ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA
"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä
iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat sanottiin,
niin silloin ei vielä ollut Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu
Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo
nimittäin: "Sillä
jos te Moosesta uskoisitte, niin te
uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko
hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5: 46,47)
KÄÄRELAKKI JA KULTAINEN OTSAKORISTE
Lue 2 Moos. 28:36-38; 39:28-31 (kirjoituksen lopussa)
Ylimmäisen papin loistavaan pukuun, sen mukaan kuin Jumala oli määrännyt,
kuului vielä vihdoin käärelakki eli hiippa. Se oli, kuten muutkin hänen ihoa vastaan käytettävät
vaatteensa, tehty kalliista pellavakankaasta ja
käärittiin pään ympäri. Muilla papeilla oli
myös päähine samanlaisesta valkoisesta pellavakankaasta, mutta muodoltaan se
oli toisenlainen kuin ylimmäisen papin käärelakki. Tähän käärelakkiin oli sinisellä nauhalla kiinnitetty kultainen otsakoriste,
"pyhä kruunu", jonka etupuolelle, aivan otsan kohdalle, oli piirretty
sanat: "Herran pyhyys" eli "Herralle pyhitetty".
Me voimme
helposti ymmärtää, että tällä merkillisellä päähineellä, samoin kuin muilla
ylimmäisen papin puvun osilla, oli suuri ja tärkeä esikuvallinen merkityksensä.
Se oli, niin kuin jo sanoimme, tehty valkoisesta kalliista pellavakankaasta, ja
siten se oli täysin sopusoinnussa muun puvun kanssa.
Valkoinen väri kuvaa, niin kuin jo ennen olemme nähneet, puhtautta ja vanhurskautta. Tällainen kaunis
käärelakki päässä esiintyi siis ylimmäinen pappi kiireestä kantapäähän asti
puhtauden ja vanhurskauden ihaniin ominaisuuksiin verhottuna.
Katselkaamme
ensin, mitä merkitystä päähineenä sellaisenaan saattaa olla. Viittaamme tässä
kohdin muutamiin raamatunkohtiin. Kolmannen Mooseksen
kirjan 10: 6:ssa kirjoitetaan: "Älkää
päästäkö tukkaanne hajalle ( vanh. käänn.: "Älkää paljastako
päätänne", älkääkä repikö vaatteitanne, ettette kuolisi ja ettei Hänen
vihansa kohtaisi koko seurakuntaa; mutta teidän veljenne, koko Israelin heimo,
itkekööt tätä paloa, jonka Herra on sytyttänyt." Tästä ja muista
lauseista, esim. 3 Moos. 21:10-12 ja 1 Kor. 11:3-10, voimme käsittää, että päähine hengellisessä merkityksessä kuvaa alamaisuutta ja
antautumista korkeamman vallan alle, nöyrää korkeamman tahdon
noudattamista. Aaronin ja hänen poikiensa tulee olla niin täydellisesti
kuuliaisia Jumalan tahdolle ja antautua Hänen alamaisuuteensa, etteivät he osoita surun merkkiäkään, eivät paljasta päätään
eivätkä repäise vaatteitaan, vaikka Aaronin pojat Naadab ja Abihu olivat
saaneet äkkikuoleman Herran rangaistuksen kautta. Jos he olisivat tapauksen
johdosta paljastaneet päänsä, he olisivat osoittaneet olevansa ristiriidassa ja
tyytymättömiä Jumalan tuomioitten suhteen. - Ylimmäisen papin piti aina
esiintyä pyhäkössä Jumalan edessä käärelakki päässä, ei koskaan paljastetuin
päin. Täten on Herra tahtonut osoittaa, ettei tämä alamaisuus ja Herran tahdon
noudattaminen saa lakata koskaan, ei silmänräpäykseksikään.
