torstai 23. tammikuuta 2020

Esikuvat puhuvat osa 20 Käärelakki ja Kultainen otsakoriste


ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA

"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat sanottiin, niin silloin ei vielä ollut Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5: 46,47)

 
KÄÄRELAKKI JA KULTAINEN OTSAKORISTE

 Lue 2 Moos. 28:36-38; 39:28-31 (kirjoituksen lopussa)

Ylimmäisen papin loistavaan pukuun, sen mukaan kuin Jumala oli määrännyt, kuului vielä vihdoin käärelakki eli hiippa. Se oli, kuten muutkin hänen ihoa vastaan käytettävät vaatteensa, tehty kalliista pellavakankaasta ja käärittiin pään ympäri. Muilla papeilla oli myös päähine samanlaisesta valkoisesta pellavakankaasta, mutta muodoltaan se oli toisenlainen kuin ylimmäisen papin käärelakki. Tähän käärelakkiin oli sinisellä nauhalla kiinnitetty kultainen otsakoriste, "pyhä kruunu", jonka etupuolelle, aivan otsan kohdalle, oli piirretty sanat: "Herran pyhyys" eli "Herralle pyhitetty".

Me voimme helposti ymmärtää, että tällä merkillisellä päähineellä, samoin kuin muilla ylimmäisen papin puvun osilla, oli suuri ja tärkeä esikuvallinen merkityksensä. Se oli, niin kuin jo sanoimme, tehty valkoisesta kalliista pellavakankaasta, ja siten se oli täysin sopusoinnussa muun puvun kanssa. Valkoinen väri kuvaa, niin kuin jo ennen olemme nähneet, puhtautta ja vanhurskautta. Tällainen kaunis käärelakki päässä esiintyi siis ylimmäinen pappi kiireestä kantapäähän asti puhtauden ja vanhurskauden ihaniin ominaisuuksiin verhottuna.

Katselkaamme ensin, mitä merkitystä päähineenä sellaisenaan saattaa olla. Viittaamme tässä kohdin muutamiin raamatunkohtiin. Kolmannen Mooseksen kirjan 10: 6:ssa kirjoitetaan: "Älkää päästäkö tukkaanne hajalle ( vanh. käänn.: "Älkää paljastako päätänne", älkääkä repikö vaatteitanne, ettette kuolisi ja ettei Hänen vihansa kohtaisi koko seurakuntaa; mutta teidän veljenne, koko Israelin heimo, itkekööt tätä paloa, jonka Herra on sytyttänyt." Tästä ja muista lauseista, esim. 3 Moos. 21:10-12 ja 1 Kor. 11:3-10, voimme käsittää, että päähine hengellisessä merkityksessä kuvaa alamaisuutta ja antautumista korkeamman vallan alle, nöyrää korkeamman tahdon noudattamista. Aaronin ja hänen poikiensa tulee olla niin täydellisesti kuuliaisia Jumalan tahdolle ja antautua Hänen alamaisuuteensa, etteivät he osoita surun merkkiäkään, eivät paljasta päätään eivätkä repäise vaatteitaan, vaikka Aaronin pojat Naadab ja Abihu olivat saaneet äkkikuoleman Herran rangaistuksen kautta. Jos he olisivat tapauksen johdosta paljastaneet päänsä, he olisivat osoittaneet olevansa ristiriidassa ja tyytymättömiä Jumalan tuomioitten suhteen. - Ylimmäisen papin piti aina esiintyä pyhäkössä Jumalan edessä käärelakki päässä, ei koskaan paljastetuin päin. Täten on Herra tahtonut osoittaa, ettei tämä alamaisuus ja Herran tahdon noudattaminen saa lakata koskaan, ei silmänräpäykseksikään.

