Esikuvat puhuvat osa 19 Onyks-kivet ja Rintakilpi

ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA

"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat sanottiin, niin silloin ei vielä ollut Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5: 46,47)

ONYKS-KIVET JA RINTAKILPI

Ylimmäisen papin loistavaan pukuun kuului Herran määräyksen mukaan myös kaksi onyks-kiveä ja rintakilpi. Onyks-kiviä oli kannettava olkavaatteeseen kiinnitettyinä olkapäillä, yksi kummallakin puolella. Rintakilpeä taas kannettiin rinnalla. Molemmat nämä ihmeelliset ja loistavat koristukset ovat erittäin merkillisiä siitä, että ne asettavat ylimmäisen papin ja Israelin kansan mitä läheisimpään yhteyteen toistensa kanssa. Sekä onyks-kiveen että rintakilpeen oli molempiin kaiverrettu Jaakobin poikien, so. Israelin lasten sukukuntien nimet. Ylimmäisen papin piti siis aina virantoimituksessaan niin sanoaksemme kantaa Israelin kansaa olkapäillään ja rinnallaan. Hän oli kansan todellinen edustaja. Herran eteen astuessaan hänen tuli aina kantaa kansaa, sillä se oli hänelle uskottu. Otamme ensin puheeksi

molemmat onyks-kivet

Lue 2 Moos. 28:9-14 (kirjoituksen lopussa)

Onyks-kivellä tarkoitetaan erästä kallista jalokiveä, josta Raamattu puhuu joissakin kohdissa (esim. Job 28:16). Se heprealainen sana, joka on käännetty sanalla "onyks-kivi", merkitsee englantilaisen oppineen tutkijan Robertsonin selityksen mukaan jotakin "tuliloistolla loistavaa". Sillä tarkoitetaan siis hyvin kallista, loistavaa jalokiveä. Nykyään löytyvä tumma ja kaksivärinen kivi, joka kantaa onyks-kiven nimeä, ei ole kallis eikä loistavakaan.

Raamatullisista onyks-kivistä puhuttaessa tahdomme ensiksi huomauttaa, että ne Israelin ylimmäisen papin olkapäille kiinnitettyinä, merkitsevät Herran valitseman kansan suurta arvoa Jumalan edessä. Siellä loistivat kalliit jalokivet; mutta niillä ei ollut arvoa sen tähden, että ne itsessään olivat kalliita ihmisten edessä, vaan siksi, että niihin oli piirretty Israelin kahdentoista sukukunnan nimet. Toisessa kivessä olivat nimet: Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan ja Naftali; toisessa taas nimet: Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin. Ylimmäisen papin olkapäillä loisti siis koko Israelin kansa Jumalan edessä kalliina jalokivenä. Israel Jumalan jalokivi - sitä puhuivat nämä onyks-kivet! Ja Jumala itse oli sen näin asettanut ja määrännyt! Ja koska kaikkien sukukuntien nimet näin olivat piirretyt loistaviin kiviin ja koko kansa siis yhtenä kokonaisuutena oli niin kuin kallis jalokivi Jumalan edessä, niin ymmärrämme, että kukin sukukunta erikseen oli myös kallis Jumalan edessä. Myöhemmin syntynyt oli yhtä kallis kuin esikoinen, vähälahjainen yhtä kallis kuin lahjoiltaan etevämpi, pieni Benjamin yhtä arvokas kuin mahtava Juuda. Kaikki olivat Jumalan edessä samassa arvoasemassa.

Rakkaat ystävät! Näissä varjokuvissa astuvat eteemme Jumalan suuret ajatukset. Totinen Israel, Messiaan kautta lunastettu kansa, on kallis jalokivi Jumalan edessä. Ei sen tähden, että sillä itsessään on suuri arvo, vaan siksi, että sitä kannattavat totisen Ylimmäisen papin olkapäät. Hän on sen nostanut siihen arvoon Jumalan edessä. Sen tähden apostoli sanoo: "Mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta Hänestä on teidän olemisenne Messiaassa Jeshuassa" (1 Kor. 1:28-30). He, Hänen kansansa, ovat Messiaassa Jeshuassa, mutta he ovat tulleet siihen Jumalan vapaan valinnan kautta, he ovat Messiaan kautta nostetut ja kannetut siihen arvoon. Tämä on jumalallinen säädös!

Jos meille olisi mahdollista askel askeleelta seurata tätä Jumalan suurta tointa, niin ymmärtäisimme apostolin selityksen, kun hän sanoo: "Sillä ne, jotka Hän on edeltä tuntenut, Hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että Hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka Hän on edeltämäärännyt, ne Hän on myös kutsunut; ja jotka Hän on kutsunut, ne Hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on myös kirkastanut" (Room. 8:29,30). Tämä on ihmeellinen, suuri toimi! Se alkaa iankaikkisuudesta, jatkuu kautta maailman aikojen ja päättyy iankaikkisuudessa siellä ylhäällä, päättyy - kirkastukseen! Ja Herra itse selittää meille tämän ihmeellisen toimensa syyn ja perustuksen seuraavin sanoin: "Koska Sinä olet Minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen, ja koska Minä Sinua rakastan" (Jes. 43:4). Ja kuulkaamme myös, kuinka suuri Ylimmäinen pappi, jonka hartioilla Jumalan kansa loistaa Jumalan edessä, täällä maan päällä ollessaan vakuuttaa: "Ja sen kirkkauden, jonka Sinä Minulle annoit, Minä olen antanut heille" (Joh. 17:22). Niin, ainoastaan Hänessä ja yhteydessä Hänen kanssaan me olemme kelvollisia, vieläpä suuressa arvossa Jumalan edessä.

Edelleen tahdomme huomauttaa, että ylimmäisen papin olkapäillä olevat onyks-kivet puhuvat Israelin kansan iankaikkisesti pysyvästä arvosta Jumalan edessä. Sukukuntien nimet oli loistaviin jalokiviin - ei kirjoitettu, vaan - piirretty teräspiirtimellä. Siinä ne pysyvät kaikiksi ajoiksi, ne hohtavat siinä loistavalla perustuksellaan.

Moni Jumalan lapsi ei tule ajatelleeksi, että hänellä on Messiaassa aina pysyvä arvo Jumalan edessä. Hän on toisinaan pelonalainen ja alakuloinen tuntiessaan oman heikkoutensa ja viheliäisyytensä; tänään jalokivenä Herransa hartioilla, huomenna hyljättynä ja halveksittuna, - niin vaihtuvat tunteet. Muista, sinä alakuloinen Jumalan lapsi, sinun arvosi siellä ylhäällä on iankaikkisesti pysyvä, sillä Hän, joka on sinut arvoon nostanut ja kantaa sinua hartioillaan, pysyy iankaikkisesti; Hän ei enää häviä eikä muutu. Hän on vakuuttanut meille: "Katso, kätteni hipiään olen Minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina Minun edessäni" (Jes. 49:16). Jokainen Jumalan lapsi, pienin ja heikoinkin, on aina ja iankaikkisesti Hänelle kallis ja arvokas. Oi, jospa aina näkisimme uskon silmillämme, kuinka kalliisti olemme ostetut ja kalliisiin kiviin piirretyt! Tämä loistavalle perustalle piirretty kirjoitus olkoon meille kalliimpi kuin kaikki avut ja lahjat, puhumattakaan omista hyvyyksistämme ja teoistamme. Herra tahtookin, että iloitsisimme yksin tästä nimikirjoituksesta, kun Hän sanoo: "Katso, Minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa" (Luuk. 10:19,20).

Edelleen nämä onyks-kivet puhuvat siitä voimasta, jolla kannetaan koko Israelia, Herran kansaa. Kivet olivat kiinnitetyt Aaronin olkapäille. Hartioillaan, joissa miehen voima sijaitsee, piti siis ylimmäisen papin kantaa kansaa. Ja hän kantoikin sitä mielihyvin. Hän ei tuntenut painon rasitusta; kivet olivat koristuksena.

Kuinka turvallista meidän onkaan olla, kun Jeshuan Messiaan iankaikkiset kaikkivallan hartiat kannattavat meitä! Tämä ei suinkaan ole meidän omaa luuloamme, vaan se on täyttä totta! Niin kuin Aaron kantoi Israelin lapsia hartioillaan, samoin myös Messias, todellinen Ylimmäinen pappi, kantaa voimallaan omaa kansaansa. Eikä Hän muutu eikä väsy. "Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei Hän väsy eikä näänny, Hänen ymmärryksensä on tutkimaton" (Jes. 40:28). Ylimmäiselle papille on "annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä", sillä Hän palvelee Isää, taivaan ja maan Luojaa, noudattaen Hänen tahtoaan. Ja tästä Isän tahdosta Jeshua sanoo: "Ja Minun lähettäjäni tahto on se, että Minä kaikista niistä, jotka Hän on Minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä" (Joh. 6:39).

Kyllä me, rakkaat ystävät, jos oikein asiaa ajattelemme, olemme saaneet kokeakin tätä voimakasta ja uskollista kannattamista Hänen puoleltaan. Hänhän kutsui ja veti meidät luokseen, kun eksyneinä lampaina kuljeksimme maailman erämaissa - eikö niin? Ja Hänhän "pani meidät hartioillensa iloiten". Ja siitähän vasta lähti meidän vaelluksemme uskossa ja elämän toivossa! Emmehän me olisi omin voimin mihinkään päässeet. Ajatellessani, kuinka äärettömän suuri rakkaus Jeshualla on, ja miten väsymättömän altis Hän on kantamaan meitä, en voi muuta kuin sanoa: "Oi Herra, Sinä olet Jumala etkä ihminen!" Muulla tavalla en voi selittää tätä väsymätöntä toimintaa minun hyväkseni. Ja tuleekohan se jatkumaan? Varmasti! Sillä Hän ei muutu. Ja Hän itse antaakin meille vastauksen: "Teidän vanhuuteenne asti Minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka Minä kannan; niin Minä olen tehnyt, ja vastedeskin Minä nostan, Minä kannan ja pelastan" (Jes. 46:4).

Onyks-kivet puhuvat myös Israelin kansan turvallisesta asemasta Jumalan edessä, joka perustui Jumalan erikoiseen rakkauteen Israelia kohtaan. Kultaiset nastat kiinnittivät kalliit onyks-kivet kasukan olkakappaleisiin, ja hienosta kullasta tehdyt käädyt yhdistivät ne kantajaansa. Niiden asema oli siis turvattu. Ei kukaan voinut niitä riistää kantajan tietämättä. Eikä niitä voitu asettaa jossakin toisessa paikassa kannettaviksi.

Tällainen on todellakin niitten asema Jumalan edessä, jotka uskovat Herraan Jeshuaan. He ovat turvassa, eikä kukaan voi heiltä riistää tätä turvaa. Herramme Jeshua itse on sanonut: "Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä Minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät Minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä Minun Isäni kädestä" (Joh. 10:28,29). Me olemme itsessämme heikkoja, eikä kukaan meistä voi sanoa, että hän omalla voimallaan pysyy Herrassa. Joku voi ehkä ajatella: "Kun minä ojennan käteni ja otan kiinni Herrasta, niin pysyn turvassa." Mutta varmaan me kaikki olemme saaneet kokea, kuinka heikkoja ja mahdottomia me olemme "ojentamaan kätemme ja pitämään kiinni". Hän se on, joka rakkaudessaan ja voimallaan pitää meistä kiinni ja kantaa meitä, kunhan vain jätämme itsemme Hänen kannettavikseen ja lapsellisesti luotamme Häneen.

Kun tätä oikein ajattelemme, niin sydämemme on valmis kiittämään ja yhtymään apostolin sanaan: "Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Messiaassa Jeshuassa, meidän Herrassamme" (Room. 8:38,39). Ei meidän rakkautemme, vaikka voimakkaasti yrittäisimmekin pysytellä Hänessä, ei, vaan Jumalan rakkaus, joka on Messiaassa Jeshuassa! Se on meitä kantanut ja liittänyt meidät pelastettujen joukkoon!

Sinä Jumalan lapsi, älä siis heikkouden tunnossasi ja vaivoja kärsiessäsi sano: "Herra on minut hyljännyt, Hän on minut unhottanut." Katsele kalliita onyks-kiviä ja niihin piirrettyjä Ylimmäisen papin olkapäillä olevia nimikirjoituksia, ja muista, mitä Herra sanoo: "Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, Minä en sinua unhota" (Jes. 49:14,15). Ja vielä uudelleen Hän vakuuttaa: "En Minä sinua hylkää enkä sinua jätä" (Hebr. 13:5). Oi kuinka ihanasti nämä kalliit esikuvat valaisevatkaan meidän iankaikkista kohtaloamme! Jospa meidän uskomme syventyisi ja vahvistuisi yhä todellisemmin näitä itsellemme omistamaan!

Toiseksi meidän käsiteltäväksemme seuraa ylimmäisen papin

rintakilpi

Lue 2 Moos. 28:15-30 (kirjoituksen lopussa)

Kaikista ylimmäisen papin koristuksista oli kallein ja ihanin rintakilpi. Siinä on ikään kuin yhteen kohtaan koottuna kaikki se kauneus ja ihanuus, joka tuli näkyviin eri paikoissa ilmestysmajassa ja ylimmäisen papin puvussa. Tässä esiintyivät samat neljä pyhää väriä, jotka kohtasimme muuallakin, ja siinä loistaa myös kankaasta sama kullan hohto kuin ylimmäisen papin kasukasta. Neliskulmainen on tämä rintakilpi, vaaksan pituinen ja vaaksan levyinen. Ja sen pintaan oli kiinnitettävä kaksitoista kallista jalokiveä, kaikki erilaatuisia, ja niiden tuli olla neljässä rivissä. Kuhunkin niistä on piirretty yhden sukukunnan nimi. Kun ylimmäinen pappi astui pyhäkköön, jossa kultaisen lampunjalan lamput levittivät valoaan, niin silloin hänen rinnallaan olevat jalokivet hohtivat eri väreissä. Tässä virkakilvessä oli vielä salaperäiset "uurim ja tummim" (valkeudet ja täydellisyydet), jotka Mooses asetti kaksinkertaiseksi ja ikään kuin salkun tapaiseksi tehtyyn rintakilpeen. Kultarenkailla ja kultakäädyillä rintakilpi sitten kiinnitettiin tarkoin olkakappaleisiin ja joutui ikään kuin yhteyteen onyks-kivien kanssa, sekä myös kasukkaan.

Ensin kiinnitämme huomiotamme tämän rintakilven muotoon. Mooseksen tuli tehdä kaikki tarkasti sen mukaan, mitä Jumala oli määrännyt. Joka kohdalla oli pyhä merkityksensä jumalallisen suunnitelman mukaan. Israelin kansan piti asettua leiriin ilmestysmajan ympärille sellaiseen järjestykseen, että kolme sukukuntaa oli leiriytyneinä kullakin neljällä ilmansuunnalla. Samoin oli rintakilpi neliskulmainen, ja siinä oli neljä kertaa kolme kiveä, joihin oli piirretty sukukuntain nimet. Onyks-kivissä olivat myös, kuten näimme, Israelin lasten nimet piirrettyinä, mutta järjestys näkyy olleen erilainen. Herra määräsi, että onyks-kiviin oli nimet piirrettävä "siinä järjestyksessä, kuin he ovat syntyneet" (j. 10). Mutta rintakilvestä sanotaan, että nimet oli piirrettävä "Israelin poikain nimien mukaan" (j. 21). Edellisessä oli selvästi tarkoituksena osoittaa, että sukukunnat olivat syntymältään samanarvoiset Jumalan edessä. Mutta jälkimmäisessä meille osoitetaan, kuinka Jumala pyhän tarkoituksensa mukaan määrää kullekin aseman ja tehtävän koko kansan vaelluksessa, siitä huolimatta, missä järjestyksessä esi-isät olivat syntyneet.

Näissäkin asioissa meille on annettu ihanat esikuvat! Israelin neliskulmainen leiri samoin kuin ylimmäisen papin neliskulmainen rintakilpi ovat Herran maailmassa olevan valtakunnan esikuva. Se leviää kaikkiin ilmansuuntiin, niin että evankeliumia julistetaan kaikille kansoille, ja se on valtakunta, joka pysyy iankaikkisesti, niin kuin profeetta Daniel on siitä ennustanut (Dan. 2:44). Mutta vielä ihanampaa on tietää, että vaikka Herran valtakunta leviää kaikkiin ilmansuuntiin ja siis Hänen uskovaisensa saavat elää hajallaan ympäri maailmaa ja usein monenlaisten vihollisten ahdistamina ja ympäröiminä, niin heillä kaikilla on kuitenkin paikka suuren Ylimmäisen papin rinnalla ja rakastavassa sydämessä. Ei yksikään kaikista Hänen sukukunnistaan ole hyljätty, ei yksikään joutunut unohduksiin. Olivatpa Hänen omansa missä maassa hyvänsä, ja olivatpa he ihmisten keskuudessa kuinka tuntemattomina ja halveksittuina tahansa, niin kuitenkin Ylimmäinen pappi kantaa heitä kaikkia sydämellään. - Oi, kuinka ihana lohdutus tässä onkaan annettu meille: minä, sinä, me kaikki Hänen lapsensa idässä, lännessä, pohjoisessa ja etelässä olemme aina Hänen rakkautensa kohteina!

Rintakoristusta nimitetään rintakilveksi eli virkakilveksi, mutta sen täydellinen nimi on: "oikeuden rintakilpi" tai tuomion rintakilpi. Syyn, miksi sille on se nimi annettu, selittää meille jae 30, jossa on sanottu: "Ja niin kantakoon Aaron Jumalan vastaukset israelilaisille sydämensä päällä aina Herran edessä ollessaan" (vanh. käänn.: "Ja Aaronin tulee kantaa Israelin lasten oikeudet sydämellään Herran kasvojen edessä"). Ylimmäinen pappi siis kantoi kansan oikeudet Jumalan eteen, puolusti kansaa Jumalan edessä. Seisoessaan pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä voisi kansa synteineen, vikoineen ja puutteineen joutua pelonalaiseksi ja epätoivoiseksi. Mutta nyt he saattoivat olla turvallisin mielin, kun tiesivät, että heillä on edustaja ja puolustaja Jumalan edessä.

Jeshua Messias on lunastetun kansansa edustaja ja puolustaja Jumalan edessä. Kerran Hän kantoi heidän oikeudenmukaisen tuomionsa, kun Hän uhrikaritsana antautui katkeraan ristin kuolemaan heidän edestään. Nyt Hän kantaa heidän oikeutensa alituisesti sydämellään puolustaen heitä heidän vaelluksessaan. Heidän heikkoutensa, syntinsä ja puutteensa eivät siis estä heitä astumasta pyhän ja vanhurskaan Jumalan kasvojen eteen, sillä heillä on edesvastaaja ja puolustaja. Köyhien ja heikkojen lasten olisi syytä iloita ja riemuita sekä ylistellä tätä puolustajaansa! Sen tähden apostolikin niin luottavaisesti ja voitonvarmasti kehottaa: "Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan" (Hebr. 4:16).

Israelin kansa oli siis ylimmäisen papin puvussa edustettuna kahdessa eri paikassa. Heidän nimensä olivat kaiverrettuina olkapäillä olevissa onyks-kivissä. Ja nyt näemme toisen kerran heidän nimensä kaiverrettuina ylimmäisen papin sydämellä olevaan kauniiseen rintakilpeen. Tästä me ymmärrämme, että hänen tuli kahdessa mielessä kantaa kansaa Herran eteen: ensiksikin kansana, jolle hän uhraa koko voimansa, ja toiseksi kansana, jolle hän antaa koko sydämensä rakkauden. Aaron ja hänen jälkeläisensä olivat heikkoja ihmisiä hekin, joten heidän voimaansa ja rakkauteensa kansan palveluksessa ja kansan edustajina ei voitu luottaa. Mutta tässä onkin vain heikot "varjot", jotka viittaavat "tulevaan hyvään" ja ovat meille kalliina esikuvina.

Kuinka onnellisia me voimmekaan olla kiinnittäessämme silmämme Häneen, jonka ihmeellisenä esikuvana Israelin ylimmäinen pappi Aaron oli! Hän kantaa omaa kansaansa ei ainoastaan koko jumalallisella voimallaan, vaan myös loppumattomalla rakkaudellaan, jonka korkeutta ja syvyyttä, pituutta ja leveyttä meidän on mahdotonta käsittää. Hänen kaikkivaltias voimansa - meidän hyväksemme, se on suuri asia; Hänen voimansa ja mielisuosionsa - meihin kohdistuva, se on vielä suurempi asia. Mutta kaikkein suurin asia on, että Hänen rakkautensa on kohdistunut meihin, ja me saamme levätä Hänen rakastavalla sydämellään. Katso sinne, sinä Jumalan lapsi, kuinka hohtavat kivet nimikirjoituksineen lepäävät hänen sydämellään. Ne kuvaavat Hänen kansaansa, Yljän morsianta, josta Hän on sanonut: "Sydämeni veit sinä Minulta, sisareni, morsiameni" (Kork.v. 4:9; vanh.k.).

Älä ajattele, että tämä suuri ja erinomainen onni on suotu ainoastaan muutamille etuoikeutetuille papeille, - ei, siitä sanoo Herran Sana näin: "Hän kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään" (Jes. 40:11). Kuule siis: karitsoillakin on paikka Hänen sylissään! Niin, morsiusseurakunnan, Messiaan kansan, palava rukous: "Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi" (Kork.v. 8:6), on kauan sitten tullut varmasti kuulluksi. Siitä lähtien, kun Hän Ylimmäisenä pappina alkoi edustaa kansaansa Jumalan edessä, Hän on aina kantanut kansaansa voimansa hartioilla ja rakastavassa sydämessään.

Israelin kansan sukukuntien nimet näissä kahdessa eri paikassa esiintyivät aivan erilaisessa valossa. Ylimmäisen papin olkapäillä olevissa onyks-kivissä olivat nimet peräkkäin syntymänsä mukaan piirrettyinä samaan kiveen. Kaikki olivat samanarvoisia ja saman loiston alaisia. Mutta rintakilvessä oli kukin nimi piirrettyeri jalokiveen, joka omassa värissään ja laadussaan loisti muiden rinnalla. Tämä erilaisuus merkitsee epäilemättä jotakin, sillä Jumala itse oli niin määrännyt.

Mutta mitä sitten merkitsee tämä erilaisuus Herran oman kansan keskuudessa, ja minkä tähden Herra Messias, taivaassa oleva totinen Ylimmäinen pappi, kantaa ja tukee kansaansa eri paikoissa ja eri valossa, kuten esikuvat osoittavat? - Kun katsellaan Herran omia sellaisina kuin he ovat Jumalasta syntyneinä ja Messiaan kalliin veren hinnan lunastamina, niin he ovat kaikki samanarvoisia; heidän välillään ei ole mitään erotusta. Olivatpa he tässä maailmassa, luonnollisessa elämässään, hyviä tai pahoja, oppineita tai oppimattomia - kaikki he ovat Jumalan Hengen kautta uudestisyntyneinä ja armon osallisuuteen tulleina aivan samanarvoisia Jumalan edessä. Heidän nimensä voivat aivan hyvin olla kirjoitettuina samalla taululla syntymän mukaan. Siinä ovat rinnakkain kevytmielinen Ruuben ja suuresti rakastettu Joosef.

Mutta kun taas katsellaan Herran lapsia sen mukaan, mitä Herra Henkensä kautta heissä vaikuttaa, mihin tarkoitukseen he ovat aiotut, ja missä paikassa ja millä tavalla heidän tulee palvella Herraansa, niin ymmärrämme, että heidän välillään on suuri ero. Kunkin nimi on silloin kirjoitettu eri paikkaan, ja kukin heistä loistaa silloin erivärisenä. Silloin Juuda loistaa rubiinin tummanpunaisessa valossaan, ja Sebulonin nimi hohtaa näkyviin krysoliitin ihanan kellertävältä pohjalta. Kaikilla on eri tehtävä, kaikki saavat kirkastaa Herraansa eri tavalla.

Kuinka ihmeellistä ja ihanaa tämä onkaan! Meidän rakas Herramme tahtoo kansansa kautta levittää maailmaan moninaisten ominaisuuksiensa rikkaita ja kirkkaita säteitä, jotta ihmiset niiden kautta löytäisivät ja tuntisivat Hänet. Yksi ei voi sitä tehdä, ei edes yksi kansa, sukukunta, uskonsuunta tai yhdistys, - ei, siihen tarvitaan kaikki, eri tavalla ja eri paikoissa. - Jospa Herran omat aina ymmärtäisivät tämän, että heidän tulee kunkin paikassaan ja jalokivensä omassa valossa kirkastaa Herraansa. Ja varokaamme, ettemme itsekkyydessä ja kaavamaisuuden harrastuksessa ala halveksia tai sammuttaa Herran kansan keskellä esiintyvien jalokivien moninaista loistoa.

Kääntäkäämme nyt vihdoin huomiomme ylimmäisen papin rintakilvessä oleviin merkillisiin esineisiin, joiden nimet olivat uurim ja tummim (valkeudet ja täydellisyydet). Rintakilven sisäpuolella, siis ylimmäisen papin rintaa vastaan, oli vaate nähtävästi käännetty niin, että siihen muodostui pieni tasku. Siihen Herra käski Mooseksen asettaa "uurimin ja tummim'in", valkeudet ja täydellisyydet, "että ne ovat Aaronin sydämen päällä, hänen astuessaan Herran eteen" (2 Moos. 28:30). Näiden kautta piti sitten ylimmäisen papin kysyä Herran neuvoa erityisissä asioissa koko kansan tai yksityisten Herraan turvaavien puolesta. Mitä nämä esineet oikein olivat ja millä tavalla niitten kautta kysyttiin Herran neuvoa, sitä emme tiedä. Oliko siinä jokin erikoinen jalokivi, oliko siinä kaksi kiveä, jotka antoivat joko kieltävän tai myöntävän vastauksen, vai oliko vastaus nähtävänä jossakin kultalevyssä tai jossakin muussa - sitä meille ei ole ilmoitettu missään Raamatun kohdassa. Se meille vain on selvästi sanottu, että Herra näiden ylimmäisen papin rinnalla olevien pyhien salaisuuksien kautta ilmoitti jumalallisen tahtonsa ja antoi kansalleen neuvoa.

Niin luemme esim. Joosuasta, joka ei puhunut Herran kanssa "kasvoista kasvoihin" niin kuin Mooses, että hänen käskettiin kysyä Herran neuvoa seuraavalla tavalla: "Ja hän astukoon pappi Eleasarin eteen, ja tämä kysyköön hänen puolestaan uurimin kautta Jumalan vastausta Herran edessä. Hänen käskystänsä he lähtekööt ja hänen käskystänsä he tulkoot, hän ja kaikki israelilaiset hänen kanssansa, koko seurakunta" (4 Moos. 27:21). Joosuan ja koko seurakunnan tuli siis näissä asioissa, joissa kaivattiin uutta valoa, kääntyä "uurimin ja tummimin" puoleen. Onneton kuningas Saul, joka oli luopunut Herrasta, kääntyi myös hädässään kysymään neuvoa, mutta "Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin eikä profeettain kautta" (1 Sam. 28:6). Ja Mooses varoitti koko Leevin sukukuntaa, jonka päämiehen hoidossa nämä Herran suuret salaisuudet, valkeudet ja täydellisyydet, olivat, että he luopuisivat rakkaista omaisistaankin, voidakseen täydellisesti ja kokonaan antautua Herran ääntä kuuntelemaan ja siten muita palvelemaan (5 Moos. 33:8,9). Kaikesta näkyy, että Israelille oli näissä ylimmäisen papin "uurimissa ja tummimissa" annettu mitä ihmeellisin ja salaperäisin armolahja.

Onko meillä nyt Uuden Testamentin aikana joitakin "uurimeja ja tummimeja", joiden kautta saamme eri tapauksissa tietoa Jumalan tahdosta, vai täytyykö meidän vaeltaa neuvottomina maailman erämaan läpi? Ylistetty olkoon Jumala - me tunnemme Hänet, joka on "Ihmeellinen" ja "Neuvonantaja" ja nimittää itseään "valkeudeksi" eli "valoksi"! Hänessä me näemme Isänkin ja tunnemme Hänen tahtonsa. Jeshua sanoo: "Joka Minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Job. 8: 12). Seuratkaamme Häntä! Hän on meidän "valkeutemme ja täydellisyytemme", jonka kautta kaikki neuvottomuutemme tässä vaelluksessamme haihtuu!

Kuinka loistaakaan nyt Hänen valonsa meille Hänen ollessaan Isän luona siellä ylhäällä! Kunnia ja ylistys Hänelle! Vaikka Hän siellä asuu valkeudessa, jota yksikään ihminen ei voi lähestyä, on Hän kuitenkin totisesti "meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti". Ja vielä enemmänkin: Hän asuu meissä Henkensä kautta (Room. 8:9,10), ja Hänen Henkensä ilmoittaa meille Hänestä (Joh. 16:14), niin että voimme katsella Hänen kirkkauttaan ja muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen (2 Kor. 3:18). "Totuuden Henki" todistaa alituisesti Hänestä, opettaa meille ja muistuttaa meitä kaikesta, mitä Hän on meille sanonut, sekä johdattaa meitä kaikkeen totuuteen (Joh. 14:26; 16:13,14). Ja sen tähden apostoli Johannes sanoo: "Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto" (1 Joh. 2:20).

Oi Sinä siunattu "Uurim ja Tummim"! Ole meitä niin lähellä, niin kuin olit lähellä jalokiviin kirjoitettuja nimiä, jotta meille ei koskaan kävisi kuten Israelin kansalle, joka kadotti "valkeudet ja täydellisyydet" (Esra 2:63) eikä ole niitä vieläkään löytänyt. Suo meidän aina vaeltaa Sinun valossasi, koska se on meille annettu!

Ivan Veniaminovitsh  Kargel  

Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html

Kuka oli Ivan Kargel
https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html

2 Moos. 28:9-14

28:9 Ota sitten kaksi onyks-kiveä ja kaiverra niihin Israelin poikien nimet,
28:10 kuusi heidän nimeään toiseen kiveen ja toiset kuusi nimeä toiseen kiveen siinä järjestyksessä, kuin he ovat syntyneet.
28:11 Niinkuin taidokkaasti hiotaan kiveä, kaiverretaan sinettisormuksia, niin kaiverra Israelin poikien nimet niihin kahteen kiveen. Ja kehystettäköön ne kultapalmikoimilla.
28:12 Ja pane molemmat kivet kasukan olkakappaleihin kiviksi, jotka johdattavat muistoon israelilaiset; näin Aaron kantakoon heidän nimiänsä molemmilla olkapäillään Herran kasvojen edessä, että heitä muistettaisiin.
28:13 Ja tee kultapalmikoimia
28:14 ja kahdet käädyt puhtaasta kullasta; tee ne punomalla, niinkuin punonnaista tehdään, ja kiinnitä punotut käädyt palmikoimiin.

2 Moos. 28:15-30

28:15 Ja jumalanvastausten rintakilpi tee taidokkaasti kutomalla; tee sekin samalla tavalla, kuin kasukka on tehty: tee se kullasta sekä punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista.
28:16 Se olkoon neliskulmainen ja taskun muotoon tehty, vaaksan pituinen ja vaaksan levyinen.
28:17 Ja kiinnitä sen pintaan kiviä yliyltään, neljään riviin: ensimmäiseen riviin karneoli, topaasi ja smaragdi;
28:18 toiseen riviin rubiini, safiiri ja jaspis;
28:19 kolmanteen riviin hyasintti, akaatti ja ametisti;
28:20 ja neljänteen riviin krysoliitti, onyks ja berylli. Kultapalmikoimilla kehystettyinä kiinnitettäköön ne paikoilleen.
28:21 Kiviä olkoon Israelin poikain nimien mukaan kaksitoista, yksi kutakin nimeä kohti; kussakin kivessä olkoon yksi kahdentoista sukukunnan nimistä, kaiverrettuna samalla tavalla, kuin kaiverretaan sinettisormuksia.
28:22 Ja tee rintakilpeen puhtaasta kullasta käädyt, punotut, niinkuin punonnaista tehdään.
28:23 Ja tee rintakilpeen kaksi kultarengasta ja kiinnitä molemmat renkaat rintakilven kahteen yläkulmaan.
28:24 Ja kiinnitä ne molemmat kultapunonnaiset kahteen renkaaseen rintakilven yläkulmiin.
28:25 Ja kiinnitä molempien punonnaisten toiset kaksi päätä kahteen palmikoimaan ja kiinnitä nämä kasukan olkakappaleihin, sen etupuolelle.
28:26 Ja tee vielä kaksi kultarengasta ja pane ne rintakilven molempiin alakulmiin, sen sisäpuoliseen, kasukkaa vasten olevaan reunaan.
28:27 Ja tee vieläkin kaksi kultarengasta ja kiinnitä ne kasukan molempiin olkakappaleihin, niiden alareunaan, etupuolelle, sauman kohdalle, kasukan vyön yläpuolelle.
28:28 Ja rintakilpi solmittakoon renkaistaan punasinisellä nauhalla kasukan renkaisiin, niin että se on kasukan vyön yläpuolella; näin rintakilpi ei irtaudu kasukasta.
28:29 Ja niin Aaron kantakoon jumalanvastausten rintakilvessä sydämensä päällä, astuessaan pyhäkköön, Israelin poikain nimet, että heidät alati johdatettaisiin muistoon Herran edessä.
28:30 Ja pane jumalanvastausten rintakilpeen uurim ja tummim, niin että ne ovat Aaronin sydämen päällä, hänen astuessaan Herran eteen. Ja niin kantakoon Aaron Jumalan vastaukset israelilaisille sydämensä päällä aina Herran edessä ollessaan.