Esikuvat puhuvat osa 15 Vihkiäisuhri ja Suitsutusuhri

ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA

UHRIT

"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanottiin, niin silloin ei ollut vielä Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5: 46,47)

VIHKIÄISUHRI JA SUITSUTUSUHRI

 

ELI KORKEASTI-PYHÄ SUITSUTUS

 

"Vihkiäisuhri" (vanh. käänn.: "täytösuhri") on viimeinen ilmestysmajan esipihalla esiin kannettavista uhreista. Tosin Raamattu puhuu muistakin uhreista, esim. juomauhrista, ylennysuhrista ja heilutusuhrista. Mutta nämä olivat oikeastaan vain jonkin toisen uhrin osia, ja sen tähden niitä ei selitetäkään erikseen, vaan mainitaan ainoastaan nimeltä. Niin esim. juomauhri oli aina yhteydessä jokapäiväisen polttouhrin ja ruokauhrin kanssa, ja silloin kaadettiin määrämitta viiniä uhrin päälle. Ylennysuhrit ja heilutusuhrit taas olivat joko muiden uhrien osia tai lahjoja, joita kukin israelilainen saattoi antaa omaisuudestaan Jumalalle. Ilmestysmajan rakennuksen hyväksi ja siellä tarvittavia esineitä varten esim. tuotiin tällaisia ylennysuhreja Herralle.

Vihkiäisuhrin (täytösuhrin) kautta papit asetettiin virkaansa. Sitä on meille selitetty Aaronin ja hänen poikiensa virkaanasettamisen kertomuksessa. Näyttää siis siltä, kuin se olisi jotakin eri ihmisluokkaa varten, ja se toimitettiin ainoastaan kerran koko heidän elämänsä aikana. Kuitenkin se kuuluu pääuhrien joukkoon, ja Herra itse luettelee nämä uhrit seuraavasti: "Tämä on se laki polttouhrista, ruokauhrista, syntiuhrista, vikauhrista, vihkiäisuhrista ja yhteysuhrista" jonka lain Herra antoi Moosekselle Siinain vuorella sinä päivänä, jona Hän antoi israelilaisille käskyn tuoda uhrilahjansa HerralIe Siinain erämaassa" (3 Moos. 7:37,38). Tästä ymmärrämme, että tällä uhrilla on itsenäinen merkityksensä ja oma luonteensa.

Nimitys täytösuhri (vanh. käänn.) merkitsee sitä, että tämän uhrin kautta Aaronin ja hänen poikiensa kädet ja sydän täytettiin, niin että he tulivat mahdollisiksi papin virkaan. Pappeina he eivät voineet tyhjin käsin seisoa Jumalan edessä, sillä papin virkaan kuuluu, että heillä pitää olla jotakin Jumalalle tuotavaa. Heidän piti käsissään ja sydämessään tuoda jotakin Jumalalle. Sillä hehän edustivat kansaa Jumalan edessä, ja heidän virkansa oli pyhää palvelusta. Mutta mitä he voisivat tuoda, mikä olisi otollista Jumalalle? Ei heissä itsessään luonnollisina ihmisinä ja Israelin kansalaisina ollut mitään sellaista. Jumalan piti täyttää heidän kätensä ja antaa heille ja heihin sellaista, mikä saisi armon Hänen silmiensä edessä, ja mikä voisi tuottaa armoa ja mielisuosiota heille itselleen ja heidän veljilleen, joita he edustivat. Ja se tapahtui tämän uhrin kautta. He tulivat esipihalle kädet täynnä syntiä; mutta Herra käski heidän laskea kätensä syntiuhrin päälle, ja heidän syntinsä otettiin pois. Sitten heidän tuli laskea kätensä, jotka vielä olivat tyhjinä, polttouhrin päälle; sen kautta he tulivat otollisiksi Jumalalle. Vihdoin he laskivat kätensä täytösuhrin päälle; sen kautta heidät pyhitettiin. Nyt heidän ei enää tarvinnut laskea käsiään minkään uhrin päälle, vaan uhri pantiin heidän käsiinsä, ja he tulivat täytetyiksi (3.Moos.8:8,14,18,22,26,27). Aaron ja hänen poikansa tulivat täytös- eli vihkiäisuhrin kautta täytetyiksi, niin että he voivat kantaa uhrin ja astua sen kanssa Jumalan eteen, jotta se saattaisi puhua Jumalalle sitä kieltä, jota Hän yksin ymmärsi, ja joka oli Hänelle otollista.

Messias on meidän oikea täytösuhrimme. Ristiinnaulittu Herra ei ole ainoastaan meidän vanhurskautemme, rauhamme ja ravintomme, vaan Hän on myös meidän pyhityksemme. Ja Hänen kauttaan lunastettuina me olemme Jumalan edessä kuninkaita ja pappeja, joiden tulee kantaa Herran aseita, olimmepa missä toimessa ja missä asemassa hyvänsä maailmassa. Hänen kauttaan pyhitettyinä me olemme mahdolliset seisomaan Jumalan edessä, ja me kannamme silloin uskon käsivarsilla Jumalan eteen Messiaan, oikean uhrin.

Nyt katsomme edelleen, kuinka verta käytettiin tässä uhrissa. Jumalan Sana kertoo meille tästä seuraavasti: "Ja Mooses teurasti sen ja otti sen verta ja siveli sitä Aaronin oikean korvan lehteen ja oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen. Ja Mooses toi Aaronin pojat esille ja siveli verta heidän oikean korvansa lehteen ja heidän oikean kätensä peukaloon ja heidän oikean jalkansa isoonvarpaaseen, mutta vihmoi muun veren alttarille ympärinsä" (3 Moos. 8:23,24).

Näihin määräyksiin kätkeytyy kalliita jumalallisia totuuksia. Kun Aaron ja hänen poikansa olivat laskeneet kätensä uhrin pään päälle, joka oli menevä kuolemaan, jotta he tulisivat pyhitetyiksi Jumalalle, he tunnustivat koko olemuksensa puolesta olevansa yhtä uhrin kanssa. Se oli uskon toimi. Sitä seurasi sitten niin sanoaksemme käytännöllinen toimi, jolloin yksittäiset jäsenet tulivat osallisiksi uhrin kuoleman vaikutuksista. Kolme pääjäsentä on tässä valittu edustamaan ruumiin muita jäseniä.

Apostoli puhuu (Kol. 3:1-5) siitä, että me olemme nousseet ylös Messiaan kanssa ja olemme kuolleet Messiaan kanssa, mutta sanoo sitten kuitenkin: "Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne." Tämä puhe kuulostaa oudolta, että niiden, jotka ovat kuolleet Messiaan kanssa, pitää vielä kuolettaa maalliset jäsenensä. Mutta asia on kuitenkin niin. Minä olen tosin uskon kautta yhtä Messiaan kanssa, niin että Hänen kuolemansa hedelmä tulee minun osakseni. Toinen asia on sitten sen seurausta, nimittäin että tämä kuolema vaikuttaa jokapäiväisen elämän tapauksissa minun kuolevaisen ruumiini eri osiin, niin kauan kuin vielä elän täällä. Sillä voisihan ruumiini muutoin tulla käytetyksi pahuuteen

Tässä täytösuhrin esikuvassa siveltiin verta ensin oikean korvan lehteen. Korva on se ruumiinjäsen, jonka kautta parhaiten ylläpidetään yhteyttä muihin ympärillämme oleviin olentoihin. Ja korvan kautta me kuulemme Jumalan äänen. Mutta myös paholainen saattaa sen kautta kuiskailla meille ja houkutella puolelleen. Voi, kuinka paljon hävitystä nämä korvan kautta tulleet viettelykset voivatkaan aikaansaada ruumiin muissa jäsenissä, ellei korvaa kuoleteta! Ajatelkaamme ainoastaan Eevaa paratiisissa. Hän kuunteli käärmeen viettelevää ääntä, ja heti siitä levisi turmelevaa vaikutusta kaikkiin muihin ruumiinosiin. Silmä alkoi katsella kiellettyä hedelmää, maku ja mielikuvitus heräsi, sillä hän "näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä" (1 Moos. 3:6). Vihdoin käsi ojentui ja alkoi palvella pahaa himoa, ja nyt oli koko olemus mukana. "Ja hän otti sen hedelmästä ja söi."

Tällainen on asiain kulku vielä tänäkin päivänä meidän jokaisessa synnissämme. Kuinka toisenlaiseksi olisikaan mainittu tapaus kääntynyt, jos Eevan korva olisi ollut kuuro ja kuollut kaikille vietteleville houkutuksille ja olisi ollut pyhitetty kuuntelemaan Jumalan ääntä! Niin, pappien korva sai kuoleman merkin; ei minkään viettelevän äänen pitänyt siihen vaikuttaa, ei minkään, mikä vastustaisi veren voimaa Jumalan edessä.

Meidän ylistetty Herramme, jota tässä ylimmäisessä papissa kuvataan, vaelsi tässä synnin ja viettelysten maailmassa sillä tavoin, että korva oli kuuro ja silmä sokea kaikille pahuuden vaikutuksille. Herra huutaa meille, jotta huomaisimme ja tarkkaisimme tätä asiaa: "Te kuurot, kuulkaa, ja te sokeat, katsokaa ja nähkää! Kuka on sokea, ellei Minun palvelijani, ja kuka niin kuuro kuin Minun sanansaattajani ?" (Jes. 42:18,19). Niin, Jeshua Messias oli kuuro paholaisen ja maailman viettelyksille. Kun paholainen kiusasi Häntä katsomaan omaa hyötyään tai kunniaansa sekä kiusaamaan Jumalaa (Matt. 4:1-10), kun Häntä uhattiin ja peloteltiin (Luuk. 13:31,32), kun Häntä pilkattiin ja herjattiin (Matt. 27:40-42; 1 Piet. 2:23), Hän ei taipunut kuuntelemaan näitä ääniä; ennemmin Hän kuoli kuin kallisti korvaansa niille. Oi jospa saatanan ja maailman houkuttelevat viettelykset kohtaisivat meidänkin korvissamme Herran veren merkin! Sillä Hänen kuolemansa kautta mekin saatamme olla kuuroja ja kuolleita, niin että voitamme, kuten Hän voitti.

Toiseksi verta siveltiin pappien oikean käden peukaloon. Peukalo on pääjäsen niiden elinten joukossa, joiden kautta toiminta tapahtuu. Täytösuhrin verellä merkittiin tämäkin jäsen. Älköön siis enää mitään pahaa ja epäpyhää tointa tapahtuko näitten käsien kautta; olkoot ne kuolleet kaikelle pahalle teolle, jotta ne voisivat toimittaa pyhiä tekoja ja palvella Jumalaa! Tämä on ihana kuva kaikille uskovaisille. Ja Raamattu sanookin heille: "Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot" (Room. 13:12), ja vielä: "Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä'" (Ef. 5:11). Apostoli käskee "'kohottamaan pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä" (1 Tim. 2:8), ja kaikissa näissä ajallisissa ja jokapäiväisissä toimissamme käyttäytymään Herran tahdon mukaan: "Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi" (1 Kor. 10:31); "Kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeshuan nimessä" (Kol. 3:17). Messiaan kallis veri, joka kostutti meidänkin käsiämme, on erottanut ne kaikista entisistä toimista ja antanut voimaa Jumalalle otollisiin tehtäviin.