Jo ennen kuin Jeshua Messias tuli maailmaan, oli ilmoitettu ikään kuin Hänen tehtävänsä tunnussanana: "Katso, Minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä Minun on tehtävä. Sinun tahtosi, Minun Jumalani, Minä teen mielelläni" (Ps. 40:8; Hebr. 10:7). Ei kukaan ollut täällä Jumalan tahtoa täyttänyt, ei kukaan ollut pysynyt Hänelle alamaisena. Kaikki olivat poikenneet pois ja tulleet uppiniskaisiksi. Sen tähden Hän tuli tänne asettamaan Isänsä kunnian jälleen oikeaan arvoonsa. Ja Hänen mielessään oli aina Isän tahdon täyttäminen, niin kuin Hän usein julki tunnustaa: "Minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan Hänen tahtonsa, joka on Minut lähettänyt" (Joh. 6:38). Isän tahdon tekeminen ja täyttäminen oli Hänen "ruokansa" (Joh. 4:34). Ja tämä työ on vielä voimassa. Pojan "käden kautta" Isän "tahto toteutuu", kuten profeetan kautta on jo edeltäpäin sanottu (Jes. 53:10).

Nyt on kaikki alistettu Pojan valtaan, Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Nyt on kaikki saatettu sopusointuun Isän tahdon kanssa. Isän tahto on täydellisesti täytetty Pojan kautta. Ja Isän suosio on täydellisesti ja iankaikkisesti kiinnitetty rakkaaseen Poikaan ja Hänen kauttaan ja tähtensä minuun. - Minkä rauhan ja lohdutuksen tämä kallis asia antaakaan minun sielulleni!

Kultainen otsalehti oli kiinnitetty ylimmäisen papin käärelakkiin. Itse päähinettä ei meille ole selitetty, millainen se oli, vaan Raamatun kertomus kääntää koko huomion otsalehteen, "pyhään kruunuun" (2 Moos. 29:6). Se oli nähtävästi kukkasten muotoon taidokkaasti tehty kultainen reunus. Vanhoista ajoista asti on ollut tapana seppelöidä kunnianarvoisia henkilöitä kukkasilla, ja siitä on sitten johduttu kuninkaitten ja hallitsijain kruunaamiseen kultakoristeilla ja jalokivillä koristetulla kruunulla. Kultaisella otsalehdellä kruunattuna ylimmäinen pappi esiintyi korkeampana ja arvokkaampana kuin muut papit.

Jeshua Messias oli tosin täällä suuresti alennettu, pilkattu ja halveksittu; vieläpä Hänet ristiinnaulittiin pahantekijänä, kuten profeetat Pyhän Hengen kautta jo edeltäpäin olivat ennustaneet. Mutta juuri sen tähden, että Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen ristin kuolemaan asti täyttäen täydellisesti Isän tahdon, Jumala korotti Hänet ja antoi Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman ( Fil. 2:6-11). Hänet seppelöitiin kunnialla ja kirkkaudella, kuten Raamattu sanoo: "Sinä teit Hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla Sinä Hänet seppelöitsit, ja Sinä panit Hänet hallitsemaan kättesi tekoja" (Hebr. 2:7-9). Ilmestysmajassa palvelevana oli ylimmäinen pappi persoonassaan Messiaan, sen "todellisen majan", suuren Ylimmäisen papin, esikuva, ja sen tähden hän esiintyi kultaseppeleillä kruunattuna. Tämä oli muuten sopusoinnussa muitten pyhäkön asiain kanssa, sillä kultainen alttari, näkyleipäpöytä, kultainen lampunjalka ja liitonarkki olivat myös kultareunuksella kruunatut.

Kuinka ylevää ja ihanaa onkaan Jumalan lapselle ja koko Herran kansalle tietää, että Messias on näin kruunattu, sekä nähdä Hänet Jumalan oikealla puolella taivaassa, asetettuna "korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa" (Ef. 1:21)! Hän on Herra, ja Hän hoitaa meidän asiaamme Jumalan edessä!

Katselkaamme nyt sitä merkillistä kirjoitusta, joka oli piirretty tähän kultaiseen otsalehteen. Kultaloistossa siitä hohti esille: "Herran pyhyys". Ylimmäinen pappi virassaan ja kaikissa pyhäkön toimissaan oli tosin pyhitetty ja pyhä, sillä muutoin hän ei suinkaan olisi voinut esiintyä palvelemassa Jumalaa omasta puolestaan, saatikka sitten muiden ja koko kansan edestä. Mutta tällä Herran itsensä määräämällä otsalehden kirjoituksella tarkoitetaan jotakin muuta, jotakin korkeampaa ja suurempaa kuin hänen oma pyhyytensä Jumalan edessä. Jumala tahtoi niin sanoaksemme vertauskuvallisesti siirtää oman pyhyytensä ylimmäiselle papille. "Herran pyhyys" oli piirretty kultalehteen; kulta kuvaa jumalallista luontoa, kuten jo ennen olemme osoittaneet. Ylimmäisessä papissa oli siis edustettuna kahdenlainen pyhyys: henkilökohtainen eli inhimillinen ja jumalallinen pyhyys. Molemmat kuuluivat ehdottomasti sille, joka oli välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä. Omassa henkilökohtaisessa pyhyydessään hänellä oli oikeus omasta puolestaan esiintyä Jumalan edessä. Ja Herran äärettömässä ja meille käsittämättömässä pyhyydessä hän voi käydä Jumalan eteen myös muiden puolesta.

Aaronin ja hänen jälkeläistensä ylimmäisten pappien pyhyys oli kaikki heille ulkoapäin annettua. Mutta Hän, joka yksin on se oikea iankaikkinen, suuri Ylimmäinen pappi, on pyhä sekä inhimillisen että jumalallisen luontonsa puolesta. Ihmisenä täällä ollessaan ja vaeltaessaan Hän vahvisti pyhyytensä joka päivä täyttäessään Isänsä tahdon, niin kuin Hän itse Isän edessä sanoo: "Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa" (Joh. 17:19). Ja jumalallisen luontonsa puolesta Hän oli pyhä, niin kuin Isäkin on pyhä. Hän on olentonsa puolesta niin täydellisesti pyhiä, että serafit alituisesti peittävät kasvonsa kunnioituksesta Hänen edessään huutaen: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä Hänen kunniaansa" (Jes. 6:1-4; vert. Joh. 12:39-41). Hän on Jumala iankaikkisesti, Amen!

Niinhän on, rakkaat ystävät, että meille heikoille ja katoavaisille "senkaltainen Ylimmäinen pappi sopiikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut" (Hebr. 7:26). Kiitos ja ylistys Hänelle! Hän on meidän Ylimmäinen pappimme kirkkauden ja majesteetin istuimella taivaassa! Oi kuinka suuresti tämä asia ilahduttaakaan ja vahvistaa sydäntämme!

Herra oli sanonut: "Niin että Aaron kantaa kaiken sen, mitä israelilaiset rikkovat uhratessaan pyhiä uhrejansa ja antaessaan pyhiä lahjojansa" (j. 38). Me tiedämme, että Herra vaati jokaista israelilaista tuomaan uhrin syntinsä sovittamiseksi. Jokainen tehty synti vaati viattoman ja puhtaan uhrieläimen kuoleman. Mutta olihan uhrin esiintuojassa sittenkin syntiä ja monenlaista heikkoutta, kun hän uhratessaan lähestyi Herraa. Hänen sydämessään saattoi liikkua monia vääriä tarkoitusperiä ja epäpuhtaita ajatuksia, ja ne voivat tarttua hänen uhriinsa. Ja silloinkin, kun uhraaja esitti kiitollisuuttaan vapaaehtoisilla uhreilla, hänen sydämessään saattoi liikkua jotain epäpyhää ja Herralle kelpaamatonta. Kaikki meidän vanhurskautemmehan on "niin kuin tahrattu vaate" (Jes. 64:6). Ja Herra näkee tämän kaiken. Ja sen tähden Hän armossaan ja huolenpidossaan määräsi kansalleen Israelille, että Aaronin piti vertauskuvallisesti kantaa heikkojen uhraajien ja uhrilahjojenkin viat. Kuinka ihmeellistä ja ihanaa!

