Esikuvat puhuvat osa 7 Pyhäkkö ja sen laudat

ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA

ILMESTYSMAJA JA SEN ESINEET

"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat puhuttiin, niin silloin ei ollut vielä Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5:46,47)

 

PYHÄKKÖ JA SEN LAUDAT

 Lue 2 Moos. 26:15-30 (kirjoituksen lopussa)

Edellisessä olemme käsitelleet ilmestysmajan esipihaa ja siinä olevia esineitä, ja näistä "tulevan hyvän", Messiaan Jeshuan lunastustyön, esikuvista olemme saaneet monta kallista opetusta. Älkäämme kuitenkaan jättäkö asiaa tähän, vaan tutkikaamme edelleen ilmestysmajan eri osia, sillä avatussa kaivoksessa voi vielä olla kätkettyinä paljon kalliita aarteita, jotka tulevat ilmi niille, jotka, Danielin tavoin, "sydämestä haluavat ymmärrystä". Me käännämme nyt tällä kertaa huomiomme itse Herran pyhäkköön eli ilmestysmajaan.

Ulkomuotonsa puolesta tämä pyhäkkö ei ollut lainkaan erikoisen näköinen. Ei se ollut taiderakennus eikä arkkitehtien tekemä ihmerakennus, jollaisia oli esim. Egyptissä; ei, ei siinä ollut mitään ulkonäöltään ihmeellistä. Mutta koko sen muoto ja kaikki esineet tähtäsivät yksinomaan Herraan Jeshuaan ja Hänen ihmeelliseen lunastustarkoitukseensa. Jokainen siinä oleva yksittäinen kappale ja koko pyhäkkö saavat arvonsa ja merkityksensä ainoastaan siihen nähden. Täällä ei ollut mitään, mikä olisi tarkoittanut muuta kuin Jumalan Messiaassa tapahtuneen lunastustyön esittämistä. Jumala tahtoi valmistaa maailman kansoja vastaanottamaan evankeliumin pelastuksekseen, ja sen tähden Hän antoi Israelille, omalle valitulle kansalleen, ilmestysmajan kaikkine kalustoineen.

Tämä pyhäkkö oli ulkoapäin katsottuna suuren nelikulmaisen laatikon eli majan näköinen, kolmekymmentä kyynärää pitkä, kymmenen kyynärää leveä ja kymmenen kyynärää korkea. Kyynärä on meidän mitoissamme noin puoli metriä. Tämä laatikon tapainen oli ulkoapäin peitetty joillakin erilaisilla peitteillä, ja suuren esiripun avulla se oli jaettu kahteen osaan. Etumainen osa, jota kutsuttiin "pyhäksi" eli "pyhäköksi", käsitti kaksi kolmasosaa koko majasta ja oli siis kaksikymmentä kyynärää pitkä; sisempi osa, joka oli "kaikkeinpyhin", oli suuruudeltaan täydellinen neliö. Tahdomme nyt kiinnittää huomiotamme

pyhäkön lautoihin.

Ensiksi meidän tulee katsella, mistä aineesta ne olivat tehdyt. Kuten kaikki ilmestysmajan puuaineet, ne olivat akasiapuusta. Olemme jo edellisessä puhuneet tämän puulajin ominaisuuksista, joten emme nyt tahdo viipyä siinä. Sanomme vain, että se kuvaa erinomaisella tavalla Messiaan inhimillistä luontoa. Käsitellessämme polttouhrialttaria näimme, että tämä puulaji oli kaikkialla peitetty vaskella. Mutta pyhäkön laudat olivat yhteydessä toiseen metalliin, nimittäin kultaan; kukin lauta oli päällystetty kullalla sekä sisä- että ulkopuolelta. Niin, kukin meistä ymmärtää, että näin ollen täytyy kullalla tässä olla aivan toinen merkitys kuin vaskella. Kulta on puhtain, kaunein, täydellisin ja kallein metalleista. Se voittaa kaikki metallit loistossa. Tämän johdosta se on valon ja puhtauden sekä ennen kaikkea majesteettiuden ja kirkkauden vertauskuvana. Kulta on niin sanoakseni jumalallinen, taivaallinen metalli; ja sen tähden se tässä, samoin kuin kaikkialla ilmestysmajassa, epäilemättä antaa meille kuvan Messiaan jumalallisesta luonnosta.

