Esikuvat puhuvat osa 3 Portti, Pyhäkön ovi ja esirippu

ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA

ILMESTYSMAJA JA SEN ESINEET

"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat puhuttiin, niin silloin ei ollut vielä Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5:46,47)

PORTTI, PYHÄKÖN OVI JA ESIRIPPU

 Lue 2 Moos. 27:16; 26:36; 26:31; 26:33 (kirjoituksen lopussa)

Edellisessä esityksessä puhuimme jo hiukan ilmestysmajan esipihasta, mutta emme portista. Ja kuitenkin kiintyi jokaisen sisään tulijan huomio heti siihen, että sisäänkäytävän verho oli väriltään aivan toisenlainen kuin ympäröivä kangasaita. Kangasaita oli kaikkialla ja joka puolella kiiltävän valkoinen, mutta portin uutimessa oli neljä väriä; nimittäin: punasininen (vanhemm. käänn. sininen), purppuranpunainen, helakanpunainen ja valkoinen. Epäilemättä tämä merkitsee jotakin. Tällä kertaa emme kuitenkaan ala selittää pyhien värien merkitystä, vaan mainitsemme vain lyhyesti, että sininen on taivaan ja taivaallisten asiain väri; purppura puhuu inhimillisestä arvosta ja kuninkuudesta; helakanpunainen merkitsee verta, ja siinä on elämän ajatus, sillä "kaiken lihan sielu on sen veri" (3 Moos. 17:14). Ja valkoinen on viattomuuden ja vanhurskauden väri.

Te ymmärrätte nyt, että näiden värien johdosta portti saa suuren merkityksen. Se esittää meille yhtaikaa ja muutamin piirtein koko Messiaan. Sininen väri esittää Messiasta taivaasta tulleena, ja purppuraväri esittää Häntä ihmiskunnan kuninkaana (molemmat nämä asiat ovat yhdistetyt lauseessa: "Jumala ilmestynyt lihassa"). Tulipunainen väri puhuu Messiaasta, joka on antautunut kuolemaan, ja valkoinen väri muistuttaa siitä, että Hänet, joka on puhdas ja viaton, on annettu kuolemaan syyllisten edestä. Pitäkäämme nämä asiat tarkoin mielessämme.

Paitsi tätä esipihalle johtavaa porttia, oli sen lisäksi ovi, joka johti esipihalta itse majaan, sen pyhään osaan, sekä esirippu, joka erotti kaikkeinpyhimmän pyhästä osasta. Kaikki nämä olivat laajuudeltaan yhtä suuret, ja aivan samat värit olivat kaikissa. Tästä meille selviää, että kaikki kolme ovea eli käytävää esittävät meille samoja totuuksia. Ne ilmoittavat meille, että Messias on se ovi, joka johtaa meidät Jumalan luo. Tässä ei ole kysymys kolmesta eri Messiaasta, vaan ne puhuvat samasta Messiaasta, jonka kautta ihminen pääsee eriarvoisiin asemiin Jumalan edessä. Tulkoon tämä totuus selväksi ja varmaksi meille, kun nyt tarkastelumme aiheena tulee olemaan

portti, pyhäkön ovi ja esirippu.

Aloitamme ensin esipihan portista. Se opettaa meille, että Messias on ovi, jonka kautta me voimme päästä sovintoon Jumalan kanssa. - Syntisinä me todellakin ennen kaikkea kaipaamme sovitusta Jumalan kanssa. Ajatelkaamme israelilaista. Hän oli samanlainen syntinen kuin muutkin ihmiset, ja hänen eteensä oli esikuvissa, ilmestysmajassa ja sen esineissä, asetettu samat asiat, sama sovituksen mahdollisuus, kuin meille, joiden keskellä julistetaan evankeliumia itse totuuden olemuksessa. Laki ja siveyssäännöt eivät tiedä mitään anteeksiantamuksesta eikä sovituksesta. Vaikka israelilainen olisi kuitenkin valittanut ja itkenyt erehdystään ja luvannut parantaa itseään ja muuttaa elämäänsä, niin ei hän sillä voinut tehdä tehtyä tekemättömäksi eikä saada aikaan sovitusta Jumalan edessä. Sovituksen Jumalan kanssa hän voi saada ainoastaan yhdellä tiellä, ainoastaan yhdessä paikassa; sinne hänen tuli mennä portin kautta.

