Esikuvat puhuvat osa 2 Pyhäkön piha ja sen kangasaita

ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA

ILMESTYSMAJA JA SEN ESINEET

"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat puhuttiin, niin silloin ei ollut vielä Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5:46,47)

 

PYHÄKÖN PIHA JA SEN KANGASAITA

 Lue 2 Moos. 27:9-18 (kirjoituksen lopussa)

Jos olette tarkkaavaisesti lukeneet jakson 2 Moos. kirjan 25. luvusta kirjan loppuun asti, olette huomanneet, että antaessaan Moosekselle ilmestysmajan rakentamista koskevia määräyksiä Jumala ei suinkaan aloita pihamaasta, josta sitten menisi itse pyhäkköön. Ei, vaan Jumala alkaa sisimmästä asunnostaan: ensin kaikkeinpyhimmässä oleva liiton arkki, sitten majan pyhän osan kalusto: pöytä, kultainen lampunjalka ja suitsutusalttari, sitten polttouhrialttari, vaskiallas pesemistä varten, ja majan piha kangasaitoineen. Se on Jumalan tie Hänen lähestyessään meitä Jeshuassa Messiaassa. Pyhimmästä taivaastaan Hän astuu alas jumalallisen majesteettiutensa hallitusistuimelta "esiripun, se on Hänen lihansa kautta " (Hebr. 10:20), täyttäen maallisen vaelluksen pyhäkössä ehdottomalla kuuliaisuudellaan Isänsä tahdon, ja sitten Hän antaa itsensä Jumalan Karitsana ristin vaskisella alttarilla uhriksi lunastaakseen syntiset. Tämä on Jumalan tie; nämä ovat ne ihmeelliset tosiasiat, jotka muodostavat "Jumalan vahvan perustuksen", jolla meidän uskomme lepää, ja johon me iloisesti ja turvallisesti luotamme. Minun täytyy ensin tietää ja nähdä, kuinka Hän on tullut minun luokseni ja hyväkseni alas taivaasta, ja uskossa vastaanottaa se, ennen kuin alan ohjata askeleeni sinne päin, missä Hän on, ollakseni Hänen luonaan.

Näissä esityksissämme katsomme kuitenkin parhaaksi käydä ulkoapäin sisään, se on: me seuraamme sitä tietä, jota israelilaiset saivat kulkea, kun he poikkesivat leiristä ja menivät ilmestysmajaan, jossa he lähestyivät ja kohtasivat Jumalaa. Luonnostammehan me kaikki olemme pyhäkön ulkopuolella, ja silloin meidän täytyy ensin astua majan pihaan, ennen kuin saavumme itse pyhäkköön. Me aiomme ottaa järjestyksessään puheeksi ilmestysmajan eri osat kalustoineen ja selittää niiden merkitystä, mikäli Herra meille valoa antaa. Nyt tahdomme ensin kääntää huomiomme

ilmestysmajan pihaan ja sen kangasaitaan

Jos joku vieras kansalainen, joka ei koskaan ollut käynyt israelilaisten leirissä, olisi äkkiä tullut ilmestysmajan eteen, niin hän ei olisi tiennyt mitään sen sisällä olevista esineistä eikä sen koko tarkoituksesta; kaikkein vähimmän hän olisi tiennyt mitään siitä ihanuudesta ja loistosta, mikä kätkeytyi pyhäkön sisimpään, kun hän ei ollut sitä nähnyt. Se kaikki olisi ollut hänelle tuntematonta salaisuutta, josta hänellä ei olisi ollut mitään käsitystä, ellei hän mahdollisesti olisi siitä jotakin kuullut. Hänen katseensa olisi kiintynyt vain sata kyynärää pitkään ja viisikymmentä kyynärää leveään pihamaahan, jota ympäröi kiiltävän puhtaasta, valkoisesta kankaasta valmistettu ja kuudenkymmenen pylvään kannattama kangasaita. Sen hän voi nähdä. Mutta tämän aitauksen sisällä olivat kaikki Herran pyhäkön ihanat kalleudet.

Tätä ajatellessamme tulee mieleemme, että luonnollinen ihminen, joka ei ole uudestisyntynyt eikä tullut uskoon, ei tiedä, mitä hänen oikeastaan tulisi ajatella Messiaasta, Hänen maanpäällisestä elämästään, Hänen kärsimyksestään ja ristin kuolemastaan, kuolleista nousemisestaan ja taivaaseen astumisestaan. Usein hän on niistä kuullut, mutta vaikka hän niitä ajatteleekin, hän ei ymmärrä, mitä hyötyä niistä olisi hänelle. Hän ei näe sitä kirkkautta, majesteettiutta ja rakkautta, mikä Jeshuassa asuu; hän ei tiedä, että "Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti", eikä näe Hänen kirkkauttaan, joka oli "ainokaisen Pojan kirkkaus Isältä, täynnä armoa ja totuutta". Opetuslapset katselivat tätä ihaillen (Joh. 1:14). Mutta suruton maailman ihminen ei sitä näe; hänen huomionsa kiintyy kenties korkeintaan vain Jeesuksen tahrattomaan puhtauteen ja Hänen olentonsa viattomuuteen. Sen hän voi nähdä; mutta se seikka ei kehota häntä rohkeasti lähestymään Herraa, vaan päinvastoin se vieroittaa pois Herrasta, kun katsotaan ihmisten silmillä ilman mitään ylhäältä annettua valoa. Ihminen tietää, että Messiaan puhtauden ja viattomuuden esimerkki tuomitsee hänen syntisen elämänsä. Ilmestysmajan pihan kangasaita on selvästikin näiden Messiaan ihanien ja kirkkaitten ominaisuuksien esikuva. Se käy meille yhä selvemmäksi seuraavasta esityksestä.

Nyt tahdomme katsella, mistä aineesta tämä kangasaita oli tehty. Se oli tehty "kerratuista valkoisista pellavalangoista"; niistä syntyy niin kutsuttua byssos-kangasta. Se oli kallisarvoista kangasta, hienompaa ja kalliimpaa kuin tavallinen silkkikangas. Sen väri oli puhdas ja loistavan valkoinen. Joka puolelta oli siis ilmestysmaja tämän loistavan valkoisen kangasaidan ympäröimä, niin ettei silmäin eteen millään puolella tullut mitään muuta kuin puhdas, loistava valkokangas.

Ilmestyskirjassa meille kerrotaan Karitsan morsiamesta, että "hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus" (vanh. käänn.: "pyhien vanhurskaat teot"). Tässä meille Pyhän Hengen kautta selvästi ilmoitetaan, mitä se valkea liina merkitsee. Mutta tässä on myös otettava huomioon, että se valkea, loistava puku annettiin pyhille; se ei ollut heidän oma pukunsa, oma vanhurskautensa. Eikähän sitä voinut heille toimittaa kukaan muu kuin Karitsa, Ylkä itse.

Jos sovitamme tämän selityksen ilmestysmajan valkoiseen kangasaitaan, joka sekin oli "tulevan hyvän varjo ja esikuva", niin se näyttää meille Messiaan Hänen inhimillisessä vanhurskaudessaan ja puhtaudessaan. Hän on totisesti synnitön ja viaton ihminen. Seuratkaamme Häntä pitkin Hänen maanpäällistä elämäänsä, tarkastakaamme Hänen vaellustaan ja Hänen toimiaan, Hänen kärsimystään ja kuolemaansa - aina Hän on puhdas ja viaton.

Onpa Hän erämaassa paholaisen kiusaamana tai pyhäkössä opettamassa, matkalla tai kotona huoneessa, ystäviensä tahi vihollistensa keskellä - Hänen huuliltaan ei kuulunut mitään valhetta, eikä Hänen sydämestään löytynyt lainkaan vilppiä. Kaikkien, jotka Hänet tunsivat, täytyi se myöntää. Kun Hän vihollisilleen esittää kysymyksen: "Kuka teistä voi näyttää Minut syypääksi syntiin?" (Joh. 8:46), niin kukaan ei vastannut siihen mitään; heillä ei ollut mitään sanomista. Nähdessään "tämän maailman ruhtinaan" tulevan Hän sanoo opetuslapsilleen: "Minussa hänellä ei ole mitään" (Joh. 14:30). Tällä Jeshua antaa tietää, että Hänen vanhurskautensa valkeassa byssos-kankaassa ei ole yhtään tahrapilkkua.

Hänen langennut ja onneton opetuslapsensa, joka Hänet petti, olisi luultavasti tekonsa puolustukseksi mielellään tahtonut löytää Jeshuasta jotakin vikaa tai syntiä, mutta ennen kuin hän lähti pois maailmasta, hän tunnusti ylipappienkin edessä, että hän oli "kavaltanut viattoman veren". Ja Hänen tuomitsijansa, maaherra Pilatus, tunnusti ylipappien, kirjanoppineitten ja suuren kansanjoukon edessä tästä väärin syytetystä ihmisestä: "Minä en löydä Hänessä yhtäkään syytä" (Joh. 18:38). - Jeshuan vanhurskaus on niin kuin puhdas, kallis pellava.

Ilmestysmajan pihaa ajatellessamme on myös muistettava, että jokaisella israelilaisella oli oikeus tulla sinne ja niin muodoin astua valkoisen kangasaidan ihanaan piiriin. Kaikki israelilaiset eivät saaneet mennä itse pyhäkköön; siellä kävivät ainoastaan papit. Ja kaikkeinpyhimpään meni ainoastaan ylimmäinen pappi kerran vuodessa. Mutta pyhäkön pihalle, jossa oli polttouhrialttari, pääsi jokainen israelilainen.

Ajatelkaamme nyt, että joku israelilainen astuu porttikäytävästä pihalle; hän tulee ulkoa kansan leiristä, jokapäiväisistä toimistaan. Kenties hän on köyhä mies ja syntinen ihminen niin kuin kaikki muutkin, eikä hänellä ole mitään omaa ansiota eikä vanhurskautta, joka voisi kelvata Jumalan edessä. Mutta heti, kun hän on käynyt portista ja astuu ensimmäisiä askeleita pyhäkön pihalla, hän on joka puolelta loistavan valkoisen kangasaidan ympäröimänä, se peittää ja suojelee häntä. Hän seisoo täällä Jumalan edessä, ja hän voi olla tässä aivan pelkäämättä, sillä Herran puku, valkoinen, loistava vaate, peittää hänetkin, hän on Herran puvussa ja sen tähden suojattu.

Sovittakaamme tämä Messiaaseen ja meihin. Koska me olemme luonnostamme köyhiä, viheliäisiä syntisiä, jotka olemme vianalaisia Jumalan edessä, ilman mitään omaa vanhurskautta, niin emme voi sellaisina ilmestyä Jumalan eteen, vaan me tulisimme ehdottomasti iankaikkisesti hyljätyiksi. Mutta katso, Jeshuan Messiaan, Lunastajamme, puhdas vanhurskauden puku on meille tarjona, ja se on oikea Karitsan "hääpuku", "pelastuksen vaatteet". Siinä puvussa me voimme ilmestyä vanhurskaan ja pyhän Jumalan eteen.

Ystäväni, tunnethan sinä tämän puvun; verhoudu siihen! Jos otat Jeshuan vastaan Lunastajanasi ja Vapahtajanasi sekä lapsellisesti luotat Häneen, voit heti ja pelkäämättä astua Jumalan eteen; sillä sinulla on se vanhurskaus, Messiaan vanhurskaus, joka on otollinen Jumalalle. Se viaton elämä, jota Messias eli maan päällä, Hänen täydellinen kuuliaisuutensa, Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa ristillä - kaikki tämä on sinulla silloin käytettävänä hyväksesi, se muodostaa sen vanhurskauden hohtavan puvun, jossa olet otollinen Jumalalle. Jumala katsoo sinut otolliseksi Messiaassa; Messiaan ansion ja vanhurskauden perustuksella olet nyt rakas Jumalalle.

"Niin kuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme" (Jes. 64:6). Jos siinä tahdomme pysyä ja siitä jotakin odottaa, niin joudumme kerran häpeään. Heittäkäämme pois kaikki oma ansio ja itse tekemämme vanhurskaus, ja pukeutukaamme Herraan Jeshuaan Messiaan - se puku suojelee meitä, ja Jumalan lapsina voimme riemuiten kysyä: "Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? - Kuka voi tuomita kadotukseen? - Kuka voi meidät erottaa Messiaan rakkaudesta?" (Room. 8:33 s.). Kuinka onnellisia saatammekaan olla Messiaan vanhurskauden puvun suojassa!

Nyt meidän tulee vielä katsella sitä asiaa, että pyhäkön loistava kangasaita oli myös väliaita. Pihan ulkopuolella saattoi synti ja saastaisuus, kirous ja kadotus liikkua ja pitää valtaansa, mutta aidan sisäpuolella, Herran pyhäkön pihalla, ei ollut mitään sellaista. Tosin tänne saattoi tulla syntikuorman alla raskautettu syntinen, mutta hän toi mukanaan vika- ja syntiuhrin, joka hänelle voi valmistaa anteeksiantamuksen Jumalan edessä. Pyhäkön kangasaita oli siis samalla väliaita, joka erotti pois pahat ja saastaiset, sulkien heidät ulos pyhäkön piiristä.

Niitä, jotka Jumalan kasvoja ja anteeksiantamusta etsien tulivat pyhäkön luo, Herran esikartanoihin, voidaan syystä kutsua Herran siunatuiksi. Senpä tähden psalmien kirjoittajatkin Pyhän Hengen kautta ylistävät Herran huonetta ja sen esikartanoita; sinne sielu halajaa niin kuin pääskynen omaan pesäänsä. Koorahilaiset veisaavat: "Kuinka ihanat ovat Sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: Sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani. Autuaat ne, jotka Sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät Sinua alati. Sela."

Ja kun he saavat jonkin päivän olla Herran esikartanoissa nauttimassa Herran suloisuutta, niin se maksaa enemmän ja on kallisarvoisempaa kuin pitkän ajan viettäminen missä hyvänsä muualla maailman paikoissa. "Sillä yksi päivä Sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa" (Ps. 84:2-5,11).

Kuinka paljon onnellisempi onkaan nykyisin, uuden liiton aikana, se ihminen, joka on Messiaassa, ja jolle Messias on tullut "vanhurskaudeksi". Se ihminen on todellakin kalliolle perustetussa linnassa, jossa hän on täydellisesti suojassa, ja jossa mitkään viholliset eivät enää voi häntä surmata. Sen tähden apostolikin riemuisasti huudahtaa: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Messiaassa Jeshuassa ovat" (Room. 8:1).

Ja edelleen: mitä kaikkea saattoikaan israelilainen saavuttaa täällä kangasaidan sisäpuolella! Ensiksi hän tuli tuntemaan tärkeitä ja ihania asioita. Herran huoneen majan pihaan astuvalle alkoivat selvitä Jumalan salaisuudet, niin että hän voi ruveta käsittämään Jumalan tarkoituksia ja sielun pelastuksen tarpeellisuutta. Sillä esikartanossa hänen katseensa osui kaikkein ensiksi polttouhrialttariin, jonka päällä uhrit poltettiin. Se puhui voimallisesti viattoman elämän antamisesta ja veren vuodattamisesta viallisen edestä sekä synnin kauhistuksesta ja Jumalan rankaisevasta vanhurskaudesta.

Aivan sen lähellä oli vaskiallas peseytymistä varten, reunojaan myöten vettä täynnä; se puhui lähteestä, joka voi pestä syntisen puhtaaksi. Ja molemmat, sekä polttouhrialttari että vaskiallas, olivat aivan keskellä tietä, joka johti pyhäkköön ja kaikkeinpyhimpään, siis sinne, missä Jumala asui. - Kuinka selvästi nämä asiat puhuvatkaan Messiaasta sekä sovinnosta Hänen kauttaan, ja siitä, kuinka me voimme tulla mahdollisiksi lähestymään Jumalaa!

Oi, te ulkopuolella vaeltavaiset, te, jotka olette ilman Messiasta ja Hänen vanhurskauttaan! Kuinka vähän te tiedättekään Jumalan tarkoituksista ja pelastuksenne tiestä; kuinka vähän te tunnette synnin kauhistavaa valtaa ja sen seurauksia, kuinka vähän siitä, miten päästäisiin irti synnin vallasta ja tultaisiin yhteyteen Jumalan kanssa! Kaikki tämä on teille hämärää ja tuntematonta. Mutta astukaa sisään teillekin Messiaassa luvattuun lunastukseen, pukeutukaa Häneen, ja - ihmeellinen valo on heti teille koittava. Ihmisten suusta olette kenties monta kertaa kuulleet niistä asioista, vaikkette ymmärtäneet mitään. Mutta päästyänne omakohtaiseen, elävään kokemukseen te saatte ihmetellen huudahtaa: "Kuinka olikaan mahdollista, etten aikaisemmin ole sitä huomannut!"

Toiseksi sai israelilainen siellä oppia tuntemaan rauhan, oikean rauhan Jumalan kanssa. Israelilaiset tosin vaelsivat erämaassa ja vieraalla maalla; mutta se heistä, joka oli astunut pyhäkön esikartanoon ja kantanut uhrinsa Jumalalle, käsitti olevansa sovinnossa Jumalan kanssa. Synti ei voinut erottaa häntä Jumalasta, ja Jumalan edessä kelpaava vanhurskaus ympäröi häntä joka puolelta. Vihollisuus oli poissa, ja ihana rauha vallitsi.

Mitä Uusi Testamentti sanoo meille tästä rauhasta Jumalan kanssa? Apostoli sanoo: "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeshuan Messiaan kautta" (Room. 5:1). Vanhurskaaksi tuleminen ja rauha Jumalan kanssa ovat tässä samassa yhteydessä; ja Messiaan vanhurskaus omistetaan uskon kautta. Jeshua itse sanoo: "Minun rauhani - sen Minä annan teille" (Joh. 14:27). Kun Messias on meidän, niin myös Hänen vanhurskautensa on meidän, ja meillä on rauha Jumalan kanssa, todellinen rauha sydämessämme!

Vihdoin tahdomme vielä huomauttaa, että hohtava kangasaita on alituinen muistutus Jumalan läheisyydestä ja oikeudesta päästä Jumalan yhteyteen. Pyhäkön pihan yhteydestä pois suljettu israelilainen oli samalla suljettu pois kaikesta yhteydestä Jumalan kanssa ja suljettu oman kansansa ulkopuolelle. Tällainen ulos sulkeminen tapahtui jonkin erityisen synnin, jonkin saastutuksen tahi pitalitaudin tähden. Nykyisin emme ensinkään voi käsittää, mihin kurjaan tilaan israelilainen silloin joutui, sillä meidän olomme ovat aivan toisenlaiset. Joka suljettiin pois pyhäkön yhteydestä, oli samalla erotettu pois Israelin Jumalan armosta ja suosiosta sekä ajettu pois kansan yhteydestä ja julistettu kadottaneeksi kaikki oman kansansa oikeudet ja lupaukset. Se oli kauhein ajateltavissa oleva tila; kuolemakin oli sitä parempi. Mutta osallisuus pyhäkön pihaan takasi yhteyden Jumalan kanssa ja osallisuuden kaikkiin Israelin kansan oikeuksiin ja lupauksiin.

Niin on täydellisesti Messiaassa. Kun me Hänen kauttaan olemme sovitetut Jumalan kanssa, niin olemme, kuten apostoli Pietari Pyhän Hengen kautta meille vakuuttaa, "armahdetut", olemme "Jumalan kansa", "valittu suku", "kuninkaallinen papisto", "pyhä kansa". Ja silloinhan voimme yhtyä Paavalin sanoihin: "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Messiaan kanssaperillisiä" (Room. 8:16,17). Meille käy, niin kuin psalmin kirjoittaja laulaa: "Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti" (vanh. käännös: "iankaikkisesti"; Ps. 23:6).

Ennen kuin nyt jätämme tämän pyhäkön esikartanon ja sen hohtavan kangasaidan, tahdomme vielä vahvistaa sen totuuden, että Messias on tullut, ei ainoastaan Vapahtajaksi ja Lunastajaksi, jotta me tulisimme vanhurskaiksi Jumalan edessä, vaan myös elämän esikuvaksi meille. Puhdas ja tahraton oli pyhäkön ympärillä oleva kangasaita; puhtaana ja tahrattomana on Messiaskin meidän edessämme. Mikä ihana kuva siinä onkaan! Älköön meidän silmämme koskaan väsykö sitä kuvaa katselemasta! Oi, jospa Hän aina olisi meidän silmiemme edessä, kunnes tulemme Hänen kuvansa kaltaisiksi! Me olemme kutsutut seuraamaan Hänen askeleitaan, ja on luvattu, että tulemme Hänen kuvansa kaltaisiksi. Apostoli Johannes lausuu nämä merkilliset sanat: "Sellainen kuin Hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa" (1 Joh. 4:17).

Niin, rakkaat ystävät, jokainen Jumalan lapsi on Jumalan asuinsija, Hänen pyhä temppelinsä, niin kuin meille on kirjoitettu: "Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: 'Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat Minun kansani'" (2 Kor. 6:16). Ja toisessa kohdassa: "Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on?" (1 Kor. 6:19)

Ei kukaan ihminen tiedä, mitä toisen sydämessä on; me näemme ja kuulemme ainoastaan sen, minkä tajuamme silmiemme edessä. Olkoon sen tähden vanhurskauden valkoinen kangas ja vaelluksen puhtaus siellä teidän sydämessänne; ja astukoot ne sitten esiin semmoisena, että ne näkyisivät myös ulospäin! Sydämessä oleva puhdas ja vilpitön mieli, liittyneenä uskon vanhurskauteen - se on meille tärkein asia, jotta meillä olisi osa Herran valtakunnassa.

Tätä ensimmäistä ja tärkeintä asiaa seuraavat sitten muut siunaukset. Sen tähden apostoli Paavali sanoo pyhässä vakavuudessa, että "ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä" (Room. 14:17). Ensin vanhurskaus, sitten rauha ja ilo Pyhässä Hengessä. Olkoot nämä todellakin aina meidän pukunamme, ja loistakoon tämä pukumme päällämme niin kuin valkoinen pellavakangas ilmestysmajan esipihalla!

Ivan Veniaminovitsh  Kargel   

Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html
Kuka oli Ivan Kargel

https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html

2 Moos. 27:9-18
27:9 Tee myös asumukselle esipiha. Etelän puolella olkoot esipihan ympärysverhot kerratuista valkoisista pellavalangoista, sadan kyynärän pituiset tätä yhtä sivua varten;
27:10 ja olkoon niiden pylväitä kaksikymmentä ja näiden vaskijalustoja kaksikymmentä, mutta pylväiden koukut ja niiden koristepienat olkoot hopeata.
27:11 Samoin myös pohjoisen puolella olkoot ympärysverhot sadan kyynärän pituiset; ja olkoon niiden pylväitä kaksikymmentä ja näiden vaskijalustoja kaksikymmentä, mutta pylväiden koukut ja niiden koristepienat olkoot hopeata.
27:12 Ja esipihan lännenpuoleisella sivulla olkoot ympärysverhot viidenkymmenen kyynärän pituiset, ja olkoon niiden pylväitä kymmenen ja näiden jalustoja kymmenen.
27:13 Ja esipihan leveys etupuolella, itään päin, olkoon viisikymmentä kyynärää.
27:14 Ja olkoot ympärysverhot portin toisella puolella viidentoista kyynärän pituiset, ja olkoon niiden pylväitä kolme ja näiden jalustoja kolme.
27:15 Samoin olkoot ympärysverhot toisella puolella viidentoista kyynärän pituiset, ja olkoon niiden pylväitä kolme ja näiden jalustoja kolme.
27:16 Ja esipihan portissa olkoon kahdenkymmenen kyynärän pituinen uudin, kirjaellen kudottu punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista, ja olkoon sen pylväitä neljä ja näiden jalustoja neljä.
27:17 Kaikissa pylväissä esipihan ympärillä olkoot koristepienat hopeata ja koukut hopeata, mutta jalustat vaskea.
27:18 Esipihan pituus olkoon sata kyynärää ja leveys viisikymmentä kyynärää; ympärysverho olkoon viittä kyynärää korkea ja kudottu kerratuista valkoisista pellavalangoista, ja jalustat olkoot vaskea.