hyvän varjokuvissa".

Myös esipihalla oli melkein kaikissa esineissä nähtävissä vaski: alttarin tarve-esineissä, pannuissa, lapioissa, maljoissa ym., pesuastiassa ja kangasaidan pylväitten jaloissa. Kaikki tämä puhuu syntiä kohtaavista Jumalan vanhurskaista tuomioista. Kuinka aivan toisenlainen näky kohtaakaan sitä, joka esipihalta astuu pyhäkköön?! Mikä ero! Vaskea ei ole enää näkyvissäkään, ei edes vaskista rengasta tai naulaa; ei, kultaa vain näkyy, kaikkialla on kultaa. Miksi niin? Esipihalla on ristiinnaulittu Messias, pyhäkössä on kirkastettu Messias; siellä Hän kärsii meidän edestämme ja maksaa velkamme, täällä Hän on korotettu Herra, elämän ruhtinas, joka on "tuottanut lahjoja vastahakoisillekin". Onnellinen se, joka siellä pysyy ja siellä vaeltaa!

On muistettava, että mikäli tahdomme päästä Jumalan pyhäkköön, meidän täytyy kulkea polttouhrialttarin tietä. Meidän täytyy ensin tulla kärsivän Messiaan luo, ennen kuin voimme päästä kirkastuneen ja kirkkautta jakavan Messiaan luo. Ensin tilinteko Jumalan kanssa vaskialttarin luona, sitten vasta suitsutusta ja kiitosuhria kulta-alttarilla. Niin kuin israelilainen ensimmäiseksi katsahti kohti vaskialttaria, niin tulee meidänkin katsahtaa Golgataa kohti, jotta anteeksiantamuksen ja sovituksen virrat sieltä vuotaisivat meihin.

Moni ihminen aloittaa väärästä päästä eikä sen tähden saavuta Jumalan asettamaa päämäärää. He aloittavat kulta-alttarista, tahtovat palvella Herraa, ennen kuin ovat tulleet osallisiksi sovituksesta. Ja siitä on seurauksena, että Jumala ei tunnusta heitä omikseen, vaan he jäävät vieraiksi. Me emme voi palvella Jumalaa, emme voi päästä Hänen luokseenkaan, ellemme tule Hänen luokseen ainoan Sovittajan ja Lunastajan kautta. Se on ollut ainoa tie kautta aikojen.

Nyt tahdomme katsella, kuinka uhritoimitus tapahtui. Kun israelilainen huomasi tehneensä syntiä ja tulleensa jossakin asiassa syylliseksi, niin hän heti meni laumansa luo, valitsi sieltä virheettömän uhrieläimen ja meni sen kanssa pyhäkön esipihalle. Täällä eläin otettiin häneltä ja sidottiin alttarin sarveen. Sitten lähestyi uhraaja, laski kätensä eläimen pään päälle ja tunnusti ääneen syntinsä, ikään kuin siirtäen sen uhrin päälle. Siinä seisoi siis uhrieläin, joka kantoi isäntänsä synnin. Sitten seurasi kuoleman isku, ja uhrieläimen veri vuoti. Osa siitä kannettiin pyhäkköön tai vihmottiin vaskialttarille; suurin osa kaadettiin alttarin sivuille. Alttarilla ja sen ympärillä oli paljon verta; ajoittain se vuoti virtanaan. Elävän olennon sielu on sen veressä, muistakaamme, että vuodatettu veri on siis uhrattua elämää.

Kumpi tässä sitten oli oikea syyllinen, israelilainen vai hänen uhrieläimensä? Epäilemättä israelilainen. Ja kuitenkin me tässä näemme, että syyllinen pääsee vapaaksi, ja syytön saa maksaa velan; vanhurskas kuolee jumalattoman edestä. - Me voimme ajatella, että uhrieläin raukka vapisi eikä tahtonut tulla esille; veren haju ja sen näkeminen hirvitti sitä. Kenties se oli joskus väkivalloin raastettava esille. Katsokaa, Jumala on täten tahtonut ilmoittaa meille ihmeellisen suunnitelmansa, jonka mukaan Hän aina tuomitsee ja rankaisee synnin, mutta armahtaa ja pelastaa syntisen, aina pysyen lahjomattomassa vanhurskaudessaan. Vanhan Testamentin esikuvissa näkyy siis jo aivan selvästi, ettei Jumala jätä mitään syntiä rankaisematta, ja ettei Hän anna anteeksi miten vain ja milloin sattuu, vaan Hänen vanhurskautensa vaatii aina täyttä hyvitystä.

Mutta katselkaamme nyt todellista suurta sovittajaa, Jeshuaa Messiasta. Hänestä on kirjoitettu: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29) Ilmestysmajassa oli vain ihmisten lampaita, jotka eivät voineet sovittaa yhtään syntiä, "sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä" (Hebr. 10:4). Mutta tämä Jumalan Karitsa ottaa pois koko maailman synnit. Ja Jumala itse "heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme" (Jes. 53:6). Hän "itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle" (1 Piet. 2:24). Luther huomauttaa tästä kauniisti, että "Hän tuli siksi, jota Hän ei koskaan ollut, nimittäin syntiseksi, ja minä tulin siksi, joksi en koskaan olisi voinut tulla, nimittäin vanhurskaaksi". Jos nyt kysymme: Kuka siis ali syyllinen, Hänkö vai minä? on vastaus: Epäilemättä minä, sinä, me kaikki. Me olemme syyllisiä, mutta Hän on ottanut päälleen meidän syntimme.

Oi, kuinka katkeraksi ja raskaaksi tämä kaikki tulikaan Jumalan Karitsalle! Getsemanessa, jossa Hän vapisi ja hikoili verta, se näkyy selvimmin. Mutta Hän täytti kuitenkin mielellään Isänsä tahdon, niin kuin psalmista esittää meille Hänen omat sanansa: "Sinun tahtosi, Minun Jumalani, Minä teen mielelläni" (Ps. 40:9). Hän antoi henkensä vapaaehtoisesti, kukaan ei Häntä siihen pakottanut. Jeshua itse on sen meille todistanut, kun Hän täällä maan päällä ollessaan jo kauan ennen kuolemaansa sanoi: "Sen tähden Isä Minua rakastaa, koska Minä annan henkeni, että Minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä Minulta ota, vaan Minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja Minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn Minä olen saanut Isältäni" (Joh. 10:17,18). Jumalallinen vanhurskaus tuli tyydytetyksi, ja iankaikkinen armahdus tuli meidän osaksemme!

Vaskialttarilla saamme nähdä, kuinka täydellisesti uhrieläin kantoi rangaistuksen ja maksoi hyvityksen. Sen jälkeen, kun uhrieläin oli antanut henkensä, se asetettiin alttarille, jossa paloi tuli, joka ei sammunut yöllä eikä päivällä. Tuli poltti ja kulutti uhrin ruumiin, kunnes jäljelle ei jäänyt mitään muuta kuin pelkkä tuhka. Tämä tuhka ilmoitti uhraavalle israelilaiselle, että kaikki oli suoritettu; mitään ei enää ollut jäljellä, hänen syntinsä oli tässä uhrin kanssa muuttunut tuhkaksi.

Kyllä tässä oli tarkka Jumalan ja syntisen välinen tilinteko. Syntien kantaja oli lopetettu, ei mitään ollut jäljellä! Nyt oli Jumalan vanhurskauden vaatimus tyydytetty! Ja lopuksi vielä korjattiin tuhka pois alttarilta ja heitettiin pyhäkön ulkopuolelle, kauas Jumalan kasvojen edestä. Syntisen synti on Jumalan edestä otettu pois; ei sitä ole enää Jumalan eikä ihmisten näkyvissä. Siitä tuli syntiselle sanomaton rauha!

Ja nyt, syntitoverini, kuule tätä! Kyllä vanhurskas Jumala vaatii joko sinulta tahi uhriltasi täyttä suoritusta. Kuka on suorittanut velkasi sinun edestäsi? Onko Messias kärsinyt sinun edestäsi, oletko mennyt Hänen luokseen ja uskossa laskenut kätesi tämän Uhrikaritsan päälle ja tunnustanut syntisi, jättäen sen Hänen kannettavakseen? Jos olet sen tehnyt, niin - synti on poissa, Jumala ei sitä enää lue syyksesi; sillä Hän tuomitsi synnin Jeshuan pyhän ruumiin lihassa, kun Jumalan vanhurskauden tuli poltti ja kulutti kaikki loppuun saakka, kunnes Hän voi sanoa: "Se on täytetty!" Jos sinä Olet ottanut Jeshuan lunastajaksesi, niin voit sanoa: "Se on täytetty minun edestäni!" Synti on pois pyyhitty; Jumala on sen heittänyt selkänsä taakse, ei Hän sitä enää kysy. Oi, kuinka ihanan ja pysyvän Jumalan rauhan tämä tieto voikaan antaa!

Vaskialttari oli ensiksikin aivan yksinkertainen, niin että myös halpa ihminen voi sitä lähestyä. Se oli neliskulmainen ja sisältä ontto esine; sitten alttari täytettiin mullalla, niin että se seisoi täydellisesti multakasan päällä. Näin kuului käsky: "Tee Minulle alttari maasta, ja uhraa sen päällä polttouhrisi ja yhteysuhrisi, lampaasi ja raavaasi" (2 Moos. 20:24). Kuinka yksinkertaista! Maan multa ei maksa mitään. Kuinka aivan toisin onkaan epäjumalain palveluksissa pakanain uhritoimituksissa! Alttarien loisto ja toimituksen komeus häikäisee ja pelottaa yksityistä ihmistä. Jumalan alttari on yksinkertainen; kyllä sitä uskaltaa lähestyä.

Niin, Golgata ja siellä oleva risti eivät ole komeita, kyllä niitä uskaltaa lähestyä. Ja Hän, Jumalan Karitsa, joka siellä riippui, oli kaikkein halvin ja ylenkatsottu, aivan kuten profeetta sanoo: "Hän oli ylenkatsottu, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet" (Jes. 53:3). Kyllä Häntä uskaltaa lähestyä; ja Hän ottaa vastaan kaikkein halvimmankin!

Toiseksi alttari oli niin matalalla maalla, ettei ketään estetty tulemasta sen ääreen. Näin oli nimenomaan käsketty: "Älä nouse portaita myöten Minun alttarilleni, ettei häpysi sen päällä paljastuisi" (2 Moos. 20:26). Alttari oli siis samalla maalla kuin syntinen itse seisoi; hänen ei tarvinnut nousta ylemmäksi eikä käyttää apuneuvoja.

Tämä antaa meille kauniin kuvan Messiaasta. Hänen luokseen voi syntinen tulla juuri sellaisena kuin hän on; minun ei tarvitse odottaa, kunnes tulisin paremmaksi tai apuneuvojen kautta otollisemmaksi lähestymään Häntä. Jos tulisin nojautuen omaan ansiooni ja apukeinoihin, niin saattaisi päinvastoin oma alastomuuteni ja kelvottomuuteni tulla näkyviin. Kiitos sen tähden Jumalalle, että voin tulla Hänen alttarinsa luo juuri sellaisena kuin olen!

Kolmanneksi tämä alttari vihdoin näyttää meille, että Jumala tahtoo tarjota sovitusta ja pelastusta kaikille. Alttarin kulmiin oli kiinnitetty vaskirenkaat, joihin oli pistetty korennot. Mitä varten oli näin? Herra oli käskenyt: "että sitä voidaan kantaa". Ja huomaa: näitä korentoja ei koskaan otettu pois renkaista, vaikka israelilaiset olisivat kauemminkin viipyneet samassa paikassa. Se viittaa siihen, että alttari oli määrätty aina kannettavaksi.

Messiaskin kuuluu koko maailmalle. Ei Hän ole yhtä ihmistä varten, ei yhtä kaupunkia eikä yhtä kansaa varten; ei, Hän on koko maailmaa varten! Evankeliumia on vain kannettava kansasta toiseen, maanosasta toiseen, etelänavalta pohjoisnavalle saakka, Atlantin merestä Tyyneen valtamereen ja Tyynestä valtamerestä Atlantin mereen asti, kaikkialle! Niin on Jumalan tarkoitus.

Oi, kuinka suurta armoa ja rakkautta tässä onkaan osoitettu langennutta ihmiskuntaa kohtaan! Jospa tämän oikein ymmärtäisimme; ja jospa sydämessämme olisi Pyhän Hengen antamaa rakkautta, niin että oikein käsittäisimme, missä surkeassa tilassa ovat ne ihmiset, jotka eivät ole voineet astua Jumalan sovitusalttarin luo, vaan ovat vielä synnin ja kuoleman vallassa!

Herran tahto on, että kaikki osallistuisivat Hänen alttarinsa siunauksesta. Vaskialttari on täällä meidän keskellämme, Messiasta on julistettu meidänkin maassamme. Lähestykää kaikki ja ottakaa siitä se siunaus, jota Jumala Messiaassa tahtoo jokaiselle antaa!

Ivan Veniaminovitsh  Kargel  

Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html
Kuka oli Ivan Kargel

https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html

2 Moos. 27:1-8

27:1 "Ja tee alttari akasiapuusta; se olkoon neliskulmainen, viittä kyynärää pitkä ja viittä kyynärää leveä sekä kolmea kyynärää korkea.
27:2 Tee siihen sarvet, sen neljään kulmaan, niin että sarvet ovat samaa kappaletta kuin se. Ja päällystä se vaskella.
27:3 Tee siihen kuuluvat kattilat tuhan poisviemistä varten sekä lapiot, maljat, haarukat ja hiilipannut. Kaikki sen kalusto tee vaskesta.
27:4 Ja tee siihen myös verkonkaltainen ristikkokehys vaskesta ja tee verkkoon neljä vaskirengasta, ristikon neljään kulmaan.
27:5 Ja aseta se alttarin välireunuksen alle, maahan kiinni, niin että verkko ulottuu puolitiehen alttaria.
27:6 Ja tee alttariin korennot akasiapuusta ja päällystä ne vaskella.
27:7 Ja korennot pistettäköön renkaisiin, niin että korennot ovat kahden puolen alttaria, sitä kannettaessa.
27:8 Tee se laudoista, ontoksi. Niinkuin sinulle näytettiin vuorella, niin se tehtäköön.