Verta siveltiin myös oikean jalan isoonvarpaaseen. Jalka välittää toimintaa ja yhteyttä maailman kanssa, ja samalla se on myös meidän elämämme vaelluksen kuva. Tämäkin jäsen merkittiin verellä. Pappien vaellus tuli tämän kautta kuoleman voiman alaiseksi. Silloin eivät kelvanneet mitkään synnin retket eivätkä omat tiet, ei edes se tie, jota maailma kehuu kultaiseksi keskitieksi, vaan yksin Herran tiet, joita he nyt vaelsivat. Herran pyhäkkö ja esipiha oli nyt se paikka, jossa heidän jalkansa seisoivat ja jossa he vaelsivat. Olkoon tämä kallis veri merkkinä meillekin, niin että koko vaelluksemme kävisi sen mukaan! Ja jos sydämessä ilmenee taipumusta tieltä poikkeamiseen ja rakkautta omiin teihin, niin muistelkaamme Häntä, joka on vuodattanut verensä meidän sovitukseksemme ja toimiemme sekä teittemme puhdistukseksi, ja rukoilkaamme nöyryydessä:

Siis pese, Jeshua, minut verelläs,
puhdista, laadi lumivalkeaksi,
niin että saisin laulaa tykönäs,
kun kutsut täältä luonas asuvaksi.

Vanhurskautes puku puhtahin
pueta yllen', se on iki oiva.
Mä iki omas sitten olenkin;
iäinen kiitoksein on Sulle soiva.

Kun nyt papit olivat näin verellä merkityt, vuodatettiin muu veri alttarille yltympäri. Myös alttari oli jo ennen sovitettu ja pyhitetty (3 Moos. 8:15) . Nyt tuli vielä sen päälle, samoin kuin pappien päälle oli tullut, täytösuhrin veri. Ei mitään pahaa tai epäpyhää voinut enää tulla sen päälle tai koskea siihen. Tästä lähtien se pyhitti kaikki uhrit, jotka sen päälle laskettiin (Matt. 23:19). Se oli nyt pyhitetty Jumalan palvelukseen.

Tästä me ymmärrämme, että pappien pyhittäminen eli vihkiminen oli aivan yhtä alttarin pyhityksen kanssa; ja kun tiedämme, kuinka kiivaasti Jumala piti huolta kaikista ilmestysmajan esineistä, ettei yhtäkään tulisi käytetyksi epäpyhään tarkoitukseen, niin voimme päättää samaa pappienkin suhteen ja saamme silloin oikean käsityksen siitä, kuinka pyhiä, hyviä ja kalliita he olivat Jumalan silmissä. Kuitenkin tämä kaikki on ainoastaan tulevan hyvän esikuvaa ja varjoa. Kuinka äärettömän paljon suurempi ja täydellisempi onkaan se pyhitys, jonka Messias verensä kautta on omilleen suorittanut; ja kuinka paljon kiivaammin valvoo Jumala sitä, että Hänen lapsensa vaeltaisivat pyhyydessä! Oi, tietäkäämme, että jokainen Jumalan lapsi on elävän Jumalan temppeli, joka on pyhitetty ollakseen Hänelle mielisuosioksi ja palvellakseen Häntä!

Täytösuhrin muut osat: sisälmysten rasva, maksanlisäke, molemmat munuaiset ja oikea lapa, so. uhrieläimen jaloimmat sisäiset ja ulkoiset osat oli annettava Herralle. Näiden päälle oli vielä pantava öljyllä voideltu happamaton kakku ja yksi ohukainen leipä. Kaikkien näiden kappaleiden esikuvallisesta merkityksestä on puhuttu jo edellä. Ne esittävät meille monipuolisesti Messiasta elämässään ja kuolemassaan. Huomiota ansaitsevaa tässä uhrissa on se, että näitä Herralle kuuluvia kappaleita ei heti asetettu alttarille, vaan Mooseksen käskettiin ensin asettaa ne Aaronin ja hänen poikiensa käsiin. Nämä tulivat tästä ymmärtämään, kuinka kalliita asioita heille nyt oli uskottu. He olivat ennen laskeneet kätensä uhrin pään päälle ja sillä julistaneet olevansa yhtä sen kanssa. Nyt taas uhri annettiin heidän käsiinsä ilmoittaen sillä olevansa yhtä heidän kanssaan. Tämä oli sangen tärkeä toimi. Sen jälkeen otettiin uhrin osat heidän käsistään ja pantiin alttarin pyhään tuleen; mutta papit asetettiin Herran pyhään palvelukseen. Edelliset paloivat tulessa; pappien tuli antaa itsensä kulutettaviksi Herran palveluksessa. Tämä oli Jumalalle suloinen tuoksu.

Hän, meidän suuri täytösuhrimme, lausui Isän edessä mennessään polttouhrialttarilleen: "Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa" (Joh. 17:19). Jokin aika sitä ennen Hän oli sanonut, että Isä oli Hänet pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan (Joh. 10:13); nyt Hän pyhitti itsensä meidän tähtemme. Voidakseen täyttää Isän tahdon Hän tuli pyhitetyksi. Jotta me voisimme sen täyttää, täytyy meidänkin tulla pyhitetyiksi. Ja mennessään kuolemaan Hän pyhittää itsensä meidän pyhitykseksemme. Hänen kuolemansa ei siis tule meille ainoastaan sovitukseksi, vaan myös pyhitykseksi, ja Hänen kuolemansa voimasta me tulemme pyhitetyiksi "totuudessa". Mutta se tapahtuu vasta silloin, kun ilmoitamme olevamme yhdistyneitä Hänen kanssaan, niin kuin Hän ilmoitti olevansa yhtä meidän kanssamme. Silloin, niin silloin me annamme ruumiimme uhriksi ja palvelemme Häntä Hänen pappeinaan, missä toimessa olemmekin ja missä paikassa tässä maailmassa sitten vaellammekaan. Hänelle, meidän täytösuhrillemme, olkoon kiitos ja ylistys!

Suitsutusuhri eli korkeasti-pyhä suitsutus, jolla oikeastaan uhrien seitsenluku täyttyy, johtaa meidät esipihalta itse pyhäkköön, vaskialttarin luota, jossa niin kauan olemme viipyneet, kultaisen alttarin eteen. Suitsutus oli ainoa uhri, joka asetettiin kultaiselle alttarille ja poltettiin pyhäkössä. Meidän Vapahtajamme kärsimisen, kuoleman ja sovituksen esikuvat olivat kaikki esipihalla, eikä itse pyhäkössä, joka on taivaan kuva. Messias kärsi ja kuoli täällä maan päällä, eikä sitten enää kirkkauteen astuttuaan. Sinne Hän vei mukanaan Isän eteen kaikki toimitetun lunastuksen hedelmät. Kultainen alttari oli aivan lähellä esirippua, joka Jeshuan saavutetun lunastuksen kautta revittiin rikki, ja tälle alttarille saattoi meidän Ylipappimme laskea lunastuksensa ihanat hedelmät, jotka tästä nousivat Jumalan luo hyvänhajuisena suitsutusuhrina.

Tässä suitsutusuhrissa poltettiin niitä aineita, jotka olivat itämaitten kasvikunnan kalleimpia ja parhaimpia. Ne kuvaavat suuresti ylistetyn Herramme ja Vapahtajamme ihania ominaisuuksia ja täydellisyyksiä. Nämä Hänen ominaisuutensa, jotka Hänen vaelluksessaan täällä kehittyivät ihanimpaan täydellisyyteen, olivat täysin tunnetut ja omistetut yksin Isälle.

Ensimmäinen aine oli palsami (Lutherin käänn. mukaan. Hepr. nataf = pisara) . Sitä saatiin puusta, jota kreikan kielellä nimitetään storaks. Puuhun, tehtiin leikkauksia. Niistä alkoi tihkua sitkeää nestettä, joka muodostui pisaroiksi ja tippui puun juurelle asetettuihin astioihin. Ketä voisimmekaan tässä ajatella, ellemme Häntä, elämän puuta, elävää viinipuuta, joka kärsimysten ja kuoleman veitsen alla ollen on vuodattanut pyhien ominaisuuksiensa palsamin! Mitä syvemmälle pilkan, halveksunnan, kärsimysten ja kuoleman terävä veitsi viilsi, käyden sielun ja ruumiin läpi, sitä kirkkaammin tihkuivat esille Hänen ihanat ominaisuutensa. Katsokaa, ystävät, Hänen rajatonta rakkauttaan, muuttumatonta alttiuttaan, ääretöntä kärsivällisyyttään ja jumalallista armahtavaisuuttaan; niitä ei kuolemakaan voinut häiritä! Mikä ihmeellinen palsami lähtikään tästä elämän puusta Isälle verrattoman suloiseksi tuoksuksi!

Toisen aineksen heprealainen nimi on shekeleth, joka useissa raamatunkäännöksissä on käännetty sanalla stakte, joka tarkoittaa erään simpukkalajin kuorta. Muiden suitsutusaineiden yhteydessä se antoi voimaa ja kestävyyttä tuoksuvalle savulle. Jotta sitä voitaisiin käyttää, täytyi tietysti koko simpukan kuori rikkoa ja jauhaa. Meidän Herramme ruumiin temppeli piti myös murrettaman, jotta siitä nousisi suloinen tuoksu Isälle. Ja varmaa on, että Hän tässä murretussa muodossa, tässä uhrautumisessaan, vahvisti erinomaisella tavalla kaikki ihanat ominaisuutensa. Ja kun Hän on kärsinyt kuoleman, niin nyt Hänen koristuksenaan on iankaikkinen ja katoamaton elämä, ja sen tähden kaikki Hänen ihanat ominaisuutensa ovat iankaikkisia. Oi ystävät, iloitkaamme siitä!

Kolmas aines oli nimeltään galbanum (tuoksukumi; hepr . helbonah). Se oli hartsia eli kumia, jota saatiin eräästä Arabiassa ja Syyriassa kasvavasta pensaasta. Itsekseen poltettuna tällä hartsilla oli erittäin väkevä ja vastenmielinen haju, niin että sen savulla karkotettiin käärmeitä. Mutta muihin suitsutusaineisiin sekoitettuna se antoi voimaa hyvälle tuoksulle.

Tämä oli merkillinen suitsutusuhrin aines. Se näyttää olleen ristiriidassa muiden aineiden kanssa, mutta kuitenkin se oli tarpeellinen voiman antaja. Meidän Herrassamme ja Vapahtajassamme oli todellakin ominaisuuksia, jotka näyttivät olevan toisten vastakohtia, mutta jotka selvästi täydensivät toinen toistaan. Ajatelkaamme esim. Hänen pyhää ja järkähtämätöntä vanhurskauttaan ja samalla Hänen rajatonta armahtavaisuuttaan syntisiä ja kadotettuja kohtaan. Ne näyttävät käytännöllisessä elämässä olevan ristiriidassa, mutta itse asiassa ne täydensivät toinen toistaan.

Niin ikään oli Jeshuan persoonassa sekä rakkautta että vihaa, aivan kuten profeetta sanoo: "Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sen tähden on Jumala, Sinun Jumalasi, voidellut Sinua iloöljyllä enemmän kuin Sinun osaveljiäsi" (Ps. 45:8). Kun rakkaus vanhurskauteen ja viha jumalattomuutta kohtaan olivat näin rinnakkain, niin ne vahvistivat toinen toistaan, ja siitä tuli sellainen täydellisyys, että Jumalan mielisuosion iloöljy vuodatettiin Messiaan päälle Hänen ihmisenä ollessaan. Ja sen tähden, juuri sen tähden paholainen ja kaikki riivaajahenget pelkäsivät Jeshuaa ja vapisivat Hänen edessään. Juuri tämä Hänessä oleva galbanum vaikutti sen, että vanha käärme paeten huudahti: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, sinä Jumalan Poika? Oletko tullut tänne vaivaamaan meitä ennen aikaa?" (Matt. 8:29) Viholliset olivat tulleet huomaamaan, että tässä Jumalan Karitsassa oli kätkettynä jalopeura, joka oli tekevä heistä lopun.

Vihdoin tähän kuului hajupihka (hepr. lebonah = suitsuke), jota kellertävää ja katkeranmakuista pihkaa eli hartsia saatiin eräästä Arabiassa ja Intiassa kasvavasta puulajista. Monet kansat ovat käyttäneet sitä hyvänhajuisella suitsukkeena jumaliensa temppeleissä. Se on olemassa aivan kuin jumalanpalvelusta varten. Messias on todellakin sanan täydessä merkityksessä hyvänhajuisena suitsutuksena Jumalalle. Puheessaan ja toimissaan, rakkaudessaan ja kärsimyksessään, koko elämässään ja kuolemassaan Hän oli todellakin ikään kuin alituisesti Jumalan luo nouseva hyvänhajuinen uhrisavu. Hän saattoikin inhimillisen vaelluksensa lopulla juhlallisesti Isää rukoillen sanoa: "Minä olen kirkastanut Sinut maan päällä: Minä olen täyttänyt sen työn, jonka Sinä annoit Minun tehtäväkseni" (Joh. 17:4).

Herra oli käskenyt Mooseksen panna tähän suitsutusuhriin yhtä paljon kutakin ainesta. Kuinka suuri määrä oli pantava, ei ollut sanottu, mutta kaikkia oli pantava yhtä paljon. Kaikki oli survottava hienoksi ja valmistettava taidokkaasti, jotta alttarille asetettava jauho olisi puhdasta ja hienoa.

Kuinka tarkalleen tämä sopiikaan kuvaamaan meidän Vapahtajamme täydellisiä ominaisuuksia! Me olemme kykenemättömät niitä mittaamaan ja arvostelemaan; sen voi tehdä yksin Isä, joka tuntee Pojan. Sen vain tiedämme, että kaikki Hänen ominaisuutensa olivat yhtä täydellisiä; yksi ei ollut toista heikompi eikä väkevämpi. Hän oli joka kohdassa "rakas", niin kuin Isä sanoo. Ja kaikki ainekset olivat survotut hienoksi. Niin, kuinka monessa vaikeudessa ja ahdistuksessa Herramme Jeshua saikaan vaeltaa, ja kuinka monta iskua sekä sisäisesti että ulkonaisesti Hänen täytyi kestää aina kuolemaansa asti, ennen kuin Hän valmistui otolliseksi uhrisavuksi Jumalalle! Ja kaikki ainekset oli "taidokkaasti"' valmistettava, niin ettei siihen tullut mitään epäpuhdasta, ei hitustakaan roskaa eikä vierasta ainesta. Suitsukkeen tuli olla pyhä, kaikesta jokapäiväisyydestä ja vaillinaisuudesta erotettu.

Sellainen olikin Jeshua Messias, sillä taivaallinen suitsukkeen valmistaja, itse Pyhä Henki, oli tehnyt puhtaiksi ja pyhiksi kaikki Hänessä olevat ominaisuudet. Hän, Pyhä Henki, valvoi, ettei mitään saastuttavaa pölyä tai vierasta ainesta päässyt rakkaan Pojan olemukseen häiritsemään Isän mielisuosiota. Herramme Jeshua on täydellinen ja pyhä suitsutusuhri, joka on tyydyttänyt kaikki Jumalan vaatimukset.

Ilmestysmajan esipihalta nousi polttouhrialttarilta uhrisavu joka aika taivasta kohti, ja kansa voi sen nähdäkin. Mutta suitsutusuhrista, joka toimitettiin pyhäkössä kultaisen alttarin päällä, nousi savu pyhäkköön levittäen voimansa yksinomaan Jumalan eteen; kansa ei sitä nähnyt. Kultaisen alttarin päältä nouseva savu nousi vähitellen ja täytti pyhäkön peittäen kaikki sen esineet. Se laajeni ja tiheni, tunkeutui esiripunkin läpi kaikkeinpyhimpään ja asettui sulotuoksuisen pilven muodossa armoistuimenkin päälle. Tästä pilvestä Herra puhui Moosekselle, kun Hän armossa ja laupeudessa seurusteli tämän palvelijansa kanssa, niin kuin ystävä puhuttelee ystäväänsä (2 Moos. 33:11). Ja kun ylimmäinen pappi suurena sovintopäivänä meni kaikkeinpyhimpään, niin hänellä täytyi olla syntiuhrin verta ja suitsutusastia mukanaan. Muulla tavoin hän ei voinut tulla Jumalan eteen. Veri vihmottiin armoistuimelle, ja suitsutusastian tulisilla hiilillä paloi suitsuke, ja siitä nouseva ihana tuoksu peitti pilvenä armoistuimen. Molemmat tulivat käyttöön samassa paikassa kaikkeinpyhimmässä.

Tämä on Messiaan veren ja kaikkien Hänen ihanien täydellisyyksiensä voiman esikuva. Hän kuoli niin sanoaksemme esipihalla meidän silmiemme nähden, ja Hänen verensä puhdisti meidät kaikesta synnistä. Mutta sen jälkeen Hän on mennyt esiripun toiselle puolelle, johon meidän katseemme ei ulotu. Mutta kuitenkin me tiedämme, että Hän, pyhä uhriverensä mukanaan, on esiintynyt taivaallisen Isän edessä, ja että siellä Hänen ihanat täydellisyytensä ja maan päällä tehty työnsä nousevat alituisesti suloisena uhrisavuna Jumalan tykö. Hänen kallis verensä puhuu siellä syntisten hyväksi ja paljon paremmin kuin Aabelin veri. Ja Hänen ihanat täydellisyytensä sulkevat armonpilveen kaikki Hänen pyhitetyt omansa. Oi kuinka ihanaa ja autuaallista! Tämä maa oli Hänelle liian ahdas; Hän on täyttänyt taivaat suloisen suitsutusuhrin savulla.

Nythän me ymmärrämme, minkä tähden mekin voimme olla otollisia Jumalan edessä ja voimme rohkeasti ilmestyä Hänen armoistuimensa eteen. Tämä ihmeellinen suitsutusuhri peittää meidät pilveensä, ja sen tuoksu on Jumalalle otollinen. Omassa asussani ja kaikkine viheliäisyyksineni en voi olla Jumalalle otollinen. Kaikki oma vanhurskauteni on kuin saastainen vaate Jumalan edessä. Nyt on ikuisiksi ajoiksi ratkaistu tämä kysymys: "Kuinka minä voin ilmestyä otollisena Jumalan eteen?" Painakoon Pyhä Henki tämän asian oikein syvälle meidän sydämeemme!

Sinä, Jumalan lapsi, joka olet syntiuhrin kautta uskossa saavuttanut anteeksiantamuksen ja rauhan Jumalassa, ota vaari, ettet jää esipihalle, tyytyen siihen olotilaan. Nyt sinun tulee papillisessa puvussa astua sisään ja asua pyhäkössä. Siellä sinun tulee toimia ja vaeltaa niin, että voisit "joka paikassa kohottaa pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä" (1 Tim. 2:8). Niin, sytyttäköön iankaikkinen suitsutusuhri suitsukkeen sinunkin sydämessäsi palamaan kaikkeinpyhimmässä Herran edessä, niin että saisit sieltä kuulla siunaavan vastauksen: "Sinä hyvä ja uskollinen palvelija, mene Herrasi iloon!"

Ivan Veniaminovitsh  Kargel  

Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html


Kuka oli Ivan Kargel
https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html