Esikuvat puhuvat osa 10 Suitsutusalttari. Kultainen lampunjalka. Näkyleipäpöytä

ESIKUVAT PUHUVAT ELI MESSIAS VANHASSA LIITOSSA

ILMESTYSMAJA JA SEN ESINEET

"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta" (Joh. 5:39). Kun nämä sanat sanottiin, niin silloin ei ollut vielä Uutta Testamenttia. Näissä sanoissaan Jeshua puhuu Vanhan Testamentin kirjoituksista. Huomaamme, että Hän tarkoittaa etupäässä Mooseksen kirjoja. Hän sanoo nimittäin: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte Minun sanojani?" (Joh. 5:46,47)

 
PYHÄKÖN ESINEET

Suitsutusalttari. Kultainen lampunjalka. Näkyleipäpöytä.

Nyt käymme sisään itse pyhäkköön. Ensimmäinen esine, johon silmämme sattuu, kun ovesta tulemme, on kultainen suitsutusalttari; se oli aivan keskellä, kaikkeinpyhimmän esiripun edessä. Sen vasemmalla puolella, se on, pyhäkön etelänpuoleisella sivulla, sijaitsi kultainen seitsenhaarainen lampunjalka. Ja oikealla puolella oli kultainen näkyleipäpöytä.

Tutustumme nyt ensin

kultaiseen suitsutusalttariin

ja sen erittäin kalliiseen hengelliseen merkitykseen. Lue 2 Moos. 30:1-10 (kirjoituksen lopussa)

Rakenteensa puolesta suitsutusalttari oli siis samanlainen kuin esipihalla oleva vaskialttari, mutta viisi kertaa pienempi, mikä selvästi osoittaa, että se oli aivan toista tarkoitusta varten. Sen sarviin ei sidottu uhrieläintä, eikä sitä sen päällä poltettu, niin kuin vaskialttarilla. Eikä siinä edes kannettu mitään veretöntä ruoka- tai kiitosuhria Herralle. Ainoastaan kerran vuodessa, suurena sovintopäivänä, kun ylimmäinen pappi oli käynyt kaikkeinpyhimmässä ja siellä vihmonut seitsemän kertaa syntiuhrin verta armoistuimelle, hän palasi pyhäkköön ja vihmoi verta myös suitsutusalttarille. Aina seuraavaan sovintopäivään asti ei tuotu lainkaan verta tälle alttarille; vain mitä hienoimpia aineita poltettiin suitsutuksena joka päivä hyväksi tuoksuksi Herralle.

Ensiksi huomautan, että tässä esineessä meidän eteemme asetetaan Messias korotettuna ja kirkastettuna Herrana. Kaikki tässä kultaisessa alttarissa viittaa siihen. Se oli tehty kahdesta aineesta, akasiapuusta ja kullasta; siinä näemme esitettynä Jumala-ihmisen, Jeshuan Messiaan. Mutta ei Jumala-ihminen ole esipihalla, se on, alennetussa ja kärsivässä muodossaan, vaan pyhäkössä, se on, Hänen kunniakkaassa, kirkastetussa muodossaan. Tosin Hän myös tässä kultaisessa loistossaan kantaa jotakin merkkiä entisestä kärsimyksestään, kun verta vihmottiin tällekin alttarille, mutta se veri oli tuotu ulkoapäin. Kaikki uhraaminen tällä alttarilla oli kokonaan kielletty.

Niin on siis Messias kirkkaudessaan; ei Hän voi enää kuolla, eikä sovitusuhria enää tarvitakaan, sillä "Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään" (Hebr. 10:14). Meidän Herramme ei siis enää tarvitse kärsiä, mutta kärsimyksensä merkit Hänellä on mukana kirkkaudessaan, niin kuin Raamattu sanoo, että "Hän meni oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään", "nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme" (Hebr. 9:12,24). Ja Johannes, jonka Herra salli katsahtaa taivaan kirkkauteen, näki, kuinka "valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikään kuin teurastettu" (Ilm. 5:6). Ja toisen kerran Johannes näki Herran lähtevän voittoretkelle antimessiaan joukkoja vastaan, ja silloin "Hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa " (Ilm. 19:13). Näemme siis, että Herralla on kirkkaudessaankin kärsimisensä merkkejä.

Messiaan kirkkautta kuvaa myös se kultareunus eli seppele, joka oli tehty tämän suitsutusalttarin ympäri. Korotettu ja kirkkauteensa mennyt Herra esiintyy siis tässä kruunattuna. Tällaisia kunnian merkkejä ei ollut esipihan esineissä; Messias esiintyi siellä alennustilassaan ja kärsivänä, mutta pyhäkössä Hän on meidän edestämme kirkkaudessaan. Kuinka valaisevaa ja ihanaa onkaan Jumalan lapselle nähdä Messias kuvattuna niin monen esikuvan kautta! Hän, Herra ja Vapahtaja, tulee enemmän, kaikin puolin tunnetuksi, ja usko kasvaa, toivo kirkastuu ja rakkaus saa uutta virikettä!

Suitsutusalttari esittää Messiasta meidän edestämme rukoilevana ja meidän välittäjänämme. Jumalan Sana osoittaa meille monessa kohdassa, että suitsukkeen polttaminen Herran edessä on sydämen nöyrtymisen ja rukouksen kuva. Daavid, "Jumalan mielen mukainen mies", joka tarkoin käsitti ylimmäisen papin toiminnan merkityksen suitsutusalttarin edessä, rukoilee sanoen: "Herra, minä huudan Sinua, - -. Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri Sinun kasvojesi edessä, minun kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri" (Ps. 141:2). Ja Ilmestyskirja puhuu myös maljoista, jotka ovat "täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset" (Ilm. 5:8); ja 8:3,4:ssä sanotaan: "Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsuketta pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Ja suitsukkeen savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen."

Messiaasta Raamattu sanoo hyvin selvästi, että Hän on meidän "puolustajamme Isän tykönä" (1 Joh. 2:1), että "Hän on Jumalan oikealla puolella, ja Hän myös rukoilee meidän edestämme" (Room. 8:34); niin, "Hän elää aina rukoillakseen meidän puolestamme" (Hebr. 7:25). Hän siis edustaa meitä oikeana Ylimmäisenä pappina Jumalan valtaistuimen edessä.

Oi, minkä ihanan lohdutuksen tämä tosiasia tuokaan jokaiselle Jumalan lapselle! Jumalan kasvojen edessä on Herra, joka ei jätä lunastustyötään kesken, vaan kaikkivaltiaana rukoilijana rukoilee omiensa edestä. Ja niin kuin hyvänhajuinen suitsutus ei lakannut alttarilta, vaan joka päivä aamuin ja illoin sytytettiin uutta, niin Jeshuan Messiaan esirukous omiensa edestä ei koskaan lakkaa. Hän on uskollinen Ylimmäinen pappi iankaikkisesti.

Olemmeko milloinkaan oikein ajatelleet, mitä erikoisia seurauksia on näistä Herramme esirukouksista? Ellemme, niin käykäämme ajatuksissamme ilmestysmajalle. Katso, siellä seisoo kansa esipihalla, ja ylipappi on juuri mennyt pyhäkköön täytetty hiilipannu käsissään. Siellä hän seisoo kultaisen alttarin edessä ja ripottaa sen päälle hienoa suitsuketta. Pian nousee hyvänhajuinen savupilvi korkeuteen. Pappi nostaa kätensä ylöspäin, sydämestä ja suusta nousevat rukoukset savun kanssa ylös Herran eteen. Kansa odottaa, ja äkkiä vedetään oviverho syrjään; loistavin kasvoin ja kohotetuin käsin ilmestyy ylimmäinen pappi kansan eteen, ja hänen mukanaan virtaa pyhäköstä hyvänhajuista savua. Seisoessaan näin kansan edessä hän julistaa kaikkialle kuuluvalla äänellä siunauksen, jonka Herra itse oli käskenyt julistaa: "Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan" (4 Moos. 6:24-26), tämähän oli vastaus, jonka Jumala, Hänelle ylennetyn suitsutussavun johdosta, antoi kansalle ylimmäisen papin kautta.

Kuinka monta siunausta onkaan Jumalan armollisten vastausten kautta tullut osaksemme, uskollisen Ylimmäisen pappimme esirukousten johdosta! Ne ovat lukemattomat; oikein virtana on tullut niitä siunauksia, joilla Jumala on siunannut meitä taivaallisissa Messiaan kautta (Ef. 1:3). Messiaan kautta ja tähden Isän rakkaus hymyilee alituisesti meitä kohtaan. Hänen anteeksiantamuksensa, pitkämielisyytensä ja kaikki armolahjansa ovat meille aina tarjolla. Muistakaamme se! Oi Herra, Sinulle olkoon kiitos ja ylistys!

Mutta Messiaan kautta ovat myös kaikki Hänen omansa tulleet omasta puolestaan rukoilijoiksi. Pappien asema vanhan liiton aikana, "varjojen" vallitessa, oli oikea esikuva uuden liiton aikaisesta Jumalan lasten asemasta. Sillä kaikki Jumalan lapset ovat Messiaan kautta pappeja Jumalan edessä, niin kuin apostoli Pietari todistaa 1.Piet. 2:9. Ja tällaisina he voivat itse rukoilla ja kantaa otollisia uhreja Jumalalle. Raamattu puhuu tästä monessa kohdassa. Apostoli Pietari sanoo: "Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeshuan Messiaan kautta ovat Jumalalle mieluisia" (1 Piet. 2:5). Ja apostoli kirjoittaa hebrealaisille: "Uhratkaamme siis Hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka Hänen nimeänsä ylistävät. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy" (Hebr. 13:15,16).

Siis ensiksi tulee meidän, Hänen nimeään tunnustavien, antaa Hänelle huultemme kiitosuhri. Herran kansan keskuudesta tulee alituisesti nousta kiitosta ja ylistystä Herralle. Minä pelkään, veljeni ja sisareni Herrassa, että me liian harvoin seisomme kultaisen alttarin edessä ja liian vähän asetamme sille kiitoksen, anomisen, kunnioituksen ja ylistyksen suitsuketta, liian vähän ollessamme koolla Sanan ympärillä, liian vähän hiljaisessa kammiossamme.

Toiseksi meidän tulee antaa uhriksi Herralle oma itsemme ja kaikki, mitä meillä on. Näin sanoo apostoli: "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne" (Room. 12:1). Silmämme, korvamme, kätemme, jalkamme, omaisuutemme. Kaikki on siis laskettava Jumalan alttarille; ne kuuluvat Hänelle. Kuinka vähän tätä oikein käsitetäänkään nykyaikana uskovaisina pidettyjen keskuudessa! Vihdoin kuuluu Herran kansan otollisiin uhreihin myös hyvät työt toisia Jumalan lapsia ja muitakin ihmisiä kohtaan. Tämän ovat apostolit selvästi osoittaneet. "Älkää unohtako hyväntekemistä ja jakelemista." Tämäkin uhri on hyvin harvinainen meidän aikanamme, vaikka paljon lahjoitetaankin kaikenlaisille laitoksille ja yhdistyksille. Sydämen tulisi olla henkilökohtaisessa rakkauden yhteydessä vastaanottajan kanssa, jotta lahja voisi tulla Jumalalle otolliseksi uhriksi. Jumalalle ei kelpaa muu mieli kuin rakkaus Jeshuan kautta. Oi, jospa kasvaisimme rakkaudessa, jotta oikein käsittäisimme lähimmäistemme hätää ja auttaisimme heitä oikealla tavalla kykymme ja omaisuutemme mukaan!

Lopuksi on tarpeen aina muistaa, että lahjat ja uhrit Herralle tulevat otollisiksi ainoastaan alttarin kautta. Meidän omat astiamme, joissa uhrit kannetaan, ja keinomme ovat aivan mitättömiä; alttarin päälle pitää asettaa kaikki. Jeshua sanoo: "Ilman Minua te ette voi mitään tehdä"; ja apostolit sanovat, että uhrit on kannettava "Hänen kauttaan" (Hebr. 13:15). Messias on alttari, jonka päälle uhrit on asetettava, ja silloin nousee suloinen tuoksu niistä Jumalan eteen. Me itse, intomme, kykymme ja hyvyytemme; ne eivät valmista otollisuutta Isän edessä. Ainoastaan Hänessä, "siinä rakastetussa", me olemme otollisiksi tehdyt! Mutta Hänen kauttaan ja Hänessä me olemme myös otolliset taivaalliselle Isälle. Kuinka ihanaa!

Nyt siirrymme katselemaan pyhäkön toista merkillistä esinettä,

kultaista lampunjalkaa

Lue 2 Moos. 25:31-40 (kirjoituksen lopussa)

Kultaisen lampunjalan selityksestä huomaamme heti, että se oli täydellinen taideteos. Se oli tehty puhtaasta kullasta; se oli taidokkaasti taottu ja puserrettu yhdestä kappaleesta. Kolme haaraa oli kummallakin puolella, ja kussakin haarassa sekä itse jalan varressa oli mantelinkukan muotoiset kuvut, nuput ja kukkaset - kaikki yhdestä kappaleesta taidokkaasti tehdyt. Jumala itse oli antanut Moosekselle selityksen, kuinka se oli tehtävä, mutta lisäksi Hän oli vielä vuorella näyttänyt hänelle sen muodon (25:40). Tästä ymmärrämme, että lampunjalalla oli tärkeä merkitys "tulevan hyvän" esikuvien joukossa. Tämän tärkeän merkityksen ymmärrämme vielä sen asemasta pyhäkössä. Ellei se lamppujensa valolla olisi valaissut pyhäkköä, siellä olisi vallinnut täydellinen pimeys. Sillä ulkonainen valo, joka valaisi esipihalla, ei päässyt valaisemaan pyhäkköä. Sinne ei aurinko paistanut, eikä kuu eikä tähdetkään yöllä, sillä ei siinä ollut ikkunaa, ja ovikin oli aina suljettu. Jumalan tahto olikin, ettei luonnollinen valo, vaan pyhä ja jumalallinen valo, jonka kantajaksi kultainen lampunjalka oli asetettu, valaisisi taivaallisia esikuvia ja niiden edessä tapahtuvaa jumalanpalvelusta. Ne seitsemän lamppua, jotka alituisesti paloivat, valaisivat pyhäkköä kirkkaalla valollaan, niin että valo joka puolelta, seinistä ja esineistä, heijastui kaikkialla. Lamppujen hoitamista varten tarvittavat esineet olivat myös tehdyt hienosta kullasta.

Tässäkin esikuvassa meidän eteemme asetetaan Messias. Hän näkyy tässä meille "maailman valkeutena". Sen Hän on itsekin sanonut. Lampunjalassa ei ollut lainkaan akasiapuuta; se oli tehty puhtaasta kullasta, joka kuvaa Messiaan jumalallista luontoa. Kaikki valo on etsittävä Jumalasta; ilman Häntä on kaikki pimeyttä ja yötä. Koska nyt Herra Jeshua on "totinen Jumala ja iankaikkinen elämä", on Hän myös iankaikkinen valkeus ja sen kannattaja. Johannes sanoo evankeliuminsa alussa, että Hän oli ihmisten valona jo ennen kuin Hän tuli ihmiseksi. Hän tuli maailmaan loistaakseen pimeässä, "ja pimeys ei sitä käsittänyt. Maailmassa Hän oli, ja maailma on Hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei Häntä tuntenut" (Joh. 1:4,5,10). Tästä ymmärrämme selvästi, että Herramme Jeshua ei tullut maailman valkeudeksi vasta silloin, kun Hän ilmestyi tänne ihmisenä, vaan Jumalana Hän oli jo ennen sitä, Jumalana Hän oli ihmisten valkeutena, aivan kuten tämä puhtaasta kullasta tehtyesikuva ilmoittaa. Valon tuojana Messias oli todellinen Jumala. Mutta Hän tuli ihmiseksi, tähän heikkouden ja katoavaisuuden muotoon, puhui meidän sanojamme, koki meidän inhimillisiä vaikeuksiamme, vaelsi meidän silmiemme edessä - jotta me voisimme käsittää, lähestyä ja omistaa tätä jumalallista valkeutta.

Messias Jumalana on tuonut meille viheliäisille, pimeydessä vaeltajille, valoa; Hänen kauttaan me saamme vaeltaa Jumalan valkeudessa!

Mutta kultaisen lampunjalan esikuvassa on vielä jotain muutakin; paitsi Messiasta siinä esitetään myös Hänen seurakuntaansa. Tässä esitetään meille Messias, ei ainoastaan valon tuojana, vaan myös, mitä Hän aikojen kuluessa saa aikaan maan päällä. Messias on näet kokonaisen uuden sukukunnan kantapuu ja sukupuu, jossa on paljon oksia. Kultaisen lampunjalan varresta lähti seitsemän haaraa lamppuineen, ja kaikki yhdessä muodostivat yhden valon antajan. Apostoli Johannes sai armon kuvata meille Jeshuan Messiaan ja Hänen seurakuntansa vaiheita läpi tulevien aikojen. Aivan ensimmäiseksi hän näki seitsemän kultaista lampunjalkaa, se on seitsemän lamppua samassa jalassa, joka lampunjalka oli todennäköisesti samanmuotoinen kuin ilmestysmajan lampunjalka. Jumalan Poika itse selitti Johannekselle tämän näyn sanoen: "Ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa " (Ilm. 1:20).

Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden eli kokonaisuuden luku, ja me ymmärrämme, että seitsemällä seurakunnalla tarkoitetaan tässä kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa maan päällä elänyttä koko Jumalan seurakuntaa. Tässä seurakunnassaan Messias ilmaisee itsensä ja toimii vielä tänä päivänäkin yhdessä omiensa kanssa.

Minkä ihmeellisen ja ihanan kuvan tämä antaakaan meille: Messias ja Hänen omansa pyhäkössä vuosituhansien kuluessa! Messiaan omat ovat niin lähellä Häntä, että ovat yhtä Hänen kanssaan, niin kuin Hän maan päällä ollessaan on rukoillut (Joh. 17:21). Ja koska he ovat yhtä Hänen kanssaan, he tulevat myös osallisiksi, ei ainoastaan Hänen verensä pelastavasta voimasta, vaan myös Hänen jumalallisesta luonnostaan. Sen sanovat apostolit aivan selvästi. (esim. 2 Piet. 1:4). Apostoli sanoo hebrealaisille: "Sillä sekä Hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä" (Hebr. 2:11). Ja apostoli Johannes sanoo: "Sellainen kuin Hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa" (1 Joh. 4:17).

Ainoastaan Messiaassa ja Hänen kauttaan, joka on meidän kultainen lampunjalkamme, me saamme jumalallista valoa, avatut silmät ja kuulevat korvat, osallisuuden lunastuksesta, jonka Hän on meille valmistanut. Ainoastaan Hänen valkeudessaan me näemme valkeuden. Ellei Hän olisi tullut, eivät esikuvat itsessään olisi voineet vaikuttaa mitään; ja Hänen kauttaan ovat esikuvatkin tulleet meille eläviksi.

Mutta mitä Hän on tehnyt, sitä tulee myös Hänen seurakuntansa tehdä: heidän tulee samoin kantaa valoa pimeyteen. Niin kuin lampunjalan haarat palvelivat samaa asiaa kuin varsi ja koko lampunjalka yhteisesti, niin tulee kaikkien Herran omienkin kantaa valoa niin kuin Herra itse. Apostoli sanoo: "Jumala, joka sanoi: 'Loistakoon valkeus pimeydestä', on se, joka loisti sydämeemme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Messiaan kasvoissa, levittäisi valoansa'" (2 Kor. 4:6).

Jumalan lapset, tietäkää, että olette "perustetut ja rakennetut" Hänen, kultaisen lampunjalan, päälle, ja teidän tulee myös tehdä samaa kuin Hän, teidän tulee antaa valoa. Hän on sanonut: "Minä olen maailman valkeus"; mutta sitä Hän sanoo teistäkin. "Te olette maailman valkeus" (Matt. 5:14). Apostoli sanoo, että Jumalan lapset loistavat tähtinä kieron ja nurjan sukukunnan keskellä maailmassa (Fil. 2:15). Mutta muistakaamme aina, että kaiken valon antamisen tulee tapahtua Hänessä. Jos joku Jumalan lapsi alkaisi loistaa ja antaa meille valoa omassa viisaudessaan tai hurskaudessaan, niin ei hänestä tule muuta kuin savuava kekäle.

Sangen tärkeitä olkoot siis meille nämä kysymykset: Kuinka minä valaisen maailmassa nykyään, kuinka sinä, kuinka me kaikki? Näkeekö maailma meissä todella Messiaan? Onko meidän antamamme valo sekä rakkaudesta lähtenyttä että totuudessa nuhtelevaa? Vetääkö se ihmisiä Messiaan luo? Kirkastuuko Jumala ja Messias meidän vaelluksemme kautta? Vai asetammeko me valomme "vakan alle" ja tuotamme häpeää Messiaalle ja Hänen seurakunnalleen? Ei tässä ole erotusta oppimattomien, ylhäisten eikä alhaisten välillä; köyhä ja halpa saattaa usein antaa itsestään kirkkaampaa valoa kuin ylhäinen ja oppinut.

Siitä huolimatta, että olemme itsessämme heikkoja ja huonoja, antakaamme valon loistaa vaelluksessamme siinä asemassa ja toimessa, johon Herra on meidät asettanut. Muistakaamme aina, että valo on Hänen, ja levittäkäämme valoa nöyryydessä, kuuliaisuudessa, kärsivällisyydessä, rakkaudessa ja totuudessa. Ja vaeltakaamme valona niin kauan kunnes Hän tulee. "Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat" (Luuk. 12:35,36).

Vihdoin siirrymme katselemaan kolmatta pyhäkössä olevaa vertauskuvallista esinettä,

näkyleipäpöytää

Lue 2 Moos. 25:23-30; 3 Moos. 24:5-9 (kirjoituksen lopussa)

Näkyleipäpöytä oli pyhäkön oikealla sivulla. Se oli tehty akasiapuusta ja päällystetty kullalla. Kooltaan se oli pienehkö, kaksi kyynärää pitkä, kyynärän levyinen ja puolitoista korkea. Mutta merkillistä on se, että tämä esine oli ns. kaksinkertaisesti kruunattu; kultainen vanne eli seppele oli tehty pöydän ympäri, ja sitä paitsi siinä oli kämmenen levyinen kultainen lista ylälaidassa, joten pöydälle asetetuilla tavaroilla oli ikään kuin suojus. Tälle "puhtaalle" eli "hienolle" pöydälle, kuten Herra itse sitä myös nimittää, asetettiin joka sapatti kaksitoista hienoista jauhoista tehtyä happamatonta leipää, Israelin lasten heimojen luvun mukaan. Tämä oli oikein kuninkaallinen ruokapöytä; tähän asetettiin näkyleivät "Herran eteen israelilaisten antina; se on ikuinen liitto". Ja tämän aterian söivät Herran edessä pyhäkössä palvelusta toimittavat papit joka sapatti, kun uudet leivät asetettiin pöydälle; se oli Herran määräyksen mukaan heidän ikuisena oikeutenaan.

Jokainen käsittää helposti, että näkyleipäpöydän tarkoitusta ajatellessamme meidän tulee kiinnittää päähuomio pöydälle asetettaviin leipiin. Ne olivat liiton kansan leipiä. Jumala tahtoi kansan aina muistavan sitä liittoa, jonka Hän oli tehnyt heidän kanssaan. Ja ne, jotka olivat kansan edustajina Jumalan edessä, nauttivat niitä pyhäkössä. Jumala kattaa tässä pöydän kansalleen. Kansa tunnustaa itsensä Herran kansaksi, joka saa Häneltä ravinnon ja kaikki. Ja jos kysymme, mikä oli tämän näkyleipäpöydän esikuvallinen merkitys, niin Jumalan Sana antaa meille siihen kylliksi valoa. Jumala on valmistanut iankaikkisen liiton oman Poikansa kautta. Jeshua Messias on se "liiton enkeli", jota Jumala esikuvissa esitti, ja jonka profeetat ennustivat tulevan maailmaan. Ja tämä liiton enkeli, Jumalan ja ihmisten välinen Välimies, Hän on ihmisen sielun oikea ravinto, Hän on iankaikkisen elämän antaja. Pyhäkön kultainen pöytä leipineen esittää epäilemättä Jeshuaa Messiasta, Jumal-ihmistä, elämän leivän antajana.

Herramme Jeshua itse sanoo: "Minä olen elämän leipä; joka tulee Minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo Minuun, se ei koskaan janoa" (Joh. 6:35). Leipä on murrettava ja nautittava, jotta se voisi tulla ravinnoksi. Samoin myös Jeshua tehtävänsä päätettyään murrettiin ja tuli iankaikkisesti kelpaavaksi ravinnoksi. Kuinka tärkeä tämä asia on, osoittaa meille selvästi ehtoollinen, se pyhä ateria, jonka Jeshua asetti opetuslapsilleen "muistokseen". Siinä Herra sanoo meille yhä vielä: "Ottakaa ja syökää", "ottakaa ja juokaa"!

Tällaista totisen "elämän leivän" nauttimista kuvaa meille näkyleipien syöminen pyhäkössä. Kuinka juhlallinen ja ihana olikaan se hetki, jolloin ylimmäinen pappi poikineen, so. pappien kanssa, määrättynä aikana sapattina vetivät oviverhon syrjään ja astuivat pyhäkköön näkyleipäpöydän eteen! Siinä oli jumalallinen ateria; he saivat olla vieraina Herran pöydässä. He eivät tulleet syntejänsä tunnustamaan tai suurta uhria uhraamaan, vaan he tulivat Herran läsnä ollessa juhlaa viettämään. Herra oli isäntänä kattanut heille pöydän, ja he, palvelijoina, saivat nauttia isäntänsä lahjoja. Epätietoista on, oliko siellä jotain juotavaakin, mutta mahdollistahan se on, kun pöytäkalustoon kuuluivat myös kultaiset maljat ja kupit, joita etupäässä käytettiin uhreissa (2 Moos. 25:29).

Tällainen ihmeellinen ja ihana oikeus on kaikilla Jumalan lapsilla, sillä hehän ovat "pappeja" Jumalan edessä: he saavat käydä vapaasti aterialle Jumalan pöytään ja ilolla nauttia Hänen lahjojaan vahvistuksekseen ja elämäkseen. Se ei tapahdu ainoastaan Herran ehtoollisessa, vaan muulloinkin.

Oi, rakkaat ystävät, meidän tulee myös kasvaa ja vahvistua uskossa, niin että hengellisistä lapsista tulisi nuorukaisia ja neitosia ja heistä täysi-ikäisiä uskossa ja totuudessa. Tätä varten meidän on tarvis saada ravintoa Messiaasta ja Messiaan kautta. Jos meiltä siis puuttuu jotakin, jos uuvumme tiellä tai huomaamme erehtyneemme tai pysähtyneemme pääsemättä eteenpäin, niin ammentakaamme uutta voimaa Hänestä. Hän on valmistanut meille runsaan pöytänsä. Uskokaamme Hänelle heikkoutemme ja luottakaamme täysin Häneen! Hänhän ei ole ainoastaan meidän syntiemme sovitus, vaan myös voimamme ja rauhamme; itsessämme ja itsestämme emme ole kelvolliset mihinkään.

Ottakaamme sen tähden Messias uskomme vahvistajaksi. Ilman Häntä emme voi voittaa vihollisiamme, "saatanaa, maailmaa ja omaa lihaamme". Sen tähden opetuslapsetkin hartaasti katsoivat Mestariinsa pyytäen: "Herra, lisää meille uskoa." Ottakaamme Messias rakkauden ravitsijaksi, sen rakkauden, jonka Hän Pyhän Hengen kautta on vuodattanut meidän sydämeemme. Ottakaamme Hänet toivon perustajaksi, sen toivon, joka ei koskaan "anna häpeään joutua".

Jeshua Messias on meidän elämämme, meidän ruokamme, koko meidän onnemme ja nautintomme lähde. Ja mitä enemmän me Hänen antimiaan nautimme, sitä palavammaksi tulee halumme saada kerran taivaassa nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on ja iloita Hänen kirkkaudessaan.

Kaikkia heikkoja, arkailevia veljiä ja sisaria tahtoisin tässä kohden erikoisesti puhutella ja kehottaa. Koska olet Jumalan lapsi uskon kautta Jeshuaan Messiaan, niin sinulla on myös oikeus, Jumalan papilliseen valtakuntaan kuuluvana, astua aterialle Herran rikkaaseen pöytään. Sinulla on sama oikeus kuin apostoleilla ja kaikilla muilla pyhillä. Astu vain sisään aterioimaan! Ja ethän sinä omilla ruuillasi voikaan elää; ja oma vanhurskautesi on niin kuin saastainen puku, joka ei kelpaa mihinkään. Astu sisään, pöytä on katettu sinuakin varten! Ja kun kerran olet jotakin tältä rikkaalta pöydältä saanut nauttia, niin nauti edelleen. Messias on kaikkia aikoja varten. Ilman Häntä ei kukaan Jumalan lapsista voi tulla toimeen. Niin voimme siis vaikka kuinka heikkoina ja halpoina turvallisesti astua taivaalliselle aterialle.

Se ei ole meiltä kielletty! Mitä sanoisimmekaan, Jumala itsehän kutsuu suuressa armossaan ja rakkaudessaan; ottakaa ja syökää, ottakaa ja juokaa; täyttykää huoneeni runsaista tavaroista! (Ps. 36:9) "Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi" (Ilm. 22:17). "Jos joku janoaa, niin tulkoon Minun tyköni ja juokoon" (Joh. 7:37). Niin, Herra valittaa sitä, ettei tulla Hänen tykönsä, kun Hän sanoo: "Minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: Minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä" (Jer. 2:13). Ja Hän varoittaa meitä etsimästä ravintoa ja nautintoa muualta, sanoen: "Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa Minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä" (Jes. 55:2). Herra kutsuu ja tarjoaa! Oi, jospa kerrankin oikein käsittäisimme Jumalan suuria tarkoituksia ja ilolla rientäisimme Hänen armopöytänsä ääreen!

Messias on "elämän leipä", ja tästä "elämän leivästä" tulevat osallisiksi kaikki Jumalan lapset, siitä huolimatta, missä tilassa ja toimessa he ovat täällä maan päällä. Köyhät ja rikkaat, nuoret ja vanhat, oppineet ja oppimattomat; kaikki he saavat osansa samasta leivästä. Apostoli sanoo: "Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset" (1 Kor. 10:17).

Tällaiseen yhteyteen perustuu veljellinen rakkaus, joka on kaikkien uskovaisten tuntomerkki. Osallisuus samasta leivästä tuo mukanaan yhteyden siellä ylhäällä ja yhteyden täällä maan päällä, Kaikki tulee Hänestä. Hänelle, Karitsalle ja iankaikkiselle Ylimmäiselle papille, olkoon kunnia ja ylistys!

Ivan Veniaminovitsh  Kargel  

Haku Esikuvat puhuvat 23 osaa https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/esikuvat-puhuvat-kooste-23-osaa.html
Kuka oli Ivan Kargel
https://tutkitaankirjoituksia.blogspot.com/2020/01/uskon-sankari-ivan-veniaminovitsh-kargel.html



2 Moos. 30:1-10

30:1 "Tee myös alttari suitsutuksen polttamista varten; tee se akasiapuusta.
30:2 Olkoon se kyynärän pituinen ja kyynärän levyinen, siis neliskulmainen, ja kahta kyynärää korkea; sen sarvet olkoot samaa kappaletta kuin sekin.
30:3 Ja päällystä se puhtaalla kullalla, sekä sen levy että sivut ympärinsä ja sen sarvet; ja tee kultareunus sen ympäri.
30:4 Ja tee siihen kaksi kultarengasta; pane ne reunuksen alle, kummallekin sivulle, molempiin sivukappaleihin. Ne olkoot niiden korentojen pitiminä, joilla alttari on kannettava.
30:5 Ja tee korennotkin akasiapuusta ja päällystä ne kullalla.
30:6 Ja aseta se lain arkin edessä olevan esiripun eteen, niin että se tulee armoistuimen kohdalle, joka on lain arkin päällä ja jossa minä sinulle ilmestyn.
30:7 Ja Aaron polttakoon sen päällä hyvänhajuista suitsutusta; joka aamu, kun hän laittaa lamput kuntoon, hän polttakoon sitä.
30:8 Samoin myös, kun Aaron iltahämärässä nostaa lamput paikoilleen, hän polttakoon sitä. Tämä olkoon teillä jokapäiväinen suitsutusuhri Herran edessä sukupolvesta sukupolveen.
30:9 Älkää uhratko sen päällä vierasta suitsutusta älkääkä polttouhria tai ruokauhria; älkää myöskään vuodattako juomauhria sen päällä.
30:10 Ja Aaron toimittakoon kerran vuodessa sen sarvien sovituksen; sovitukseksi uhratun syntiuhrin verellä hän toimittakoon kerran vuodessa sen sovituksen, sukupolvesta sukupolveen. Se on korkeasti-pyhä Herralle."

2 Moos. 25:31-40

25:31 Ja tee myös seitsenhaarainen lamppu puhtaasta kullasta. Tee lamppu jalkoineen ja varsineen kohotakoista tekoa; sen kukkakuvut, nuput kukkalehtineen, olkoot samaa kappaletta kuin se.
25:32 Kuusi haaraa lähteköön lampun sivuista, kolme haaraa toisesta sivusta ja kolme haaraa toisesta sivusta.
25:33 Toisessa haarassa olkoon kolme mantelinkukan muotoista kukkakupua, nuppua kukkalehtineen, ja toisessa haarassa samoin kolme mantelinkukan muotoista kukkakupua, nuppua kukkalehtineen; näin olkoon jokaisessa kuudessa haarassa, jotka lampusta lähtevät.
25:34 Mutta lampussa itsessään olkoon neljä mantelinkukan muotoista kukkakupua, nuppua kukkalehtineen.
25:35 Yksi nuppu olkoon aina jokaisen haaraparin alla niistä kuudesta haarasta, jotka lampusta lähtevät.
25:36 Nuput ja haarat olkoot samaa kappaletta kuin se; olkoon se kauttaaltaan samaa kohotakoista tekoa, puhdasta kultaa.
25:37 Ja tee siihen seitsemän lamppua, ja lamput asetettakoon niin, että seitsenhaarainen lamppu heittää valonsa etupuolelle.
25:38 Ja sen lamppusakset ja karstakupit olkoot puhdasta kultaa.
25:39 Yhdestä talentista puhdasta kultaa tehtäköön sekä se että kaikki nämä kalut.
25:40 Ja katso, että teet ne sen kaavan mukaan, joka sinulle niistä vuorella näytettiin."

2 Moos. 25:23-30

25:23 Ja tee pöytä akasiapuusta, kahden kyynärän pituinen, kyynärän levyinen ja puolentoista kyynärän korkuinen.
25:24 Ja päällystä se puhtaalla kullalla ja tee siihen kultareunus yltympäri.
25:25 Ja tee sen ympäri kämmenen korkuinen lista ja listan ympäri kultareunus.
25:26 Ja tee siihen neljä kultarengasta ja kiinnitä renkaat sen neljään kulmaan, kunkin neljän jalan kohdalle.
25:27 Renkaat olkoot juuri listan alla niiden korentojen pitiminä, joilla pöytä on kannettava.
25:28 Ja tee ne korennot akasiapuusta ja päällystä ne kullalla, ja niillä on pöytä kannettava.
25:29 Tee myös siihen vadit ja kupit, kannut ja maljat, joista juomauhrit vuodatetaan; tee ne puhtaasta kullasta.
25:30 Ja pidä aina minun edessäni pöydällä näkyleivät.

 3 Moos. 24:5-9

24:5 Ja ota lestyjä jauhoja ja leivo niistä kaksitoista kakkua; joka kakussa olkoon niitä kaksi kymmenennestä.
24:6 Ja lado ne päälletysten kahteen pinoon, kuusi pinoonsa, aitokultaiselle pöydälle Herran eteen.
24:7 Ja pane pinojen päälle puhdasta suitsuketta leipien alttariuhriosana uhriksi Herralle.
24:8 Sapatti sapatilta hän aina asettakoon ne Herran eteen israelilaisten antina; se on ikuinen liitto.
24:9 Ne olkoot Aaronin ja hänen poikiensa omat, ja he syökööt ne pyhässä paikassa, sillä ne ovat korkeasti-pyhät; ne ovat hänen ikuinen osuutensa Herran uhreista.