Esikuvat puhuvat osa 12 Syntiuhri ja Vikauhri

ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA

UHRIT

"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat sanottiin, niin silloin ei ollut vielä Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5:46,47)

SYNTIUHRI JA VIKAUHRI

Edellä olemme puhuneet ilmestysmajasta ja sen esineistä. Kaikkialla olemme nähneet, kuinka Messias, jossa "Jumala on ilmestynyt lihassa" ja jossa Jumalan suuri salaisuus ihmiskunnan pelastukseksi on ilmestynyt, esitetään meille monenlaisten esikuvien kautta. Pelastus Messiaassa ja itse Messias astuu siellä eteemme hyvin monipuolisesti. Mutta Messiaan kuolema on kuitenkin kaikkein suurin asia Hänen lunastustyössään, se on itse ydinkohta. Siinä on Hänen kuuliaisuutensa ja rakkautensa huippu, kun Hän oli kuuliainen Isälle ja rakasti meitä. Ja ihminen käsittää sitä kaikkein vähimmin luonnollisen ymmärryksensä mukaan. Sen tähden ei ole lainkaan ihme, että Herra esikuvissa esittää erikoisesti tätä puolta. Ja Hänen sovintokuolemassaan ja Hänen vuodatetun verensä voimassa vasta saa meidän sielummekin täydellisen rauhan, sillä siinä on syntiemme sovitus ja täydellinen hyvitys Jumalalle.

Puhuessamme vaskialttarista, majan hylkeennahkaisesta ja punaisesta oinaannahkaisesta peitteestä olemme tähän asti koskettaneet ainoastaan tätä asiaa, mutta nyt siirrymme katsomaan uhreja ja uhripalvelusta, joka esikuvissa antaa meille tärkeitä ilmoituksia ja opetuksia Messiaan sovintokuolemasta meidän syntimme edestä, ja joka oli pääasiana Israelin jumalanpalveluksessa. Jumala on pitänyt huolta siitä että Israel sai jumalanpalveluksissaan "julistaa Herran kuolemaa siihen asti kuin Hän tulee"; ja se on jätetty tiedoksi ja todistuksesi kaikille kansoille. Mooses on Herran käskystä kirjoittanut näistä uhreista kolmannen kirjansa kahdeksassa ensimmäisessä luvussa. Uhrien esikuvista on sielumme Herran armon kautta, varmasti saava uutta ravintoa ja vahvistusta.

Uhreja on useamman laatuisia. Raamattu luettelee meille seuraavat kuusi päälajia: polttouhri, ruokauhri, kiitosuhri (yhteysuhri), rikosuhri eli syntiuhri, vikauhri ja täytösuhri (vihkiäisuhri, uusi käänn.). Seitsemänneksi otamme sitten vielä puheeksi suitsutusuhrin. Herra itse on jakanut nämä uhrit kahteen ryhmään: sellaisiin joista sanotaan, että ne ovat "suloiseksi tuoksuksi Herralle", "otollisia Herralle", ja sellaisiin joista sitä ei sanota. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat syntiuhri ja vikauhri, kaikki muut edelliseen. Herran antamassa luettelossa ovat ensin lueteltuina ne, jotka ovat "suloiseksi tuoksuksi" Hänelle, so. Jumalan mielisuosioksi ja pyhyyden vaatimuksen mukaisia. Kuitenkin tahdomme tässä ensin puhua niistä uhreista, jotka ovat meille syntiviheliäisyydessämme tärkeimmät tullaksemme Jumalan tykö. Katselkaamme nyt siis

syntiuhria

Lue 3 Moos. 4:1-12 (kirjoituksen lopussa)

Tämän uhrin nimellä on oma merkityksensä, sillä Jumala antaa aina kappaleille ja asioille nimet sen mukaan kuin ne todella ovat. Tätä uhria kutsuttiin rikosuhriksi eli syntiuhriksi, ja uhratessaan esiintyi israelilainen tässä rikoksen alaisena ja syntisenä, siitä huolimatta, missä yhteiskunnallisessa asemassa hän oli, olipa hän palvelija tai vanhin, olipa hänen siveellinen tilansa huonompi tai parempi, hän oli syntinen. Syntiuhri osoittaa siis ennemmin uhraajan tilaa kuin hänen toimiaan, enemmän sitä, mitä hän on itsessään, kuin mitä hän on tehnyt, vaikka tosin usein vasta teko paljastaa hänen tilansa.