Ajatelkaamme nyt suurta Ylimmäistä pappiamme ja Hänen toimintaansa, jota Jumalan säätämyksen mukaisesti oli kuvattu Aaronin kultaisen otsalehden kirjoituksessa. Hänen verensä on vuotanut meidän syntiemme sovitukseksi; me olemme siis Hänen kuolemansa kautta pyhitetyt Jumalan edessä. Mutta kuinka me näin pyhitettyinä käyttäydymme ajatuksissa, puheissa ja töissä? Ja millaiset ovat ne lahjat, joita tuomme Hänelle astuessamme Hänen pyhäkkönsä esipihalle? Eiköhän ole niin, että Hänen täytyisi useimmista uhreistamme ja toimistamme sanoa: "Minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi"?

Me lähestymme Häntä rukouksessamme, mutta kuinka usein tulemmekaan huomaamaan, että siitä puuttuu milloin hartautta, milloin todellista luottamusta. Usein olemme esittäneet rukouksemme rauhoittaaksemme itseämme sillä, että olemme rukoilleet! Kuinka usein onkaan rukouksemme vain sanoja eikä mitään muuta! Entä sitten laulumme! Sävel on kaunis ja laulamme tottuneesti, mutta missä on sydän, joka on kuitenkin tunnustautuvinaan laulun sanoihin? Entä sitten jumalanpalvelustilaisuudet? Ovatko henkemme ja ajatuksemme myös läsnä Jumalaa palvelemassa? Me lupaamme palvella Herraa ja olemme palvelevinamme Häntä, mutta kuinka usein asetammekaan Hänen alttarilleen perin vähän ja huonoa, ja nautimme itse parhaimmat!

Niin on kaikissa asioissa! Aivan oikein sanookin eräs Jumalan mies: "Niin paljon syntiä ja itsekkyyttä sekoittuu kaikkiin toimiimme ja syvimpään hartauteemmekin, että kyyneleemmekin olisi pestävä ja katumuksemme olisi uudelleen kaduttava."

Kuinka suuri armo onkaan, että saamme luottamuksessa kohottaa katseemme Häneen, joka kantaa kaikki meidän heikkoutemme ja puutteemme sekä tekee meidät tällaisinakin ollessamme otollisiksi Jumalalle! Hänen pyhyytensä on meidän turvamme; se on meidän suojanamme ja pukunamme tässä meidän inhimillisessä heikkoudessamme. Nyt me tiedämme, että: "Jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi Hänen kanssaan Hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme Hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut" (Room. 5:10).

Kultalehti ihanine kirjoituksineen oli sidottava sinisellä nauhalla, ja "se olkoon Aaronin otsalla". Tässä se oli näkyvimmällä paikalla. Miehen silmiinhän jokainen katsoo; ja otsallahan näkyy ihmisen niin sanoaksemme koko sisäinen elämä. Otsalla kuvastuvat hänen mielialansa, tunteensa ja ajatuksensa. Siitä voimme ne usein lukeakin. Aaronin otsalla loistivat Jumalan edessä ja koko Israelin kansalle merkiksi sanat: "Herran pyhyys".

Kuinka ihana onkaan meille tämä ajatus, sillä meidän oikea Ylimmäinen pappimme, Jeshua Messias, on pyhä, niin kuin Jumala iankaikkisesti; pyhä sydämessään, ajatuksissaan ja elämässään. Hän kantaa tämän pyhyytensä esille meidän hyväksemme. Isän silmä näkee sen, ja meidänkin silmämme tulee kiintyä siihen.