Jo ennen
kuin Jeshua Messias tuli maailmaan, oli ilmoitettu ikään kuin Hänen tehtävänsä
tunnussanana: "Katso, Minä tulen; kirjakääröön on
kirjoitettu, mitä Minun on tehtävä. Sinun tahtosi, Minun Jumalani, Minä teen
mielelläni" (Ps. 40:8; Hebr. 10:7). Ei kukaan ollut täällä Jumalan
tahtoa täyttänyt, ei kukaan ollut pysynyt Hänelle alamaisena. Kaikki olivat
poikenneet pois ja tulleet uppiniskaisiksi. Sen tähden Hän tuli tänne
asettamaan Isänsä kunnian jälleen oikeaan arvoonsa. Ja Hänen mielessään oli
aina Isän tahdon täyttäminen, niin kuin Hän usein julki tunnustaa: "Minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani,
vaan Hänen tahtonsa, joka on Minut lähettänyt" (Joh. 6:38). Isän
tahdon tekeminen ja täyttäminen oli Hänen "ruokansa"
(Joh. 4:34). Ja tämä työ on vielä voimassa. Pojan "käden kautta" Isän "tahto
toteutuu", kuten profeetan kautta on jo edeltäpäin sanottu (Jes. 53:10).
Nyt on
kaikki alistettu Pojan valtaan, Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan
päällä. Nyt on kaikki saatettu sopusointuun Isän tahdon kanssa. Isän tahto on
täydellisesti täytetty Pojan kautta. Ja Isän suosio on täydellisesti ja
iankaikkisesti kiinnitetty rakkaaseen Poikaan ja Hänen kauttaan ja tähtensä
minuun. - Minkä rauhan ja lohdutuksen tämä kallis asia antaakaan minun
sielulleni!
Kultainen otsalehti oli kiinnitetty ylimmäisen papin käärelakkiin. Itse päähinettä ei meille ole
selitetty, millainen se oli, vaan Raamatun kertomus kääntää koko huomion
otsalehteen, "pyhään kruunuun" (2 Moos.
29:6). Se oli nähtävästi kukkasten muotoon taidokkaasti tehty kultainen
reunus. Vanhoista ajoista asti on ollut tapana seppelöidä kunnianarvoisia
henkilöitä kukkasilla, ja siitä on sitten johduttu kuninkaitten ja hallitsijain
kruunaamiseen kultakoristeilla ja jalokivillä koristetulla kruunulla. Kultaisella otsalehdellä kruunattuna ylimmäinen pappi
esiintyi korkeampana ja arvokkaampana kuin muut papit.
Jeshua
Messias oli tosin täällä suuresti alennettu, pilkattu ja halveksittu; vieläpä
Hänet ristiinnaulittiin pahantekijänä, kuten profeetat Pyhän Hengen kautta jo
edeltäpäin olivat ennustaneet. Mutta juuri sen tähden, että Hän alensi itsensä
ja oli kuuliainen ristin kuolemaan asti täyttäen täydellisesti Isän tahdon,
Jumala korotti Hänet ja antoi Hänelle nimen, kaikkia
muita nimiä korkeamman ( Fil. 2:6-11). Hänet seppelöitiin kunnialla ja
kirkkaudella, kuten Raamattu sanoo: "Sinä teit Hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi,
kirkkaudella ja kunnialla Sinä Hänet seppelöitsit, ja Sinä panit Hänet
hallitsemaan kättesi tekoja" (Hebr. 2:7-9). Ilmestysmajassa
palvelevana oli ylimmäinen pappi persoonassaan Messiaan, sen "todellisen majan", suuren Ylimmäisen
papin, esikuva, ja sen tähden hän esiintyi kultaseppeleillä kruunattuna. Tämä
oli muuten sopusoinnussa muitten pyhäkön asiain kanssa, sillä kultainen
alttari, näkyleipäpöytä, kultainen lampunjalka ja liitonarkki olivat myös kultareunuksella kruunatut.
Kuinka
ylevää ja ihanaa onkaan Jumalan lapselle ja koko Herran kansalle tietää, että
Messias on näin kruunattu, sekä nähdä Hänet Jumalan oikealla puolella
taivaassa, asetettuna "korkeammalle kaikkea
hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan,
ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa" (Ef. 1:21)! Hän
on Herra, ja Hän hoitaa meidän asiaamme Jumalan edessä!
Katselkaamme
nyt sitä merkillistä kirjoitusta, joka oli piirretty tähän kultaiseen otsalehteen.
Kultaloistossa siitä hohti esille: "Herran
pyhyys". Ylimmäinen pappi virassaan ja kaikissa pyhäkön toimissaan
oli tosin pyhitetty ja pyhä, sillä muutoin hän ei suinkaan olisi voinut
esiintyä palvelemassa Jumalaa omasta puolestaan, saatikka sitten muiden ja koko
kansan edestä. Mutta tällä Herran itsensä määräämällä otsalehden kirjoituksella
tarkoitetaan jotakin muuta, jotakin korkeampaa ja suurempaa kuin hänen oma
pyhyytensä Jumalan edessä. Jumala tahtoi niin sanoaksemme vertauskuvallisesti
siirtää oman pyhyytensä ylimmäiselle papille. "Herran
pyhyys" oli piirretty kultalehteen;
kulta kuvaa jumalallista luontoa, kuten jo ennen olemme osoittaneet.
Ylimmäisessä papissa oli siis edustettuna kahdenlainen pyhyys: henkilökohtainen
eli inhimillinen ja jumalallinen pyhyys. Molemmat kuuluivat ehdottomasti sille,
joka oli välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä. Omassa henkilökohtaisessa
pyhyydessään hänellä oli oikeus omasta puolestaan esiintyä Jumalan edessä. Ja
Herran äärettömässä ja meille käsittämättömässä pyhyydessä hän voi käydä
Jumalan eteen myös muiden puolesta.
Aaronin ja
hänen jälkeläistensä ylimmäisten pappien pyhyys oli kaikki heille ulkoapäin
annettua. Mutta Hän, joka yksin on se oikea iankaikkinen, suuri Ylimmäinen
pappi, on pyhä sekä inhimillisen että jumalallisen luontonsa puolesta. Ihmisenä
täällä ollessaan ja vaeltaessaan Hän vahvisti pyhyytensä joka päivä
täyttäessään Isänsä tahdon, niin kuin Hän itse Isän edessä sanoo: "Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he
olisivat pyhitetyt totuudessa" (Joh. 17:19). Ja jumalallisen
luontonsa puolesta Hän oli pyhä, niin kuin Isäkin on pyhä. Hän on olentonsa
puolesta niin täydellisesti pyhiä, että serafit alituisesti peittävät kasvonsa
kunnioituksesta Hänen edessään huutaen: "Pyhä,
pyhä, pyhä on Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä Hänen kunniaansa" (Jes.
6:1-4; vert. Joh. 12:39-41). Hän on Jumala iankaikkisesti, Amen!
Niinhän on,
rakkaat ystävät, että meille heikoille ja katoavaisille "senkaltainen Ylimmäinen pappi sopiikin: pyhä, viaton, tahraton,
syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut" (Hebr. 7:26). Kiitos
ja ylistys Hänelle! Hän on meidän Ylimmäinen pappimme kirkkauden ja majesteetin
istuimella taivaassa! Oi kuinka suuresti tämä asia ilahduttaakaan ja vahvistaa
sydäntämme!
Herra oli
sanonut: "Niin että Aaron kantaa kaiken sen, mitä
israelilaiset rikkovat uhratessaan pyhiä uhrejansa ja antaessaan pyhiä
lahjojansa" (j. 38). Me tiedämme, että
Herra vaati jokaista israelilaista tuomaan uhrin syntinsä sovittamiseksi.
Jokainen tehty synti vaati viattoman ja puhtaan uhrieläimen kuoleman.
Mutta olihan uhrin esiintuojassa sittenkin syntiä ja monenlaista heikkoutta,
kun hän uhratessaan lähestyi Herraa. Hänen sydämessään saattoi liikkua monia
vääriä tarkoitusperiä ja epäpuhtaita ajatuksia, ja ne voivat tarttua hänen
uhriinsa. Ja silloinkin, kun uhraaja esitti kiitollisuuttaan vapaaehtoisilla
uhreilla, hänen sydämessään saattoi liikkua jotain epäpyhää ja Herralle
kelpaamatonta. Kaikki meidän vanhurskautemmehan on "niin
kuin tahrattu vaate" (Jes. 64:6). Ja Herra näkee tämän kaiken. Ja
sen tähden Hän armossaan ja huolenpidossaan määräsi
kansalleen Israelille, että Aaronin piti vertauskuvallisesti kantaa heikkojen
uhraajien ja uhrilahjojenkin viat. Kuinka ihmeellistä ja ihanaa!
Ajatelkaamme
nyt suurta Ylimmäistä pappiamme ja Hänen toimintaansa, jota Jumalan säätämyksen
mukaisesti oli kuvattu Aaronin kultaisen otsalehden kirjoituksessa. Hänen
verensä on vuotanut meidän syntiemme sovitukseksi; me olemme siis Hänen
kuolemansa kautta pyhitetyt Jumalan edessä. Mutta kuinka me näin pyhitettyinä
käyttäydymme ajatuksissa, puheissa ja töissä? Ja millaiset ovat ne lahjat,
joita tuomme Hänelle astuessamme Hänen pyhäkkönsä esipihalle? Eiköhän ole niin,
että Hänen täytyisi useimmista uhreistamme ja toimistamme sanoa: "Minä en ole havainnut sinun tekojasi
täydellisiksi"?
Me lähestymme Häntä rukouksessamme, mutta kuinka usein tulemmekaan
huomaamaan, että siitä puuttuu milloin hartautta, milloin todellista
luottamusta. Usein
olemme esittäneet rukouksemme rauhoittaaksemme itseämme sillä, että olemme
rukoilleet! Kuinka usein onkaan rukouksemme vain sanoja eikä mitään muuta! Entä
sitten laulumme! Sävel on kaunis ja laulamme tottuneesti, mutta missä on sydän,
joka on kuitenkin tunnustautuvinaan laulun sanoihin? Entä sitten jumalanpalvelustilaisuudet?
Ovatko henkemme ja ajatuksemme myös läsnä Jumalaa palvelemassa? Me lupaamme
palvella Herraa ja olemme palvelevinamme Häntä, mutta kuinka usein asetammekaan
Hänen alttarilleen perin vähän ja huonoa, ja nautimme itse parhaimmat!
Niin on
kaikissa asioissa! Aivan oikein sanookin eräs Jumalan mies: "Niin paljon
syntiä ja itsekkyyttä sekoittuu kaikkiin toimiimme ja syvimpään
hartauteemmekin, että kyyneleemmekin olisi pestävä ja katumuksemme olisi
uudelleen kaduttava."
Kuinka suuri
armo onkaan, että saamme luottamuksessa kohottaa
katseemme Häneen, joka kantaa kaikki meidän heikkoutemme ja puutteemme sekä
tekee meidät tällaisinakin ollessamme otollisiksi Jumalalle! Hänen
pyhyytensä on meidän turvamme; se on meidän suojanamme ja pukunamme tässä
meidän inhimillisessä heikkoudessamme. Nyt me tiedämme, että: "Jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia,
tulimme sovitetuiksi Hänen kanssaan Hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa
ennemmin me pelastumme Hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut"
(Room. 5:10).
Kultalehti ihanine kirjoituksineen oli sidottava sinisellä nauhalla, ja
"se olkoon Aaronin otsalla". Tässä se oli näkyvimmällä
paikalla. Miehen silmiinhän jokainen katsoo; ja otsallahan näkyy ihmisen niin
sanoaksemme koko sisäinen elämä. Otsalla kuvastuvat hänen mielialansa,
tunteensa ja ajatuksensa. Siitä voimme ne usein lukeakin. Aaronin otsalla
loistivat Jumalan edessä ja koko Israelin kansalle merkiksi sanat: "Herran pyhyys".
Kuinka ihana
onkaan meille tämä ajatus, sillä meidän oikea Ylimmäinen pappimme, Jeshua
Messias, on pyhä, niin kuin Jumala iankaikkisesti; pyhä sydämessään,
ajatuksissaan ja elämässään. Hän kantaa tämän
pyhyytensä esille meidän hyväksemme. Isän silmä näkee sen, ja meidänkin
silmämme tulee kiintyä siihen.
Sen tähden,
jos oma heikkoutemme ja kelvottomuutemme meitä painaa, niin ettemme uskalla
kohottaa päätämme, niin kiinnittäkäämme katseemme
Jeshuaan ja Hänen siunattuun otsaansa, joka voi peittää meidän heikkoutemme.
Älkäämme koskaan unohtako, että Isä näkee Hänet ja pitää meidätkin otollisina
Hänen pyhyytensä turvissa.
Herra sanoi:
"Se olkoon alati hänen otsallaan, että Herran
mielisuosio tulisi heidän osaksensa." Jumala ei tahtonut nähdä
Aaronia ilman tätä kultaista merkkiä; se "olkoon
alati hänen otsallaan"! Tämän merkin
oli siis alati oltava suojana, ei ainoastaan Aaronille, vaan myös
kaikille, joita hän edusti. Eikä ainoastaan suojana, vaan se oli tekevä heidät myös otollisiksi Jumalan edessä.
Mikä suuri rakkaus ja huolenpito ilmeneekään tässä Jumalan puolelta Hänen omaa
kansaansa Israelia kohtaan!
Israelille
annettiin esikuvat; mutta Messiaan pyhyys, joka iankaikkisesti loistaa Hänen
otsaltaan, tuottaa meille ainiaaksi Isän mielisuosion. Messiaan pyhyys on
erottamattomasti yhdistetty Hänen olemukseensa. Se on, niin kuin Hän itsekin,
iankaikkinen ja muuttumaton. Ja sen tähden olemme me myös Hänessä täydellisesti
pyhitetyt ja autuaiksi tehdyt! Hänen verensä käänsi ainiaaksi Jumalan vihan
pois meistä, jotka luonnostamme olemme vihan lapsia, sillä näin Hän on antanut
meille sanoa: "Veri on oleva merkki, teille
suojelukseksi, taloissa, joissa olette, sillä kun Minä näen veren, niin Minä
menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä" (2 Moos.
12:13). Mutta Messiaan pyhyys tekee meidät iankaikkisesti Jumalan
mielisuosion kohteiksi. Oi jospa tässä
heikkoudessamme, avuttomuudessamme ja epäpyhyydessämme kaikella voimalla
nojaisimme Häneen, joka kantaa meitä kaikkivaltiailla hartioillaan ja
rakkaudesta palavalla sydämellään sekä peittää meidät pyhyydellään! Jospa
meidänkin otsallamme alkaisi näkyä merkkiä siitä ihmeellisestä sinetistä, joka
koristaa Hänen otsaansa, niin että kaikki voisivat lukea meistä: "Ainiaaksi pyhitetty Herralle!"
Ivan Veniaminovitsh Kargel
Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html
Kuka oli Ivan Kargel
https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html
2 Moos. 28:36-38
28:36 Tee myös otsakoriste puhtaasta kullasta ja kaiverra siihen, niinkuin sinettisormusta kaiverretaan, sanat: 'Herralle pyhitetty.'
28:37 Ja sido se punasinisellä nauhalla, niin että se on kiinni käärelakissa; etupuolella käärelakkia se olkoon.
28:38 Ja se olkoon Aaronin otsalla, niin että Aaron kantaa kaiken sen, mitä israelilaiset rikkovat uhratessaan pyhiä uhrejansa ja antaessaan pyhiä lahjojansa; ja se olkoon alati hänen otsallaan, että Herran mielisuosio tulisi heidän osaksensa.
2 Moos. 39:28-31
39:28 käärelakki valkoisista pellavalangoista, koristepäähineet valkoisista pellavalangoista ja pellavakaatiot kerratuista valkoisista pellavalangoista,
39:29 ja vihdoin vyö kerratuista valkoisista pellavalangoista ja punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista, kirjaellen kudottu, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
39:30 Vielä tehtiin otsakoriste, pyhä otsalehti, puhtaasta kullasta ja siihen piirrettiin, niinkuin sinettisormusta kaiverretaan, kirjoitus: "Herralle pyhitetty."
39:31 Ja siihen kiinnitettiin punasininen nauha sidottavaksi käärelakin yläreunaan, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti