perjantai 17. tammikuuta 2020

Esikuvat puhuvat osa 1 Ilmestysmaja ja sen esineet


ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA
 
"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat sanottiin, niin silloin ei vielä ollut Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5: 46,47)


ESIPUHE
Antaessaan nämä esitelmänsä julkaistaviksi on tekijä tahtonut tuottaa ylistystä ja kunniaa suurelle Herralleen ja Mestarilleen sekä toivonut, että täten myös Hänen lastensa sydämet saisivat virkistystä ja iloa. Mitä minuun itseeni tulee, niin vakuutan, että kun monta vuotta olen ahkerasti tutkinut sitä pyhän Raamatun osaa, josta näiden esitelmien aiheet on otettu, on minun Herrani päivä päivältä tullut minulle yhä ihmeellisemmäksi ja ihanammaksi; onpa minun toisinaan täytynyt oikein kunnioituksesta kumartua sen suuruuden ja majesteettiuden edessä, joka on tullut esille näissä "tulevaisten varjoissa".
Valitettavasti ei suu ole aina voinut lausua eikä kynä kirjoittaa, mitä sydän on tuntenut. Kuitenkin olen turvallisesti rohjennut tarjota esitelmäni laajemmille piireille, koska varmasti uskon, että näissä tulee ilmi jotain meidän rakkaan Herramme kirkkaudesta, ja että Hänen palvelijansa ja lapsensa, jotka Häntä rakastavat, saavat niistä uskolleen vahvistusta sekä voivat kasvaa rakkaudessa ja toivon varmuudessa. Näin minä uskon ja odotan iloisesti luottaen, koska olen huomannut, että kuulijoissani on usein ilmennyt sellaisia hedelmiä.
Tekijällä on ollut tilaisuus talvisin kotimaassaan Saksassa oleskella Jumalan lasten yhteydessä ja sydämestään Herraa etsivien piirissä. Siellä nämä esitelmät ovat vähitellen syntyneet, ja siellä ne on pidetty. Kesäkuukausina, jolloin tavallisesti olen ollut evankelioimistyössä, olen kuitenkin tilaisuuden mukaan koonnut aineksia näihin. Olen myös tässä käyttänyt joidenkin muidenkin, erittäinkin englantilaisten kirjailijain, apua, josta kiitollisena tässä mainitsen.
Pyhä Henki, joka yhä vielä kirkastaa meille Kristusta, seuratkoon tämän kirjan mukana, ja antakoon Hän näissä "tulevaisten varjoissa" esille tulevan valon runsaasti loistaa ja tuottaa lukijoille sanomatonta siunausta.
Marraskuussa, 1896.
Ensimmäinen osa
Ilmestysmaja ja sen esineet
Lue 2 Moos. 25:8-9 (kirjoituksen lopussa)
Puhuessaan kerran vihamielisten juutalaisten kanssa Herramme Jeshua selittää vakavasti suhdettaan Jumalaan, jotta he tietäisivät Hänen olevan se luvattu Messias, ja sanoo tällöin nämä merkilliset sanat: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39).
Uusi Testamentti ei vielä silloin ollut olemassa. Näissä sanoissaan Jeshua siis puhuu Vanhan Testamentin Raamatusta (vanhemmassa käännöksessä nim. sanotaan: "Te tutkitte Raamatuita..."). Ja jos tarkoin seuraamme Hänen puhettaan, niin huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5: 46,47)
Siis Jeshuan omien sanojen mukaan Vanha Testamentti, erittäinkin Mooseksen kirjat, todistavat Hänestä. Ja sitten, kun Jeshua ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi kahdelle opetuslapselleen Emmauksen tiellä, "Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä Hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu" (Luuk. 24:27). Niin muodoin Jeshua tahtoo, että me näkisimme Hänet ja oppisimme tuntemaan Häntä Vanhan Testamentin kirjoista.
Olemmeko me niin "tutkineet" Vanhan Testamentin Raamattuja, että olemme sieltä todellakin löytäneet Jeshuan? Moni meistä lukee luvun toisensa perästä lähemmin tutkimatta asioita, ja niin saattaa tärkeitä seikkoja jäädä huomioon ottamatta. Jospa aina ottaisimme Pyhän Hengen opettajaksemme ja johdattajaksemme tutkiessamme Raamattua! Silloin Hän totisesti johdattaisi meitä niin, että näkisimme siellä Jeshuan joka kohdassa.