Sen tähden, jos oma heikkoutemme ja kelvottomuutemme meitä painaa, niin ettemme uskalla kohottaa päätämme, niin kiinnittäkäämme katseemme Jeshuaan ja Hänen siunattuun otsaansa, joka voi peittää meidän heikkoutemme. Älkäämme koskaan unohtako, että Isä näkee Hänet ja pitää meidätkin otollisina Hänen pyhyytensä turvissa.

Herra sanoi: "Se olkoon alati hänen otsallaan, että Herran mielisuosio tulisi heidän osaksensa." Jumala ei tahtonut nähdä Aaronia ilman tätä kultaista merkkiä; se "olkoon alati hänen otsallaan"! Tämän merkin oli siis alati oltava suojana, ei ainoastaan Aaronille, vaan myös kaikille, joita hän edusti. Eikä ainoastaan suojana, vaan se oli tekevä heidät myös otollisiksi Jumalan edessä. Mikä suuri rakkaus ja huolenpito ilmeneekään tässä Jumalan puolelta Hänen omaa kansaansa Israelia kohtaan!

Israelille annettiin esikuvat; mutta Messiaan pyhyys, joka iankaikkisesti loistaa Hänen otsaltaan, tuottaa meille ainiaaksi Isän mielisuosion. Messiaan pyhyys on erottamattomasti yhdistetty Hänen olemukseensa. Se on, niin kuin Hän itsekin, iankaikkinen ja muuttumaton. Ja sen tähden olemme me myös Hänessä täydellisesti pyhitetyt ja autuaiksi tehdyt! Hänen verensä käänsi ainiaaksi Jumalan vihan pois meistä, jotka luonnostamme olemme vihan lapsia, sillä näin Hän on antanut meille sanoa: "Veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette, sillä kun Minä näen veren, niin Minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä" (2 Moos. 12:13). Mutta Messiaan pyhyys tekee meidät iankaikkisesti Jumalan mielisuosion kohteiksi. Oi jospa tässä heikkoudessamme, avuttomuudessamme ja epäpyhyydessämme kaikella voimalla nojaisimme Häneen, joka kantaa meitä kaikkivaltiailla hartioillaan ja rakkaudesta palavalla sydämellään sekä peittää meidät pyhyydellään! Jospa meidänkin otsallamme alkaisi näkyä merkkiä siitä ihmeellisestä sinetistä, joka koristaa Hänen otsaansa, niin että kaikki voisivat lukea meistä: "Ainiaaksi pyhitetty Herralle!"
Ivan Veniaminovitsh  Kargel  



2 Moos. 28:36-38

28:36 Tee myös otsakoriste puhtaasta kullasta ja kaiverra siihen, niinkuin sinettisormusta kaiverretaan, sanat: 'Herralle pyhitetty.'
28:37 Ja sido se punasinisellä nauhalla, niin että se on kiinni käärelakissa; etupuolella käärelakkia se olkoon.
28:38 Ja se olkoon Aaronin otsalla, niin että Aaron kantaa kaiken sen, mitä israelilaiset rikkovat uhratessaan pyhiä uhrejansa ja antaessaan pyhiä lahjojansa; ja se olkoon alati hänen otsallaan, että Herran mielisuosio tulisi heidän osaksensa.


2 Moos. 39:28-31


39:28 käärelakki valkoisista pellavalangoista, koristepäähineet valkoisista pellavalangoista ja pellavakaatiot kerratuista valkoisista pellavalangoista,
39:29 ja vihdoin vyö kerratuista valkoisista pellavalangoista ja punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista, kirjaellen kudottu, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
39:30 Vielä tehtiin otsakoriste, pyhä otsalehti, puhtaasta kullasta ja siihen piirrettiin, niinkuin sinettisormusta kaiverretaan, kirjoitus: "Herralle pyhitetty."
39:31 Ja siihen kiinnitettiin punasininen nauha sidottavaksi käärelakin yläreunaan, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti