Esikuvat puhuvat osa 9 Majan peitteet

ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA

ILMESTYSMAJA JA SEN ESINEET

 

"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat sanottiin, niin silloin ei ollut vielä Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5:46,47)

 

MAJAN PEITTEET

 Lue 2 Moos. 26:1-14 (kirjoituksen lopussa)

Edellisessä olemme nähneet, mikä ihana loisto vallitsi jo ilmestysmajassa, kun yltympäri olevat seinälaudat olivat kullalla päällystetyt - kullan hohto joka puolella! Mutta nämä kullatut seinät eivät kuitenkaan olleet niin julkisesti ja kaikille näkyvissä, niin kuin joku ehkä saattaisi ajatella. Ei, päinvastoin oli koko pyhäkkö niin kankaitten ja verhojen peittämänä, ettei ulkoapäin voinut koskaan huomata yhtään mitään tästä sisäisestä loistosta. Nelinkertaiset peitteet, kahdet kaunokankaat ja kahdet nahkapeitteet sulkivat täydelleen allensa koko sisäpuolella olevan loiston. Alimmainen kangaspeite oli tehty hienosta, nelivärisestä pellavakankaasta, johon oli taidokkaasti kudottu kerubien kuvia. Sen päällä oli peite, joka oli kudottu valkoisista vuohenkarvoista. Sen päällä oli sitten vielä punaisista oinaannahoista tehty peite sekä päällimmäisenä hylkeennahkainen peite (uusi käännös: "peite sireeninnahoista").

Tahdomme nyt alkaa ulkoapäin, päällimmäisestä peitteestä. Se oli tehty hylkeennahoista (sireeninnahoista) (KJV:n mukaan sireenieläimiin kuuluva dudongi tai sukupuuttoon kuollut merilehmä tai jopa mäyrä) eikä se siis ollut minään kaunistuksena; päinvastoin koko ilmestysmaja näytti tässä hylkeennahkaisessa peitteessä ulkoa päin aivan mitättömältä. Jos ajatellaan, että joku ihminen, jolle tämä pyhäkkö olisi ollut aivan tuntematon asia, olisi lähestynyt sitä ja katsellut sitä sellaisena kuin se siinä seisoi harmaansinertävässä peitteessään, niin olisikohan hän voinut aavistaakaan tämän mitättömän näköisen majan suurta merkitystä? Olisiko hän uskonut, jos joku olisi kertonut sen erinomaisesta sisäisestä kauneudesta, ja että se oli Kaikkeinkorkeimman asunto? Tuskin. Halpa hylkeennahkapeite ei voinut herättää mitään suuria ajatuksia tästä majasta.

Tässä hylkeennahkaisessa peitteessä, tässä ulkonaisesti halvassa muodossa meille esitetään Messias sellaisena kuin Hän oli ihmiskunnan palvelijan halvassa tilassa. Jos heräämättömässä mielessä ja niin sanoakseni luonnollisen ihmisen silmillä katsellaan Messiasta Hänen alennustilassaan ja palvelijan asussaan, niin ei Hänessä nähdä mitään erinomaista suuruutta, ihanuutta eikä jumaluutta. Samoin on vielä nytkin. Tässä nk. kristikunnassa on miljoonia ihmisiä, jotka eivät näe Hänessä mitään erinomaista. He vain ihmettelevät, että muutamat näkevät Hänessä niin suuria ja pitävät niin suurta ääntä Hänestä. Itse puolestaan Hänen persoonansa ei vedä heitä puoleensa, he ovat kylmiä ja välinpitämättömiä Häntä kohtaan. Monet muut henkilöt maailmassa, tiedemiehet, runoilijat, rikkaat, hurskaat ym. vetävät paljon enemmän huomiota puoleensa kuin Messias. Heille suitsutetaan paljon kunnioituksen uhrisavua, mutta Messiaalle - niin, Häntä ei tunneta.