Me tahdomme siis oppia näkemään Jeshuaa Vanhassa Testamentissa, varsinkin Mooseksen kirjoissa, ja aiomme ensin puhua ilmestysmajasta ja sen esineistä, sitten erilaisista uhreista ja vihdoin pappeudesta. Kaikissa näissä asioissa, jotka Jumala on tarkoin määrännyt ja selittänyt meille, näkyy Jeshua ja Hänen lunastustyönsä ihanassa valossa, vaikkakin kätkettynä kuviin ja vertauskuvina. Valo koittaa täältä yhtä varmasti kuin Jeshuan ja Hänen apostoliensa selvien puheiden kautta, kunhan vain meillä on oikea mieli ja avoin sydän tutkiessamme niitä. Saadaksemme aiheestamme parhaan hyödyn tulee meidän tarkoin tutkien lukea koko se jakso, 2 Moos. 25. luku. - 3 Moos. 8. luku, jossa puhutaan yllä mainituista asioista, ja koettaa painaa ne muistiin.
Tutkimme ensin
ilmestysmajaa yleensä.
Israel oli Herran itsensä valitsema kansa. Hän oli valinnut tämän kansan jo uskovaisessa Aabrahamissa. Mutta varsinaisesti Herra otti tämän kansan omakseen, kun Hän pääsiäislampaan uhrin välityksellä pelasti heidät Egyptin vitsauksista sekä "voimallisella käsivarrellaan" johdatti heidät ulos Egyptistä. Sen tähden Herra käskikin, että Israelin kansan oli laskettava aikansa Egyptistä vapautumisesta (2 Moos. 12:1,2). Pieni ja mitätön oli kansa alussa, ja Egyptissä ollessaan se oli ainoastaan orjakansa, joka oli jo kuolemaan tuomittu (2 Moos. 1:22); mutta Jumalan valinnan kautta Israelin osaksi tulivat suuret ja ihanat ilmestykset, niin että apostoli Paavali sanoo: "Heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Messias lihan puolesta, Hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!" (Room. 9:4,5)
Israelin kansa oli juuri vaeltanut Punaisen meren poikki ja kulkenut joitakin viikkoja erämaassa. Tuskin olivat Siinain ukkoset vaienneet ja kansa oli peljäten paennut ja pyytänyt, ettei Jumala puhuttelisi heitä suoranaisesti, vaan jonkun välityksellä, - niin saamme Jumalan suusta kuulla nämä merkilliset sanat: "Ja tehkööt he Minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään" (2 Moos. 25:8).
Mikä suuri käsky se olikaan! Jumala haluaa siis hartaasti astua alas viheliäisen ihmisen luokse. Israelin kansa seisoi sen vuoren juurella, joka tulessa paloi. Se oli peloissaan eikä rohjennut Herran vuorta lähestyäkään, ja Herran vanhurskauden ja pyhyyden edessä se tunsi itsensä aivan vähäpätöiseksi ja viheliäiseksi. Ei voinut olla kysymystäkään siitä, että kansa lähestyisi Jumalaa. Päinvastoin he halusivat olla niin kaukana Jumalasta kuin mahdollista, ja sen tähden he sanoivat Moosekselle: "Puhu sinä meidän kanssamme, niin me kuulemme. Älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi" (2 Moos. 20:19).
Ihminen ei voinut lähestyä Jumalaa, mutta - oi, mikä ihmeellinen armo! Jumala lähestyi ihmistä, ja - mikä on vielä ihmeellisempää - Jumala tahtoi tulla alas ihmisen luokse. Hän itse ilmoittaa aikovansa astua alas majesteettiutensa vuorelta ja lähestyä ihmistä hänen kurjuutensa leirissä.
Tämä, että Jumala lähestyy ihmistä ilmestysmajassa, oli esikuvallista; se on varsinaisesti tapahtunut Jeshuassa Messiaassa. Syntiinlankeemuksen perusteella ja syntisen vaelluksensa kahlehtimana on ihminen aivan mahdoton omin päin lähestymään Jumalaa ja käymään yhteyteen Hänen kanssaan; mutta Jumala on Messiaassa tullut ihmisen luo hänen turmeluksessaan. Ja totisesti tämä turmelus olisi johtanut meidät iankaikkiseen perikatoon! Mutta kiitos ja ylistys olkoon Herralle: me tiedämme, että Hän on lähestynyt meitä! Se toivomus: "Jospa Sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas", jonka profeetat olivat lausuneet Herran Hengen kautta (Jes. 64:1), on toteutunut ihanimmalla tavalla. On käynyt, niin kuin apostoli sanoo: "Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan" (Gal. 4:4,5).
Ja astuessaan alas Israelin kansan luokse Jumala tahtoi sovittautua heidän mukaansa. Kansa vaelsi erämaassa ja asui vaatemajoissa; Hän lähestyi heitä - huomatkaamme - heille soveltuvalla tavalla. Siellä ylhäällä Herran vuorella, siellä "Hänen jalkainsa alla oli alusta, niin kuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas" (2 Moos. 24:10); ja Hän asuu kirkkaudessa, jota kukaan ihminen ei voi lähestyä, niin kuin Herra sanoo Mooseksellekin: "Sinä et voi nähdä Minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee Minut, jää eloon" (2 Moos. 33:20).
Ja nyt - Herra jättää tämän kunnian ja kirkkauden, Hän niin sanoaksemme tyhjentää itsensä, Hän alentuu ja käskee rakentamaan itselleen majan. Inhimillisesti katsoen se tosin oli rakennettu kalliista aineista, mutta kuitenkin se oli maja eli teltta. Ja sittemmin, kun israelilaiset tulivat Kanaanin maahan ja asuivat siellä kivestä ja puusta tehdyissä taloissa, Herra antoi rakentaa itselleen huoneen eli temppelin. Mutta senkin kauneus ja komeus oli ainoastaan inhimillistä. Ja näissä muodoissa eivät israelilaiset peljänneet lähestyä Jumalaa, vaan he olivat iloisia ja onnellisia, kun Herra asui heidän keskellään. Nyt he uskalsivat lähestyä Häntä.
Eikö meidän Herramme Jeshua Messias ole lähestynyt meitä aivan samalla tavalla? Hänestä on kirjoitettu: "Ja Sana tuli lihaksi ja asui (oik. telttaili) meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta" (Joh. 1:14).
Tässä ei sanota: "Sana tuli ihmiseksi", vaan: "Sana tuli lihaksi." Mitä Pyhä Henki sillä tarkoittaa, kun meille sanotaan: "Sana tuli lihaksi"? Se on meille sanottu sen tähden, että käsittäisimme tämän ihmeellisen salaisuuden sen alastomassa todellisuudessa. "Lihalla" Raamattu tarkoittaa aina inhimillistä luontoa koko katoavaisuudessaan, viheliäisyydessään ja mitättömyydessään. Kun Herra tulee "lihan" muodossa, niin silloinhan me kyllä uskallamme lähestyä Häntä. Eikö niin?! Meidän ruumiimme on "maja", joka kerran tulee murrettavaksi. Ja Jeshua sanoi kerran ympärillään oleville "majamiehille": "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin Minä pystytän sen kolmessa päivässä." Ja Pyhä Henki antaa siihen Johanneksen kautta ihanan selityksen näissä sanoissa: "Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä" (Joh. 2:19,21). Oi, kiitos ja ylistys olkoon Hänelle, ettei Hän katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, "vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen" (Fil. 2:6,7). - Rakas ystävä! Syntisenäkin, sellaisena kuin olet, sinä voit Häntä lähestyä.
Edelleen meidän tulee ilmestysmajaan nähden ottaa huomioon, että Jumala ainoastaan siinä ja sen kautta tahtoi seurustella ihmisten kanssa. Se on meille selvästi sanottu: "Ja siinä Minä ilmestyn sinulle ja puhun sinulle armoistuimelta, niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat lain arkin päällä, kaiken sen, minkä Minä sinun kauttasi israelilaisille säädän" (2 Moos. 25:22). "Ja kun Mooses meni ilmestysmajaan puhumaan Herran kanssa, kuuli hän äänen, joka puhutteli häntä lain arkin päällä olevalta armoistuimelta, molempien kerubien väliltä; ja (vanh. käänn. sieltä) Herra puhui hänelle" (4 Moos. 7:89).
Oli merkillistä, että ne jumalalliset ilmestykset, joita vuorella annettiin Moosekselle, loppuivat heti, kun ilmestysmaja oli pystytetty, vaikka vielä annettiin monta tätä majaa koskevaa määräystä. Kolmas Mooseksen kirja alkaakin näin: "Ja Herra kutsui Mooseksen ja puhui hänelle sisältä ilmestysmajasta" (vanh. käänn. "seurakunnan majasta"; 3 Moos. 1:1). Jumala ilmoitti kyllä tahtonsa Mooseksen ja kaikkien Israelin profeettain kautta, niin että heidän välityksellään kansa voi saada tietoja Hänestä, mutta kukaan ei voinut tavata Häntä itseään, seurustella Hänen kanssaan missään muualla kuin ilmestysmajassa. Sen tähden tätä majaa kutsuttiinkin "seurakunnan majaksi" eli oikeammin "seurustelemisen" majaksi. Täällä ihminen seurusteli Jumalan kanssa; se oli niin sanoaksemme Jumalan ja Hänen kansansa välinen yhdysside. Jos joku Israelista tahtoi lähestyä Jumalaa, hän meni ilmestysmajalle; muuta tietä ei ollut. Ja jos joku nyt tahtoo lähestyä Jumalaa, hänen täytyy mennä Jeshuan luo, jonka esikuvaksi ilmestysmaja olikin annettu. Jeshua itse todistaa meille: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani" (Joh. 14:6). Hänessä, Hänen persoonassaan, Jumala ja ihminen yhtyivät. "Jumala tuli lihaksi"; ja ainoastaan Hänen kauttaan voi syntinen päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Sen tähden, oi ihminen, kuka lienetkin, jos olet ilman Messiasta, jos et ole uskon kautta päässyt osalliseksi Hänestä, niin sinulla ei ole "Israelin kansalaisoikeutta" eikä osuutta "lupauksen liittoihin", vaan olet "ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa" (Ef. 2:12).
Tämä sana kuulostaa usein katkeralta, mutta se pysyy ehdottomasti totena, sillä se on Jumalan todistus. Mutta kuulkaamme myös, mitä Jumala sanoo siitä, joka Hänen Poikansa kautta tulee Jumalan luokse: "Mutta nyt, kun olette Messiaassa Jeshuassa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Messiaan veressä. - - - Sillä Hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö' (Ef. 2:13,18). Olkaamme siis aivan varmat siitä, että joka ei ole tullut Pojan luo, se ei ole tullut taivaallisen Isänkään luo, vaikka hän olisi kuinka siveellinen, hyvä, hurskas ja kristillismielinen tahansa, vaan hän on "ilman Jumalaa maailmassa". Apostoli Johannes sanoo: "Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään" (1 Joh. 2:23). Poika, Herramme Jeshua, on ne tikapuut, ne portaat, jotka Jaakob näki unessaan, - ne yhdistävät taivaan ja maan, Jumalan ja ihmisen - ainoastaan niitä myöten voi syntinen nousta taivaaseen.
Israelin kansan keskellä oli ainoastaan yksi ilmestysmaja. Miksi Jumala ei sallinut pystyttää useampia tällaisia majoja näin suuressa leirissä? Ja miksi sittemmin Kanaanin maassa oli ainoastaan yksi pyhäkkö? Eikö Jumala siten juuri tahtonut Israelin kansalle osoittaa, että on ainoastaan yksi välimies Hänen ja ihmisen välillä? Kun Israel sittemmin kauan aikaa oli asunut Kanaanin maassa ja kasvanut suureksi kansaksi, tapahtui, että kymmenen sukukuntaa erkani Juudasta ja Benjaminista, ja he perustivat itselleen oman jumalanpalveluspaikan Beeteliin. He siis hylkäsivät ilmestysmajan eli silloisen temppelin ja kokoontuivat Beeteliin Jumalaa palvelemaan. Mutta Jumala ei ollutkaan siellä kohdattavissa; sen tähden sikäläinen jumalanpalvelus vähitellen muuttui täysin epäjumalanpalvelukseksi.
Miksi Jumala ei ollut kohdattavissa yhtä hyvin Beetelissä kuin Jerusalemissa? Kyllähän Jumala oli läsnä kaikkialla, niin kuin nytkin ja niin kuin Hän on oleva iankaikkisesti. Mutta oli ainoastaan yksi tie, jolla israelilainen voi lähestyä Jumalaa, samoin kuin on nytkin, ja se tie on Messias; yksin Hän on tie. Silloin asia tosin tapahtui esikuvassa, nyt se on meillä todellisuudessa; Israelissa oli vain "tulevan hyvän varjo", mutta meillä on "itse asiain olemus" (vanh. käänn.; "kappalten perikuva").
Muutoin on sangen merkillistä, ja se saattaa monessa herättää ihmettelyä, että koko maassa, Daanista Beersebaan asti, oli ainoastaan yksi paikka, jossa Jumalaa palveltiin; ja kaikista sukukunnista ja maan asuinpaikoista kuljettiin vuosi vuodelta Jerusalemiin Jumalaa palvelemaan ja uhreja toimittamaan! Syyn tähän tiedämme nyt: oli olemassa ainoastaan yksi ilmestysmaja, yksi paikka, jossa Jumala ilmestyi ja jossa Hänen nimensä kunnia asui. Tässä valossa meille ehkä selviää, mitä Jeshua tarkoitti sanoessaan samarialaiselle naiselle: "Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista" (Joh. 4:22).
Apostoli todistaa, että Jumala on yksi, ja yksi (ei useampia) on välimies Jumalan ja ihmisen välillä, nim. ihminen Jeshua Messias. Israelin kansan ja meidän välinen ero on se, että he ainoastaan esikuvassa omistivat välimiehen ja yhtyivät palvelemaan Jumalaa; meillä taas on Messias, välimies, todellisuudessa. Esikuva ja "varjo" on nyt poistunut, ja se onkin hyvä, sillä esikuva voi olla vain määrätyssä paikassa maan päällä eikä silloin voisi tulla kaikkien hyväksi. Nyt voimme astua pyhäkköön kaikkialla maan päällä, koska meidän välimiehemme on läsnä kaikkialla. Niin, todellakin, nyt on se aika, jolloin totiset rukoilijat voivat, missä paikassa tahansa, Messiaassa Jeshuassa lähestyä Jumalaa "hengessä ja totuudessa". Olemmeko me kaikki niitä?
Palaamme vielä hetkeksi ilmestysmajalle. Me voimme oppia jotakin myös siitä paikasta, johon Herra käski pystyttää majan. Katsokaa, Herra ei käskenyt pystyttää sitä Egyptissä, jossa kansa niin kauan oli asunut, ei, vaan erämaassa oli se ihana rakennus rakennettava. Aina siihen saakka, kunnes Israelin kansa oli jättänyt Egyptin selkänsä taakse, kuului Herran käsky: "Päästä Minun kansani palvelemaan Minua erämaassa." Jumala ei voinut asua heidän keskellään, niin kauan kuin he vielä olivat ihmisten ja mammonan orjia; mutta sitten, kun Hän oli heidät vienyt ulos "väkevällä käsivarrella", kun he olivat ainiaaksi jättäneet orjuuden pesän, pimeyden ja kuoleman maan, ja lähteneet vaeltamaan matkamiehinä ja muukalaisina etsimään 'luvattua maata", vasta sitten Herra pystytti majansa heidän keskuuteensa, vaelsi heidän kanssaan ja oli heidän Jumalansa.
Niin on nytkin. Niillä, jotka asuvat Egyptissä, se on: jotka "ovat maailmasta" ja ehdoin tahdoin vaeltavat synneissä, ei tänäänkään ole mitään läsnä olevaa Jumalaa eikä Vapahtajaa. Ja vaikka joku vakuuttaisikin, että hänellä on Jumala sydämessään, mutta kuitenkin elää "vanhan ihmisen elämää" synnin Egyptissä, hän pettää itseään; Jumala on hänellä vain mielikuvituksessa.
Missä Jumala on läsnä, siellä syntyy vapautus, ero, ulos lähteminen, uudistus; ja missä näitä ei ole, siellä on vielä vallalla orjuus ja synnin valta - ei ole Vapahtajaa eikä Jumalaa. Älköön kuitenkaan kukaan meistä ajatelko näin: No hyvä, nyt tahdon jättää maailman, tahdon tarkasti varjella itseni synnistä ja viettää niin hyvää elämää kuin vain voin, jotta Jumala sitten varmasti asuisi luonani. Sillä ei se käy niin!
Hyvä ystävä! Jumalan täytyy saada viedä sinut ulos; oikean Pääsiäislampaan veren kautta ja "voimallisella käsivarrella" sinut johdatetaan ulos orjuuden maasta! Ja, Jumalan olkoon kiitos, sinulla on molemmat tarjolla. Oi, rohkaise mielesi, antaudu Pelastajan johtoon, jätä itsesi Karitsan veren suojaan, niin kuin israelilaiset Egyptistä lähdön yönä, ja sinä olet kokeva, kuinka pian saat eron maailmasta ja sen orjuuttavasta menosta. Ja jos sinusta sitten tuntuu, että maailmasta erottuasi joudut israelilaisten tavoin kuivaan ja ikävään erämaahan, niin - mitäpä siitä! Sinun sydämesi tulee Herran pyhäköksi; Hän asuu sinun luonasi ja vaeltaa sinun kanssasi. Sinulla on rauha ja ilo; sinä olet edelleen maailmassa, vaikka et ole "maailmasta".
Kun syntyy yhteys Jumalan kanssa, niin ihminen eroaa maailmasta ja sen himoista - tämä tärkeä totuus on esitetty toisellakin tavalla ilmestysmajassa. Näin Raamatussa on kirjoitettu: "Mutta Mooses otti majan ja pystytti sen leirin ulkopuolelle, jonkun matkan päähän leiristä (vanh. käänn.: "kauas leiristä"), ja kutsui sen ilmestysmajaksi (vanh. käänn.: "seurakunnan majaksi"); ja jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä ilmestysmajalle, leirin ulkopuolelle" (2 Moos. 33:7). Ilmestysmaja ei siis ollut Israelin leirin muiden majojen keskellä, vaan se pystytettiin eri paikkaan leirin ulkopuolelle. Seurustelu Jumalan kanssa missä asiassa tahansa, olipa sitten kysymyksessä yksittäisen israelilaisen sieluntila tahi koko kansan kohtalo, ei voinut tapahtua leirissä, vaan sitä varten täytyi mennä ulos leiristä. Juuri sellainen on Jumalan lapsen asema maailmassa, vaikka paljon korkeammassa merkityksessä. Apostoli opettaa meille tästä kirjeessään hebrealaisille: "Sen tähden myös Jeshua, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis Hänen tykönsä 'ulkopuolelle leirin', Hänen pilkkaansa kantaen" (Hebr. 13:12,13). Meidän ei siis tule odottaa, kunnes meidät työnnetään ulos, niin kuin egyptiläiset työnsivät israelilaiset, ei, vaan meidän tulee lähteä ulos vapaaehtoisesti, meidän tulee mennä Hänen luokseen, Hänen tähtensä, jotta saisimme olla Hänen kanssaan.
Astu ulos, veljeni, astu ulos, sisareni, sinua ympäröivästä maailmasta, joka sinua kietoo ja houkuttelee; tässä täytyy tulla ero! Mutta astu ulos myös sisäisestä maailmasta, siitä ajatusten, syntisten himojen ja mielikuvitusten maailmasta, joka tuhansin kuvin ja viehätyksin estää sinua kiinnittämästä katsettasi Häneen, joka verellään on sinut lunastanut! Astu ulos, jotta voisit pitää yhteyttä Hänen kanssaan! Ulos astuminen meidän sisäisestä maailmastamme, joka aina kulkee meidän kanssamme, vaikka olisikin, niin kuin israelilaisilla, matka erämaahan, on paljon vaikeampaa kuin ulos astuminen ulkomaailmasta.
Mutta kiitos ja ylistys olkoon Jumalalle, että me olemme saaneet oppia tuntemaan Häntä, "joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan" (Gal. 1:4)! Me kätkeydymme Hänen suojaansa, ja siten me pelastumme.
Oi rakkaat veljet ja sisaret! Tahdon sanoa suoraan ja peittelemättä: vihollisen keksimä valhe se on, kun sanotaan, että voihan ja täytyyhän meidän sydämemme harrastuksineen, ajatuksineen, samoin kuin toimineenkin, olla maailmassa ja kuitenkin samalla olla yhteydessä Messiaan kanssa. Ei, olkaamme varuillamme! Kääntyminen Messiaan puoleen, yhteys Hänen kanssaan, on kääntymistä pois maailmasta; ja siellä, missä ei tahdota kääntyä pois maailmasta, ei ole mitään yhteyttä Messiaan kanssa. Apostoli sanoo: "Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen" (Jaak. 4:4).
Puhuessamme ilmestysmajasta yleensä tahdomme vielä lopuksi kosketella sitä seikkaa, että pilvenpatsas oli nähtävänä ilmestysmajan päällä kaiken sen aikaa, minkä israelilaiset vaelsivat erämaassa. Siitä puhutaan toisen Mooseksen kirjan viimeisessä luvussa, joka luku päättyy sanoihin: "Sillä Herran pilvi oli päivällä asumuksen päällä, ja yöllä oli pilvessä tulen hohde kaikkien israelilaisten silmien edessä; näin oli koko heidän vaelluksensa ajan" (2 Moos. 40:38). Israelilaisten leiri oli hyvin laaja, sillä heitä oli ainakin kaksi ja puoli miljoonaa siellä leiriytyneinä majoissaan. Bileamin täytyi nousta seitsemälle eri vuorenkukkulalle saadakseen katsella koko leiriä kaikkine majoineen. Kuinka israelilainen näin ollen saattoi löytää ilmestysmajan, varsinkin, jos hänen asuntonsa oli leirin perällä? Pilvenpatsas näkyi kaikkialle ympäri koko leirin; ja se näkyi päivällä sekä yöllä. Ei yhdenkään israelilaisen tarvinnut olla epätietoinen siitä, missä Herran maja oli, missä Hän voisi päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Oi, kuinka ihmeellinen ja lohdutusta tuottava tämä seikka olikaan Israelin lapsille!
Mutta meille, veljet ja sisaret, on myös Jumalan Sanassa annettu samanlainen ihmeellinen johdattaja, kuin israelilaisilla oli tässä pilvenpatsaassa. Ja pyhässä Raamatussa oleva Jumalan kirjoitettu Sana on erottamattomassa yhteydessä lihaan tulleen Sanan kanssa. Missä Jumalan Sanan valo koittaa, siellä on Jeshuakin. Pakanakansatkin saavat luokseen Jeshuan, kun Jumalan Sana alkaa heille loistaa. Ja olitpa sinä, ihminen, lähempänä tahi kauempana, olipa Sana sinulle tuttua jo nuoruudestasi asti, niin että olet saanut vaeltaa ikään kuin päivällä, tahi kuljitpa sinä tietämättömyyden ja synnin yössä, kun Sana sinulle koitti - Sana voi opastaa sinut Jeshuan luo. Kun näet merkin, anna opastaa itseäsi, tule lähemmäksi, kunnes löydät Herrasi ja Vapahtajasi! Missä merkki näkyy, sieltä Hänet varmasti löydetään!
Ja kun meillä on Jeshua Messias varmana johdattajana, niin voimme aivan turvallisesti vaeltaa tämän maailman erämaan läpi. Israelilaiset eivät voineet eksyä erämaassa, kun ilmestysmaja pilvenpatsaineen oli heidän keskuudessaan, vaikka viholliset luulivat heidän vaeltavan eksyksissä (2 Moos. 14:3). Ei, he vaelsivat turvallisesti ja varmaa tietä, jos vain alttiisti tahtoivat seurata Herran johtoa.
Olkoon siis Jeshua ja Sana johtajanamme; silloin emme eksy! Matkamme on usein vaivalloista, ja tie voi kulkea pimeiden rotkojen kautta; oi, jospa silmämme vain aina tarkkaisivat Häntä, jospa korvamme aina olisivat avoinna, niin avoinna, että takaamme kuulisimme tämän sanan, milloin poikkeamme oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää" (Jes. 30:21). Muistakaamme myös rakkaan Herramme sanat, jotta käsittäisimme oikean asemamme: "Minä olen maailman valkeus; joka Minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh. 8:12)!
Ivan Veniaminovitsh  Kargel

Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html

Kuka oli Ivan Kargel
https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html


2 Moos. 25:8-9



25:8 Ja tehkööt he minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään.

25:9 Tehkää asumus ja kaikki sen kalusto tarkoin sen kaavan mukaan, jonka minä sinulle näytän.


** **
Edellinen eri aiheesta: Suomalaisten alkuperän salaisuus avautuu  https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/suomalaisten-alkuperan-salaisuus-avautuu.html







 
 
 
 

 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti