ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA
"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä
iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat sanottiin,
niin silloin ei vielä ollut Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu
Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo
nimittäin: "Sillä
jos te Moosesta uskoisitte, niin te
uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko
hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5: 46,47)
ESIPUHE
Antaessaan nämä esitelmänsä
julkaistaviksi on tekijä tahtonut tuottaa ylistystä ja kunniaa suurelle
Herralleen ja Mestarilleen sekä toivonut, että täten myös Hänen lastensa
sydämet saisivat virkistystä ja iloa. Mitä minuun itseeni tulee, niin vakuutan,
että kun monta vuotta olen ahkerasti tutkinut sitä pyhän Raamatun osaa, josta
näiden esitelmien aiheet on otettu, on minun Herrani päivä päivältä tullut
minulle yhä ihmeellisemmäksi ja ihanammaksi; onpa minun toisinaan täytynyt
oikein kunnioituksesta kumartua sen suuruuden ja majesteettiuden edessä, joka
on tullut esille näissä "tulevaisten varjoissa".
Valitettavasti ei suu ole aina
voinut lausua eikä kynä kirjoittaa, mitä sydän on tuntenut. Kuitenkin olen
turvallisesti rohjennut tarjota esitelmäni laajemmille piireille, koska
varmasti uskon, että näissä tulee ilmi jotain meidän rakkaan Herramme
kirkkaudesta, ja että Hänen palvelijansa ja lapsensa, jotka Häntä rakastavat,
saavat niistä uskolleen vahvistusta sekä voivat kasvaa rakkaudessa ja toivon
varmuudessa. Näin minä uskon ja odotan iloisesti luottaen, koska olen
huomannut, että kuulijoissani on usein ilmennyt sellaisia hedelmiä.
Tekijällä on ollut tilaisuus
talvisin kotimaassaan Saksassa oleskella Jumalan lasten yhteydessä ja
sydämestään Herraa etsivien piirissä. Siellä nämä esitelmät ovat vähitellen
syntyneet, ja siellä ne on pidetty. Kesäkuukausina, jolloin tavallisesti olen
ollut evankelioimistyössä, olen kuitenkin tilaisuuden mukaan koonnut aineksia
näihin. Olen myös tässä käyttänyt joidenkin muidenkin, erittäinkin
englantilaisten kirjailijain, apua, josta kiitollisena tässä mainitsen.
Pyhä Henki, joka yhä vielä kirkastaa
meille Kristusta, seuratkoon tämän kirjan mukana, ja antakoon Hän näissä
"tulevaisten varjoissa" esille tulevan valon runsaasti loistaa ja
tuottaa lukijoille sanomatonta siunausta.
Marraskuussa, 1896.
Ensimmäinen osa
Ilmestysmaja ja sen esineet
Lue 2 Moos. 25:8-9 (kirjoituksen lopussa)
Puhuessaan kerran vihamielisten juutalaisten
kanssa Herramme Jeshua selittää vakavasti suhdettaan Jumalaan, jotta he
tietäisivät Hänen olevan se luvattu Messias, ja sanoo tällöin nämä merkilliset
sanat: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä
on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39).
Uusi Testamentti ei vielä silloin ollut
olemassa. Näissä sanoissaan Jeshua siis puhuu Vanhan Testamentin Raamatusta
(vanhemmassa käännöksessä nim. sanotaan: "Te
tutkitte Raamatuita..."). Ja jos tarkoin seuraamme Hänen puhettaan,
niin huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin:
"Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te
uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko
hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5:
46,47)
Siis Jeshuan omien sanojen mukaan Vanha
Testamentti, erittäinkin Mooseksen kirjat, todistavat Hänestä. Ja sitten, kun
Jeshua ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi kahdelle opetuslapselleen Emmauksen
tiellä, "Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista
profeetoista ja selitti heille, mitä Hänestä oli kaikissa kirjoituksissa
sanottu" (Luuk. 24:27). Niin muodoin Jeshua tahtoo, että me
näkisimme Hänet ja oppisimme tuntemaan Häntä Vanhan Testamentin kirjoista.
Olemmeko me niin "tutkineet" Vanhan
Testamentin Raamattuja, että olemme sieltä todellakin löytäneet Jeshuan? Moni
meistä lukee luvun toisensa perästä lähemmin tutkimatta asioita, ja niin
saattaa tärkeitä seikkoja jäädä huomioon ottamatta. Jospa aina ottaisimme Pyhän
Hengen opettajaksemme ja johdattajaksemme tutkiessamme Raamattua! Silloin Hän
totisesti johdattaisi meitä niin, että näkisimme siellä Jeshuan joka kohdassa.
Me tahdomme siis oppia näkemään Jeshuaa
Vanhassa Testamentissa, varsinkin Mooseksen kirjoissa, ja aiomme ensin puhua ilmestysmajasta ja
sen esineistä, sitten erilaisista uhreista ja vihdoin pappeudesta. Kaikissa näissä asioissa, jotka Jumala on
tarkoin määrännyt ja selittänyt meille, näkyy Jeshua ja Hänen lunastustyönsä
ihanassa valossa, vaikkakin kätkettynä kuviin ja vertauskuvina. Valo koittaa
täältä yhtä varmasti kuin Jeshuan ja Hänen apostoliensa selvien puheiden
kautta, kunhan vain meillä on oikea mieli ja
avoin sydän tutkiessamme niitä.
Saadaksemme aiheestamme parhaan hyödyn tulee meidän tarkoin tutkien lukea koko
se jakso, 2 Moos. 25. luku. - 3 Moos. 8. luku, jossa
puhutaan yllä mainituista asioista, ja koettaa painaa ne muistiin.
Tutkimme ensin
ilmestysmajaa yleensä.
Israel oli Herran itsensä valitsema kansa.
Hän oli valinnut tämän kansan jo uskovaisessa Aabrahamissa. Mutta varsinaisesti
Herra otti tämän kansan omakseen, kun Hän pääsiäislampaan uhrin välityksellä
pelasti heidät Egyptin vitsauksista sekä "voimallisella
käsivarrellaan" johdatti heidät ulos Egyptistä. Sen tähden Herra
käskikin, että Israelin kansan oli laskettava aikansa Egyptistä vapautumisesta (2 Moos. 12:1,2). Pieni ja mitätön oli kansa alussa,
ja Egyptissä ollessaan se oli ainoastaan orjakansa, joka oli jo kuolemaan
tuomittu (2 Moos. 1:22); mutta Jumalan valinnan
kautta Israelin osaksi tulivat suuret ja ihanat ilmestykset, niin että apostoli
Paavali sanoo: "Heidän on lapseus ja kirkkaus ja
liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja
heistä on Messias lihan puolesta, Hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty
iankaikkisesti, amen!" (Room. 9:4,5)
Israelin kansa oli juuri vaeltanut Punaisen
meren poikki ja kulkenut joitakin viikkoja erämaassa. Tuskin olivat Siinain
ukkoset vaienneet ja kansa oli peljäten paennut ja pyytänyt, ettei Jumala
puhuttelisi heitä suoranaisesti, vaan jonkun välityksellä, - niin saamme Jumalan
suusta kuulla nämä merkilliset sanat: "Ja
tehkööt he Minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään" (2 Moos. 25:8).
Mikä suuri käsky se olikaan! Jumala haluaa siis hartaasti astua alas viheliäisen
ihmisen luokse. Israelin kansa
seisoi sen vuoren juurella, joka tulessa paloi. Se oli peloissaan eikä
rohjennut Herran vuorta lähestyäkään, ja Herran vanhurskauden ja pyhyyden
edessä se tunsi itsensä aivan vähäpätöiseksi ja viheliäiseksi. Ei voinut olla
kysymystäkään siitä, että kansa lähestyisi Jumalaa. Päinvastoin he halusivat
olla niin kaukana Jumalasta kuin mahdollista, ja sen tähden he sanoivat
Moosekselle: "Puhu sinä meidän kanssamme, niin me
kuulemme. Älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi" (2 Moos.