Herran profeetta kuvailee erinomaisen totuudellisesti tätä Messiaan halpaa ja ylenkatsottua tilaa sekä ihmisten vääriä käsityksiä. Hän sanoo: "Ei ollut Hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme Hänet, mutta ei ollut Hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet." Messias esiintyi hylkeennahkaisessa asussa; kukapa olisi Häneen "mielistynyt"?! Profeetta antaa vielä räikeämmän kuvan sanoessaan: "Hän oli halveksittu, jota emme minäkään pitäneet" (Jes. 53:2,3).

Tuhannet halveksivat Häntä eivätkä uskalla sanallakaan Häntä puolustaa tai kiittää, koska suuri yleisö ei pidä Häntä minkään arvoisena. Jotakin ihmistä he kenties voisivat puolustaa, mutta Messiasta ei pidetä minään. Niin oli Messiaan ollessa lihassa täällä maan päällä, ja niin on vielä nytkin. Ellei Herra armossaan ja rakkaudessaan pääse avaamaan ihmisten silmiä, niin että he huomaavat Messiaan suuruuden ja ihanuuden pelastuksekseen ja ilokseen, niin he pysyvät luonnollisen ihmisensä mielessä aina siihen saakka kunnes Messias tulee kunniassa ja kirkkaudessa heitä tuomitsemaan.

Nyt katselemme punaisista oinaannahoista tehtyä peitettä. Se kuvaa epäilemättä Messiasta Hänen suuressa kärsimyksessään. Hän esiintyy siinä sellaisena, jonka "vaatteet ovat punaiset", ja jonka puku on niin kuin "kuurnan polkijan" (Jes. 63:2). Mutta ei Häneen ole tarttunut toisten veri, vaan Hänen oma verensä, jolla Hänet on punaiseksi tehty. Jos seuraamme Herraamme askel askeleelta Hänen alennustilansa syvimmässä kärsimyksessä, niin tapaamme Hänet monesti tässä punaisessa oinaannahkaisessa asussa. Jos lähestymme Getsemane-nimistä puutarhaa, sieltä kuuluu valituksen ääni, ja näemme siellä kasvoilleen maahan vaipuneena miehen, jonka olemuksesta sydämen tuska ja sielun ahdistus on pusertanut esille veripisaroita. Noustuaan tästä sanomattomasta ahdistuksesta Hän rientää kiinniottajiaan ja murhamiehiään vastaan tarjoten heille kätensä sidottaviksi, jotta Hänen opetuslapsensa pelastuisivat kärsimyksistä. Hän sanoo: "Jos te Minua etsitte, niin antakaa näiden mennä" (Joh. 18:8). Pelastaakseen omansa Hän antaa itsensä vihollistensa käsiin niin kuin lammas menee teurastettavaksi. Hänet sidotaan, viedään suuren neuvoston ja roomalaisen maaherran eteen, ja kaksi kertaa vaatteet riisutaan Hänen pyhältä ruumiiltaan, Häntä piestään oikein roomalaisilla piikkiruoskilla, niin että veri runsaasti vuotaa ja vaatteet tahraantuvat verestä. Tahdotko nähdä Hänet punaisessa oinaannahkaisessa peitteessä? Tässä saat nyt toisen kuvauksen siitä.

Mutta esikuva puhuu meille myös väkivaltaisesta kuolemasta. Nämä punaiset nahat, joista peite oli tehty, olivat oinaannahkoja. Oinaat oli uhrattu Jumalalle polttouhriksi. Ne saivat kärsiä väkivaltaisen kuoleman ihmisten syntien sovittamiseksi. Niin on käynyt Messiaalle. Hän on kärsinyt kuoleman meidän edestämme, mitä häpeällisimmän ja väkivaltaisimman kuoleman ristillä. Hän on tullut "kiroukseksi meidän edestämme", niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" (Gal. 3:13). Niin, Hän "kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun" (1 Piet. 2:24), ja tapahtui aivan niin kuin profeetta sanoo, että Hän on "kipua ja sairautta täynnä", ja "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi" (Jes. 53:5).

Mikä voisikaan esittää tätä Messiaan veristä kärsimistä ja kuolemaa meidän edestämme paremmin kuin tämä punainen oinaannahkainen peite?! Mutta tässä muodossaan Messias ei miellytä maailman ihmisiä; kenties Hän miellyttää heitä vielä vähemmän kuin hylkeennahkapeitteen muodossa. Hän tulee heille oikein "loukkauskiveksi" ja "kompastuksen kallioksi", sillä he eivät tunne Häntä eivätkä Hänen suurta rakkauttaan, joka juuri ilmenee meille Hänen kärsimisessään meidän syntiemme sovitukseksi. - Mutta, rakkaat ystävät, onhan tämä verihaavoissa kärsinyt Mies meille kallis? Jos tunnemme Hänet oikein, niin Hän on meille kaikkea muuta kalliimpi.

Kun uskossa nään Jeshuan,
käy rakkaammaks Hän vain
mä silloin muuta toivo en
kuin olla luonaan ain.
Nuo haavat kätten, sydämen,
on turvapaikka syntisen.
Kun niihin vain mä piiloudun,
saan rauhan sieluhun.

Jatkaessamme järjestystä ulkopuolelta sisäänpäin tapaamme seuraavana kangaspeitteeen, joka oli tehty valkoisista vuohenkarvoista. Ilmestysmajan päällimmäinen peite puhui meille Messiaan halvasta ja ylenkatsotusta muodosta, ja punainen oinaannahkapeite esitti Häntä meille Hänen katkerassa kärsimisessään. Kaksi jäljellä olevaa, taidokkaasti tehtyä peitettä puhuvat meille ylösnousseen ja kirkastetun Herran ja Hänen kansansa kunniasta. Hänen kärsimisensä ja työnsä hedelmät näyttäytyvät tässä eteemme. Vuohenkarvoista tehty peite muistuttaa meille epäilemättä katsoessamme sen syntyperää, uhritoimitusta, sillä vuohia ja kauriita uhrattiin syntiuhreina kansan edestä. Niin esim. suurena sovituspäivänä, joka oli tärkeä juhla Israelissa, ja jolloin kaikkien piti paastota ja "vaivata sieluaan", tuotiin kaksi kaurista syntiuhriksi Herralle (3 Moos. 16. luku). Mutta tämä puhdas ja valkoinen peite puhuu meille kuitenkin etupäässä siitä hedelmästä, siitä viattomuudesta ja puhtaudesta, joka oli aikaansaatu uhrin kautta. Tässä ei näy enää meidän "veripunaisia" syntejämme, eikä tässä esitetä Messiaan veristä sovintokuolemaa sellaisenaan. Valkoista se nyt on, "lumivalkeiksi", "villanvalkoisiksi" ovat nyt meidän syntimme käyneet suuren sovituksen kautta, ja alennettu Herra on kunniassaan ja kirkkaudessaan.

Hän, Herra, on nyt tässä valkoisessa vuohenkarvapeitteessä meidän edessämme kärsimyksestä ja kuolemasta kunniaan astuneena, ylösnousseena Herrana, joka on voittanut kuoleman. Synneillä - ei omilla synneillään, vaan meidän synneillämme - kuormitettuna Hän oli astunut alas kuoleman kitaan. Mutta pääsiäisaamuna Hän sieltä nousi - eikä ainoaakaan syntiä ollut enää Hänen päällään, eikä sellaista enää ikinä voida Hänen päälleen sälyttää. Punainen oinaannahkapeite oli siirtynyt pois, ja sen sijaan astui kaikiksi ajoiksi valkoinen vuohenkarvapeite. Kauris, joka antoi henkensä rikosuhriksi, ilmoittaa meille, että "Hänet on annettu alttiiksi meidän rikostemme tähden"; mutta tämä valkoinen vuohenkarvapeite puhuu siitä, että "Hänet on kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden" (Room. 4:25).

Jokaisen israelilaisen piti saada nähdä tämä valkoinen peite, ja sen tähden se olikin tehty koko kankaan leveyden, neljä kyynärää, muita peitteitä suuremmaksi. Ja pyhäkön etupuolella, oven kohdalla, se riippui kaikkien nähtävänä. Kun siis israelilainen astui esipihalle ja katsahti pyhäkköön päin, hän näki kaikista peitteistä tämän valkoisen esiintyvän selvimmin. Se peitti tosin sen alla olevan ihanan kerubipeitteen kokonaan ja esti näkemästä kullattuja seinälautoja. Mutta se loi israelilaisen eteen kuvan, joka todellakin oli hänelle kaikkein tärkein, kuvan sekä todistuksen siitä, että hän nyt saattoi pelkäämättä ilmestyä Jumalan eteen, sillä syntiuhrin kautta hänet oli sovitettu Jumalan kanssa, hän oli vapaa synnistä ja Jumalan silmissä puhdas ja valkoinen "niin kuin lumi". Niin todellakin, kun köyhä, heikko ja lohdutusta kaipaava israelilainen astui esipihalle, tämä näky antoi hänen sydämeensä ihanan rauhan.

Mutta tämä vuohenkarvapeite ei muistuta meille ainoastaan siitä, mitä Messias on kerran tehnyt, vaan se esittää meille myös Messiasta aina läsnä olevana. Tästä peitteestä on sanottu: "Tee vielä kaistoista, jotka ovat kudotut vuohenkarvoista, teltta asumuksen suojaksi; tee niitä kaistoja yksitoista" (2 Moos. 26:7). Jumalan asunto oli siis tämän kautta valmis; kun majan kullatut laudat olivat pystytetyt hopeaisille perustuksilleen ja sen päälle oli levitetty kerubien kuvilla kaunistettu peite, niin tämä lumivalkoinen vuohenkarvapeite yhdisti ja sulki alleen koko majan. Kun nyt tiedämme, että Messias ja Hänen omansa, Hänen seurakuntansa, yhdessä, kuten jo kullatuissa laudoissa näimme kuvatun, muodostavat Jumalan majan, niin se esiintyy tässä kokonaan Messiaan peittämänä, sen Herran, "joka on heidän vanhurskautensa". Messiaassa "asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti", ja Hänessä ovat myös Hänen omansa "täytetyt" (Kol. 2:9,10).

Voiko olla sitä suurempaa ja ihanampaa täydellisyyttä Jumalan edessä, kun Hän, jossa "Jumalan täyteys asuu", peittää meidät?! Oi, kaikkien, sekä enkelien että ihmisten, vieläpä vihollistenkin, täytyisi huudahtaa nähdessään ne, jotka ovat Messiaan omia ja Hänen peittämiään, niin kuin Jumala pakotti Bileamin huudahtamaan, kun tämä näki Israelin majat: "Kuinka ihanat ovat sinun majasi, Jaakob, Sinun asuinsijasi, Israel!" (4 Moos. 24:5) Hän peittää heidät, Hän on se maja, jossa he asuvat turvallisesti! Ei ole mikään ihme, että apostoli sanoo niin varmasti: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Messiaassa Jeshuassa ovat" (Room. 8:1), ja että hän niin riemullisesti huudahtaa: "Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Messias Jeshua on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja Hän myös rukoilee meidän edestämme" (Room. 8:33,34).

Tässä ei ole kysymys ainoastaan siitä, että tietäisimme tämän kaiken Messiaasta, ja että nämä asiat koskevat meitäkin, vaan meidän tulisi myös aina elävästi tuntea, että Messias ympäröi meitä, että me elämme Hänessä. Moni ajattelee ihastuksella ja puhuu niistä ajoista, jolloin heidän syntinsä annettiin anteeksi ja he tulivat tuntemaan Herran armon. He haluaisivat mielellään takaisin ne ajat ja muistelevat, niin kuin galatalaiset, kuinka onnellisia he silloin olivat. Mutta mitä sitten on tapahtunut, koska nyt enää ei ole niin? Onko Herra jo lakannut olemasta heidän kirkkaana ja aina suojelevana majanaan? Ei suinkaan Hän muutu! Messias on sinulle vielä tänä päivänä sama kuin ennenkin. Hän on vieläkin ihanuudessaan, puhtaudessaan ja peittävässä suojeluksessaan sinun turvapaikkanasi ja asuntonasi sekä kaikkena, kaikkena, mitä tarvitset, ollaksesi otollinen ja rakas Jumalalle. Sinulta puuttuu vain silmää sitä näkemään ja siitä aina tietoisesti elämään.

Totisesti, kuinka ihana onkaan se tila, kun tiedämme aina olevamme Hänessä ja Hänen kauneutensa peittäminä! Silloin voimme, niin kuin oikeat lapset, turvallisesti ja iloisesti puhutella Jumalaa: "Abba, rakas Isä!" Silloin vasta olemme turvassa syyttäjän syytöksiltä, hänen, joka tahtoo eksyttää meidät pois oikeasta Jumalan lapsen asemasta. Ja vasta silloin tiedämme, että Jumala kuulee rukouksemme. Oi, jospa Herra opettaisi meitä, että näkisimme itsemme aina Hänessä, joka on meidän vanhurskautemme, niin suljettuina ja peitettyinä, niin kuin tämä Jumalan maja koreili valkeassa peitteessään!

Alin, kerubien kuvilla koristettu hieno kangaspeite esittää meille itse Messiaan persoonaa eli henkilöä. Muut peitteet, joista olemme puhuneet, muistuttivat meille enimmäkseen Messiaan toimia ja eri tiloja. Mutta kerubipeitteessä on etupäässä Hänen ihana ja kirkastettu persoonansa. Tässä tapaamme myös nuo neljä pyhää väriä, jotka ovat muodostuneet kerubin kuvien muotoon. Messias on tässä meidän edessämme Herrana ja Vapahtajana kaikessa kirkkaudessaan. Jospa voisimme oikein kääntää huomiomme Hänen persoonaansa eikä ainoastaan Hänen töihinsä; jospa oikein painaisimme sen sydämeemme, että meidän tulee olla tekemisissä etupäässä Hänen persoonansa, itse Messiaan, kanssa!

Monet meistä ovat varmaankin saaneet kokea, ja sitä minäkin olen itsessäni kokenut, että me kiinnitämme huomiomme etupäässä Messiaan lunastustyön hedelmiin ja niihin lahjoihin, joita Hän voi meille antaa. Mitä Jumala on profeettain kautta luvannut Messiaassa, mitä Messias on meille hankkinut ja luvannut, Hänen anteeksiantamuksensa, vanhurskautensa ja rauhansa - etupäässä nämä asiat me tahdomme painaa mieleemme, ja niitä me tahdomme käyttää hyväksemme. Mutta itse Antajahan on lahjojensa yläpuolella, olivatpa sitten lahjat kuinka kalliita hyvänsä! Ja Jumala on suuressa armossaan ja rakkaudessaan antanut meille, ei ainoastaan anteeksiantamusta, rauhaa ja lapsioikeutta sekä muita lahjojaan, vaan Hän on antanut meille oman Poikansa. Tämä suuri lahja, lahja yli kaikkien lahjojen, on vastaanotettava lapsellisessa luottamuksessa ja uskossa. Silloin me voimme, niin kuin apostoli sanoo, "kaikessa rikastua Hänessä" (1 Kor. 1:5). Kun meillä on se lahja, voivat kaikki puutteemme tulla täytetyiksi ja Hänen nimessään tapahtuvat rukoukset kuulluiksi.

Vanhan Testamentin profeetallinen veisaaja tuntee tämän lahjan suuruuden, kun hän Herran kanssa puhellessaan huudahtaa: "Kun Sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti" (Ps. 73:25,26).

Ja kuinka voisikaan olla toisin?! Hän, jonka sanat eivät häviä, vaan pysyvät iankaikkisesti, on sanonut: "Joka tulee Minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo Minuun, se ei koskaan janoa" (Joh. 6:35). Hänen omistamisensa voi runsaasti korvata kaikki meidän puutteemme. Oi, jospa kerrankin käsittäisimme oikein sen, että meillä tulee olla yhteys Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeshuan Messiaan kanssa Pyhän Hengen kautta, ja että me olemme suoranaisesti tekemisissä elävän, ylösnousseen ja aina läsnä olevan persoonallisen Herran kanssa!

Kun katsomme tätä kallista peitettä, niin huomaamme, miten ihmeellisesti Hän onkaan tässä kuvattuna iankaikkisessa kunniassaan! Eikö kerubipeite ole todellakin loistava taideteos! Se koostuu kymmenestä kangaskaistasta, ja pitkin kutakin kaistaa on siihen erivärisillä langoilla kudottu näitä majesteettisia, Jumalan Luojan-kädestä lähteneitä korkeimpia olentoja, Hänen kirkkautensa edustajia. Jumala itse antoi ohjauksen ja neuvon näiden kuvaamiseen; sillä Jeshuaa Messiasta kuvaamaan ei pysty yksikään ihmiskäsi.

Toisen kerran näitä Hänen kunniansa edustajia kuvattiin Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhimmän esiripussa, joka, niin kuin apostoli sanoo, merkitsee "Hänen lihaansa" (Hebr. 10:20); mutta sitten, kun Hän kuoli ristillä, ne revittiin rikki. Miekka oli noussut "paimenta vastaan ja Minun lähintä miestäni vastaan" (Sak. 13:7); Jumala tahtoi siten lyödä Häntä (Jes. 53: 10).

Myös tapaamme nämä korkeat olennot vielä kaikkeinpyhimmässä puhtaasta kullasta tehtyinä liitonarkin päällä; ne levittivät siipensä sen paikan yli, josta Jumala armossa ja laupeudessa puhui Israelin lapsille, ja jota kutsuttiin armoistuimeksi. Kun nyt pidämme mielessämme, että Jumala puhuttelee meitä ainoastaan Messiaan kautta, ja että Jumala "on asettanut Messiaan armoistuimeksi" (Room. 3:25), niin ei tarvita mitään todistusta siitä, että me tässä olemme tekemisissä Hänen kirkkaudessa ja kunniassa olevan persoonansa kanssa. Kaikkeinpyhimmän esirippu halkesi kahtia, koska pyhä osa ja kaikkeinpyhin oli yhdistettävä yhdeksi. Mutta kerubipeite pysyi aina ehjänä, sillä se peitti molemmat mainitut osat ja yhdisti ne allensa.

Näin on Messiaankin laita. Hänen ollessaan täällä maan päällä näkyväisessä muodossa Hänen opetuslapsensa eivät vielä oikein nähneet Hänen kunniaansa; ikään kuin arkaillen he joskus saattoivat sanoa: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika." Ja kaikki heidän käsityksensä Hänestä olivat täynnä inhimillistä heikkoutta ja vaillinaisuutta, kuten kaikesta näkyy. Mutta sitten, kun Hänen lihansa esirippu oli revitty rikki, silloin he kohosivat tästä tietoisuudesta ylös kuin kotkat ja käsittivät Hänet koko Hänen kauneudessaan ja kirkkaudessaan. Pietari käsitti nyt selvästi, että Hän on "Herra ja Messias", että Jeshua on "kirkastettu", Hänet on "Jumalan oikealle puolelle" korotettu, Hän on "Pyhä ja Vanhurskas", Hän on "elämän ruhtinas", Hän on "Päämies ja Vapahtaja, antamaan Israelille armoa parannukseen ja syntien anteeksiantamusta". Ja hän sekä muut opetuslapset eivät pitäneet tätä tietoa ainoastaan omaa itseään varten, vaan julistivat sitä kaikkialla, vihamiestenkin keskuudessa. Ja apostolit todistavat ihanasti kaikissa kirjeissään, että Hän on heille "kirkkauden, kunnian Herra".

Jos tämä Herramme kirkkaus olisi annettu meille ainoastaan tietona, josta emme itse ole tulleet osallisiksi, niin mitä hyötyä meille siitä olisikaan?! Mutta iankaikkinen kiitos Jumalalle siitä, että niin kuin tämä kerubien peite peittää kokonaan ja pukee majan kullatut laudat, niin pukee Messiaan kirkkaus jo nyt Hänen kansansa. Hän itse on levittänyt sen seurakuntansa yli, niin kuin Hän itse sanoo Isänsä edessä: "Sen kirkkauden, jonka Sinä Minulle annoit, Minä olen antanut heille" (Joh. 17:22). Tosin sitä ei nähdä ulkonaisesti, yhtä vähän kuin kerubipeitteen ihanuus näkyi ulkoapäin. Mutta kerran on koittava se päivä, jolloin kaikki Messiaan omat ilmestyvät julki Hänen kanssaan kirkkaudessa (Kol. 3:4).

Messias on tässä loistavassa esikuvassa kuvattu myös sellaisena, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Sillä nämä, neljässä pyhässä värissä loistavat kerubit, eivät kuvaa ainoastaan Messiaan majesteettiutta ja kirkkautta, vaan ne ovat myös samalla Hänen voimansa ja kaikkivaltiutensa kuvia, sen voiman ja vallan, jolla Hän panee täytäntöön armotarkoituksiaan ja tuomioitaan. Sen jälkeen, kun Hän oli voittanut kuoleman ja paholaisen vallan, Hän voi sanoa: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä" (Matt. 28:18), ja silloin myös toteutui, mitä oli ennustettu, että "Herran tahto toteutuu Hänen kauttansa" (Jes. 53:10). Kaikki on asetettu Hänen jalkainsa alle, ja "Hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle" (1 Kor. 15:25,27; Hebr. 10:13). Hänen rakkautensa voima tai Hänen voittamaton rautavaltikkansa onkin piakkoin voittava kaikki Hänen vihollisensa! Kuinka ihana onkaan se näky, jonka tämä kallis kuva asettaa meidän eteemme! Hänen kaikkivaltiaassa suojeluksessaan, Hänen iankaikkiseen syliinsä suljettuna lepää koko Hänen seurakuntansa ja kukin yksittäinen sielu!

Olemmeko me kaikki jo astuneet siihen armoon, joka meille on Jeshuassa Messiaassa ollut tarjona? Onko Hän tullut meille linnaksi ja pakopaikaksi kaikkia meitä lähestyviä viettelyksiä vastaan? Onko Hän meille pysyvänä suojana ja asuinpaikkana, jossa voimme aina olla? Jos niin on, niin asemamme on turvattu; sillä Hänen siipiensä alla ei ole vaaraa eikä hätää, eikä syyttäjä astu sinne vahingoittamaan siellä on iankaikkinen rauha, vieläpä lohdutus ja ilo.

Ystävät, tulkaa, käykäämme "Korkeimman suojelukseen"! Ja kun olemme siihen käyneet, niin pysykäämme "Kaikkivaltiaan varjossa". Silloin voimme täydestä sydämestä yhtyä psalmintekijän sanoihin: "Herra on minun turvani ja linnani, Hän on minun Jumalani, johon minä turvaan. - Sulillansa Hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan Hänen siipiensä alla. - Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu" (Ps. 91:1-7).

Jeshua on vahva linna;
eestäni kuoli Hän.
Suojani vaaroiss' on Hän,
voimani nääntyissän'.
Vartoan kärsiväisnä
aamua uuden maan:
Siellä ei yötä koskaan,
ainainen päivä vaan.

Jeshua on vahva linna,
turviinsa käydä saan.
Armonsa varjoon kätkeyn
lohtua nauttimaan.

(Hlv. 222, vanh. laitos)

Ilmestysmajassa oli ainoastaan Jumalan papeilla oikeus astua sisään katsomaan kaikkea tätä ihanuutta, mikä näkyi itse pyhäkössä ja sen peitteissä. Muu kansa pysähtyi esipihalle. He näkivät sieltä uhrit ja näkivät Messiaan kuvattuna ainoastaan hylkeennahkaisessa ja punaisessa oinaannahkaisessa peitteessä.

Moni Jumalan lapsi pysähtyy samoin esipihalle tyytyen siihen lohdutukseen, jonka syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa antaa, eikä mene sisälle, syvemmälle, aina valkoiseen vuohenkarvapeitteeseen ja ihanaan kerubipeitteeseen saakka, nähdäkseen Herran kirkkautta ja saadakseen maistaa Hänen läsnäolonsa voimaa. Kuitenkin ovat Herran uskovaiset ja oikeat kristityt, kuten apostoli sanoo, "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo" (1 Piet. 2:9). Heillä on täysi oikeus mennä pyhäkköön ja katsella Herran kirkkautta. Se oikeus ei kuulu muutamille yksityisille, vaan se kuuluu kaikille.

Oi, jospa me kaikki menisimme sisään, syventyisimme ja kasvaisimme Herramme ja Vapahtajamme Jeshuan Messiaan tuntemisessa! Silloin ei keskuudessamme kuuluisi niin paljon valituksia köyhyyden, heikkouden, murheiden ja hengellisen viheliäisyyden tähden, eikä pelättäisi rohkeasti vastustaa paholaisen ja maailman hyökkäyksiä. Silloin meidän päällämme olisi Herran suojeleva kirkkaus ja voima, niin että sanoisimme apostolin kanssa: "Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa" (Fil. 4:13), ja myös: "Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeshuan Messiaan kautta!" (1 Kor. 15:57) Amen, tapahtukoon niin!

Ivan Veniaminovitsh  Kargel  

Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html
 

Kuka oli Ivan Kargel
https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html

2 Moos. 26:1-14

26:1 "Ja tee asumus kymmenestä telttakankaan kaistasta, jotka ovat valmistetut kerratuista valkoisista pellavalangoista ja punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista, ja tee niihin taidokkaasti kudottuja kerubeja.
26:2 Kunkin kaistan pituus olkoon kaksikymmentäkahdeksan kyynärää ja leveys neljä kyynärää; kaikilla kaistoilla olkoon sama mitta.
26:3 Viisi kaistaa yhdistettäköön toisiinsa, ja samoin toiset viisi kaistaa yhdistettäköön toisiinsa.
26:4 Ja tee silmukat punasinisestä langasta ensimmäisen kaistan reunaan, yhdistetyn kappaleen laitaan, ja samoin toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan.
26:5 Tee viisikymmentä silmukkaa ensimmäiseen kaistaan, ja tee viisikymmentä silmukkaa vastaavan kaistan laitaan, toiseen yhdistettyyn kappaleeseen, niin että silmukat ovat kohdakkain.
26:6 Ja tee viisikymmentä kultahakasta ja yhdistä kaistat toisiinsa näillä hakasilla, niin että siitä tulee yhtenäinen asumus.
26:7 Tee vielä kaistoista, jotka ovat kudotut vuohenkarvoista, teltta asumuksen suojaksi; tee niitä kaistoja yksitoista.
26:8 Kunkin kaistan pituus olkoon kolmekymmentä kyynärää ja leveys neljä kyynärää; niillä yhdellätoista kaistalla olkoon sama mitta.
26:9 Liitä yhteen viisi kaistaa erikseen ja kuusi kaistaa erikseen, ja aseta kuudes niistä kaksin kerroin teltan etupuolelle.
26:10 Ja tee viisikymmentä silmukkaa toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan ja viisikymmentä silmukkaa toisen yhdistetyn kappaleen vastaavan kaistan reunaan.
26:11 Tee myös viisikymmentä vaskihakasta ja pistä hakaset silmukkoihin ja liitä teltta yhteen, niin että siitä tulee yhtenäinen.
26:12 Siitä telttakaistojen liiasta osasta, joka jää riippumaan, jääköön puolet riippumaan asumuksen takasivulle.
26:13 Ja siitä, mikä telttakaistoissa on liikaa pituutta, riippukoon kyynärän verran asumuksen kummallakin sivulla sitä peittämässä.
26:14 Ja tee teltalle peite punaisista oinaannahoista ja sen päälle vielä toinen peite sireeninnahoista.