Esikuvat puhuvat osa 17 Papit

ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA

PAPPEUS

"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat sanottiin, niin silloin ei vielä ollut Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5: 46,47)

PAPIT

2.Moos. 28:1 "Ja kutsu eteesi israelilaisten joukosta veljesi Aaron poikineen, että he pappeina palvelisivat minua, Aaron ja hänen poikansa Naadab ja Abihu, Eleasar ja Iitamar.”

 

Aaron oli valittu ylimmäiseksi papiksi, hänet oli voideltu ja vahvistettu virkaansa, palvelemaan pyhäkössä. Mutta Jumalan tarkoitus ei ollut, että hän palvelisi siellä yksinään. Jumala tahtoi, että hänen johdossaan olisi muita pappeja, jotka toimittaisivat pyhää palvelusta pyhäkössä, sen esipihalla, leirissä tai, jos niin tarvittiin, leirin ulkopuolella. Kaikki nämä papit olivat siis ylimmäisen papin johdossa ja hänen rinnallaan pyhäkön palvelijoita.

Pappien tuli olla "israelilaisten joukosta", aivan kuten tekstissämme sanotaan ylimmäisestä papistakin. Papit olivat siis samasta kansasta ja samasta suvusta kuin ylimmäinen pappi, ja heitä voitiin niin muodoin kutsua hänen veljikseen. Mutta sitä paitsi heitä kutsutaan Aaronin "pojiksi". Olla ylimmäisen papin "veljiä" ja "poikia" - se oli sangen lohduttava ja kallis ajatus jokaiselle pyhäkössä palvelevalle papille. Hän ei siis palvellut kenenkään muukalaisen tai tuntemattoman ihmisen johdatettavana tai käskettävänä, vaan johdossa oli ystävä ja sukulainen, joka oli häntä lähellä ja johon hän oli kiintynyt sydämen yhteyden siteillä. Kuinka hyvä ja turvallinen olikaan olla tällaisessa palveluksessa! Muut Israelin kansalaiset saattoivat jonkinlaisella pelolla ajatella pappia, jonka täytyi pyhäkössä vaeltaa vanhurskaan ja pyhän Jumalan kasvojen edessä. Mutta pappi saattoi turvallisesti ja rohkein mielin liikkua pyhissä paikoissa, sillä hän tiesi, että hänen "veljensä" ja "isänsä" oli siellä johtajana.

Kuinka ihanaa onkaan tietää, että Herra itse kutsuu uskovaisiaan "veljiksi" ja "lapsiksi". Hebrealaiskirjeessä, jossa paljon ja tarkasti puhutaan suuresta Ylimmäisestä papista ja hänen suhteistaan lunastettuun seurakuntaansa, tämä sanotaan hyvin selvästi. Lukekaamme tarkkaavaisesti nämä sanat: "Sillä Hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. Sillä sekä Hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sen tähden Hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, kun Hän sanoo: 'Minä julistan Sinun nimeäsi veljilleni, ylistän Sinua seurakunnan keskellä'; ja taas: 'Minä panen uskallukseni Häneen'; ja taas: 'Katso, Minä ja lapset, jotka Jumala on Minulle antanut!'" (Hebr. 2:10-13).

Puhuessamme edellisessä luvussa ylimmäisestä papista me näimme, että hän inhimillisen luontonsa puolesta oli omiensa kaltainen; Hän oli todellisesti ihminen, niin kuin hekin. Mutta tässä saamme nyt kuulla, että Hän jumalallisenkin luontonsa puolesta on yhtä heidän kanssaan. Sillä huomatkaa, mistä syystä Hän kutsuu heitä lapsiksi ja veljiksi. Sanat kuuluvat: "Sillä sekä Hän, joka pyhittää (nim. Messias), että ne, jotka pyhitetään (so. Hänen uskovaiset lampaansa), ovat kaikki alkuisin yhdestä (nim. Jumalasta)." Niin kuin Hän on Jumalasta, niin hekin ovat Jumalasta, sillä hekin ovat syntyneet Jumalasta. Mutta se elämä, joka heissä on, on suuren Ylimmäisen papin elämää, jonka Hän on heille antanut. Ja niin muodoin Hän on samalla heidän veljensä ja heidän Isänsä.

Kuinka suurta ja ihanaa onkaan olla Jumalan pappina! Ja sellaisiksi Jeshua Messias, suuri Ylimmäinen pappi, teki meidät, kun Hän osti meidät kalliin verensä hinnalla. Rakkaat Jumalan lapset! Muistakaa, että me saamme olla pappeina ja palvella suuren Ylimmäisen pappimme yhteydessä ja johdossa, ja se tieto antaa meille sanomatonta iloa ja rohkeaa mieltä pysyä kaikessa vaelluksessamme taivaallisen Isämme kasvojen edessä (Hebr. 10:20-22)!

Huomatkaamme edelleen, kuinka papit valittiin vanhassa liitossa. Jumalan käsky kuului: "Ja kutsu eteesi israelilaisten joukosta veljesi Aaron poikinensa, että he pappeina palvelisivat Minua" (2 Moos. 28:1). Näistä sanoista me näemme, että vaikka ylimmäinen pappi Aaron oli paljon korkeampi kuin muut papit, niin heidän valitsemisensa tapahtui hänen valitsemisensa yhteydessä. Samalla kun Jumala valitsi Aaronin, Hän valitsi myös hänen poikansa, papit. Ja näytti siltä, kuin Jumala tahtoisi pitää silmiensä edessä yksinomaan ainoan ylimmäisen papin Aaronin, mutta hänen yhteyteensä sulkeutuivat sitten muutkin papit, Aaronin pojat.

Jos käännymme esikuvista Messiaaseen, niin Jumalan Sana ilmoittaa meille, että samalla kun Jumala valitsi Ainokaisen olemaan kansansa Ylimmäisenä pappina iankaikkisesti, samalla Hän valitsi myös meidät olemaan pappeina Hänen kanssaan. Apostoli sanoo hyvin lyhyesti: "Niin kuin Hän ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät" (Ef. 1:4). "Hänessä" - tästä me ymmärrämme, että meidän valitsemisemme on kätkeytynyt Messiaan valitsemiseen. Jumala katseli ainoastaan Messiasta, mutta Hänessä, tässä ylevässä päässä, Hän katseli myös kaikkia Hänen jäseniään. Jumala ei ole valinnut meitä lapsikseen sen tähden, että me olimme hyviä tai olimme tehneet hyviä tekoja, vaan valitseminen on tapahtunut Messiaassa ja Messiaan kautta. Sen tähden apostoli sanoo, että Jumala "on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Messiaassa Jeshuassa ennen ikuisia aikoja" (2 Tim. 1:9).

Ihmeellinen ja autuaallinen on se Jumalan rakkauden salaisuus, joka tähän on kätketty! Käännä silmäsi, sinä Jumalan lapsi, aina tätä salaisuutta kohti, kun täällä vaellat ja toimitat pappispalvelustasi. Muista, ettet ole itseäsi valinnut etkä päässyt arvoon Jumalan edessä sen tähden, että olet jotakin itsessäsi tai olisit tehnyt jotakin hyvää, vaan sinä olet Messiaassa valittu ja olet Häneen kätketty Jumalan edessä. Väistykööt nyt vuoret ja kukkulat horjukoot, mutta Hänen armonsa ei sinusta väisty, eikä Hänen rauhanliittonsa horju, "sanoo Herra, sinun armahtajasi" (Jes. 54:10)!

On selvää, että papeilla oli suurempi arvo kuin muilla Israelin kansalaisilla, ja sen tähden he olivat erotetut muusta kansasta. Heidän pääasiallinen toimialansa ei ollut leirissä kansan parissa, vaan suuren Jumalan pyhäkössä ja sen esipihalla. Kuninkaatkin ylistivät pappien arvoa, kun he psalmistan kanssa veisasivat: "Sillä yksi päivä Sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa" (Ps. 84:11). Kuitenkaan eivät papit liikkuneet ainoastaan esikartanolla eivätkä olleet ainoastaan ovenvartijoina, vaan he toimivat pyhäkössäkin. Kuinka suuri ja ihana asia tämä pyhäkössä oleskelu ja toimiminen oli, sen psalmista lausuu sanoen: "Autuaat ne, jotka Sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät Sinua alati" (jae 5). Papit toimivat siellä ylimmäisen papin turvissa ja johdolla, ja tämän, heidän suuren "veljensä" ja "isänsä", kunnia ja arvo tuli heidänkin osakseen kaikissa heidän toimissaan. Heidän vaatteensakin olivat "kunniaksi ja kaunistukseksi"; niissäkin oli merkkiä siitä arvosta, missä he esiintyivät ylimmäisen papin turvissa.

Sangen tärkeää on, että jokainen Jumalan lapsi tietäisi, mikä korkea asema hänellä on Messiaassa Jumalan edessä. Sen perusteella hän ei voi tulla ylpeäksi eikä huolettomaksi, sillä Jumalan armon rikkauden oikea tunteminen tekee ihmisen nöyräksi ja omissa silmissään mitättömäksi. Jumalan armon todellinen omistaminen tuo mukanaan mielen, joka ajattelee ja puhuu näin: itsessäni en ole mitään enkä voi mitään. Kaikki on Sinun kauttasi, Herrani ja Vapahtajani!

Rakkaat ystävät! Meillä on oikeus astua siihen arvoon, jonka suuri Ylimmäinen pappimme on meille valmistanut. Hän on meitä rakastanut, pessyt meidät verellään puhtaiksi synneistämme ja "tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen" (Ilm. 1:6). Ja apostoli Pietarin kautta meille ilmoitetaan selvästi: "Te olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa'" (1 Piet. 2:9). Tämä on sanottu kaikille, jotka uskovat Herraan Jeshuaan ja kuuluvat Hänen kansaansa. Suuri Ylimmäinen pappi on Jumalan valitsema; he ovat myös "valittu suku". Hän on kuningas ja pappi; he ovat myös Hänessä "kuninkaallinen papisto". Hän on Jumalan Pyhä; he ovat myös "pyhä heimo" Hänessä. Häntä Isä kutsui nimellä: "Minun rakas Poikani"; he ovat myös Isän omaisuutta, Isän lapsia Hänessä ja Hänen kauttaan. Oi muistakaa, ystävät, kuinka suureen arvoon me heikot, syntiset ihmiset olemme päässeet taivaallisen Isän edessä suuren Ylimmäisen pappimme kanssa ja kautta! Ei mitään itsessämme; kaikki Hänen kanssaan! Kuinka meidän tulisikaan rohkein mielin ja aina nöyrin sydämin Häntä kiittää ja ylistää!

Koska Israelin papeilla oli suuri arvo, niin ymmärrämme, että heillä oli myös papillisia oikeuksia. Koska he olivat Herran palvelijoita, niin he eivät voineet milloinkaan joutua ihmisten palvelijoiksi tai orjiksi, eikä heidän tarvinnut verojakaan maksaa, paitsi mitä tahtoivat vapaaehtoisesti antaa Herralle! Pappeus tuotti heille ainaisen "vapauden". Kun muut Israelin kansalaiset, tahtoessaan lähestyä Jumalaa, aina vain seisoivat pyhäkön esipihalla, saivat papit rohkeasti astua itse pyhäkköön. Siellä he rukoilivat kultaisen alttarin edessä, nauttivat näkyleipäpöydän ääressä taivaallisia ruokia ja saivat pyhäkössä vaeltaa kultaisen lampunjalan levittämässä valossa katsellen esiripun ja majan peitteen kuvien ilmentämää Herran ihanuutta.

Niin, Herran uskovaisilla, Uuden Testamentin papistolla, on suuria oikeuksia, suurempia kuin millään ruhtinaalla! Ylimmäinen pappi, heidän Herransa, on julistanut "Herran otollista vuotta" - siinä he elävät. Siellä annetaan "vangeille vapautus", "sokeille näkönsä saaminen", lasketaan "sorretut vapauteen" (Luuk. 4:18-21). Jokainen Herran oma on tehty vapaaksi ja pysyy iäti Pojan kanssa talossa (Joh. 8:35,36). Messias on hänet vapauttanut, ja koska hän on "kalliisti ostettu", niin ei kukaan voi enää tehdä häntä "ihmisten orjaksi" (1 Kor. 7:23). Ja elipä hän missä paikoissa ja missä oloissa hyvänsä, hän saa olla yhteydessä suuren Ylimmäisen papin kanssa, sillä hänet on siirretty Hänen valtakuntaansa (Kol. 1:13). Ja suuri Ylimmäinen pappi pitää itse ehtoollista hänen kanssaan ja ravitsee häntä "elämän leivällä". Ja Hänen kauttaan hän saa ylistellä Jumalan kirkkauden toivossa (Room. 5:2; vanh. käänn.). "Tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan" on Messias "edelläjuoksijana" meidän edestämme mennyt "esiripun sisäpuolelle" (Hebr. 6:19,20), ja sinne Hänen omansakin vaeltavat Hänen jäljessään ollakseen Hänen kanssaan kirkkaudessa.

Ystävät, katsokaa, kuinka suuret oikeudet Herran uskovaisilla on! Ja kaikki voivat päästä osallisiksi tästä, ja heille vahvistetaan heidän oikeutensa! Kuinka rikkaita me siis voimmekaan olla! Ajatelkaamme tätä! Apostoli sanoo siitä: "Jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Messiaan kanssaperillisiä" (Room. 8:17). Valaiskoon meitä Pyhä Henki, joka yksin voi selittää meille tämän Jumalan säädöksen, niin että käsittäisimme perintömme suuruuden.

Papit palvelivat ilmestysmajassa ylimmäisen papin johdolla, ja hänen käskynsä mukaisesti he toimivat polttouhrialttarin edessä sekä kultaisen alttarin ääressä. He asettivat verisiä uhreja Herran eteen ja polttivat suitsutusta pyhäkössä. He sytyttivät ja hoitivat pyhää tulta Herran edessä. He noudattivat Herran tahtoa ja edistivät Herran käskyjä kaikkialla, pyhäkössä, esipihalla, leirissä, vieläpä leirin ulkopuolellakin. Ja heillä oli tekemistä sekä puhtaiden että saastaisten israelilaisten kanssa.

Muistakaamme, että mekin, kukin puolestamme, jotka uskomme Jeshuaan ja olemme Hänen verensä kautta lunastetut, olemme pappeja, ja silloin meidän tulee palvella Herraa. Ei meidän sovi katsoa omaa etuamme eikä ajaa takaa omaa kunniaamme ja nautintoamme. Ja jos katsomme Jumalan kunniaa ja alistumme suuren Ylimmäisen pappimme johtoon, kuinka paljon olisikaan tehtäviä, kuinka laajamittaiseksi ja rikkaaksi toimintamme kävisikään! Tässä tosin ei tule kysymykseen suuret ja ihmisten silmissä loistavat tehtävät, vaan ne voivat ihmisten mielestä olla sangen vähäpätöisiä. Meidän tulee muistaa, että suuri Ylimmäinen pappimme, jonka voimassa ja johdossa me toimimme, on kulkenut vaivan, tuskan ja katkeran kuoleman kautta. Meidän palveluksemme tulee myös olla uhrautuvaa, ja sen vaikuttimena tulee olla rakkaus Herraan.

Oi, jospa kaikki Herran lapset antautuisivat tähän uhrautuvaan palvelukseen! Jospa meidän ajatuksemme lähtisivät papillisesta sydämestä, joka sanamme papillisilta huulilta ja jokainen toimemme papillisesti pyhitetyistä käsistämme, niin että sekä sisäisen että ulkonaisen elämämme suunta lähtisi suuren Ylimmäisen pappimme mielialasta! Silloin Hänen ei tilinteon päivänä tarvitsisi sanoa meille: "Minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä" (Ilm. 3:2)!

Ajatelkaamme vihdoin näiden pappien keskinäistä suhdetta toinen toisiinsa. Olivathan he saman kantaisän lapsia ja samasta sukukunnasta. Tulihan siis heidän keskinäisen suhteensa, heidän välinsä, olla mahdollisimman hyvä. Heidät kaikki oli kutsuttu samanlaiseen palveluksen työhön, samaan arvoon ja samoihin oikeuksiin sekä samaan kunniaan. Ja kaikki tämä oli heille annettu ja määrätty, ei heidän oman ansionsa perusteella, vaan sulasta armosta ja hyvyydestä heitä kohtaan. Ja palvelivathan he samaa iankaikkista Herraa Jumalaa yhteisen päämiehen, ylimmäisen papin, johdossa. Todellakin, heillä ei ollut lainkaan syytä vihoittaa tai kadehtia toisiaan. Heillä ei ollut mitään aihetta pitää itseään toisiaan parempina. Ei, vaan heidän keskellään saattoi vallita täysi veljellinen suhde ja tosi yhteys.

Mutta kiinnittäkäämme huomiota suureen Ylimmäiseen pappiin, joka seisoo pyhäkössä kaikkeinpyhimmän edessä. Hän on juuri aikeissa mennä esiripun kautta kaikkeinpyhimpään ja kääntää vielä kerran katseensa kohti suurta pappisjoukkoa, joka on Häntä seurannut ja katselee Häntä. Hän ajattelee heitä ja rukoilee heidän edestään, sillä Hänen sydämensä on palava heitä kohtaan. Kuulkaamme, kuinka Hän rukoilee: "Että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin Sinä, Isä, olet Minussa ja Minä Sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että Sinä olet Minut lähettänyt" (Joh. 17:21). Hän rukoilee Isää, että "he meissä yhtä olisivat" (vanh. käänn.). Tämä rukous sydämessään Hän lähti pois tästä maailmasta. Ja se meidän suuren Ylimmäisen pappimme ja esimiehemme rukous on tullut kuulluksi sekä ajassa että iankaikkisuudessa. Herra rukoilee koko sydämestään; mutta näyttää siltä, kuin ne, joiden edestä rukoillaan, eivät aina ymmärtäisi antaa sille oikeaa arvoa. Ovatko uuden liiton "papit" vähemmän armoitettuja kuin vanhan liiton aikana ilmestysmajassa palvelevat papit? Onhan heillä kaikki, mikä voi yhdistää heidät toisiinsa iankaikkisesti! Kuulkaamme, kuinka Ylimmäinen pappi sanoo meistä: "Ja sen kirkkauden, jonka Sinä Minulle annoit, Minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä" (Joh. 17:22).

Pitäkäämme kiinni siitä, mitä suuri Ylimmäinen pappimme on tehnyt ja rukoillut meidän edestämme! Ylimmäinen pappi tahtoo, että me kaikki olisimme yhtä, saisimme ammentaa Hänen rakkaudestaan ja pysyisimme keskenämme veljellisessä rakkaudessa. Ja Hän tahtoo, että Hänen kirkkautensa tulisi meidän osaksemme, kaikkien meidän, Hänen uskovaistensa, niin että yhteys olisi todellinen ja iankaikkisesti pysyvä. Näin suuren arvon ja kunnian Hän antaa meille! Palakoon veljesrakkauden liekki yhä kirkkaammin meidän keskuudessamme!

Ivan Veniaminovitsh  Kargel  

Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html

Kuka oli Ivan Kargel
https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html