20:19).
Ihminen ei voinut lähestyä Jumalaa, mutta -
oi, mikä ihmeellinen armo! Jumala lähestyi
ihmistä, ja - mikä
on vielä ihmeellisempää - Jumala tahtoi tulla alas ihmisen luokse. Hän itse
ilmoittaa aikovansa astua alas majesteettiutensa vuorelta ja lähestyä ihmistä
hänen kurjuutensa leirissä.
Tämä, että Jumala lähestyy ihmistä
ilmestysmajassa, oli esikuvallista; se on varsinaisesti tapahtunut Jeshuassa
Messiaassa. Syntiinlankeemuksen perusteella ja syntisen vaelluksensa
kahlehtimana on ihminen aivan mahdoton omin päin lähestymään Jumalaa ja käymään
yhteyteen Hänen kanssaan; mutta Jumala on Messiaassa tullut ihmisen luo hänen
turmeluksessaan. Ja totisesti tämä turmelus olisi johtanut meidät iankaikkiseen
perikatoon! Mutta kiitos ja ylistys olkoon Herralle: me tiedämme, että Hän on lähestynyt meitä! Se toivomus: "Jospa
Sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas", jonka profeetat olivat
lausuneet Herran Hengen kautta (Jes. 64:1), on
toteutunut ihanimmalla tavalla. On käynyt, niin kuin apostoli sanoo: "Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa,
vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me
pääsisimme lapsen asemaan" (Gal. 4:4,5).
Ja astuessaan alas Israelin kansan luokse Jumala tahtoi sovittautua heidän mukaansa. Kansa vaelsi erämaassa ja asui vaatemajoissa;
Hän lähestyi heitä - huomatkaamme - heille soveltuvalla tavalla. Siellä
ylhäällä Herran vuorella, siellä "Hänen jalkainsa
alla oli alusta, niin kuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas" (2
Moos. 24:10); ja Hän asuu kirkkaudessa, jota kukaan ihminen ei voi
lähestyä, niin kuin Herra sanoo Mooseksellekin: "Sinä
et voi nähdä Minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee Minut, jää
eloon" (2 Moos. 33:20).
Ja nyt - Herra jättää tämän kunnian ja
kirkkauden, Hän niin sanoaksemme tyhjentää itsensä, Hän alentuu ja käskee
rakentamaan itselleen majan. Inhimillisesti katsoen se tosin oli rakennettu
kalliista aineista, mutta kuitenkin se oli maja eli teltta. Ja sittemmin, kun
israelilaiset tulivat Kanaanin maahan ja asuivat siellä kivestä ja puusta
tehdyissä taloissa, Herra antoi rakentaa itselleen huoneen eli temppelin. Mutta
senkin kauneus ja komeus oli ainoastaan inhimillistä. Ja näissä muodoissa eivät
israelilaiset peljänneet lähestyä Jumalaa, vaan he olivat iloisia ja onnellisia,
kun Herra asui heidän keskellään. Nyt he uskalsivat lähestyä Häntä.
Eikö meidän Herramme Jeshua Messias ole
lähestynyt meitä aivan samalla tavalla? Hänestä on kirjoitettu: "Ja Sana tuli lihaksi ja asui (oik. telttaili) meidän
keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta,
kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta"
(Joh. 1:14).
Tässä ei sanota: "Sana tuli
ihmiseksi", vaan: "Sana tuli lihaksi." Mitä
Pyhä Henki sillä tarkoittaa, kun meille sanotaan: "Sana
tuli lihaksi"? Se on meille sanottu sen tähden, että käsittäisimme
tämän ihmeellisen salaisuuden sen alastomassa todellisuudessa. "Lihalla" Raamattu
tarkoittaa aina inhimillistä luontoa koko katoavaisuudessaan,
viheliäisyydessään ja mitättömyydessään. Kun Herra tulee "lihan" muodossa, niin silloinhan me kyllä
uskallamme lähestyä Häntä. Eikö niin?! Meidän ruumiimme on "maja", joka kerran tulee murrettavaksi. Ja
Jeshua sanoi kerran ympärillään oleville "majamiehille":
"Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin Minä
pystytän sen kolmessa päivässä." Ja Pyhä Henki antaa siihen
Johanneksen kautta ihanan selityksen näissä sanoissa: "Mutta
Hän puhui ruumiinsa temppelistä" (Joh. 2:19,21). Oi, kiitos ja
ylistys olkoon Hänelle, ettei Hän katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
"vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten
kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen"
(Fil. 2:6,7). - Rakas ystävä! Syntisenäkin, sellaisena kuin olet, sinä
voit Häntä lähestyä.
Edelleen meidän tulee ilmestysmajaan nähden
ottaa huomioon, että Jumala ainoastaan siinä ja
sen kautta tahtoi seurustella ihmisten kanssa. Se on meille
selvästi sanottu: "Ja siinä Minä ilmestyn
sinulle ja puhun sinulle armoistuimelta, niiden kahden kerubin välistä,
jotka ovat lain arkin päällä, kaiken sen, minkä Minä sinun kauttasi
israelilaisille säädän" (2 Moos. 25:22). "Ja kun Mooses meni
ilmestysmajaan puhumaan Herran kanssa, kuuli hän äänen, joka puhutteli häntä
lain arkin päällä olevalta armoistuimelta, molempien kerubien väliltä; ja
(vanh. käänn. sieltä) Herra puhui hänelle" (4 Moos. 7:89).
Oli merkillistä, että ne jumalalliset
ilmestykset, joita vuorella annettiin Moosekselle, loppuivat heti, kun
ilmestysmaja oli pystytetty, vaikka vielä annettiin monta tätä majaa koskevaa
määräystä. Kolmas Mooseksen kirja alkaakin näin: "Ja
Herra kutsui Mooseksen ja puhui hänelle sisältä ilmestysmajasta" (vanh.
käänn. "seurakunnan majasta"; 3 Moos. 1:1). Jumala ilmoitti
kyllä tahtonsa Mooseksen ja kaikkien Israelin profeettain kautta, niin että
heidän välityksellään kansa voi saada tietoja Hänestä, mutta kukaan ei voinut tavata Häntä itseään,
seurustella Hänen kanssaan missään muualla kuin ilmestysmajassa. Sen tähden
tätä majaa kutsuttiinkin "seurakunnan
majaksi" eli oikeammin "seurustelemisen" majaksi. Täällä
ihminen seurusteli Jumalan kanssa; se oli niin sanoaksemme Jumalan ja Hänen
kansansa välinen yhdysside. Jos joku Israelista tahtoi lähestyä Jumalaa, hän
meni ilmestysmajalle; muuta tietä ei ollut. Ja jos
joku nyt tahtoo lähestyä Jumalaa, hänen täytyy mennä Jeshuan luo, jonka
esikuvaksi ilmestysmaja olikin annettu. Jeshua itse todistaa meille: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule
Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani" (Joh. 14:6). Hänessä,
Hänen persoonassaan, Jumala ja ihminen yhtyivät. "Jumala
tuli lihaksi"; ja ainoastaan Hänen kauttaan voi syntinen päästä
yhteyteen Jumalan kanssa. Sen tähden, oi ihminen, kuka lienetkin, jos olet ilman Messiasta, jos et ole uskon kautta päässyt
osalliseksi Hänestä, niin sinulla ei ole "Israelin
kansalaisoikeutta" eikä osuutta "lupauksen
liittoihin", vaan olet "ilman toivoa
ja ilman Jumalaa maailmassa" (Ef. 2:12).
Tämä sana kuulostaa usein katkeralta, mutta
se pysyy ehdottomasti totena, sillä se on Jumalan todistus. Mutta kuulkaamme
myös, mitä Jumala sanoo siitä, joka Hänen Poikansa kautta tulee Jumalan luokse:
"Mutta nyt, kun olette Messiaassa Jeshuassa,
olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Messiaan veressä.
- - - Sillä Hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän
tykö' (Ef. 2:13,18). Olkaamme siis aivan varmat siitä, että joka ei ole
tullut Pojan luo, se ei ole tullut taivaallisen Isänkään luo, vaikka hän olisi
kuinka siveellinen, hyvä, hurskas ja kristillismielinen tahansa, vaan hän on "ilman Jumalaa maailmassa". Apostoli Johannes sanoo: "Kuka
ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään" (1 Joh. 2:23). Poika, Herramme Jeshua, on ne tikapuut, ne portaat, jotka
Jaakob näki unessaan, - ne yhdistävät taivaan ja maan, Jumalan ja
ihmisen - ainoastaan niitä myöten voi syntinen nousta taivaaseen.
Israelin kansan keskellä oli ainoastaan yksi ilmestysmaja. Miksi Jumala ei sallinut pystyttää useampia
tällaisia majoja näin suuressa leirissä? Ja miksi sittemmin Kanaanin maassa oli
ainoastaan yksi pyhäkkö? Eikö Jumala siten juuri tahtonut Israelin kansalle
osoittaa, että on ainoastaan yksi välimies Hänen ja ihmisen välillä? Kun Israel sittemmin
kauan aikaa oli asunut Kanaanin maassa ja kasvanut suureksi kansaksi, tapahtui,
että kymmenen sukukuntaa erkani Juudasta ja
Benjaminista, ja he perustivat itselleen oman jumalanpalveluspaikan Beeteliin.
He siis hylkäsivät ilmestysmajan eli silloisen temppelin ja kokoontuivat
Beeteliin Jumalaa palvelemaan. Mutta Jumala ei ollutkaan siellä kohdattavissa;
sen tähden sikäläinen jumalanpalvelus vähitellen muuttui täysin epäjumalanpalvelukseksi.
Miksi Jumala ei ollut kohdattavissa yhtä
hyvin Beetelissä kuin Jerusalemissa? Kyllähän Jumala oli läsnä kaikkialla, niin
kuin nytkin ja niin kuin Hän on oleva iankaikkisesti. Mutta oli ainoastaan yksi
tie, jolla israelilainen voi lähestyä Jumalaa, samoin kuin on nytkin, ja se tie
on Messias; yksin Hän on tie. Silloin asia tosin tapahtui esikuvassa,
nyt se on meillä todellisuudessa; Israelissa oli vain "tulevan
hyvän varjo", mutta meillä on "itse
asiain olemus" (vanh. käänn.; "kappalten perikuva").
Muutoin on sangen merkillistä, ja se saattaa
monessa herättää ihmettelyä, että koko maassa, Daanista Beersebaan asti, oli ainoastaan yksi paikka, jossa Jumalaa palveltiin;
ja kaikista sukukunnista ja maan asuinpaikoista kuljettiin vuosi vuodelta
Jerusalemiin Jumalaa palvelemaan ja uhreja toimittamaan! Syyn tähän tiedämme
nyt: oli olemassa ainoastaan yksi ilmestysmaja, yksi paikka, jossa Jumala
ilmestyi ja jossa Hänen nimensä kunnia asui. Tässä valossa meille ehkä selviää,
mitä Jeshua tarkoitti sanoessaan samarialaiselle naiselle: "Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme
sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista" (Joh. 4:22).
Apostoli todistaa, että Jumala on yksi, ja yksi (ei useampia) on välimies Jumalan
ja ihmisen välillä, nim.
ihminen Jeshua Messias. Israelin kansan ja meidän välinen ero on se, että he
ainoastaan esikuvassa omistivat välimiehen ja yhtyivät palvelemaan Jumalaa;
meillä taas on Messias, välimies, todellisuudessa. Esikuva ja "varjo" on nyt poistunut, ja se onkin
hyvä, sillä esikuva voi olla vain määrätyssä paikassa maan päällä eikä silloin
voisi tulla kaikkien hyväksi. Nyt voimme astua pyhäkköön kaikkialla maan
päällä, koska meidän välimiehemme on läsnä kaikkialla. Niin, todellakin, nyt on se aika, jolloin
totiset rukoilijat voivat, missä paikassa tahansa, Messiaassa Jeshuassa
lähestyä Jumalaa "hengessä ja totuudessa". Olemmeko
me kaikki niitä?
Palaamme vielä hetkeksi ilmestysmajalle. Me
voimme oppia jotakin myös siitä paikasta, johon
Herra käski pystyttää majan. Katsokaa,
Herra ei käskenyt pystyttää sitä Egyptissä, jossa kansa niin kauan oli asunut,
ei, vaan erämaassa oli se ihana rakennus rakennettava. Aina siihen saakka,
kunnes Israelin kansa oli jättänyt Egyptin selkänsä taakse, kuului Herran
käsky: "Päästä Minun kansani palvelemaan Minua
erämaassa." Jumala ei voinut asua heidän keskellään, niin kauan
kuin he vielä olivat ihmisten ja mammonan orjia; mutta sitten, kun Hän oli
heidät vienyt ulos "väkevällä käsivarrella", kun
he olivat ainiaaksi jättäneet orjuuden pesän, pimeyden ja kuoleman maan, ja
lähteneet vaeltamaan matkamiehinä ja muukalaisina etsimään 'luvattua maata", vasta sitten Herra pystytti
majansa heidän keskuuteensa, vaelsi heidän kanssaan ja oli heidän Jumalansa.
Niin on nytkin. Niillä, jotka asuvat
Egyptissä, se on: jotka "ovat maailmasta" ja
ehdoin tahdoin vaeltavat synneissä, ei tänäänkään ole mitään läsnä olevaa
Jumalaa eikä Vapahtajaa. Ja vaikka joku vakuuttaisikin, että hänellä on Jumala
sydämessään, mutta kuitenkin elää "vanhan ihmisen
elämää" synnin Egyptissä, hän pettää itseään; Jumala on hänellä vain mielikuvituksessa.
Missä Jumala on läsnä, siellä
syntyy vapautus, ero, ulos lähteminen, uudistus; ja missä näitä ei ole, siellä on vielä vallalla
orjuus ja synnin valta - ei ole Vapahtajaa eikä Jumalaa. Älköön
kuitenkaan kukaan meistä ajatelko näin: No hyvä, nyt tahdon jättää maailman,
tahdon tarkasti varjella itseni synnistä ja viettää niin hyvää elämää kuin vain
voin, jotta Jumala sitten varmasti asuisi luonani. Sillä ei se käy niin!
Hyvä ystävä! Jumalan
täytyy saada viedä sinut ulos; oikean Pääsiäislampaan veren kautta ja "voimallisella käsivarrella" sinut
johdatetaan ulos orjuuden maasta! Ja, Jumalan olkoon kiitos, sinulla on
molemmat tarjolla. Oi, rohkaise mielesi, antaudu Pelastajan johtoon, jätä
itsesi Karitsan veren suojaan, niin kuin israelilaiset Egyptistä lähdön yönä,
ja sinä olet kokeva, kuinka pian saat eron
maailmasta ja sen orjuuttavasta menosta.
Ja jos sinusta sitten tuntuu, että maailmasta erottuasi joudut
israelilaisten tavoin kuivaan ja ikävään erämaahan, niin - mitäpä siitä! Sinun sydämesi tulee Herran pyhäköksi; Hän asuu sinun luonasi ja
vaeltaa sinun kanssasi. Sinulla on rauha ja ilo; sinä olet edelleen maailmassa,
vaikka et ole "maailmasta".
Kun syntyy yhteys Jumalan
kanssa, niin ihminen eroaa maailmasta ja sen himoista -
tämä tärkeä totuus on esitetty toisellakin tavalla ilmestysmajassa. Näin
Raamatussa on kirjoitettu: "Mutta Mooses otti
majan ja pystytti sen leirin ulkopuolelle, jonkun matkan päähän leiristä
(vanh. käänn.: "kauas leiristä"), ja kutsui sen ilmestysmajaksi
(vanh. käänn.: "seurakunnan majaksi"); ja jokaisen, jolla oli
kysyttävää Herralta, oli mentävä ilmestysmajalle, leirin ulkopuolelle"
(2 Moos. 33:7). Ilmestysmaja ei siis ollut Israelin leirin muiden
majojen keskellä, vaan se pystytettiin eri paikkaan leirin ulkopuolelle. Seurustelu
Jumalan kanssa missä asiassa tahansa, olipa sitten kysymyksessä yksittäisen
israelilaisen sieluntila tahi koko kansan kohtalo, ei voinut tapahtua leirissä,
vaan sitä varten täytyi mennä ulos leiristä.
Juuri sellainen on Jumalan lapsen asema maailmassa, vaikka paljon korkeammassa
merkityksessä. Apostoli opettaa meille tästä kirjeessään hebrealaisille: "Sen tähden myös Jeshua, pyhittääkseen omalla verellänsä
kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis Hänen tykönsä 'ulkopuolelle
leirin', Hänen pilkkaansa kantaen" (Hebr. 13:12,13). Meidän ei
siis tule odottaa, kunnes meidät työnnetään ulos, niin kuin egyptiläiset
työnsivät israelilaiset, ei, vaan meidän tulee
lähteä ulos vapaaehtoisesti, meidän tulee mennä Hänen luokseen, Hänen
tähtensä, jotta saisimme olla Hänen kanssaan.
Astu ulos, veljeni, astu ulos, sisareni,
sinua ympäröivästä maailmasta, joka sinua kietoo ja houkuttelee; tässä täytyy
tulla ero! Mutta astu ulos myös sisäisestä
maailmasta, siitä ajatusten, syntisten himojen ja mielikuvitusten maailmasta,
joka tuhansin kuvin ja viehätyksin estää sinua kiinnittämästä katsettasi
Häneen, joka verellään on sinut lunastanut! Astu ulos, jotta voisit
pitää yhteyttä Hänen kanssaan! Ulos astuminen meidän sisäisestä maailmastamme,
joka aina kulkee meidän kanssamme, vaikka olisikin, niin kuin israelilaisilla,
matka erämaahan, on paljon vaikeampaa kuin ulos astuminen ulkomaailmasta.
Mutta kiitos ja ylistys olkoon Jumalalle,
että me olemme saaneet oppia tuntemaan Häntä, "joka
antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät
nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan"
(Gal. 1:4)! Me kätkeydymme Hänen suojaansa, ja siten me pelastumme.
Oi rakkaat veljet ja sisaret! Tahdon sanoa
suoraan ja peittelemättä: vihollisen keksimä valhe se on, kun sanotaan, että
voihan ja täytyyhän meidän sydämemme harrastuksineen, ajatuksineen, samoin kuin
toimineenkin, olla maailmassa ja kuitenkin samalla olla yhteydessä Messiaan
kanssa. Ei, olkaamme varuillamme! Kääntyminen Messiaan puoleen, yhteys Hänen
kanssaan, on kääntymistä pois maailmasta; ja siellä, missä ei tahdota kääntyä
pois maailmasta, ei ole mitään yhteyttä Messiaan kanssa. Apostoli sanoo: "Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee
Jumalan vihollinen" (Jaak. 4:4).
Puhuessamme ilmestysmajasta yleensä tahdomme
vielä lopuksi kosketella sitä seikkaa, että pilvenpatsas
oli nähtävänä ilmestysmajan päällä kaiken
sen aikaa, minkä israelilaiset vaelsivat erämaassa. Siitä puhutaan toisen
Mooseksen kirjan viimeisessä luvussa, joka luku päättyy sanoihin: "Sillä Herran pilvi oli päivällä asumuksen päällä,
ja yöllä oli pilvessä tulen hohde kaikkien israelilaisten silmien edessä;
näin oli koko heidän vaelluksensa ajan" (2 Moos. 40:38). Israelilaisten
leiri oli hyvin laaja, sillä heitä oli ainakin
kaksi ja puoli miljoonaa siellä leiriytyneinä majoissaan. Bileamin täytyi nousta seitsemälle eri vuorenkukkulalle
saadakseen katsella koko leiriä kaikkine majoineen. Kuinka israelilainen
näin ollen saattoi löytää ilmestysmajan, varsinkin, jos hänen asuntonsa oli
leirin perällä? Pilvenpatsas näkyi kaikkialle ympäri koko leirin; ja se näkyi
päivällä sekä yöllä. Ei yhdenkään israelilaisen
tarvinnut olla epätietoinen siitä, missä Herran maja oli, missä Hän
voisi päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Oi, kuinka ihmeellinen ja lohdutusta
tuottava tämä seikka olikaan Israelin lapsille!
Mutta meille, veljet ja sisaret, on myös Jumalan Sanassa annettu
samanlainen ihmeellinen johdattaja, kuin israelilaisilla oli tässä
pilvenpatsaassa. Ja pyhässä Raamatussa oleva
Jumalan kirjoitettu Sana on erottamattomassa yhteydessä lihaan tulleen Sanan
kanssa. Missä Jumalan Sanan valo koittaa, siellä on Jeshuakin.
Pakanakansatkin saavat luokseen Jeshuan, kun Jumalan Sana alkaa heille loistaa.
Ja olitpa sinä, ihminen, lähempänä tahi kauempana, olipa Sana sinulle tuttua jo
nuoruudestasi asti, niin että olet saanut vaeltaa ikään kuin päivällä, tahi
kuljitpa sinä tietämättömyyden ja synnin yössä, kun Sana sinulle koitti - Sana voi opastaa sinut Jeshuan luo. Kun näet merkin,
anna opastaa itseäsi, tule lähemmäksi, kunnes löydät Herrasi ja Vapahtajasi!
Missä merkki näkyy, sieltä Hänet varmasti löydetään!
Ja kun meillä on Jeshua Messias varmana
johdattajana, niin voimme aivan turvallisesti vaeltaa tämän maailman erämaan läpi.
Israelilaiset eivät voineet eksyä erämaassa, kun ilmestysmaja pilvenpatsaineen
oli heidän keskuudessaan, vaikka viholliset luulivat
heidän vaeltavan eksyksissä (2 Moos. 14:3). Ei, he vaelsivat
turvallisesti ja varmaa tietä, jos vain alttiisti tahtoivat seurata Herran
johtoa.
Olkoon siis Jeshua ja Sana johtajanamme; silloin emme eksy! Matkamme on
usein vaivalloista, ja tie voi kulkea pimeiden rotkojen kautta; oi, jospa
silmämme vain aina tarkkaisivat Häntä, jospa korvamme aina olisivat avoinna,
niin avoinna, että takaamme kuulisimme tämän sanan, milloin poikkeamme oikealle
tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää"
(Jes. 30:21). Muistakaamme myös rakkaan Herramme sanat, jotta
käsittäisimme oikean asemamme: "Minä olen
maailman valkeus; joka Minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on
oleva elämän valkeus" (Joh. 8:12)!
Ivan
Veniaminovitsh Kargel
Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html
Kuka oli Ivan Kargel
https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html
2 Moos. 25:8-9
25:8 Ja tehkööt he minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään.
25:9 Tehkää asumus ja kaikki sen kalusto tarkoin sen kaavan mukaan, jonka minä sinulle näytän.
** **
Edellinen eri aiheesta: Suomalaisten alkuperän salaisuus
avautuu https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/suomalaisten-alkuperan-salaisuus-avautuu.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti