Esikuvat puhuvat osa 6 Sovitusraha ja sen käyttäminen

ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA

ILMESTYSMAJA JA SEN ESINEET

 

"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat puhuttiin, niin silloin ei ollut vielä Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5:46,47)

 

SOVITUSRAHA JA SEN KÄYTTÄMINEN

 Lue 2 Moos. 30:11-16; 2 Moos. 27:17; 2 Moos. 26:19 (Kirjoituksen lopussa)

Jumala oli "voimallisella käsivarrella" pelastanut Israelin kansan Egyptin orjuudesta ja johdatti sitä omana kansanaan. Kansalla ei ollut tässä mitään omaa ansiota, vaan Herra oli tehnyt kaiken heidän hyväkseen. Kansa oli tullut maksamaan Herralle paljon. Tämä tärkeä asia piti tarkoin asetettaman kansan eteen, "muistoon Herran edessä", ja esitettämän ilmestysmajassa, jotta jokainen israelilainen jo esipihalle astuessaan voisi sen nähdä ja sitä muistaa. Sen tähden Jumala antoi Mooseksen kautta erityisen käskyn, että jokaisen kaksikymmentä vuotta täyttäneen, joka luetaan kuuluvaksi Herran kansaan, tuli maksaa "hengestään sovitusmaksu Herralle", puoli sekeliä hopeaa. Minkä tähden tämä sovintoraha on annettava, sanotaan myös: "...ettei mikään rangaistus heitä kohtaisi".

Tämä Herran sana antaa meidän ymmärtää, että jokainen heistä oli syntinen, joka oikeuden ja lain mukaan oli tuomion ja rangaistuksen oma, mutta että heidän syntinsä voi tulla Jumalan edessä Hänen määräämänsä sovintohinnan kautta poistetuksi. Tämän sovintorahan kautta israelilainen pääsi vapaaksi syntivelastaan.

Katsomme nyt tarkemmin tätä

israelilaisten sovintorahaa ja sen käyttämistä,

koska tämä taas antaa meille selvän ja ihanan kuvan Messiaasta, joka on Jumalan määräämä ja ainoa riittävä sovitushinta syntiemme edestä.

Ensiksi on otettava huomioon, että sovintoraha suoritettiin hopeassa. Hopea oli siihen aikaan se arvometalli, jota enimmäkseen käytettiin kaupoissa ja maksusuorituksissa. Se oli, niin sanoakseni, kauppiaan metalli, ja sitä kutsuttiin lyhyesti "rahaksi". Aabraham osti Makpelan vainion ja suoritti siitä kauppahinnan hopeassa. Joosef myytiin ja Messias niin ikään myytiin hinnasta, joka oli laskettu hopeassa. Sekeli, joka oli tavallinen maksuväline, oli hopearaha. Sen tähden, kun Raamattu puhuu hopeasta, niin ajatus menee heti kauppaan, arvoon ja maksuhintaan. Niin muodoin, kun ilmestysmajassa nähdään hopeaa, tulee ajatukseen heti jokin kauppahinta tai sovintoraha. Meillä on sitä suurempi syy ajatella tätä, koska apostoli Pietari, puhuessaan Messiaan meidän sielumme edestä suorittamasta lunastushinnasta, heti ensimmäiseksi viittaa hopeaan näin sanoen: "...tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Messiaan kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan" (1 Piet. 1:18,19).

Niin kuin siis hopea ilmestysmajassa puhuu suorituksesta, kauppahinnasta, niin myös pyhä Raamattu kaikkialla puhuu sitä samaa Messiaan verestä, vaikka äärettömän paljon korkeammassa merkityksessä, meidän suhteemme. Jeshua itse sanoo: "Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä (Matt. 20:28). Ja apostoli Paavali, kehottaessaan korinttolaisia pyhitettyyn elämään ja antamaan ruumiinsa uhriksi Herralle, sanoo: "...ette ole itsenne omat. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne ja hengessänne, jotka ovat Jumalan" (1 Kor. 6:19,20; vanh. käänn.).

Eivätkä Herran lunastamatkaan taivaan kirkkaudessa vaikene tästä lunastushinnasta, vaan ylistävät sitä siinä uudessa laulussa, jonka yksin Herran omat oppivat, näin sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä Sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista" (Ilm. 5:9).

Sovintorahan suorittaminen saarnasi israelilaiselle yhä sitä, ettei ihminen voi tulla otolliseksi tai vanhurskaaksi Jumalan edessä lain töiden avulla. Me tiedämme, että Israelin kansa oli asetettu lain alle, niin että sille oli annettu selviä käskyjä ja kieltoja. Heille oli sanottu: "Se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä" (3 Moos. 18:5). Ja he ponnistelivat voimiaan täyttääkseen lain vaatimukset. Mutta heidän voimansa eivät siihen riittäneet. Sen vuoksi Jumala asetti heidän eteensä monenlaisia esikuvia, jotka puhuivat lunastuksesta, heidän edestään suoritettavasta sovintohinnasta. Tätä ei olisi tarvittu, jos he itse puolestaan olisivat kyenneet täyttämään Jumalan tahdon ja noudattamaan Hänen lakiaan. Sillä ei suinkaan silloin tarvita sovintorahaa rikoksista, jos joku on viaton. Mutta jokaisen israelilaisen, hurskaimmankin, täytyi edestään suorittaa sovintoraha, ja sehän osoittaa selvästi, että hän tarvitsi välttämättömästi lunastusmaksun, sovintorahan, suojaa.

Aivan niin on vielä nytkin. Ihminen ei voi täyttää Jumalan lakia, vaikka hän kuinka koettaisi ja vaivaisi itseään. Ja sen tähden, olipa hän olevinaan kuinka hurskas hyvänsä, ei laki voi tuottaa hänelle elämää, vaan se tuottaa kuolemaa.

Me olemme itsessämme vararikon tehneitä, eikä meillä ole siveellistä voimaa täyttää Jumalan lakia. Jokainen meistä, parhainkin, tarvitsee Hänen edestään suoritettua lunastusmaksua, mikäli hän tahtoo kuulua Herran kansaan. Jumalalle olkoon kiitos, että sovintoraha on Messiaassa Jeshuassa maksettu meidän edestämme, kunhan vain uskossa käytämme sitä hyväksemme!

Hopeainen sovintoraha opettaa meille edelleen, ettei israelilainen vielä luonnollisen syntymisen perusteella tullut otolliseksi kuulumaan Hänen kansaansa. Vasta sovintorahan suoritettuaan hän kuului Herran kansaan ja saattoi nauttia sen etuja.

Niin oli asia Mooseksen aikana, niin oli Johannes Kastajan ja Jeshuan aikana, ja niin on vielä nytkin. Itsevanhurskaille fariseuksille ja suruttomille saddukeuksille Johannes sanoo: "Älkää luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille" (Matt. 3:9). Ja Jeshua itse sanoo Nikodeemukselle: "Totisesti, totisesti Minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa" (Joh. 3:3).

Tässä on meille iankaikkisesti pysyvä sääntö. Luonnollisen syntymän kautta tulleet edut eivät voi auttaa meitä Jumalan valtakuntaan, eivät esi-isien hyveet, ei sukulaisuus, eivät kansalliset oikeudet. Tässä on kysymys synnin vallasta vapautumisesta ja uuden mielen syntymisestä, ja se tapahtuu ainoastaan lunastusmaksun suorituksen kautta. Ja tämä lunastusmaksu, meidän sovintorahamme, on Jeshuan pyhä veri.

Mutta huomatkaamme vielä se tarkka määräys, että jokaisen israelilaisen tuli itse suorittaa edestään sovintoraha. Toinen ei voinut suorittaa sitä toisen puolesta, vaan kunkin piti omasta puolestaan astua esiin. - Tässä meille annetaan esikuvassa selvä opetus, että lunastus Messiaassa on omistettava henkilökohtaisesti. Kunkin ihmisen tulee itse sopia Jumalan kanssa, ja hänen tulee olla varma asemastaan Jumalan suhteen. Mutta voi, kuinka paljon epäselvyyttä ja erehdyksiä vallitseekaan tässä asiassa ihmisten kesken! Paholainen on viekkaudessaan eksyttänyt kristityn nimeä kantavia ihmisiä, niin että suuret joukot luulevat olevansa otollisia Jumalalle vain sen kautta, että he ovat mielestään hurskaita tai ovat harjoittaneet hyväntekeväisyyttä, ovat saaneet kristinuskon opetusta tai kuuluvat yleisesti tunnustettuun kirkkokuntaan. Mutta jos tiedustelet heiltä heidän henkilökohtaista suhdettaan Jumalaan ja heidän pelastuksensa varmuutta, niin saat vastaukseksi: "kenties", "tahtoisin kyllä", "mutta", "jos" jms. He ovat siis itse asiassa epätietoisuudessa ja luottavat siihen, mitä muut uskovat ja mitä kirkko uskoo. He kuvittelevat menevänsä muiden ihmisten mukana Jumalan valtakuntaan.

Kuinka tärkeää ja välttämätöntä onkaan, että kukin itse pitää huolta pelastuksestaan ja selvittää suhteensa Jumalaan varmaksi!

Usein kuulee tällaista puhetta: "Oi, mehän olemme kaikki syntisiä!" ja "Messiashan on meidän kaikkien edestä kärsinyt kuoleman!" Ystäväni, ole varuillasi, ettet näin sanoessasi yritä vierittää syyllisyyttäsi muitten päälle, tai hajottaa Messiaan kalliin kuoleman merkitystä sinun henkilökohtaiseksi pelastukseksesi sanoen sen tapahtuneen kaikkien yhteiseksi hyväksi! Sinun tulee ymmärtää olevasi syntinen, ei summassa muitten kanssa, vaan itse puolestasi aivan totuudessa Jumalan edessä; ja sinun tulee pitää huolta siitä, että pelastus Messiaassa tulee sinun omaksi pelastukseksesi, oikein henkilökohtaiseksi omaisuudeksesi. Jeshua sanoi kerran: "Joka syö Minun lihani ja juo Minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä" (Joh. 6:54). Syöminen ja juominen on aivan henkilökohtainen toimi; ei kukaan muu voi syödä eikä juoda minun sijassani, niin että se tulisi minun hyväkseni. Mutta kun itse syön ja itse juon, niin siitä minä vahvistun. Niin on myös Messiaan kuoleman ja Hänen vuodattamansa veren laita, joka on ihmeellinen sovintoraha syntisten edestä. Ja se on henkilökohtaisesti vastaanotettava ja kannettava Jumalan eteen. Silloin kuuluu sydämen pohjasta: "Minun Vapahtajani, minun Herrani, minun Jumalani!"

Sovintorahan paino oli tarkoin määrätty. Jumala piti itse aivan kuin vaakaa kädessään; Hän ei sallinut, että kukin israelilainen saisi itse päättää, kuinka paljon hän voisi ja tahtoisi maksaa. Ei! Puoli sekeliä puhdasta hopeaa, ja pyhäkön painon mukaan - niin tuli olla, ja kaikilta perittiin sama. Jumalan pappi, joka vastaanotti sovintorahan, ei milloinkaan suostunut ottamaan huonompaa hopeaa eikä vähintäkään tinkinyt painosta; puhdasta hopeaa ja täysi paino täytyi olla aina. Ja varmaan jokainen rehellinen israelilainen toikin aina puhtaan ja täysipainoisen hopearahan Jumalansa eteen.

Niin on, Jumala vaatii meiltä Hänen määräämänsä sovintorahan täysipainoisena; Hän vaatii jokaiselta sielulta saman sovintorahan, Jeshuan Messiaan veren. Vaikka tarjoaisit Hänelle kaikki, mitä ihminen voisi antaa, Hän ei tyytyisi siihen; se ei olisi pyhäkön painon mukaan laskettua, se olisi väärää rahaa, se olisi mitätöntä. Messiaan kallis veri yksinään on ainoa Jumalalle kelpaava hinta. Jos sinulla on se, niin voit turvallisesti astua Jumalan eteen. Älkäämme koskaan unohtako, että me olemme Jumalan edessä sen arvoiset kuin sovintorahamme on Hänen silmissään. Jos meillä on se, minkä Hän itse on määrännyt, niin voimme olla aivan varmat siitä, että olemme Hänelle otolliset. Ja oi, kuinka suuri ja yli meidän ymmärryksemme käyvä onkaan Jumalan rakkaus, kun Hän ei säästänyt ainokaista Poikaansa, vaan antoi Hänet tuomion rangaistukseen ja kuolemaan, jotta meillä olisi varma lunastus! Kuinka ylen kallis onkaan tämä sovintoraha!

Sovintoraha oli sama kaikille israelilaisille. Tämä merkitsee meidän oikean ihmisarvomme tunnustamista, huolimatta ulkonaisista olosuhteista. Rikas, joka olisi helposti voinut antaa paljonkin enemmän, ja köyhä, joka suurella vaivalla sai kokoon vaaditun määrän - kaikki toivat saman sovintorahan, puoli sekeliä, pyhäkön painon mukaan. Jumalan edessä ovat kaikki samassa arvossa.

Muistakaamme tätä ajatellessamme sielumme pelastusta. Rikas tai köyhä, oppinut tai oppimaton, nuori tai vanha, siveellinen tai siveetön, ihmisten arvion mukaan suuri syntinen tai pieni syntinen - kaikki ovat ihmisiä, mutta kaikki ovat myös samassa asemassa Jumalaan nähden, ja heidän yhteinen arvonimensä on: syntinen. "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" (Room. 3:23). Sen tähden Jumala ei tunnustakaan muuta sovintorahaa kuin sen, joka tekee syntisen vapaaksi, ja apostoli sanoo: "...ja saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Messiaassa Jeshuassa" (Room. 3:24). Jumala ei katso ihmisen muotoon.

Kuinka siis on sinun laitasi, syntitoverini? Panetko ehkä pahaksesi tämän? Sinä ehkä ajattelet, ettet ole niin huono kuin jotkut tuttavasi? Sinä tarvitset Messiaan veren sovintorahaa yhtä hyvin kuin joku varas ja murhaaja, jos he tahtovat tulla autuaiksi! Sama lunastusmaksu sinulle ja suurimmalle syntiselle! Ei mitään erotusta henkilön suhteen!

Miltä tämä syntisyyden yhdenvertaisuus tuntuu teistä, rakkaat lukijat? Ehkäpä kuitenkin ajattelette: kyllä tässä sittenkin täytyy olla jonkinlainen erotus. Kyllä tässä jonkinlainen erotus onkin, mutta se lienee sellainen, jota ette ole odottaneet. Kuulkaamme, millaisen erotuksen meidän Herramme Jeshua tekee, kun Hän juutalaisten ylipapeille ja kansan vanhimmille sanoo: "Totisesti Minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan" (Matt. 21:31). Miksi käy niin? Sen tähden, että he tuntevat herkemmin kadotetun tilansa ja sen johdosta ottavat hyväkseen ainoan kelpaavan lunastushinnan, Messiaan kalliin veren. Ristillä riippuvassa rosvossa ja Jeshuan luo tulleessa rikkaassa nuorukaisessa voit myös huomata tämän eron, jos niin tahdot. Edellinen - ihmiskunnan hylkiö ja kuolemaan tuomittu - tarttui hädässään kiinni ainoaan pelastuksen kallioon ja tuli autuaaksi. Jälkimmäinen - rikas ja arvossa pidetty, nuhteettomasti elänyt nuorukainen, johon Jeshuakin "katsahti ja rakasti häntä" - jäi kuitenkin Jumalan valtakunnan ulkopuolelle ja meni pois murheellisena!

Herra oli sanonut Moosekselle: "Puoli sekeliä olkoon anti (vanh. käänn. "ylennysuhri" ) Herralle" (2 Moos. 30:13). Tässä ylennettiin jotakin, annettiin jotakin ylös Jumalalle, ikään kuin Hänen varastohuoneeseensa, sielun lunastushinnaksi. Kuinka turvallinen tämä ajatus olikaan israelilaiselle: lunastusmaksu, sovintoraha on siellä Jumalan aarteistossa!

Messiaassa on tämä esikuva toteutunut täydellisesti. Hän on oikea ylennysuhri; Hänet oli ylennetty maasta, nostettu ristille, ja Hän vuodatti verensä "lunastukseksi monen edestä". Ja sitten Hän meni "suurempaan ja täydellisempään majaan, joka ei ole käsillä tehty" (Hebr. 9:11), itse taivaaseen! - Kuinka onnellisiksi ja iloisiksi meidät tekeekään tämä siunattu tieto, että meidän sovintohintamme on jo siellä ylhäällä Jumalan edessä; Hän on täydellisesti tyydytetty, ja me olemme pelastetut!

Katselkaamme nyt vihdoin vielä, kuinka tätä hopeaa käytettiin ilmestysmajassa. Se oli kauniina koristuksena esipihalla niissä pylväissä, jotka kannattivat valkoista kangasaitaa. Näin Herra puhui Moosekselle: "Ja ota sovitusrahat israelilaisilta ja käytä ne palvelukseen ilmestysmajassa, että israelilaiset johdatettaisiin muistoon Herran edessä teidän henkenne sovitukseksi" (2 Moos. 30:16). Ja tarkemmissa määräyksissä oli käsketty: "Kaikissa pylväissä esipihan ympärillä olkoon koristepienat hopeata ja koukut hopeata" (2 Moos. 27:17). Kirkas ja kaunis hopea oli siinä näkyvä puhtaan valkoisen pellavan rinnalla. Kun israelilainen astui pihalle ja katseli ympärilleen, hän näki heti maksetun sovintorahansa siinä pylväitten päällä loistavan; siitä hän ymmärsi, että se oli kiinteässä yhteydessä hänen vanhurskautensa kanssa, jota pellavainen ympärysverho kuvasi, ja että niistä toinen kannatti toista.

Jokainen Jumalan lapsi tietää ja ymmärtää, että se sovitus, joka hänellä on Messiaassa, on hänen kallein aarteensa. Ja se on täysin yhteydessä hänen vanhurskautensa kanssa, ja siihen perustuu hänen otollisuutensa Jumalan edessä. Hänellä ei ole mitään vanhurskautta, ei mitään mahdollisuutta tulla otolliseksi Jumalalle, ellei Messias olisi "antanut henkeään lunastukseksi monen edestä". Kun hän oman mitättömyytensä tunnossa nostaa silmänsä ja näkee Vapahtajansa antavan henkensä huudahtaen: "Se on täytetty!" niin hänelle alkaa selvitä, kuinka Jumala, joka on vanhurskas, voi julistaa jumalattoman vanhurskaaksi, ja - todellinen rauha Pyhän Hengen kautta laskeutuu hänen sydämeensä.

Oi ystävät, tässä on tärkeä ja ihana viittaus meille jokaiselle! Israelilaisten sovintoraha asetettiin näkyvään paikkaan; se oli heidän silmiensä edessä. Olkoon se ihana tosiasia, että me olemme sovitetut, aina silmiemme edessä, niin että meillä olisi oikea rauha! Jumala tahtoo niin.

Sovintorahaa käytettiin myös niin, että siitä valettiin pyhäkön jalustat. Näin meille on kirjoitettu: "Ja ne sata talenttia hopeata käytettiin pyhäkön jalustain ja esiripun jalustain valamiseen: sata talenttia sataan jalustaan, talentti jalustaa kohti" (2 Moos. 38:27). Kun israelilainen, esipihalle tultuaan, astui eteenpäin, hän huomasi, että koko ilmestysmaja seisoi hopean päällä; maksettu sovintoraha oli siinä jalustoina.

Tässä meidän eteemme astuu ihmeellisen ihana ajatus, kun tiedämme, että pyhäkkö ei kuvaa ainoastaan Messiasta, vaan myös Hänen seurakuntaansa. Messiaan omat ovat yhteydessä Hänen kanssaan; he muodostavat Hänen ruumiinsa. Tässä siis näemme, että Hänen seurakuntansa lepää Messiaan suuren lunastustyön perustalla. Messias ja koko Hänen työnsä on niin muodoin se valittu ja kallis kulmakivi; sen päällä lepää koko rakennus. Samalla meille käy tässä selväksi, että ainoastaan lunastetut ja pelastetut ihmiset kuuluvat Messiaan todelliseen seurakuntaan; ei siihen kuulu muita. Täällä maailmassa saattaa kyllä Jumalan lasten joukkoihin kuulua sellaisiakin, jotka eivät ole osallistuneet lunastukseen Messiaan veren kautta. Mutta he eivät silloin olekaan Jumalan edessä osina yhdistettyjä siihen suureen, ihanaan ja iankaikkiseen rakennukseen. Heiltä puuttuu hopeainen perustus, joka pitää olla jokaisella aivan henkilökohtaisesti, niin kuin pyhäkön kukin lauta seisoi hopeajalustalla, johon oli pantu talentti hopeaa.

Nämä pyhäkön lautojen hopeaiset jalustat todistavat jokaiselle, joka lepää sillä kalliilla perustalla: "Ja Hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylös noussut" (2 Kor. 5:15).

Katsahtakaamme aina, astuessamme hengessä Jumalan eteen Hänen pyhäkköönsä, Hänen lunastusmaksunsa kalliiseen hopeaan ja levätkäämme sen perustalla; ja tulkoon siitä meille aina lohdutusta ja iloa sekä uutta halua ja voimaa antautumaan Hänelle.

Mutta teille, jotka ette vielä oikein tiedä, mikä on teidän suhteenne Jumalaan, tahdon sydämellisesti sanoa: ottakaa vastaan Messias, ristiinnaulittu ja ylösnoussut Vapahtaja, joka on teidän sovintorahanne, ja kantakaa Hänet Jumalalle Hänen varastohuoneeseensa teidän edestänne. Ja olkaa varmat siitä, että Hän vastaa teille: "Niin, lapseni, se riittää; mene rauhaan!" Herra sen tehköön nimensä tähden!

Ivan Veniaminovitsh  Kargel  

Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html

Kuka oli Ivan Kargel
https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html

2 Moos. 30:11-16

30:11 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
30:12 "Kun sinä lasket israelilaisten lukumäärän - niiden, joiden on oltava katselmuksessa - niin jokainen heistä suorittakoon, heistä katselmusta pidettäessä, hengestään sovitusmaksun Herralle, ettei mikään rangaistus heitä kohtaisi, heistä katselmusta pidettäessä.
30:13 Jokainen katselmuksessa oleva antakoon puoli sekeliä, pyhäkkösekelin painon mukaan, kaksikymmentä geeraa laskettuna sekeliin; puoli sekeliä olkoon anti Herralle.
30:14 Kaikki katselmuksessa olevat, kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat, antakoot tämän annin Herralle.
30:15 Rikas älköön antako enemmän älköönkä köyhä vähemmän kuin puoli sekeliä, antina Herralle, maksaaksenne sovituksen hengestänne.
30:16 Ja ota sovitusrahat israelilaisilta ja käytä ne palvelukseen ilmestysmajassa, että israelilaiset johdatettaisiin muistoon Herran edessä teidän henkenne sovitukseksi."

2 Moos. 27:17

27:17 Kaikissa pylväissä esipihan ympärillä olkoot koristepienat hopeata ja koukut hopeata, mutta jalustat vaskea.

2 Moos. 26:19

26:19 Ja tee neljäkymmentä hopeajalustaa kahdenkymmenen laudan alle, aina kaksi jalustaa kunkin laudan alle sen kahta tappia varten.