Tämä uhri oli aina ensimmäinen jonka ihminen syntisenä voi Jumalalle tuoda. Tässä hän astuu syntisenä Jumalan eteen ja pyytää anteeksisaamista ja sovitusta. Jos hän tässä tilassaan tahtoisi kantaa muunlaista uhria, niin hän joutuisi vääräksi kerskaajaksi jonka uhria Jumala ei hyväksyisi. Muut uhrit tulevat mahdollisiksi vasta sitten kun hän on sovitettu syntiuhrin kautta ja hänen syntinsä on anteeksi annettu. Niin oli esim. suuren sovintopäivän uhreissa jolloin ylimmäinen pappi ensimmäiseksi uhrasi syntiuhrin oman itsensä kansan ja pyhäkön sovittamiseksi vaikkei tässä ollut sovitettavina erikoisia ja nimettyjä syntejä (3 Moos. 16:3,5,15-16). Ja niin uhrattiin myös syntiuhri ensiksi ylimmäisen papin ja pappien vihkimisessä, vaikkei ollut erikoista rikosta (2 Moos. 29:10-14). Tämä osoittaa meille selvästi, että tässä otettiin lukuun ei jokin teko eikä erityisiä toimia, vaan ihminen sellaisena kuin hän todella on Jumalan edessä. Ja hänen tilansa syntiin langenneena on sellainen, että se pyhän Jumalan edessä tuottaa kuoleman ja perikadon. Uhri, jonka Jumala oli käskenyt toimittamaan oli ihmisen sijassa, ja se kantoi hänen tilansa seurauksetkin.

Hän jota tässä on kuvattu, on astunut meidän sijaamme, meidän asemaamme; Hän "jossa ei mitään syntiä ollut", on "tullut synniksi meidän edestämme". Hän astui langenneen ihmisen, synnin kautta kuoleman ansainneen ihmisen sijaan ja sai myös kokea kuoleman hirmut niin kuin uhrin esikuvassa kyllä näkyy. Minkä turvan ja syvän rauhan se voikaan antaa meidän sieluumme kun tiedämme, että Messiaan kuoleman kautta on meidän kadotuksemme syy perustuksiaan myöten hävitetty! Ja ellei niin olisi, niin eihän meillä mitään varmaa rauhaa voisi ollakaan. Nyt "Hän on meidän rauhamme!"

Uhrattavan eläimen, olipa se sitten härkä, oinas tai muu, oli, aivan kuten muissakin uhreissa oltava aivan terve ja virheetön. Se sai kärsiä synnin kohtalon, synnin, joka on kauhistus Jumalan silmissä; mutta sen piti olla ilman virhettä. Pieninkin virhe teki sen kelpaamattomaksi eikä sellaisen sallittu olla rikosuhrina. Sen täytyi kärsiä kuolema, ei oman pahuutensa tähden, vaan toisen tähden; mutta sen itsensä piti olla ilman virhettä.

Tässähän meidän eteemme astuu selvästi se ihana totuus, että Messias sijaiskuolemassaan kärsi "vanhurskas vääräin puolesta". Hän, joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut, joka 'ei synnistä mitään tiennyt", tuli todellakin synniksi ja kiroukseksi meidän edestämme (1 Piet. 2:22; 2 Kor. 5:21). Niin, mutta älkäämme koskaan unohtako sitä se tapahtui meidän edestämme. Muistakaamme sitä yhtä kunnes se sielussamme tulee voimaksi, joka iankaikkisesti kiittää Hänen nimeään!

Uhraaminen tapahtui neljässä eri vaiheessa. Joka kohdalla on syvä, pyhä merkityksensä.

Ensiksi uhraajan on tuotava eläimensä Herran eteen. "Ja vieköön mullikan ilmestysmajan ovelle Herran eteen" (jae 4). Elävänä, virheettömänä ja elinvoimaisena tuotiin eläin esipihalle; ja tässä, Herran silmäin edessä tapahtui se suuri muutos, synnin siirtäminen ja tuomion täytäntöönpano. Muualla kuin Herran kasvojen edessä tämä äärettömän tärkeä asia ei voinut tapahtua.

Ajattele, lukijani, että Messiaassa, sinun syntiuhrissasi, ovat kaikki nämä asiat tapahtuneet Jumalan edessä. Messias astui synnittömänä ja itsessään täysin elinvoimaisena sinun hyväksesi Jumalan eteen. Jumala tutki Hänet tarkoin eikä löytynyt mitään muuta kuin pyhyyttä ja viattomuutta. Ja siinä, Hänen kasvojensa edessä, siirrettiin koko maailman synnit Hänen päälleen; niin, Jumala teki sen itse, niin kuin Pyhä Henki sanoo profeetta Jesajan kautta: "Mutta Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme" (Jes. 53:6). Ja sinäkin olit siinä osallisena, so. Jumalan silmien edessä, kun tämä tapahtui aivan niin kuin israelilainen uhrinsa kanssa siinä esiintyi. Tämä asia tulee suureksi lohdutukseksi ja ihanaksi rauhan lähteeksi jokaiselle armoa kaipaavalle sielulle. Ja te syntiset, jotka ette vielä ole päässeet varmuuteen siitä, että syntinne ovat sovitetut Jumalan edessä, tulkaa, tulkaa kaikki ja katsokaa, Messiaassa on jo tapahtunut se, mitä esikuvassa oli esitetty: kuoleman ja kadotuksen taakka on siirretty Messiaan päälle, jotta te voisitte pelastua! Tulkaa!

Toiseksi syntinen laski kätensä uhrin pään päälle. Tämän toimen kautta siirsi Herran eteen saapuva israelilainen syntinsä tai syntitilansa uhrin päälle. Suurena sovintopäivänä yksi teki sen kaikkien edestä; ylimmäinen pappi laski silloin kätensä rikosuhrin kauriin pään päälle ja tunnusti siinä julkisesti kaikki kansan synnit. Näin siitä on kirjoitettu: "Ja Aaron laskekoon molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa, olipa heillä mitä syntejä tahansa, ja pankoon ne kauriin pään päälle (3 Moos. 16:21).

Edellä olemme puhuneet siitä, että Jumala siirsi meidän syntimme Messiaan päälle, Hänen kannettavikseen; tässä meille on esitetty toinen esikuvassa esiintyvä piirre. Tässä syntinen itse katumuksessa ja uskossa jättää syntinsä Messiaan kannettavaksi. Niin kuin syntinen israelilainen silloin jätti syntinsä uhrieläimen päälle, niin nytkin jokaisen, joka tahtoo pelastua synnin ja kadotuksen vallasta, tulee totuudessa ja lapsellisessa luottamuksessa uskoa itsensä synteineen Jeshualle. Se on tehtävä välttämättä; muutoin ei ole mitään sovituksen mahdollisuutta. Israelilainen laski kätensä uhrin pään päälle ja katsoi eteenpäin Messiaan; nykyään syntinen katsoo taaksepäin, sillä Messiaan uhri on kerta kaikkiaan jo tapahtunut.

Kätten päällepanemisen jälkeen sai uhri surmaniskun. Heti kun synnit olivat tunnustetut ja siirretyt syntiuhrin päälle, seurasi kuolinisku. Mutta nyt se ei kohtaa syntistä, vaan viaton uhri saa kärsiä kuoleman syntien edestä. Syntinen on Jumalan edessä kuoleman oma, ja kun tässä ei ole tapahtunut mikään näennäinen tahi ainoastaan vertauskuvallinen, vaan aivan todellinen synnin siirto uhrin päälle, niin seuraa myös todellinen kuolemanisku. Merkillistä on se, että itse uhraaja, sitten kun hän on kätten päällepanemisella jättänyt syntinsä uhrin päälle, seisoo rauhallisesti toimettomana; toinen toimittaa kaiken muun.

Jumala itse toimittaa vanhurskaudessaan synnin tuomitsemisen. Messias, Hänen ainokaisensa, on kärsinyt kuoleman meidän edestämme. Meidän ei tarvitse lisätä siihen mitään. Ja Hän, iankaikkinen uhri meidän syntimme edestä, oli "niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei Hän suutansa avannut" (Jes. 53:7). Hän sai olla Jumalan kirouksen alaisena meidän edestämme, niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" (Gal. 3:13). Ja koko maailma tietää, että Hän sai riippua ristillä. Me olimme synnin tähden ansainneet Jumalan kasvojen edessä tuomion ja hylkäämisen, mutta Hän kärsi sen, niin kuin me näemme Hänen sanoistaan: Jumalani, Jumalani, miksi Minut hylkäsit?" (Matt. 27:46). Me olimme vikapäät kuolemaan; Hän kärsi sen meidän edestämme! Oi ystävät, oletteko kaikki osallistuneet tästä ihmeellisestä sovituksesta? Me emme voi tehdä mitään muuta kuin laskea uskon kätemme Jumalan Karitsan päälle, Hän on kuollut meidän syntiemme tähden!

Vihdoin kuului syntiuhrin toimittamiseen uhrin vieminen pois Herran kasvojen edestä ulos leiristä. Tämä toimi näyttää meistä ehkä omituiselta, koska muissa uhreissa ruumis poltettiin alttarilla, mutta tässä se piti vietämän ulos leiristä. Muut toimitukset, niin kuin olemme nähneet, tapahtuivat Herran kasvojen edessä, mutta heti kun surmanisku oli kohdannut uhria, vietiin ruumis pois Herran kasvojen edestä, se ei saanut olla edes leirissäkään. Alttarilla poltettiin ainoastaan Jumalalle otolliset uhrit; mutta kun synti oli saanut sijan tässä uhrissa, niin se oli heti vietävä pois, se kun ei voinut olla Jumalalle otollinen. Meidän tulee muistaa, että synti oli ruumiillistunut uhrissa.

Oi ihminen, tule ja opi tästä, kuinka kauhea synti on Jumalan silmissä! Herramme Jeshua oli otollinen Jumalalle, sillä taivaallinen Isä julisti monta kertaa: "Tämä on Minun rakas Poikani" johon olen mielistynyt. Mutta kun sinun ja minun synnit tulivat Uhrikaritsan päälle, Hänen täytyi lähteä ulos, ei ainoastaan pyhäköstä, vaan koko kaupungista; niin, Hänet vietiin ulos pääkallon paikalle. Ja Jumala peitti Häneltä kasvonsa, niin että Hän sielunsa ahdistuksessa huutaa ristillä: "Jumalani" Jumalani, miksi Minut hylkäsit?" Kauhea on synti, ja kauhistavat ovat sen seuraukset.

Mutta niin kuin israelilainen, joka tässä oli varsinainen syntinen, nyt saattoi Jumalan kasvojen edessä pelottomana ja iloiten astua uhrin sijaan viattomana ja puhtaana, niin voimme mekin "seisoa Hänen pyhässä paikassansa" (Ps. 24:3). Niin on kuin apostoli Pyhän Hengen kautta sanoo: "Sen tähden myös Jeshua, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella" (Hebr. 13:12). Hän on kantanut meidän syntimme ja häpeämme pois Jumalan kasvojen edestä, niin että me nyt voimme Messiaan pyhyyden suojassa seisoa Jumalan edessä. Koska niin on, niin: "Menkäämme siis Hänen tykönsä 'ulkopuolelle leirin', Hänen pilkkaansa kantaen" (Hebr. 13:13).

Vielä lopuksi joitakin piirteitä syntiuhrin esikuvasta. Uhrin veri kannettiin heti pyhäkköön ja pirskotettiin seitsemän kertaa Herran eteen aivan lähellä esirippua; osa siitä pyyhkäistiin suitsutusalttarin sarviin, ja loput vuodatettiin polttouhrialttarin juurelle. Veri todistaa elämästä, ja tämä todistus elämästä tuotti kuoleman ansainneelle syntiselle kaikissa näissä paikoissa kaikkeinpyhimpään asti sovituksen, niin että hän Jumalan edessä oli puhdas ja saattoi rukoilla Häntä ja vaeltaa Hänen edessään. Kuinka ihmeellistä tämä onkaan! Tule, syntinen, tule Herrasi viattoman uhriveren perustuksella; sinullekin on avattu tie Jumalan luo!

Ruumis poltettiin tuhkaksi leirin ulkopuolella. Synti ei siis voinut enää pysyä Jumalan edessä, sillä ei ole mitään valtaa meihin, se on poissa, iankaikkisesti poissa. Puhuessaan Vanhan Testamentin uhreista apostoli sanoo: "Niissä on jokavuotinen muistutus synneistä" (Hebr. 10:3) mutta selittää myös, kuinka on sitten, kun Messias on kantanut syntien kuorman, sanoen Pyhän Hengen kautta: ”Sillä Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä" (Hebr. 8:12).

Molemmat munuaiset, rasva ja maksanlisäke oli kuitenkin poltettava alttarilla. Miksi Jumala oli määrännyt näin? Kun Jumala oli käskenyt polttaa alttarilla Hänen edessään uhrin jaloimmat osat, niin siten Hän osoittaa mielisuosiota niitä kohtaan. Sillä polttouhrit ja yhteysuhrit (kiitosuhrit) poltettiin alttarilla "suloisesti tuoksuvana uhrina Herralle" (esim. 3 Moos. 3:5). Jumala on siis suosiollinen uhrille, vaikka Hän vanhurskaudessaan tuomitsee synnin. Tämä on sangen ihana kohta! Jumala osoittaa, että uhri itsessään, sisäiseen puhtauteensa nähden, on Hänelle kallis ja mieleinen. Vihaansa syntiä vastaan Jumala osoittaa siten, että ruumista ei poltettu alttarilla, vaan se vietiin leirin ulkopuolelle. Mutta mielisuosiotaan uhrin viattomuutta kohtaan Hän osoittaa sillä, että sen jaloimmat osat poltettiin alttarilla Hänen edessään. Molemmat asiat ovat toteutuneet Messiaassa.

Mitä hyvää näistä kaikista oli siis uhrin tuojalle? kysymme viimein. Tästä syntiuhrista Raamattu puhuu seuraavasti: "Sitten Mooses teurasti sen ja otti sen verta ja siveli sitä sormellansa alttarin sarviin yltympäri ja puhdisti alttarin; ja muun veren hän vuodatti alttarin juurelle ja pyhitti sen toimittamalla sen sovituksen" (3 Moos. 8:15). Puhdistus, pyhitys ja sovitus se oli syntiuhrin hedelmä. Mitkä kalliit aarteet ne ovatkaan syntiselle!

Kaikki tämä on tapahtunut Messiaan kautta ja Messiaassa. Jokainen, joka totuudessa uskoo Häneen, saa sen kokea. Puhdistus puhtaaksi tuleminen ja vapaaksi pääseminen synnistä; pyhitys Jumalalle antautuminen, irti pääseminen maailman orjuudesta; sovitus vihollisuuden poistaminen, lapseksi tuleminen nämä ovat Messiaan suuria, tutkimattomia aarteita! Ja näistä te, ystävät, voitte kaikki tulla osallisiksi. Jospa oikein käsittäisitte ja tietäisitte, kuinka suuria aarteita teillä on saatavissa Messiaassa! Ja ne kaikki ovat jo esitettyinä näissä esikuvissa! Taivaallisen Isän Poika alentui meidän paikallemme syntiseksi, ja me nousemme Hänen paikalleen Jumalan lapsiksi! Kuinka tutkimattomia Messiaan aarteita nämä asiat ovatkaan! Oi, jospa me kaikki pääsisimme todella niitä omistamaan!

Samaan uhrien ryhmään kuin syntiuhri kuului myös

vikauhri

ja lähdemme nyt katselemaan sitä. Lue 3 Moos. 5:14-19; 6:1-7 (kirjoituksen lopussa)

Ihmiset eivät ylimalkaan, eivätkä aina jumaluusoppineetkaan, tee eroa synnin ja vian välillä, vaan pitävät niitä samoina tai samanarvoisina. Siitä, on myös seurauksena, ettei huomata rikosuhrin ja vikauhrin välistä eroa. Pyhä Henki on ne kuitenkin tarkasti erottanut, niin kuin nimityksistä näkyy. Vikauhri on aivan uusi uhrilaji, joka eroaa syntiuhrista. Sen näkee siitäkin, että Jumala, antaessaan Moosekselle vikauhria koskevat säännökset, alkaa aivan uudella käskyllä. Näin on nimittäin kirjoitettu: "~Ja Herra puhui Moosekselle sanoen." Siitä näemme, että on puhe aivan uudesta asiasta, uudesta uhrilajista. Ei tämä ole syntiuhrin säännön jatkoa eikä selitystä, vaan Jumala on tässä antanut uuden uhrilajin, uuden armonvälikappaleen. Jumala on tässä armossaan ja rakkaudessaan pitänyt huolta meistä ja meidän tarpeistamme eri tiloissa ja eri asioissa.

Puhukaamme ensin tämän uhrin nimestä. Vikauhri merkitsee uhria jonkun vianalaisuuden tai syyllisyyden sovittamiseksi, joka on syntynyt sen kautta, että on henkilökohtaisesti tehty pahaa tai laiminlyöty jotakin hyvää. Ihminen on kahdella tavalla syntinen eli rikoksen alainen. Hän on "syntinen" jo sen perusteella että hän on Aadamin sukua. Mutta hän on syntinen ja viallinen myös omakohtaisten tekojensa ja laiminlyöntiensä tähden. Minä olin luonnostani syntinen jo ennen kuin olin erikoista pahaa tekoa tehnyt, ja sitä varten oli säädetty syntiuhri eli rikosuhri. Mutta syntinen minä olen syntisten tekojenkin kautta, ja sitä varten oli säädetty vikauhri. Vikauhri ei siis koske niin paljon meidän tilaamme kuin meidän tekojamme, se oli sovitus etupäässä siitä, mitä me olemme tehneet tai tekemättä jättäneet.

Kuinka kiitollisia meidän tuleekaan olla Jumalalle, taivaalliselle Isällemme, joka on niin selvästi ilmoittanut meille, että Messiaassa meillä on kaikinpuolinen sovitus tässä syntisurkeudessamme. Olipa Aadamin ja ihmiskunnan lankeemus kuinka syvä tahansa, olivatpa omat pahat tekomme vaikka kuinka suuret ja räikeät Jeshua Messias on täysin riittävä syntiuhri ja vikauhri molempien edestä. Apostoli Paavali puhuu tästä hyvin selvästi kirjeessään roomalaisille 5:12-21, jossa 16. jakeessa sanotaan: "Eikä lahjan laita ole, niin kuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta, sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi". Oi, kuinka ihana ja täydellinen onkaan lunastus Jeshuassa, Jumalan Karitsassa!

Tällä seikalla, että vikauhri on eri asia kuin syntiuhri, on kristityn elämässä hyvin tuntuva merkityksensä. Jokainen, jonka silmät Pyhä Henki on avannut oikein tuntemaan syntiään, tietää, että henkilökohtaiset syntiset rikkomukset, viallisuus syntisten tekojen tähden, tuottavat paljon enemmän tuskaa ja ahdinkoa kuin syntinen tila yleensä. Ja se onkin helposti ymmärrettävää, sillä syntisten tekojemme kanssa me olemme selvien lakipykälien edessä: "Sinun pitää" ja "sinun ei pidä", jotka julistavat meille tuomion. Rikotun pykälän lain kautta tulee syntinen tekomme ylen määrin syntiseksi; ja ellei siitä tilasta tule pelastusta, niin herännyt syntinen joutuu lopulta epätoivoon. Kuinka autuaallista onkaan sellaisen syntisen saada tieto ja vakuutus siitä, että Messias on "pannut henkensä vikauhriksi" (Jes. 53:10). Hän on tuottanut meille sovituksen myös jokaisesta pahasta teosta, joka ilmenee ajatuksina, puheina ja töinä Jumalaa ja ihmisiä kohtaan!

Vikauhreja on kahta eri lajia. Toisessa sovitetaan rikkomukset Jumalaa, Hänen vaatimuksiaan ja kunnioitustaan kohtaan, niin kuin onkin säädetty: "Jos joku lankeaa uskottomuuteen ja erehdyksestä rikkoo anastamalla sitä, mikä on Herralle pyhitetty, tuokoon hyvityksenä Herralle vikauhriksi virheettömän oinaan" jne. (jae 15).

Ja toisessa on kysymyksessä rikkomukset ihmisiä kohtaan, mistä on säädetty näin: "Jos joku tekee rikkomuksen ja on uskoton Herraa kohtaan kieltämällä saaneensa lähimmäiseltään, mitä tämä on hänen haltuunsa antanut" jne (6:2). Näissä molemmissa suhteissa Jumalaa kohtaan ja ihmisiä kohtaan ovat ihmiset toimissaan rikkoneet ja rikkovat edelleen, ja Jumala on asettanut tämän asian tarkasti heidän eteensä.

Syntiin langennut ihminen on rikkonut välinsä Jumalan kanssa, niin että Raamattu nimittää häntä jumalattomaksi, olipa hän millä siveellisyyden asteella tahansa. Ja tämä välien rikkoutuminen tulee kyllä näkyviin teoissa ja toimissa. Moni ihminen ei tätä ajattele, vaan he luulevat olevansa viattomia kun eivät harjoita törkeitä syntejä, varkautta, haureutta, juoppoutta yms. He ajattelevat, että Jumalan pitäisi tyytyä siihen kun he elävät jossakin määrin siveellisesti. Mutta tällä ei ihmisen syyllisyys tule sovitetuksi. Jokainen rikkomus pyhää Jumalaa vastaan on sovitettava kuolemalla: "Synnin palkka on kuolema". Sitä ei voi sovittaa muu kuin rikkojan tai hänen sijaisensa, so. uhrin, kuolema. Oi, jospa suruton ja välinpitämätön maailma ajattelisi tätä ja oikein tuntisi synnin kadottavan voiman! Älkäämme katsoko ainoastaan ihmisiin, siten halventaen Jumalan kunniaa ja pyhyyden vaatimuksia, vaan pitäkäämme aina pahaa tekoa etupäässä rikkomuksena Jumalaa vastaan. Selittäköön Pyhä Henki tämän asian meille oikein selväksi!

Vikauhrista näemme vielä, kuinka Herra pitää huolta myös meidän oikeudellisista suhteistamme toisia ihmisiä kohtaan. Pyhä Henki vaatii oikeutta ja pyhyyttä ajatuksissa, puheissa ja töissä minulta, sinulta ja jokaiselta, katsomatta kenenkään asemaan ja sivistystasoon. Se on rikos Herraa vastaan, jos ihminen tekee vääryyttä lähimmäiselleen tai laiminlyö velvollisuutensa häntä kohtaan. Kuinka syynalaiseksi joutuukaan syntinen Herran edessä! Rikokset Jumalaa vastaan tuottavat ihmiselle tuomion, vaikka ne tapahtuisivat tietämättömyydestäkin ja ajattelemattomuudesta. Hänen edessään on vääryys aina vääryys, synti on aina synti, musta pilkku, jota ei voi valkeaksi sanoa, ja joka tuomitsee meidät, vaikkei omatuntomme tätä aavistaisikaan. Synnit lähimmäistä kohtaan ovat melkein aina tietoisia; ne eivät tapahdu tietämättömyydestä. Sillä jokaisella ihmisellä on omassatunnossaan se mittapuu, jonka mukaan hänen tulee mitata lähimmäiselle, niin kuin Vapahtajamme sanoo: "Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te heille; sillä tämä on laki ja profeetat" (Matt. 7:12).

Tämän tietäessämme, kuinka syylliseksi tuleekaan syntinen ihminen Jumalan edessä! Jos Pyhän Hengen valo avaa hänen silmänsä näkemään synnin suuruutta, eikä silloin löytyisi mitään sovitusuhria syntien edestä, niin hän joutuisi varmasti synkkään epätoivoon. Kuinka meidän sielumme tulisikaan kiittää Herraa, että meillä on Messiaan kuolemassa täysi sovitus tällaisistakin synneistä!

Katselkaamme nyt lähemmin, kuinka tämä vikauhri oli toimitettava. Jos israelilainen rikkoi siinä mikä oli pyhitetty Herralle, piti hänen tuoda Herran kasvojen eteen virheetön oinas laumasta, Mooseksen, arvion mukaan hopeasekeleissä. Sitten hänen piti tuoda täysi hyvitys siitä, mitä oli rikkonut, sekä vielä viides osa lisäksi. Tämä Jumalan määräys on sangen merkillinen, mutta siinä on jumalallista viisautta. Oinas oli tässäkin uhrissa uhrattava Jumalan iankaikkisen säännön mukaan: "Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista" (Hebr. 9:22). Itse teko, näyttipä se ihmisistä miten vähäpätöiseltä tahansa, voitiin sovittaa ainoastaan kuoleman kautta, ja siten vasta tuli Jumalan vanhurskaus tyydytetyksi. Israelilaisen piti ensin toimittaa tämä uhri, jonka kautta poistettiin se, mikä esti häntä lähestymästä Jumalaa.

Pitäkäämme vaari tästä, jos me tietämättämme sattuisimme ottamaan Jumalalta jotakin mikä Hänelle kuuluu, ja käyttämään sitä, mikä on Hänelle pyhitetty, omiin tarkoituksiimme tai toisten ihmisten palvelukseen. Kun huomaamme tekomme, niin paetkaamme heti vikauhrimme turviin; ilman sitä emme suinkaan voi ilmestyä vanhurskaan Jumalan kasvojen eteen. Kiitos olkoon Jumalalle, että meillä Messiaassa on vikauhri, joka riittää syntiemme sovitukseksi!

Mutta vikauhrissa oli uhraajalla vielä muutakin tehtävää kuin oinaan uhraaminen. Hänen piti antaa täysi hyvitys siitä, mitä oli rikkonut, ja vielä viides osa sen lisäksi. Kuinka? Eikö Jumala tyytynyt siihen, kun kuolemanrangaistus kohtasi uhria? Minkä tähden Hän vaati vielä jotain muutakin? Jumalalta oli jotakin otettu, ryöstetty, ja se piti maksettaman takaisin runsain määrin. Ellei olisi muuta hyvitystä kuin rangaistus, niin Jumala jäisi saatavaansa vaille. Niin muodoin oli sovitus todellakin tuleva Herralle eduksi.

Oi sitä Jumalan suurta armoa ja viisautta, joka tulee meidän osaksemme Jeshuan Messiaan lunastuksessa! Jumalan Karitsa ei ainoastaan kanna meidän syntejämme, vaan Hän tuo meidät, Jumalalle vieraat ja kadotetut ihmiset, takaisin Jumalalle, niin että Hän saa omansa jälleen. Ja silloin tämä itsekäs ja uppiniskainen olento asettautuu vapaaehtoisesti Jumalan alttarille pyhittäen itsensä ja työnsä Hänelle. Messiaan kautta lunastettu ihminen tunnustaa nyt Hänet Herrakseen, jolla yksin on valta ja oikeus häneen. Ja niin Jumala saa Messiaassa tapahtuneen lunastuksen kautta omaisuutensa takaisin, jopa oi, on ihanaa ajatella sitä! Hän saa enemmän kuin minkä kadotti. Hän saa uuden ihmisen, oman lapsen, pyhyytensä ja kirkkautensa perillisen.

Katselkaamme vielä lopuksi mitä hyvitystä vaaditaan lähimmäisiä vastaan rikottaessa. Tässä on samat asiat kuin rikkomuksissa Herraa vastaan: oinas, vahingon korvaus ja viides osa sen lisäksi. Vahingon korvaus ja viides osa sen lisäksi oli suoritettava sille, jota vastaan oli rikottu. Mutta vikauhrin oinas oli asetettava Herran alttarille. Lähimmäiselle jota vastaan oli rikottu, oli annettava aivan yhtä täydellinen hyvitys kuin se hyvitys, jota vaadittiin rikkomuksista Herraa vastaan. Se muistuttaa meille siitä, että suhteemme lähimmäiseen on jokaisen erehdyksemme ja rikkomuksemme jälkeen tuleva paremmaksi ja sydämellisemmäksi kuin ennen.

Eräs seikka on tässä kuitenkin erittäin huomioon otettava. Hyvitys lähimmäiselle ei ala oinaan uhraamisella, vaan ensin tapahtuu vahingon korvaus ja sen lisän suorittaminen. Alku ei siis tapahdu vaskialttarin ääressä ja pyhäkössä, vaan vahingon kärsineen ja loukatun lähimmäisen luona. Siis ei ole ensinkään oikein ajatella niin että rikkomukset lähimmäistä vastaan tulisivat hyvitetyiksi ja anteeksi annetuiksi jo sillä, että pyydämme ne anteeksi Jumalalta. Sellaiset ovat ylpeän ja tyhmän sydämen ajatuksia; sinun tulee ensin antaa täysi hyvitys veljellesi tai lähimmäisellesi jota vastaan olet rikkonut, vaikka itse kärsisitkin vahinkoa. Vieläpä sinun tulee antaa viides osa sen lisäksi, niin että suhteesi häneen tulee entistä paremmaksi, ja sitten voit turvautua Herrasi täydellisesti suoritettuun vikauhriin. Näin, ja ainoastaan näin olet saava rikoksesi anteeksi ja täydellisen rauhan.

Älkäämme sen tähden koskaan unohtako, että myös rikottaessa lähimmäistämme vastaan, ja erittäinkin uskonystäviämme vastaan, tulee olla nämä kaksi asiaa: hyvitys ja vikauhri. Edellinen, hyvitys, ei riittäisi, ellei Jeshua olisi verellään peittänyt sinun viallisuuttasi. Ja jälkimmäinen, vikauhri, ei sovita sinua, ellet ole suorittanut hyvitystä veljellesi, sillä Jumala ei katso armollisesti sinun puoleesi eikä Hänen alttarillaan olevan uhrisi puoleen, niin kauan kuin asiasi veljesi kanssa on sovittamatta; se on tehtävä ensimmäiseksi. Katso, Jeshua itse lähettää alttarin luota uhraajan pois loukatun veljen luo näin sanoen: "Sen tähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi" (Matt. 5:23-24).

Kuinka ihanasti ovatkaan tässä Messiaan uhrin esikuvassa rinnakkain vanhurskaaksi tuleminen ja pyhitys! Ne kuuluvatkin yhteen. Lunastus ja edelleen synnissä eläminen ovat Messiaassa peräti erillään olevia asioita; ne eivät kuulu yhteen. Missä todellakin on tapahtunut lunastus ja anteeksiantamus, siellä seuraa vaellus valkeudessa. Missä ei seuraa uutta elämän vaellusta, vaikka on tunnustauduttukin Messiaan osallisuuteen, siellä ei olla totuudessa, sillä Messias ei ole synnin palvelija. Pyrkikäämme siihen, että tämän Jumalan, meidän Vapahtajamme, opetuksen kaikessa kaunistaisimme vaelluksessamme Jumalan kasvojen edessä (Tiit. 2:10).

Ivan Veniaminovitsh  Kargel  


Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html


Kuka oli Ivan Kargel
https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html


3 Moos. 4:1-12

4:1 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
4:2 "Puhu israelilaisille ja sano: Jos joku erehdyksestä rikkoo jotakuta Herran käskyä vastaan ja tekee jotakin, mitä ei saa tehdä,
4:3 niin, jos voideltu pappi tekee rikkomuksen ja saattaa kansan vikapääksi, tuokoon rikkomuksensa tähden, jonka hän on tehnyt, virheettömän mullikan Herralle syntiuhriksi.
4:4 Ja vieköön mullikan ilmestysmajan ovelle Herran eteen ja laskekoon kätensä mullikan pään päälle ja teurastakoon mullikan Herran edessä.
4:5 Ja ottakoon se voideltu pappi mullikan verta ja vieköön sen ilmestysmajaan,
4:6 ja pappi kastakoon sormensa vereen ja pirskoittakoon verta seitsemän kertaa Herran edessä, pyhäkön esiripun edessä.
4:7 Ja pappi sivelköön sitä verta alttarin sarviin, jolla poltetaan hyvänhajuista suitsutusta Herran edessä ja joka on ilmestysmajassa; mullikan kaiken muun veren hän vuodattakoon ilmestysmajan oven edessä olevan polttouhrialttarin juurelle.
4:8 Ja kaiken syntiuhrimullikan rasvan hän erottakoon siitä pois, sekä sisälmyksiä peittävän rasvan että kaiken sisälmysten rasvan,
4:9 ja molemmat munuaiset ynnä niiden päällä lantiolihaksissa olevan rasvan ja maksanlisäkkeen, joka on irroitettava munuaisten luota,
4:10 samalla tavalla kuin se erotetaan pois yhteysuhrihärästä; ja pappi polttakoon ne polttouhrialttarilla.
4:11 Mutta mullikan nahan ja kaiken lihan ynnä pään ja jalat, sisälmykset ja ravan,
4:12 koko mullikan, hän vieköön leirin ulkopuolelle puhtaaseen paikkaan, johon tuhka heitetään, ja polttakoon sen halkojen päällä tulessa; siinä paikassa, johon tuhka heitetään, se poltettakoon.

3 Moos. 5:14-19

5:14 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
5:15 "Jos joku lankeaa uskottomuuteen ja erehdyksestä rikkoo anastamalla sitä, mikä on Herralle pyhitetty, tuokoon hyvityksenä Herralle vikauhriksi virheettömän oinaan pikkukarjasta, niin monen hopeasekelin arvoisen, pyhäkkösekelin painon mukaan, kuin sinä arvioit.
5:16 Ja mitä hän on pyhitetystä anastanut itselleen, sen hän korvatkoon ja pankoon siihen lisäksi vielä viidennen osan sen arvosta ja antakoon sen papille. Kun pappi näin on toimittanut hänelle sovituksen uhraamalla vikauhrioinaan, annetaan hänelle anteeksi.
5:17 Jos joku rikkoo jotakuta Herran käskyä vastaan ja tekee tietämättään sellaista, mitä ei saa tehdä, ja tulee vikapääksi ja joutuu syynalaiseksi,
5:18 niin tuokoon papille vikauhriksi pikkukarjasta sinun arviosi mukaisen, virheettömän oinaan. Kun pappi on toimittanut hänelle sovituksen siitä erehdyksestä, jonka hän on tietämättään tehnyt, annetaan hänelle anteeksi.
5:19 Se on vikauhri; sillä hän on tullut vikapääksi Herran edessä."

3 Moos. 6:1-7
6:1 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
6:2 "Jos joku tekee rikkomuksen ja on uskoton Herraa kohtaan kieltämällä saaneensa lähimmäiseltään, mitä tämä on hänen haltuunsa antanut tai hänen hoitoonsa uskonut, tahi mitä hän itse on väkisin ottanut tai vääryydellä anastanut lähimmäiseltään,
6:3 tahi jos hän on löytänyt kadotetun esineen ja kieltää sen, tahi vannoo väärin missä asiassa tahansa, jossa ihminen helposti rikkoo,
6:4 niin hän, jos hän näin on rikkonut ja tullut vikapääksi, antakoon takaisin, mitä hän väkisin on ottanut tai vääryydellä anastanut, tahi mitä hänen haltuunsa oli uskottu, tahi kadotetun esineen, jonka hän oli löytänyt,
6:5 kaiken, jonka tähden hän oli väärin vannonut; ja korvatkoon sen täyteen määräänsä ja pankoon siihen vielä lisäksi viidennen osan sen arvosta. Sille, jonka oma se on, hän antakoon sen sinä päivänä, jona hän vikauhrinsa toimittaa.
6:6 Mutta hyvityksenä Herralle hän tuokoon papille vikauhriksi sinun arviosi mukaisen, virheettömän oinaan pikkukarjasta.
6:7 Kun pappi näin on toimittanut hänelle sovituksen Herran edessä, annetaan hänelle anteeksi kaikki, mitä hän on tehnyt sellaista, josta hän on tullut vikapääksi."