Syntinsä ja erehdystensä taakan alla tai epäpuhtaana ja spitaalisena pannaan julistettuna, koko leiristä ulos ajettuna, sai israelilainen nyt ilmestysmajan kautta tiedon, että oli jokin mahdollisuus päästä uudelleen Herran kansan oikeuksiin. Hän näki portin ja sen nelivärisen uutimen. (uudin=verhot) Hän tiesi, että kun hän siitä käy sisälle, niin siellä on uhrialttari, jonka luona hän kohtaa Jumalan, ja jolla saadaan aikaan sovinto Jumalan kanssa. Kuinka palavin mielin hän mahtoikaan odottaa sitä aikaa, jolloin hänelle annettaisiin tilaisuus astua pyhäkön esipihalle! Ja hän tiesi, että milloin hän sinne astuisi, silloin hän voi tulla uudelleen siunatuksi, silloin hänelle annetaan takaisin kadotetut inhimilliset ja jumalalliset oikeudet.

Kun Jeshua kerran paransi ne kymmenen spitaalista, niin vain yksi heistä palasi kiittämään Jeshuaa ja antamaan Jumalalle kunnian. Luultavasti ne yhdeksän olivat niin kiireesti lähteneet saamaan takaisin kansallisia ja yhteiskunnallisia oikeuksiaan, etteivät he muistaneet antaa Jumalalle kiitosta ja kunniaa parantumisestaan.

Rakkaat lukijani! Me kaikki olemme luonnostamme, niin kuin israelilaisetkin, syntileirissä kulkevia saastaisia ja spitaalisia. Synnin tähden on tie pyhän ja vanhurskaan Jumalan luo suljettu. Me emme omin voimin pääse takaisin sinne, mistä olemme langenneet pois ja poikenneet omille teillemme. Kyllähän maailma aina selittää, että ihmiset yhä sivistyvät ja tulevat viisaammiksi; mutta tosiasiat osoittavat, että ihmiset kaikesta sivistyksestä huolimatta, omia teitään synnin ja itsevanhurskauden retkillä kulkiessaan, yhä vieraantuvat Jumalasta. He eivät siis omalla voimallaan ja viisaudellaan lähene pelastuksen porttia, eivätkä he osaa raivata itselleen tietä Jumalan yhteyteen.

Sellaisia me olemme. Me olemme itse ainiaaksi sulkeneet oven; meidän on mahdotonta sitä avata. Mutta Jumalalle olkoon iankaikkinen kiitos! Hän on avannut meille pelastuksen oven Poikansa Jeshuan Messiaan kautta. Taivaasta alas tullut Herra, toinen Aadam, ihmiskunnan Kuningas, jumalattomien edestä kuollut ja kuolleista jälleen noussut - Hän on meille ovi, jonka kautta meillä on pääsy Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan!

Ja katselkaamme nyt, kuinka Hän on meille siksi tullut. Koska synti ja sitä seuraava kirous sulki meiltä tien Jumalan yhteyteen, niin Hän, synnittömänä ja taivaasta alas tulleena, otti "syntisen lihan muodon" ja "tuomitsi synnin lihassa". Synti on saanut oikeuden mukaisen rangaistuksensa ja kuolemantuomionsa siten, että Hän omassa ruumiissaan, ristillä riippuen, kantoi sen kirouksen.

Raamattu sanoo meille tämän hyvin selvästi. Apostoli kirjoittaa Pyhän Hengen kautta: "Messias on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun Hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: 'Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu'" (Gal. 3:13). Ja: "Hän pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin" (Kol. 2:14).

Ja Hebrealaiskirje puhuu kysymyksessä olevista Vanhan Testamentin esikuvistakin hyvin selvästi: "Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeshuan veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn Hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on Hänen lihansa, kautta, - - - niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta" (Hebr. 10:19,20,22).

Ja merkiksi siitä, ettei Jumalan ja syntisen välillä enää ollut väliaitaa, ja että ovi nyt oli avattu, repesi Herran Jeshuan kuoleman hetkellä ainoa esirippu, joka silloin vielä oli olemassa Jerusalemin temppelissä, keskeltä kahtia ja "ylhäältä alas asti" (Matt. 27:51). Tämä merkitsee, että tie kaikkeinpyhimpään on nyt avoinna, kaikki esteet ovat poistetut; syntisellä ihmisellä on nyt vapaa pääsy Messiaan kautta; hänen ei tarvitse jäädä ulkopuolelle, ellei hän tahdo. Mutta se tietää myös, että Jumala itse on avannut oven; esirippu ei revennyt alhaalta ylöspäin, mikä olisi voinut olla ihmisen työtä, vaan ylhäältä alaspäin. Jumala oli sen tehnyt; Hän oli avannut oven ja valmistanut tien. Näyttää siltä, kuin pyhä Raamattu lauseiden paljoudella tahtoisi oikein tarkoin painaa meidän mieleemme, että Isä itse on meille tien valmistanut antamalla Poikansa.

Monien joukosta mainitsemme ainoastaan: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa" (Joh. 3:16): "Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme"; "Herra näki hyväksi runnella Häntä, lyödä Hänet sairaudella" (Jes. 53:6,10); "Sen, joka ei synnistä tiennyt, Hän meidän tähtemme teki synniksi, että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" (2 Kor. 5:21). Ja sen tähden voi syntinen varmasti ja täydellisesti pelastua sekä tulla autuaaksi Jumalan Pojan kautta. - Nyt voimme itse vastata siihen, olemmeko pelastetut Messiaassa. Ilman Häntä ei ole mitään pelastusta; ilman Häntä ei ole mitään tietä taivaaseen.

Tätä tärkeää asiaa osoittaa sekin seikka, että oli yksi ainoa portti, yksi ovi, josta syntinen pääsi lähestymään Jumalaa. Hänen täytyi ensin ajatella sitä ja sitten astua sinne; muuten hän olisi jäänyt erotetuksi pois Jumalan yhteydestä.

Syntisen ei koskaan pitäisi lähteä etsimään mitään muuta ovea kuin Messiasta tullakseen Jumalan luo. Valitettavasti on paljon ihmisiä, jotka luulevat voivansa päästä Jumalan yhteyteen ilman Messiaan välitystä. He eivät tunne syntiä eivätkä sen kadottavaa voimaa, ja he luulevat omilla pyrkimyksillään ja kristillisillä harrastuksillaan tulevansa otollisiksi Jumalalle. Mutta he eivät voi onnistua; he eivät koskaan saa nähdä Jumalan kasvoja.

Ja tiedättekö, kuka oli näiden tällaisten ihmisten edeltäjä? Hän oli Kain. Hän oli ensimmäinen, joka valitsi toisen tien eikä tahtonut kulkea sovituksen tietä. Aabel toi sovintouhrin Herralle, mutta Kain toi kiitosuhrin, vaikkei ollut käynyt siitä ovesta, joka vie anteeksiantamukseen ja sovintoon Jumalan kanssa. Mutta tämä Kainin yritys ei onnistunut, vaan päinvastoin hänen täytyi paeta pois Jumalan kasvojen edestä Noodin, se on, kirouksen, maahan.

Tämä synkkä tie, jota yksityinen paha ihminen lähti vaeltamaan, on sen jälkeen tullut "laveaksi tieksi", jota apostoli Juudas kirjeessään nimittää Kainin tieksi (Juud. 11). Tuhannet ihmiset seuraavat Kainin jälkiä, tahtovat uhrata ja rukoilla pyhäkössä, mutta eivät ole käyneet Messiaan sovituksen oven kautta. Sillä tiellä he eivät koskaan tule onnistumaan, sillä vahvana pysyy meidän Herramme Jeshuan sana: "Minä olen ovi; jos joku Minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen" (Joh. 10:9).

Nyt tarkastelemme pyhäkön ovea, mitä se meille opettaa.

Ensiksi se opettaa, että Jeshua on myös tie totiseen pyhitykseen. Messiaan kautta meidän osaksemme tulee, ei ainoastaan vanhurskaus ja sovitus, vaan myös täydellinen pyhitys. Hän on tullut meille Jumalalta "viisaudeksi ja vanhurskaudeksi", mutta samalla tavoin myös "pyhitykseksi ja lunastukseksi" (1 Kor. 1:30). Pyhäkön ovi osoittaa sen meille erinomaisen selvästi.

Kun joku israelilainen pyrki sovintoon Jumalan kanssa ja oli astunut pyhäkön esipihalle ja tuonut uhrinsa Herralle, jolloin pappi edusti häntä, niin hänellä oli vapaa pääsy Jumalan pyhäkköön. Hän oli sovitettu Jumalan kanssa, ja Jumalan armo ja hyvyys saattoi tulla hänen osakseen. Kun papit uhrialttarin luota kääntyivät menemään pyhäkön ovea kohti, niin heitä kohtasi ensin vaskinen pesuallas, joka oli siinä täynnä kirkasta vettä. Tässä he peseytyivät ja puhdistautuivat, tässä heidän ylleen puettiin papilliset vaatteet, ja heidät voideltiin öljyllä. Näin valmistautuneina he saattoivat mennä oven kautta pyhäkköön, jotta he Jumalan asunnossa palvelisivat yksin Häntä ja seisoisivat Hänen edessään. Erotettuina muista ihmisistä, vieläpä veljistäkin, he täällä toimivat kokonaan Herran kunniaksi ja Hänen kasvojensa edessä.

Mutta eri asia on seisoa esipihalla armoitettuna ja vanhurskautettuna syntisenä, ja eri asia on tulla Messiaan kautta pyhitetyksi ja valmistetuksi iloisessa ja lapsellisessa uskossa palvelemaan Häntä. Edellisessä tapauksessa viheliäinen syntinen antaa Messiaan uhriksi Jumalalle ja saa Hänen kauttaan sovituksen ja rauhan; jälkimmäisessä tapauksessa armoitettu syntinen antaa itsensä Messiaan kautta Jumalan palvelijaksi. Hän ikään kuin sanoo: Tässä minä olen; minä tahdon palvella Sinua, mihin vain tahdot minua käyttää. Tästä asiasta apostoli Paavali kirjoittaa kirjeessään Rooman kristityille, niin kuin hän sanoo, "Jumalan rakastetuille, kutsutuille pyhille", seuraavasti: "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne" (Room. 12:1).

Ilmestysmajassa saattoivat ainoastaan papit mennä pyhäkköön. Mutta onko samoin uudessakin liitossa, jolloin on tullut todellisuus Messiaassa? Pääsevätkö nytkin ainoastaan muutamat henkilöt muiden edustajina osallisiksi Jumalan lahjoista, ja tulevatko vain he mahdollisiksi palvelemaan Häntä, vai voiko jokainen Jumalan lapsi päästä siihen oikeuteen? Totisesti, nyt ovat varjot hävinneet, ja valkeus Messiaassa koittaa kaikille.

Nyt ei ole mitään erotusta, kuten Pyhä Henki puhuu apostolin kautta: "Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Messias" (Kol. 3:11). Ja Raamattu todistaa myös, että Messias on omansa tehnyt "kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen" (Ilm. 1:6). Ja Pietari niin ikään sanoo kaikista Jumalan lapsista: "Mutta te olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja', joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa" (1 Piet. 2:9).

Jumalan kiitos! Messiaassa ei ole mitään erotusta, ei mitään etuoikeuksia eikä säätyluokkia. Ei ainoastaan joku pappi tai saarnaaja, evankelista tai opettaja, - ei, vaan jokainen Jumalan lapsi, vaikka olisi tänään uudestisyntynyt, on oikeutettu seisomaan Hänen edessään ja palvelemaan Häntä totuudessa. Miten murheellista onkaan ajatella, että hyvin moni armon saanut syntinen pysähtyy esipihalle eikä koskaan pyri pyhäkköön, jossa tietoisesti ja omintakeisesti palvelisi Herraa!

Minä pelkään, että eräs väärinymmärrys estää monia pääsemästä papilliseen asemaan ja saavuttamasta oikeaa pyhitystä. Moni luulee nimittäin, että se olisi heidän itsensä tehtävä. He ajattelevat näin: koska Messias on meidät verensä kautta lunastanut, niin meidän tulee nyt osoittaa rakkauttamme ja kiitollisuuttamme Häntä kohtaan siten, että kaikin voimin varjelemme itseämme, ettemme lankeaisi syntiin, vaan eläisimme kristillisesti ja tekisimme hyvää. Näin minäkin ajattelin ennen. Mutta voi, jospa me oikein tulisimme huomaamaan, kuinka surkeaa ja viheliäistä on meidän oma rakkautemme ja kiitollisuutemme, ja kuinka vähän se voi viedä meitä eteenpäin pyhityksessä!

Ystävät! Messias on ovi, jonka kautta voimme päästä pyhään vaellukseen Jumalan edessä. Hän ei ainoastaan pyhitä sinua, vaan Hän itse, omassa persoonassaan, on sinun pyhityksesi! Hän on sinun voimasi; Hänen elämänsä on sinun elämäsi. Sinä voit sen tietää, ja ehkä olet sen suullasi tunnustanutkin. Mutta nyt tulee kysymys, kuinka paljon tästä tiedosta ja tunnustamisesta on ainoastaan oppia, ja kuinka paljon on totuutta ja tosi tekoa. Apostolit puhuvat siitä, että Messias on meissä "Jumalan voimana" ja "voimallisesti vaikuttaa meissä". Ja apostoli Paavali tunnustaa voivansa "kaikki Hänen kauttaan" ja rukoilee kirjeessään filippiläisille, että "olisitte täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeshua Messias saa aikaan" (Fil. 1:11).

Katso, niin on asia oleva; oma tekeminen, jota itse aikaansaamme, ei tässä kelpaa mihinkään. - Kuinka on sinun laitasi, lukijani? Oi, kuinka usein olenkaan joutunut häpeämään itseäni, kun olen ajatellut, että minun täytyisi ahkerasti ja huolellisesti pyhittää itseäni voidakseni ottaa vastaan sen vanhurskauden, jonka Messias on minulle ansainnut. Minä annoin Hänelle alun ja päätöksen, mutta tekemisen otin omaan käteeni, tietämättömyydestä hyljäten Hänen elämänsä, Hänen johdatuksensa ja Hänen voimansa. Ja kuinka paljon opetuksia siihen tarvittiinkaan Hänen puoleltaan, ennen kuin huomasin, että "ilman Häntä" en voi tehdä mitään. Mutta nyt minä tiedän, että "Hän vaikuttaa minussa sekä tahtomisen että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi" (Fil. 2:13). Niin, Hän on myös ovi todelliseen pyhitykseen!

Pyhäkön ovi johdatti sisään tulijan ihmeelliseen valoon. Heti, kun pappi oli astunut oven kautta pyhäkköön, häntä ympäröi aivan toisenlainen valo kuin mikä valaisi esipihalla. Esipihalla valaisi luonnollisen päivän valo, mutta pyhässä paikassa oli ihana kirkkaus, lempeä loisto ja pyhä valo, joka tuli seitsenhaaraisesta lampunjalasta, jonka valoa kullatut seinät ja kullatut esineet heijastivat joka puolelta. Mikä ihana ja kaunis loisto! Joka ei ollut sitä nähnyt, sillä ei voinut olla aavistustakaan siitä kirkkaudesta ja ihanuudesta, mikä vallitsi pyhässä paikassa.

Niin, valoa tarvitaan, jotta askeleemme ja vaelluksemme voisivat tulla otollisiksi Jumalalle; ja missä muualla sitä voisikaan olla kuin Messiaassa? Ja kuitenkin, kuinka paljon omatekoista valoa, kuinka paljon oman järjen lampunvaloa käyttävätkään monet Jumalan lapset pyhissä ja jumalallisissa asioissa! Ja kuinka paljon hämäryyttä Jumalan Sanan, Hänen tahtonsa ja teittensä suhteen, vieläpä Jumalan ja Messiaan Jeshuan tuntemisen suhteen vallitseekaan heidän keskuudessaan! Monet heistä, joiden jo pitäisi olla opettajan arvossa, tavailevat yhä vielä Jumalan Sanan ensimmäisiä aakkosia, ja heille täytyy syöttää maitoa, kun he eivät siedä vahvempaa ruokaa; monien vuosien kuluttua he ovat yhä vielä "ymmärrykseltään lapsia" (kts. Hebr. 5:11 s.).

Mikä on syynä siihen, että monen laita on näin? Hän on tiedossaan ja uskossaan, ja sitten myös elämässään ja vaelluksessaan, pysähtynyt esipihalle. Ihmekö sitten, että häneltä puuttuu pyhäkön valo! Oi, surkea on tila ajan pitkään, kun Jumalan lapselta puuttuu valo. Psalmintekijä Aasaf puhuu tästä meille opetukseksi. Lue 73. psalmi aina 17. jakeeseen asti, niin näet, kuinka hämärinä ja epätietoisina kaikki maailman olot näyttäytyvät, niin ettei niitä voi ymmärtää, ennen kuin Jumalan valo pääsee valaisemaan. Psalmintekijän jalat olivat "vähällä kompastua", ja hänen askeleensa "olivat aivan liukahtaa". Eikä se ihme ollutkaan, sillä luonnollinen valo ei voi saada selvää maailman arvoituksista.

Mutta sitten, kun hän astui Jumalan pyhäkköön, niin kuinka aivan toisenlaisina ja selvässä valossa näyttäytyivätkään silloin asiat! Pyhä, jumalallinen valo lankesi silloin hänen sydämeensä, ja hänelle selvisi kaikki. Silloin näyttäytyi hänen oma kompastumisensakin ja askelien liukastuminen Jumalan "hyvältä neuvolta". Ja hän katseli kyllikseen, hän katseli itsensä onnelliseksi. Hän oli niin ylen onnellinen Jumalassa ja Jumalan kanssa, ettei "mikään häntä taivaassa eikä maan päällä miellyttänyt" (vanh. käänn.).

Oi, ystävät, Messias on pyhitykseen johtava ovi; Messias on se pyhäkkö, jossa meidän tulee edelleen olla ja vaeltaa. Niin, Hän on se ihmeellinen valkeus, jonka kautta ja jossa meidän tulee katsella kaikkia asioita meissä, ympärillämme ja yläpuolellamme, jos tahdomme ne oikein ymmärtää! Näin sanoo Hänen, pyhän totuuden, Sanansa: "Joka Minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh. 8:12). Hänessä oleminen on valkeudessa vaeltamista.

Pyhäkön ovi johtaa sisään tulijan myös hyvän ravinnon ääreen. Sisään astuessaan pappi näki edessään katetun pöydän. Siellä olivat kultaisella pöydällä näkyleivät, jotka oli asetettu Jumalan eteen tunnustukseksi. Joka sapatti nauttivat papit pyhäkössä ne leivät, ja uudet leivät asetettiin entisten tilalle. Tällaista ruokaa saatiin nauttia ainoastaan pyhäkössä.

Mekin kaipaamme ravintoa, oikeaa ravintoa, jotta me heikot vahvistuisimme ja saisimme elää. Mutta kuinka usein etsimmekään tarpeellista ravintoa muualta kuin Messiaasta, joka yksin voi meitä ravita! Välistä turvaudumme kauniiseen lauluun, jolla on ennen opittu, kaunis sävel, välistä kuuntelemme innostuneina kaunopuheisesti esitettyä saarnaa, välistä etsimme yhden tai toisen Jumalan lapsen seuraa, välistä istumme hengellisessä kokouksessa. Kaikesta tästä me toivomme itsellemme hengellistä ravintoa, voimaa ja elämää.

Mutta, mutta - emmekö usein ole saaneet huomata, että näissä ollessamme olemme kuitenkin laihtuneet ja voimamme puolesta tulleet heikommiksi? Mainitut asiat saattavat olla hyviä ja yleviä paikallaan, varsinkin, jos ne voivat johtaa meidät Messiaan luo; mutta meidän ei kuitenkaan pidä asettaa niitä Herramme Messiaan edelle, jos tahdomme saada voimaa ja elämää. Hän yksin voi antaa meille voimaa ja elämää, sillä Hän on "elämän leipä". Meidän täytyy tulla osallisiksi Hänestä itsestään, tulla ravituiksi Hänestä, jotta voisimme saada uutta voimaa ja vaeltaa niin, ettemme väsy (Jes. 40:31). Mutta jos tahdomme saada ravintoa Hänestä, niin meidän täytyy itse astua pyhäkköön ja olla siellä Jumalan kasvojen edessä. Sillä ainoastaan siellä syödään pyhiä leipiä, ei koskaan esipihalla.

Edelleen pyhäkön ovi johti vielä autuaalliseen yhteyteen. Sana "ilmestysmaja" eli "seurakunnan maja" (vanh. käänn. "todistuksen maja"), jolla tarkoitetaan Jumalan pyhäkköä, sekä pyhää sijaa että kaikkeinpyhintä, merkitsee alun perin: "seurustelemisen eli yhtymisen maja". Siellä yhtyivät Jumala ja ihminen. Kun tultiin esipihalle, oli jo olemassa jonkinlaista yhteyttä Jumalan kanssa; siellähän kannettiin esiin uhrit. Mutta me ymmärrämme kyllä, että pyhäkössä seisominen ja toimiminen, asuminen ja vaeltaminen puhuvat meille jostakin läheisemmästä yhteydestä. Kaikki, mitä siellä nähtiin, puhui Jumalan välittömästä läsnäolosta. Ainoastaan ohut peite, silkkinen esirippu, erotti papin kolminkertaisesti Pyhästä ja Kaikkialla läsnäolevasta; ja siihen kudotut kerubit, Jumalan majesteettiuden ja kaikkivaltiuden merkit, osoittivat, että Hän itse asui siinä.

"Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan", ja jossakin merkityksessä se voi tapahtua jo tässä elämässä. Vaellus pyhäkössä, vaellus valkeudessa ja Jumalan kasvojen edessä hävittää väliverhot ja peittävät pilvet, niin että silmä alkaa nähdä kirkkaasti. Mutta se vie myös autuaalliseen, ystävän yhteyteen Hänen kanssaan, jota tosin emme nyt näe, mutta jota kuitenkin sanomattomasti rakastamme.

On olemassa sellainen elämän yhteys Jumalan kanssa, jolloin silmä aina kääntyy Häneen, ja sydämen kaikki ajatukset, puheen aiheet ja kaikkien toimien perusteet ovat yksin Hänessä ja liikkuvat Hänen ympärillään. Sielu on silloin onnellinen. Astukaamme rohkeasti pyhäkköön papillisiin oikeuksiimme, jotka ovat meille kaikille Messiaassa Jeshuassa luvatut katoamattomaksi omaisuudeksemme, niin pääsemme varmaan "yhteyteen Isän ja Hänen Poikansa Jeshuan Messiaan kanssa" (1 Joh. 1:3).

Vielä kiinnitämme huomiomme kaikkeinpyhimmän esirippuun. Se opettaa meille, että Messias on myös ovi, joka johtaa iankaikkiseen kunniaan. Majan kaikkeinpyhin oli taivaan esikuva, kuten Hebrealaiskirje monessa kohdassa osoittaa. Sinne saattoi vain ylimmäinen pappi yksin mennä sisälle ja ainoastaan kerran vuodessa. Hänen täytyi heti tulla sieltä takaisin, sen jälkeen kun hän oli vihmonut veren armoistuimelle. "Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo" (Hebr. 9:7,8). Kukaan muu kuin ylimmäinen pappi ei vanhatestamentillisen talouden aikana voinut hetkeksikään päästä katsahtamaan esiripun taakse kaikkeinpyhimpään. Ja hän, joka ei itsekään saanut siellä viipyä, ei voinut viedä sinne mukanaan muita ihmisiä.

Jumalalle olkoon kiitos! Nyt on toisin. Ensimmäinen, esikuvallinen maja ei enää ole olemassa, vaan meidän suuri Ylimmäinen Pappimme on mennyt pyhäkköön, joka ei ole ihmiskäsin tehty, ja Hän on avannut meille tien sinne. Esirippu, joka erotti kaikkeinpyhimmän pyhästä, on poistettu, ja tie on nyt avoinna meille. Ja antaakseen meille syntisille havainnollisen osoituksen tämän asian totuudesta, Hän ei mennyt yksinään kunniaan, vaan otti mukaansa katuvan ryövärin. Hän sanoo tälle: "Tänä päivänä pitää sinun oleman Minun kanssani paratiisissa" (Luuk. 23:43). Hän, pelastuksen ruumiin Pää, ottaa jäsenensä mukaansa kirkkauteen, joten apostoli saattaa Pyhän Hengen kautta sanoa: "Jumala on meidät yhdessä Hänen kauttaan herättänyt ja yhdessä Hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Messiaassa Jeshuassa" (Ef. 2:6).

Vielä jokin lyhyt taistelu kestettävänä, vähän aikaa pyhäkössä Hänen valonsa johdossa, lyhytaikainen vaellus uskossa - ja kalliilla verellä ostettu lammas menee Hänen perässään ja saa nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on. Lampaille tämä on niin varma asia kuin heidän oma olemassaolonsa. Sen tähden heillä voi olla "halu päästä Messiaan luo", ja he ikävöivät, että saisivat pukeutua taivaalliseen majaansa (2 Kor. 5:2). Ja kiitos olkoon Hänelle, meidän suurelle Ylimmäiselle Papillemme! Hän voi varjella meitä loppuun asti ja asettaa meidät kunniaansa! Oi, jospa me kaikki kokoontuisimme sinne!

Nyt tiedämme tien sinne. Se on aivan yksinkertainen, se on avoinna, se on meille ilmoitettu, se on Hän itse, joka on sanonut: "Minä olen ovi; jos joku Minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen" (Joh. 10:9). Messias meidän sovituksemme, Messias meidän pyhityksemme, Messias meidän kirkastumisemme - tämä on uskomme perustus, ja se on myös koko vaelluksemme ja elämämme perustus, Hänelle kunniaksi!

Ivan Veniaminovitsh  Kargel   

Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html
Kuka oli Ivan Kargel
 
https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html


2 Moos. 27:16

27:16 Ja esipihan portissa olkoon kahdenkymmenen kyynärän pituinen uudin, kirjaellen kudottu punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista, ja olkoon sen pylväitä neljä ja näiden jalustoja neljä.

2 Moos. 26:31-36

26:31 Tee vielä esirippu punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista; ja tehtäköön siihen taidokkaasti kudottuja kerubeja.
26:32 Ja ripusta se neljään akasiapuiseen, kullalla päällystettyyn pylvääseen, joissa on kultakoukut ja jotka seisovat neljällä hopeajalustalla.
26:33 Ja ripusta esirippu hakasten alle ja vie sinne esiripun sisäpuolelle lain arkki. Ja niin olkoon esirippu teille väliseinänä pyhän ja kaikkeinpyhimmän välillä.
26:34 Ja aseta armoistuin lain arkin päälle, joka on kaikkeinpyhimmässä.
26:35 Mutta pöytä sijoita esiripun ulkopuolelle ja seitsenhaarainen lamppu vastapäätä pöytää, asumuksen eteläsivulle; aseta siis pöytä pohjoissivulle.
26:36 Tee myös teltan oveen uudin, kirjaellen kudottu punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista. (Uudin=verhot)
26:37 Ja tee uudinta varten viisi pylvästä akasiapuusta ja päällystä ne kullalla, mutta niiden koukut olkoot kultaa; ja vala niille viisi vaskijalustaa."