Näissä pyhäkön laudoissa, jotka olivat tehdyt akasiapuusta sekä päällystetyt kullalla, esitetään siis Messiasta Jeshuaa, Jumalihmistä. Hän ei ole nyt enää kärsivä Messias, jollaisena Häntä kuvattiin esipihalla; siellä tuli jumalallinen luonto hyvin vähän näkyviin. Siellä näimme Hänet etupäässä sellaisena, joka "tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti" (Fil. 2:7,8).

Täällä taas tapaamme Hänet sellaisena, jonka "Jumala on korkealle korottanut ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman" (Fil. 2:9). Hän on tässä meidän edessämme Isän kirkastamana sillä kirkkaudella, joka Hänellä oli Isän luona ennen maailman perustamista, jumalallisessa majesteettiudessaan, ylösnousseena Vapahtajana, sellaisena, jolta on "kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa" (Room. 1:4).

Tämä on ilmestysmajan, tämän Jumalan asunnon, merkitys, jos katselemme sitä kokonaisuutena. Mutta jos pidämme silmällä sen erityisiä osia, niin huomaamme, että kaikki, mitä täällä voidaan sovittaa Messiaaseen, on myös sovitettava niihin, jotka ovat Messiaan omia, jotka ovat saaneet osan Hänestä ja ovat yhtä Hänen kanssaan Hänen kuolemassaan, ylösnousemisessaan ja kirkkaudessaan. Se, mitä näissä laudoissa on kuvattu, on niin muodoin sovellettava myös koko Messiaan seurakuntaan. Niin kuin yksittäiset laudat olivat ennen olleet luonnon helmassa kaukana pyhäköstä, samoin ovat, kuten apostoli sanoo, Messiaan seurakunnan yksittäiset jäsenet ennen olleet "kaukana", se on, siellä maailmassa, suruttomuudessa ja synnissä, mutta "ovat päässeet lähelle Messiaan veressä" (Ef. 2:13), niin "etteivät enää ole vieraita eivätkä muukalaisia, vaan pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Messias Jeshua" (Ef. 2:19,20). Messias itse on seurakunnan korkea pää, ja pyhässä Sanassaan Jumala nimittää usein seurakuntaa Hänen ruumiikseen, Hänen täyteydekseen, "joka kaikki kaikissa täyttää" (Ef. 1:23). Jokainen sen seurakunnan yksittäinen jäsen on Hänen ruumiinsa jäsen, "Hänen lihaansa ja luutansa" (Ef. 5:30; vanh. käänn.). Niin, he ovat niin lähellä Häntä ja niin yhdistetyt Häneen, että kuten Jeshua itse sanoo, he ovat Hänessä ja Hän heissä (Joh. 14:20). Ja apostoli sanoo, että he ovat "yksi henki Hänen kanssaan" (1 Kor. 6:17). - Kuinka ihmeellistä ja ihanaa!

Vaikka yksittäisiä lautoja oli paljon, ne muodostivat kuitenkin yhden kokonaisen, ihanan rakennuksen. Pohjoispuolella oli kaksikymmentä lautaa, eteläpuolella kaksikymmentä lautaa ja länsipuolella kahdeksan lautaa, siis yhteensä neljäkymmentä kahdeksan lautaa. Kaikki laudat olivat yhtä pitkiä ja yhtä leveitä sekä aivan samanarvoiset; yhteisesti ne muodostivat Herran asunnon, jossa oli sekä pyhäkkö että kaikkeinpyhin.

Tämä kuvaa meille suuria ja kalliita asioita Jeshuan Messiaan seurakunnasta. Siihenkin kuuluu paljon yksittäisiä jäseniä. Jumalan Sana sanoo siitä: "Ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä " (Ilm. 7:9). Siihen kuuluu miljoonia Messiaassa jo nukkuneita, suuri joukko nyt Messiaassa maan päällä eläviä, sekä suuri joukko niitä, jotka vielä tulevat täällä Messiaassa elämään. Vaikkakin heidät täällä erottaa toisistaan aika ja paikka, ja vaikka he täällä saattavat kuulua eri kirkkokuntiin ja uskonsuuntiin, he kuitenkin kaikki muodostavat yhden ainoan, suuren kokonaisuuden, Jumalan, meidän Herramme, temppelin. Oi, jospa ymmärtäisimme antaa oikean arvon tälle asialle, jonka Herra on näin valmistanut!

Ja mitä heidän asemaansa ja arvoonsa tulee, niin he kaikki ovat samanarvoiset Jumalan edessä; sillä Messias on suorittanut saman lunastushinnan kaikkien edestä. Ja Messias on kaikkien päänä, kaikkien opettajana, kaikkien paimenena, joka kaikkia johtaa. Ja Hänen itse määräämänsä arvojärjestyksen mukaan he ovat veljiä ja sisaria keskenään. Siinä ei kansallisuus, sivistys eikä asema elämässä voi tehdä erotusta Jumalan edessä, aivan niin kuin meille on kirjoitettu: "Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Messias" (Kol. 3:11).

Uskon silmä näkee jo nyt sen ihanan yhteyden, mikä vallitsee niiden välillä, jotka Messiaassa elävät täällä maan päällä, ja niiden välillä, jotka jo ovat täältä sinne ylös siirtyneet! Herran ilmestysmajaanhan kuuluivat molemmat, sekä "pyhä" että "kaikkeinpyhin", ja ne erotti toisistaan esirippu, joka Messiaan ristillä kuollessa halkesi kahtia. Ei ole muuta kuin ohut verho erottamassa meitä siellä ylhäällä olevasta "kaikkeinpyhimmästä" ja jo perille päässeistä voittajista. Uskon silmä tahtoo jo tunkea sen läpikin ja nauttia iloa niiden kanssa, jotka ovat sen takana, sillä tosiasia on, mitä meille on Pyhän Hengen kautta sanottu: "Te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö" (Hebr. 12:22,23). Tätä ei lihallinen silmä näe, eikä ymmärrys sitä tajua, mutta kuitenkin on niin; täällä alhaalla olevat rakennuskivet ja ne siellä ylhäällä olevat täydellisesti valmistetut muodostavat suuren ja ihanan Herran temppelin.

Nämä laudat kuvaavat Messiaan seurakuntaa siinäkin mielessä, että ne olivat hopeaisella jalustalla. Ne olivat luonnollisesta puusta hakatut, siis väkivalloin erotetut luonnollisesta perustastaan ja asetetut uudelle pohjalle. Nyt ne seisoivat vakavasti ja lujasti sovintorahan hopeaisen jalustan päällä.

Näin on käynyt jokaisen Messiaan seurakunnan oikean jäsenen. Ennen ja luonnostaan he ovat olleet syntisiä kuoleman ja kadotuksen vaarallisella perustalla. Jokainen heistä oli metsäöljypuun oksana, jonka juurelle jo oli kirves pantu, joka oli tuomittu pois hakattavaksi ja heitettäväksi iankaikkiseen tuleen. Mutta Jumala, armossaan ja rakkaudessaan, asetti heidän eteensä Hänet, joka on kärsinyt kuoleman, jotta he pääsisivät vapaiksi ja saisivat elää. Ja he liittyivät sydämestään ja elävässä uskossa Vapahtajaansa, ja Jumala luki heidän uskonsa heille vanhurskaudeksi. Ja niin he pääsivät vapaiksi synnin ja kuoleman vallasta. Siellä he nyt ovat Messiaan iankaikkisen lunastushinnan hopeaperustalla niitten joukossa, jotka ylistävät kiitoslauluin Häntä, joka on heidät verellään ostanut Jumalalle (Ilm. 5:9).

Jospa me kaikki olisimme tällä vakavalla kallioperustalla, joka pysyy iankaikkisesti! Tässä ei kysytä ainoastaan tietoa, sillä tieto ei ole vielä omistamista; meidän tulee omistaa se, luottaa siihen ja asettaa se elämämme perustaksi, jos tahdomme tulla pelastetuiksi.

Valitettavasti moni pitää tietoa jo riittävänä ja luulottelee olevansa pelastettu. Älköön kukaan menkö omissa väärissä luuloissaan kohti kadotusta, josta ei kukaan palaja!

Paljon on opittava myös näitten lautojen keskinäisestä suhteesta. Siinä ne seisoivat, kokonaan kullalla päällystettyinä, levittäen ympärilleen loistoa ja kirkkautta, ikään kuin kilvan toinen toistensa rinnalla. Tämä oli kyllä kaunista; mutta niiden suhde toisiinsa on otettava huomioon paljon jalommassakin ja ihanammassa merkityksessä. Ne ylläpitivät ja tukivat toinen toistaan. Seisoessaan hopeajalustoillaan ne pitkin reunojaan nojaavat ja liittyvät tarkasti toinen toisiinsa. Ulkopuolella oli kussakin laudassa viisi kultarengasta, joitten läpi kulki pitkin pyhäkköä päästä toiseen kullalla päällystettyjä salpoja. Nämä viidessä rivissä kulkevat salvat liittivät laudat kiinteästi toisiinsa ja pitivät koko lautaseinää pystyssä. Elleivät laudat olisi tällä tavoin olleet yhteen liitettyinä, niin tämä Jumalan huone ei olisi voinut pysyä pystyssä.

Herra tahtoo, että Hänen seurakuntansa jäsenten tulisi tukea toinen toistaan jumalallisessa mielessä, aivan kuten apostoli sanoo: "...tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Messiaan ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Messiaan täyteyden täyden iän määrään" (Ef. 4:12,13). Tällainen pysyminen toistensa yhteydessä ja toinen toistensa tukeminen on yhtä tarpeellista ja välttämätöntä kuin pysyminen Hänessä, "joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua" (Kol. 2:19).

Mitä ajattelette tästä te, jotka asutte Herran huoneessa? Oletteko siinä sitä varten, että kantaisitte, tukisitte, auttaisitte, varoittaisitte ja kehottaisitte toinen toistanne, niin kauan kuin sanotaan "tänä päivänä"? Ja jos niin ajattelette, oletteko käytännöllisessä elämässä sitä keskenänne toteuttaneet? Onko tehty niin kuin apostoli sanoo: "Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla" (Kol. 3:16), vai olemmeko pitäneet muita puheita tärkeämpinä?

Ja mitkä ovat ne siteet, joiden tulisi yhdistää Herran seurakunnan jäsenet sellaiseen ihanaan palvelukseen? Ulkonaiset siteet, kirkko, seurakunta, yhdistys, uskonsuunta, kirkonkirja tms. ovat kaikki liian heikkoja ja huonoja siteitä. Ainoa side, joka on kyllin vahva ja tehokas, on Messias kaikki ja kaikissa. Apostoli luettelee nämä siteet seuraavasti. "yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa" (Ef. 4:4-6). Sen lujempia siteitä ei voi olla kuin ne, jotka Jumala itse on määrännyt ja joina Hän itse tahtoo olla!

Oi, jospa me rakastaisimme toinen toistamme ja katsoisimme toinen toisemme parasta eikä ainoastaan omaa parastamme! Näin tehden keskinäinen yhteytemme tulee yhä lujemmaksi.

Jos katsomme edelleen pyhäkön lautojen merkitystä, niin ne tässä kiinteässä yhteydessä säilyttivät jumalalliset salaisuudet. Näiden kullattujen lautojen sisäpuolella oli ihania ja kalliita tavaroita, joita ei joka silmä saanut nähdä, ja joitten merkitystä harva oikein ymmärsi. Siellä oli kultainen alttari, jonka päällä poltettiin hyvänhajuisia yrttejä, ja niistä nousi savu Jumalan luo. Siellä oli kultainen lampunjalka, jossa aina paloi seitsemän lamppua valaisten kirkkaalla valollaan koko pyhäkköä, niin että seinät ja esineet joka puolelta heijastivat valon moninkertaisesti. Siellä oli näkyleipäpöytä, jolle aina joka sapattina asetettiin kaksitoista leipää, jotka papit sitten söivät tässä pyhässä paikassa. Olipa siellä "kaikkeinpyhimmässä" myös pyhä liitonarkki, Jumalan pyhyyden, vanhurskauden ja suuren armon merkki. Sellaisia arvoesineitä siellä oli, ja apostoli sanoo, että ne olivat "taivaallisten kuvia" (vanh. käänn. "jäljennöksiä"; Hebr. 9:23). Ne olivat kullattujen lautaseinien sisäpuolella, ja siellä niitä säilytettiin.

Tämä kaikki viittaa elävästi Herran seurakuntaan. Evankeliumi Messiaan tutkimattomasta rikkaudesta, joka entisinä aikoina oli kätkettynä ihmisten lapsilta, on ilmoitettu Hänen pyhilleen, ja niin Herran seurakunta on tullut Jumalan salaisuuksien välittäjäksi. Jumalan moninainen viisaus on siis seurakunnan hallussa. Vieläpä se on "seurakunnan kautta" tullut "taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon" (kts. Ef. 3:4-10; Kol. 1:24-27).

Mutta myös tätä maailmaa varten on seurakunta asetettu ikään kuin kätkemään ja säilyttämään taivaallisia salaisuuksia; ainoastaan heidän keskuudessaan ne ovat aarteina, joita maailma ei näe eikä ymmärrä, mistä tulee se elämä, voima, valo ja kirkkauden toivo, joka silloin tällöin seurakunnassa näyttäytyy. Niin, eihän maailma tiedä, että sen keskellä on alttari, ja sen päällä palaa tuli, joka ei koskaan sammu, ja jota hoitaa suuri, uskollinen Ylimmäinen Pappi. Eikä se myöskään tiedä mitään siitä taivaallisesta ravinnosta, jota Jumalan lapset alituisesti saavat nauttia, eikä siitä kirkkaasta valosta, joka lankeaa näitten sydämeen ja tielle, jota he vaeltavat. - Oi, jospa Herran kansa voisi oikein säilyttää näitä aarteita, niin että niistä voisi lähteä voima maailman pelastukseksi!

Kullattujen akasialautojen tarkoituksena oli myös muodostaa Jumalan asuinsija täällä maan päällä. Tätä majaa kutsuttiin "seurakunnan majaksi" tahi oikeammin "seurustelemisen majaksi", koska Jumala tahtoi seurustella ihmisten kanssa. Jumala oli nimenomaan sanonut, että Hän tahtoi tässä olla läsnä ja tästä puhua heidän kanssaan, vieläpä asua täällä kaikkeinpyhimmässä. Niin kuin Hän oli sanonut, niin tapahtuikin. Toisen Mooseksen kirjan lopulla on kirjoitettu: "Silloin pilvi peitti ilmestysmajan (vanh. käänn.: "seurakunnan majan"), ja Herran kirkkaus täytti asumuksen" (2 Moos. 40:34). Ja tästä lähtien Hän asui siinä, niin että Hän siitä paikasta antoi ilmoituksensa Moosekselle ja hänen seuraajalleen, niin kuin Kolmannen Mooseksen kirjan alussa sanotaan: "Ja Herra kutsui Mooseksen ja puhui hänelle sisältä ilmestysmajasta."

Tällainen Jumalan asuminen majassa oli kuitenkin ainoastaan "tulevan hyvän varjokuva"; sillä "Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä" (Apt. 17:24). Se antaa meille vain selvän viittauksen ja käsityksen Jumalan todellisesta asumisesta kansansa keskellä. Mutta missä Hän sitten todellisuudessa asuu? Siihen Herra itse antaa meille vastauksen. Näin on kirjoitettu: "Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että Minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi" (Jes. 57:15). Hänen asuntonsa on siis toiselta puolen korkeudessa, pyhyydessä ja kunniassa, missä Hän asuu valkeudessa, johon ei yksikään ihminen voi tulla; mutta toiselta puolen Hän asuu sen ihmisen sielussa, joka on valmistanut Hänelle sijaa, jossa on isoavainen ja janoavainen mieli, "särjetty ja nöyrä henki".

Herran ihmeellisen temppelin täällä maan päällä muodostavat siis yksittäiset sielut, niin kuin meille sanotaan Herran Sanassa: "Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: 'Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat Minun kansani' " (2 Kor. 6:16). Ja Jeshua sanoo: "Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut Minun nimeeni, siinä Minä olen heidän keskellänsä" (Matt. 18:20). Ja Efesolaiskirjeessä sanotaan, että Herran omat täällä maan päällä ovat "rakennus", joka "liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Hengessä" (Ef. 2: 21,22).

Lopuksi akasialautojen tehtävänä oli kannattaa niiden päälle levitettäviä komeita peitteitä. Laudat olivat kauniit jo itsessään; kullan peittäminä ne olivat paikoillaan kirkkaina ja kiiltävinä. Mutta ne eivät näytelleet itseään, vaan ne kannattivat peitteitä, jotka oli levitetty niiden päälle. Lautoja ei ensinkään näkynyt ulkoapäin, mutta peitteet kohosivat korkealle ja näkyivät yli esipihan kangasaidan kauas leiriin. Nämä peitteet esittävät meille Messiaan ihmeellisiä kaunistuksia, Hänen kunniaansa ja kirkkauttaan, ylevyyttään ja majesteettiuttaan, ilmenipä se sitten Hänen alennuksessaan tai kunniassaan.

Näin muodoin tulee Herran seurakunnan olla Messiaan ihanien ominaisuuksien kantajana ja esittäjänä; siinä pitää näkymän, millainen Messias on. Messias tahtoo "saada muodon" heissä (Gal. 4:19). "Muodosta" puhuttaessa tarkoitetaan jotakin tuntuvaa ja näkyväistä; Messiaan tulee siis tuntua ja näkyä jäsenissään täällä maan päällä. Apostoli Pietari ilmoittaa, että kristityt ovat tulleet Herran kansaksi, jotta he julistaisivat "sen jaloja tekoja (vanh. käänn.: "täydellisyyksiä"), joka on pimeydestä kutsunut heidät ihmeelliseen valkeuteensa" (1 Piet. 2:9). Ja niin kuin kukin ilmestysmajan lauta auttoi kannattamaan peitteitä, niin tulee jokaisen Jumalan lapsen ilmoittaa Messiasta ja kantaa Häntä korkealla. Näin ei tule tehdä ainoastaan lähimmässä piirissämme, vaan myös ulkona leirissä, ihmisten keskuudessa maailmassa. Kuka sitä muutoin tekisi, ellemme me sitä tee? Ne, jotka eivät tunne Häntä, eivät voi sitä tehdä; he esittäisivät Häntä väärin, ja heidän kanssaan kaatuisi moni kuoppaan. Mutta teistä ja meistä on sanottu tämä: "Kansa, jonka Minä olen itselleni valmistanut, on julistava Minun kiitostani" (Jes. 43:21).

Ivan Veniaminovitsh  Kargel  

Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html

Kuka oli Ivan Kargel
https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html

2 Moos. 26:15-30

26:15 Asumuksen laudat tee akasiapuusta, pystyyn asetettaviksi.
26:16 Jokainen lauta olkoon kymmentä kyynärää pitkä ja puoltatoista kyynärää leveä.
26:17 Jokaisessa laudassa olkoon kaksi tappia, jotka ovat poikkilistalla yhdistetyt keskenään; tee näin kaikki asumuksen laudat.
26:18 Ja asumuksen lautoja tee kaksikymmentä lautaa eteläpuolta varten.
26:19 Ja tee neljäkymmentä hopeajalustaa kahdenkymmenen laudan alle, aina kaksi jalustaa kunkin laudan alle sen kahta tappia varten.
26:20 Samoin asumuksen toista sivua, pohjoispuolta, varten kaksikymmentä lautaa,
26:21 ja neljäkymmentä hopeajalustaa, aina kaksi jalustaa kunkin laudan alle.
26:22 Mutta asumuksen takasivua, länsipuolta, varten tee kuusi lautaa.
26:23 Ja tee kaksi lautaa asumuksen peränurkkia varten.
26:24 Ja ne olkoot yhteenliitettyjä kaksoislautoja ja alhaalta alkaen kiinni toisissaan ylös saakka, ensimmäiseen renkaaseen asti; näin tehtäköön ne molemmat ja asetettakoon kumpaankin nurkkaan.
26:25 Näin tulee olemaan yhteensä kahdeksan lautaa ja niihin kuusitoista hopeajalustaa, aina kaksi jalustaa kunkin laudan alla.
26:26 Tee myös viisi poikkitankoa akasiapuusta asumuksen toisen sivun lautoja varten,
26:27 ja viisi poikkitankoa asumuksen toisen sivun lautoja varten, ja viisi poikkitankoa asumuksen takasivun, länsipuolen, lautoja varten.
26:28 Ja keskimmäinen poikkitanko asetettakoon keskelle lautoja, ja kulkekoon se reunasta reunaan.
26:29 Ja päällystä laudat kullalla ja tee kullasta niiden renkaat poikkitankojen pitimiksi ja päällystä poikkitangot kullalla.
26:30 Ja aseta asumus pystyyn sen muotoiseksi, kuin sinulle vuorella näytettiin.